Ajatuksia puutarhasta

 

Kukas sitä omia aikaansaannoksia kehuu jos itse ei kehu? Olen miettinyt näitä puutarha-ajatuksia pitkään, mutta ehkä kirjoittamisen kimmokkeena toimi podcast (terveisiä vaan sinne Kivistöön) jossa lueteltiin ihania puutarha-aiheisia sometilejä. Heitin vitsillä hirveän kuvan vuohenputkien valtaamista karviaisista instagramiin "ihmetellen" että jo on ihme kun oma marjatarha ei päässyt suosikkilistalle. Kukapa sitä haluaisi katsella toisten vuohenputkien peittämiä marjapensaita tai juolavehnäistä savista kasvimaata, kun tarjolla on toinen toistaan upeampia oikeita puutarhoja ja siistejä kasvimaita. Eikä niitä rikkaruohoja kukaan kehtaa julkisesti kenellekään näyttää, ei niitä ainakaan somessa näy. Ja sitten aloinkin miettiä, että onko meidän estetiikan kaipuu niin suurta, että keskeneräinen ja -kertainen ei mahdu someen eikä muihin julkaisuihin.

Paitsi minä kyllä haluaisin nähdä myös muita puutarhoja kuin niitä viimeisen päälle kauniita (vaikka eniten tietysti niitä kauniita kuten Kielometsä). Mutta haluaisin nähdä millaisista epätoivoisista viritelmistä saadaan kuitenkin satoa, marjoja, kukkia ja kaikkea mahdollista. Haluaisin kuulla siitä, että miten ihmiset pärjäävät, kun arki ja työt kaatuvat päälle mutta sen lisäksi on vielä halua hoitaa puutarhaa tai palstaa tai muuta kasvimaata. Joista kuitenkin ehkä saadaan ihan kelpo satoa, joinain vuosina parempi ja joinain  huonompi, mutta saadaan kuitenkin. Kannustusta siihen, että kun aika ei riitä, niin silti kannattaa yrittää. Kannustustamista ja inspiraatiota maan hoitamiseen jaksamisen ja ehtimisen verran.

 

Tarvitsemme armollisuutta mutta ennen kaikkea kaikkea tarvitsemme inspiraatiota ja rohkaisua siihen, että vähempikin voi riittää, ja se on ihan riittävän hyvä. Pienikin omavaraisuuden aste on enemmän kuin ei mitään, että kannattaa viljellä pienestikin ja vähän sinne päin ennemmin kuin ei ollenkaan

Pitää myös muistaa, että maat ovat erilaisia. Tällainen uusmaalainen vanhaa merenpohjaa oleva savimaa on ihan erilaista viljeltävää kuin vaikka Hämeessä oleva viljava maa. Mutta jonkun se on savimaatakin viljeltävä, ja vähän suuremmalla työllä on saava vähän vaatimattomamman sadon. Mutta sekin on riittävän hyvä. Perunoissa on pysytty täälläkin, ja lisänä on ollut vaikka mitä muuta härkäpavuista kukkiin.

Voisiko siis tällainen keskinkertainen pienviljelijä toimia jollekin inspiraationa ja innoittajana, vai haluammeko nähdä ja kuulla pelkästään upeista puutarhoista? Minulla ei ole vastausta, paitsi että minä näkisin mielelläni sitä keskinkertaista ja keskeneräistä puutarhanhoitoa muiltakin. Jossei muuta, niin vertaistueksi ja hyväksi mieleksi.

Ps. Eikö olekin ihanat kukat! Siemenet on tilattu Monosillagardenista. Ihan kaikki ei itänyt, osan saatoin kitkeä rikkaruohojen mukana pois, osalle ei ehkä riittänyt vesi tai ravinto, mutta olen silti saanut kesän aikana monta kaunista kimppua. Ei täydellistä tai kovinkaan runsasta,  mutta silti riittävän hyvää.

