torstai 19. syyskuuta 2019

Peurakeitto ja peuraliemi ulkotulilla



Mies sai peuranvasan viime viikonloppuna, meille tuli siitä puolikas sekä maksa ja sydän. Maksa syötiin heti maanantaina perunamuusin, sipulin ja puolukan kanssa, osa sisäfileestä saattoi mennä pelkistettynä tartarina eläintä pilkkoessa. Tämä peura on ehkä parasta lihaa mitä voi saada, vasa on tässä vaiheessa vuotta kasvanut lähestulkoon pelkällä maidolla. Mietoa mutta maukasta, täysin rasvatonta lihaa. Paloittelimme lihat aiemmin tällä viikolla, otin silloin talteen myös kaikki luut, selkärangan puolikkaan sekä etulavan, josta lihat oli irroitettu jauhelihaksi. 

Minulla on meneillään oma syyslomaviikko, alkuviikko meni kotihommissa ja loppuviikko mökillä kuten viime vuonnakin. Tulin eilen mökille luut mukanani. Tänään keitin luista liemen ja sain vielä aikaiseksi hienon keiton, syömme siitä isän kanssa pari päivää. Vastaavia reseptejä löytyy tästä blogista aiemminkin, tuossa on linkit kaikkiin blogista löytyviin peuraliemiin. Tämän liemen juju on avotulella paahdetut luut ja kasvikset. Yksi pieni tiilikasa on tuottanut tänä kesänä suunnattomasti iloa ja hyvää makua, tästäkin tuli aivan erityisen hyvä liemi.


Keräsin kasvimaalta kaikki raaka-aineet, eli tästä tuli sellainen liemi ja keitto kuin sattui tulemaan, ruokaa maasta ja metsästä. Liemeen voi hyvin käyttää juuri niitä kasviksia mitä on saatavilla. Liemenkeitto vie vähän aikaa (joskaan ei aktiivista), mutta on silti yksi palkitsevimpia keittiöpuuhia. Erityisen mukavaa se on ulkona, jolloin ei tarvitse miettiä sitä, että tuoksuuko koko koti lihaliemeltä pari päivää.


Peuraliemi avotulella paahdetuista luista


puolikkaan peuranvasan luut ja selkäranka
3 pientä sipulia
muutama pieni porkkana
muutama pieni palsternakka
muutama pieni varsi selleriä
muutama litra vettä
kourallinen persiljaa, timjamia ja lipsikkaa
ruokalusikallinen kokonaisia pippureita (musta-, mauste- ja valko-)

Paahda luut hyvällä hiilloksella. Kuori porkkanat ja palsternakat, paahda kasviksiakin niin, että saavat vähän väriä. Laita luut ja kasvikset isoon kattilaan ja lisää vesi. Nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen yrtit ja pippurit. Anna liemen kiehua neljä viisi tuntia tai kauemminkin. Siivilöi liemi ja ota lihat tarkasti talteen. (Lientä voi keittää reilusti kasaan. Anna jäähtyä ja kuori rasva pois.)


Peurakeitto


1 l lientä
3 tl suolaa
6 perunaa
muutama porkkana
muutama palsternakka
1 iso sipuli
kourallinen papuja
liemenkeiton lihat
persiljaa

Laita liemi kattilaan, lisää suola. Lisää kuoritut ja pilkotut perunat, porkkanat, pasternakat ja sipuli. Keitä hetki, lisää pilkotut pavut ja liha sekaan. Lisää tarvittaessa vettä. Keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä, yhteensä taisi mennä vartin verran. Mausta reilulla persiljalla.

Keitto syötiin ruisleivän ja maidon kanssa hyvässä seurassa. Melko täydellinen ruoka kylmään ulkona vietettyyn syyspäivään. Aamulla oli maa valkoisena, Kymi 13 astetta. 


Olin tänään melkein koko päivän sienimetsässä, marjaan ei tänä vuonna tarvitse mennä. Sieniä on, mutta todella vähän. Kuvassa on parin tunnin saalis. Limanuljaskat syötiin lounaaksi isän kanssa, tatit menevät huomenna piirakkaan. Toisella reissulla sain sen verran rouskuja että joulun sienisalaatti on turvattu, ja kaksi kantarellia.  

maanantai 16. syyskuuta 2019

Keltainen luumuhillo


Samalla kun tein luumuchutneytä, tein myös luumuhilloa. Ajatuksena oli maustaa hillo kanelilla, mutta eihän minulla ollutkaan kanelitankoja, laitoin sitten kardemummaa. Onneksi laitoinkin, se sopi todella hyvin tähän hilloon. Käytin marmeladisokeria, jotta hilloa ei tarvinnut tehdä niin makeaksi, näin se on monikäyttöisempi. Olen syönyt hilloa jo jäätelön, viilin ja jugurtin kanssa. Seuraavaksi voisin käyttää sitä pullaan ja ehkä piirakkaankin.

1 kg luumuja
½ dl vettä
1 tl kardemummaa
pätkä vaniljatankoa
330 g hillo- ja marmeladisokeria

Puolita luumut ja poista kivet. Laita luumut kattilaan veden, kardemumman, vaniljatangon ja sokerin kanssa. Puolita vaniljatanko ensin, vedä siemenet veitsellä irti ja lisää nekin kattilaan. Keitä luumuja sokerin kanssa reilun vartin verran. Anna vähän jäähtyä ja purkita steriloituihin purkkeihin. 

maanantai 9. syyskuuta 2019

Luumu-chutney


Tämä vuosi on hyvä luumuvuosi, tuntuu että kaikkialla on paljon luumuja. Kodin luumupuu notkuu luumuista, samoin mökin toinen luumupuu, Laatokan helmi, oli keltaisenaan luumuja. Kriikunoitakin oli sellainen määrä vanhoissa puissa, ettei isä muista vuosiin nähneensä. Keräsin eilen reilu pari kiloa Laatokan helmiä säilöttäväksi ja mökkireissun jälkeen keitin ne hilloksi ja chutneyksi.