Valmistautumista kasvukauteen 2022

 

Tänä vuonna kevät on vähän myöhäisempi kuin joinain toisina vuosina, mutta minulle tämä sopii. Minusta pahimpia ovat ne keväät, jolloin alkukeväällä on todella lämmin, ja sitten näihin aikoihin tulee viikkoja kestävät kylmät päivät ja yöt. Itäneet ja kasvamaan lähteneet kasvit jurottavat kylmäshokkiaan koko kesän. Nyt on hyvä, myöhässä ollaan, mutta takapakkien todennäköisyys on pienempi. Henkisestikin ehkä melkein ehdin mukaan kasvukauteen. Vaikeinta myöhäisessä keväässä taitaakin olla se, että  pitää kuunnella muiden valitusta siitä, kuinka kevät on myöhässä.

Blogin luonnosarkistosta löytyi viime syksynä kirjoitetut terveiset tulevalle kasvukaudulle:

• rosmariini mökille ja kaupunkiin
• timjami (tavallinen!) mökille
• shalottisipuli on turha
• kylvä tomaatteja
• kylvä chilit helmikuun alussa
• panosta kukkiin, etenkin krassiin
• palaa Arielleen, Rosamundaa saa kaupastakin

 

Yksinkertaiset, simppelit terveiset, olisi pitänyt olla helppo toteuttaa. Ja nyt jo on epäonnistuttu kaikissa paitsi kahdessa. Rosmariineja minulla on kaksi kappaletta, pihaan jo istutin, mökille on omansa (jos pysyy hengissä siihen saakka kun sinne pääsee). Mökille ostin kuitenkin sellaisen vähän paksumpilehtisen, aromaattisemman timjamin, menköön se tavallisesta. Shalottisipuliakin ehdin ostaa pienen pussin, tomaatteja en kylvänyt, chilien kylväminen lähes unohtui, eli aikataulu ei pitänyt, sentään kylvin. Ja Ariellea en ole löytänyt mistään eli piti tyytyä muihin kiinteisiin lajikkeisiin. Rosamundaakin ostin vähän. 

Mutta kukkiin päätin panostaa, jopa ruokaturvan kustannuksella. Vähemmän maata viljeltävänä, enemmän kukkia. En kylläkään ole mitenkään suuresti onnistunut kukkien kanssa koskaan, ehkä yhtenä tai kahtena vuotena kohtuullisesti, eli odotukset eivät ole korkealla. Mutta koskaanhan sato ei ole niin suuri kuin toukokuussa, päteköön tämä myös kukkiin. 

Vietin tuossa aiemmin yhden illan netissä siemenostoksilla, Monosilla Garden oli sellainen paikka, että siellä vietetty aika vastasi kunnon terapiaa (en tiedä terapioiden hintoja, eli en osaa sanoa tuliko maksamaankin saman verran). Siementilauksen lisäksi niin haluaisin olla heidän kukkien sesonkitilaaja, mutta se ei vaan logistisesti ole mahdollista nyt, toivottavasti joskus.

Noiden yläkuvassa olevien kukkien lisäksi minulla on huima määrä muiden kukkien siemeniä, on krassia, malvikkia, ruiskaunokkia, hajuhernettä ja vaikka mitä muita kukkia. Toivottavasti itäisivät ja saisivat kasvaa rauhassa ja tuottaisivat iloa pitkin kesää ja syksyä. Esikoinen on mukana kukkahaaveissa, suunnittelee jo seuraavankin vuoden kasvatuksia.

Muita ajankohtaisia puutarhakuulumisia:

• perunat on maassa (ollut jo viikon)
  
• luovuin puolikkaasta palstasta, jäljellä on yksi aari tiukkaa savimaata viljeltävänä
• tänään (vasta!) kylvin kurpitsat ja kurkut
• kukkia on esikasvatuksessa 
• kylvin kukkia myös pihan kasvulaatikoihin, niistä ei syötävää tänä vuonna löydy
  

 

Tämä 🠅 on minusta niin siistiä! Viikkoa aikaisemmin kylvin sammalpaakkuun sellaisia millin murto-osan kokoisia siemeniä joissa on sisällä kaikki maailman tieto siihen, että jo reilun viikon päästä näyttää tältä 💚

Blogin päivitystä pienesti - puutarha

Kun aloitin blogin pitämisen, ajattelin jakaa kirjoitukset kolmeen osaan tunnistein. Hyvin pian ruuan kohdalla huomasin, ettei jako toimi, se vaan on ihan liian karkea jako. Puutarhajutut olen tähän saakka pitänyt kokonaan puutarha-tägin alla, ja asia on häirinnyt minua jo jonkin aikaa. Ensinnäkin juttuja on jo kertynyt jonkin verran, ja toiseksi, tiedän että joku on kiinnostunut pelkästä ruukkupuutarhasta, toinen savisesta palstamaasta jne., ja näiden hakeminen blogista on ollut mahdotonta

Mikäpä olisi parempi tapa viettää kesälomapäivää jolloin ulkona on +10 astetta, vesi on +16 ja vettä vihmoo aina silloin tällöin, kuin päivittää blogin tunnisteita kuntoon. Aloitin nyt puutarhasta, toisella kerralla aion käydä leivonta-tägin kimppuun, ja jakaa sen suolaisiin ja makeisiin leipomuksiin, tai sitten luopua koko tägistä, mietitään vielä. Säilytin vielä puutarhan, mutta sen lisäksi lisäsin seuraavat tunnisteet:

Palstaviljely - kaikki mikä liittyy saviseen kaupungin vuokrapalstaan. Asiaa savimaan viljelystä, keittiöpuutarhan sadosta, suunnitelmista ja maanparannuksesta. Kitkemistä, turhautumista ja riemua, kaikkea löytyy.

Ruukkuviljely - viljelen omalla pihalla ruukuissa chilejä ja tomaatteja ja jonkun verran yrttejä. Alkuvuosina satokuulumisia, nykyisin eniten valitusta johtuen monesta peräkkäisestä huonosta kesästä.

Laatikkoviljely - minulla on pihassa muutama kasvulaatikko, joten juttuja niiden hoitamisesta ja sadosta. Viljelyä pienesti, lähinnä salaatteja ja lehtikaaleja, vähän muuta.

Mökinkasvimaa - viljelen myös mökillä pientä, reilun puolen aarin kokoista kasvimaata (yllä kuva tältä viikolta). Kasvimaa on savimaata, joten lisää savimaakuulumisia, suunnitelmia, kitkemistä ja satoa.

Marjapensaat - minulla on sekä kaupungissa että mökillä paljon marjapensaita. Niiden hoitoa, satoa ja muita kuulumisia

Hedelmätarha - kaupungissa muutama hedelmäpuu, mökillä enemmän. Juttua hedelmäpuista, leikkuusta, sadosta ja tuholaisista.

Kukkapenkki - tämän alta löytyvät jutut sekä oikeasta perennapenkistä että ihan tavalliset kirjoitukset kukista joita kasvatan mökin kasvimaalla ja palstalla.

Puutarhajuttu - jonkin verran on kertynyt myös ihan yleisiä juttuja puutarhasta, filosofiaa, haasteita, yleistä pohtimista. Nämä kaikki sekalaiset tarinat löytyvät tämän tunnisteen alta. 

Toivottavasti blogista löytää nyt paremmin ihan pelkästään tunnisteiden avulla juttusarjoja, jos joku sellainen kiinnostaa. Toistaiseksi en ole lisäämässä erillisiä välilehtiä eri asioille, vaikka käteviä nekin olisivat. Huomasin että puutarhajuttujen määrä on laskenut paljon viime vuosina. Kesät ovat olleet sellaisia, ettei satotarinoita juurikaan ole tullut.

Neljän päivän River Cottage - keittiöpuutarha

Ensimmäisenä päivänä meillä oli aikaa kiertää puutarhassa ja ympäristössä pari tuntia puutarhuri Jimin opastuksella. Oli hienoa nähdä oikeasti kaikki ne kasvimaat mitä on nähnyt vain kirjojen kuvissa tai ohjelmissa. Osa sadosta oli selvästi meitä edellä, kuten herneet, pavut, sipulit, palsternakat, punajuuret ja kaalikasvit. Toisaalta esim. porkkanat olivat aika pieniä vielä ja perunakin vasta juuri nostettavissa. Karviaiset ja viinimarjat olivat samassa vaiheessa kuin kotonakin.