Rouva Raadelmasta oli tehnyt luumuista chutneytä ja hilloa, siitä tämän chutneyn idea lähti. Tein säilykkeen miettien parhaita mango-chutneytä mitä muistan Skotlannissa saaneeni. Tästä tuli ihan älyttömän hyvä säilyke, ihan yllätyin itsekin. Selvästikin hyvä flow viikonloppuna.

1 kg luumuja kivet poistettuna
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1-2 Aji Cristal
1-2 Aji Fantasy
1rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 rkl korianterinsiemeniä
2 tl sinapinsiemeniä
1 tl suolaa
400 g hillosokeria
½ dl omenaviinietikkaa
½ dl etikkaa

Puolita luumut ja poista kivet. Pilko sipulit ja chilit hienoksi silpuksi ja laita kaikki aineet etikkaa lukuunottamatta kattilaan. Keitä vajaa puolituntia. Lisää etikka ja anna kiehahtaa hetken verran. Anna jäähtyä pieni hetki ja purkita steriloituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa jäähtymisen jälkeen.

Aion käyttää tätä luumu-chutneyta ainakin wokeissa, kanaruuissa, riistan lisukkeena ja dipeissä. Maltan tuskin odottaa uusia kokkailuja.

lauantai 7. syyskuuta 2019

Muinaissuomalaisen jänis


Siitä lähtien, kun rakensin mökille tiilistä ulkogrillin, olen haaveillut grillatusta jäniksestä. Ajattelin, että sen on pakko olla hyvää, ja niinhän se olikin, suorastaan liikuttavan hyvää. Suosittelen lämpimästi valmistamaan jäniksen muutenkin kuin padassa.

Kun ensin olin viettänyt koko päivän metsässä ja käynyt tervehtimässä sukulaisia, tulin takaisin mökille ja tein hyvät tulet grilliin. Isä nosti perunat kasvimaalta ja keitti ne, minä keräsin lisäksi vielä papuja. Ruokaa maasta ja metsästä taas kerran.

Osallistun tällä reseptillä Parhaat ruokablogit -sivuston järjestämään syyskilpailuun. En ole aikoihin osallistunut kilpailuihin, osaksi siksi, etten niissä koskaan pärjää. Pettymykset ovat unohtuneet, ja tällä herkullisella ruualla on mukava osallistua (vaikka kaikilla muilla tuntuukin olevan upeita leipomuksia).

Minulla oli kaksi jäniksen satulaa, eli fileet, jotka olivat vielä selkärangassa kiinni.  Sivelin lihat rypsiöljyllä ja maustoin ne yksinkertaisesti suolalla, chilillä ja pippurilla, toiseen sivelin lisäksi Poppamiehen makeaa savuista omenakastiketta.  Tämän jälkeen siirsit satulat halsteriin.

Levitin hiilloksen tasaiseksi ja grillasin lihoja hyvällä hiilloksella yhteensä 20 minuuttia. Käänsin lihat aina viiden minuutin välein. Tämän jälkeen käärin lihat folioon ja annoin niiden vetäytyä n. vartin verran. Lopputuloksena oli todella mehukas ja murea jäniksen filee, parasta jänistä mitä muistan syöneeni. Pienemmille satuloille riittää varmasti lyhyempikin aika, tai jos haluaa lihan kunnolla roseena.

Liha syötiin juuri nostettujen perunoiden ja keitettyjen tuoreiden papujen kanssa. Kastikkeen tein tuohon tapaan jäniksen kylkiluista keitetystä liemestä, jonka maustoin kermalla ja omenakastikkeella.

Hieno ateria, kertakaikkisen upea. Muinaissuomalainen kiittää.


ps. Tänään on ollut muutenkin puuhakas päivä mökillä. Aamulla heti herättyäni, ennen aamiaista, kiersin kaikki lähisienimetsät ja saaliina oli yksi (1!) pieni herkkutatti. Ja 10 000 askelta ennen kymmentä. Aamiaisen jälkeen lähdin isän kanssa metsään, kiersimme koko meidän parhaan puolukkametsän pidemmän kautta, ja saaliina oli n. pari litraa puolukoita. On tämä surkea sadonkorjuuvuosi kertakaikkiaan. Miehellä sentään oli parempi saalis, kuten kuvasta näkee.

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Suomalaisen ruan päivä


Tänään vietetään ensimmäistä kertaa suomalaisen ruuan päivää. Minä totean lyhyesti ja tällä kertaa perustelamatta (olen asiasta puhunut niin pitkään ja niin paljon), että syökää kotimaista, lähellä kasvatettua ruokaa. Kun ruoka tulee läheltä, on mahdollista tietää miten se kasvaa, missä sitten olettekin. 

Jos tekee ruuan itse, tietää mitä siinä on; ja kun syö ulkona, selvittäkää mistä ruoka tulee. Ei tarvitse miettiä antibioottien tai hormonien määrää, tai raskasmetallien tai ylimääräisten myrkkyjen. Suomessa siis. Pidetään huoli että näin on jatkossakin.

Meillä syödään tänään(kin) kotimaista ruokaa, ruokaa omasta maasta ja metsästä.