Pääkeittiöpuutarha on jaettu neljään lohkoon, jossa noudatetaan normaalia neljän vuoden kiertoa. Tiedättehän, palkokasvien jälkeen kaalit, sitten sipulit ja lopuksi sekalaiset. Ja sitten taas uudestaan. Reunoilla on yhdellä sivulla hyönteisiä varten kukkia, toisella reunalla monenlaista kasvia, ja marjapensasta, kolmannella reunalla yrttipenkki. Reunan ja varsinaisen neliön välissä on vielä naruaita, jota pitkin kasvoi pilariomenapuita. 

Parsan alla krassia

Kaikki tila on siis käytetty todella tarkkaan. Parsan alla kasvaa krassia (ja sitä kasvaa muuallakin), porkkanat ja palsternakat ovat tiiviisti vuorotellen koska porkkanat kerätään keskikesällä ja sen jälkeen palsternakalle jää vielä tilaa kasvaa isommaksi, tyhjiin väleihin kylvetään nopeakasvuisia kasveja jne. Tila käytetään tarkasti hyödyksi sekä tilan että ajan suhteen. Mahtavaa.

Myös pölyttäjistä on huolehdittu. Siksi kasvimaalla on tilaa myös hyville hyönteiskasveille, yksi sivusta on täynnä houkuttelevia kukkia. Tilalla kerätään monista lajeista siemenet talteen joten pölytys on senkin takia tärkeää. Siementen kannalta tosin puutarhurin yksikin lomapäivä voi olla kohtalokas. Tilalla kasvaa harvinaista ja hienoa papulajia ja puutarhuri oli kuivattanut niitä viime vuonna seuraavan vuoden kylvöjä varten. Yhtenä ainoana yksittäisenä puutarhurin lomapäivänä kokki oli kokannut siemenistä kuuleman mukaan loistavan aterian. Onneksi puutarhuri sai uudet siemenet naapuritilalta, tässäkin nähdään että hyvää kannattaa levittää eteenpäin.

Juuri kylvetyt siemenet

Siemenet kylvetään hajakylvönä laakeisiina astioihin josta pikkutaimet poimitaan sitten yksittän omiin pikkuruukkuihin. Talveen on jo alettu valmistautua, eli ruukuissa on erilaisia lehtikaaleja. Ja yksi satsi salaattia, jota kylvetään uudestaan ja uudestaan niin että tuoretta raikasta salaattia on saatavilla koko ajan. Siemeniä ei selvästikään tuhlata.

Punajuuria kylvetään 1-3 siementä koloa kohti ja vahvin jätetään kasvamaan. Pitkän kasvukauden takia punajuuria voidaan kylvää edelleenkin.

Kaikki tilalla kasvava on luomua. Ympäristö pidetään monimuotoisena, kaikesta mahdollisesta huolehditaan hyvin, niin kasveista, sienistä, riistasta kuin eläimistä. Kaikki kiertää mahdollisuuksien mukaan, kuvassa näkyy viherkompostin kolme vaihetta.

Tehokas tilankäyttö näkyy muuallakin kuin kasvimaalla. Tässä muutama kasvulaatikollinen hernettä, ne kasvavat käytävän vieressa aitaa vasten.

Tämä ja toinen parsakaali syötiin kalan kanssa. Kahdesta parsakaalista riitti koko porukalle maistiaiset. Ja millaiset maistiaiset, parasta parsakaalia mitä olen ikinä syönyt.

Puutarhan aakkoset, V-Ö

Vihdoinkin saan tämän aakkossarjan loppuun, vähän kauemmin siinä meni kuin mitä luulin. Aakkosten lopussa on niin monia kirjaimia, joilla ei ala monikaan suomalainen sana, siksi tämä taisi kestää näinkin kauan.

V Vuodenajat kuuluvat puutarhan aakkosiin ihan ehdottomasti. Minä olen vuodenaikaihminen muutenkin, minusta ylivoimaisesti paras vuodenaika on aina juuri se parhaillaan oleva (lucky me). Olettaen siis että se vuodenaika on sitä mitä pitääkin, eli talvella kylmää ja lumista, kesällä sopivasti lämpöä ja vettä. Vuodenaikojen ansiosta sitä jaksaa koko vuoden, aina on joku kiva vaihe päällä. Keväällä toukotyöt, kesällä ylläpitoa ja satoa, syksyllä sadonkorjuuta isosti ja syksyn maatöitä, ja kyllästymistä, ja talven saa levätä ja suunnitella uutta.

X Xylitol ei nyt sinänsä kuulu puutarhaan, mutta halusinpa vaan nostaa yhden lempipuuni lempituotteen, eli koivun xylitolin. Hyvä Suomi!

Y Yhteyttäminen, tuo yksi kauneimmista biokemiallisista prosesseista (sanomattikin selvää että se toinen kauneimmista on mitokondrioiden hengitysketju). Siihen pohjaa tämä elämä maapallolla sellaisena kuin tunnemme sen. Tässä se fotosynteesin reaktio on, olkaa hyvä:

6H₂O + 6CO₂ + valo → C₆H₁₂O₆  + 6O₂

Z Zzzz eli unenlaatu. Vaikka puutarhasuunnitelmat ja -unelmat välillä pitävät hereillä yömyöhään, niin yleensä maan kanssa touhuaminen saa tervettä väsymystä aikaan. Raikkaassa ulkoilmassa tuntitolkulla oleminen tekee unesta hyvää ja syvää.

Å Åkero ja muut omenat, nämä onkin hyvä nostaa nyt parhaaseen omena-aikaan. Kotimaiset omenat ovat ihan parhaita hedelmiä mitä on, ja niistä erityisesti Åkero ja Antonovka ovat suosikkejani. Hyvää syödä sellaisenaan, hyvää ruuanlaitossa, leivonnassa ja säilömisessä. Ja miten kauniita puut ovatkaan keväällä, kertakaikkiaan iloa ympäri vuoden.

Ä Ämpäri, tuo puutarhanhoidon yksi perustarvikkeista. Siihen voi kerätä satoa, kuljettaa rikkaruohoja kompostiin, kantaa vettä, ja lopulta kun se hajoaa, siinä voi kasvattaa vaikka tomaatteja tai chilejä (paremmin kuin saviruukussa, sen olen huomannut).

Ö Ötökät, nuo puutarhurin ystävät ja viholliset. Viime aikoina ollaan nähty havainnollisia kuvia siitä, että kuinka köyhältä ruokapöydän antimet näyttäisivät ilman mehiläisten pölytysurakkaa, joten tarpeellisia hyonteiset totisesti ovat. Ja kauniita, kuten perhoset ja hienot koppikset. Toisaalta ötökät voivat olla raivostuttavia, syövät kaalit ja tuhoavat porkkanoita ja sipuleita, puhumattakaan marjoista. Olen maininnut todella monta kertaa tässä blogissa ne muutaman miljardin kaalikoin, jotka tuhosivat viime vuoden lehtikaalisadon lähes täysin, ja tulen varmasti mainitsemaan jatkossakin. Tunteita herättävät, tosiaan.

Aikaisemmat osat:

A-G

H-N

O-U

Puutarhan aakkoset, O-U

Kuva vuodelta 2011

En millään meinannut saada tätä osaa valmiiksi, jotenkin tuo Q tuntui hankalalta kirjaimelta. Huijasin sitten sen verran, että otin siihen tuotteen, vaikka alun alkaen ajattelin etten ota mitään yksittäisiä tavaroita tähän sarjaan.

O Omavaraisuus, tai lähinnä siihen pyrkiminen. Tiedostan kyllä, ettei se ainakaan minulle mahdollista, mutta siihen on kiva pyrkiä niiltä osin kuin mahdollista.  Omavaraisuus antaa vapauden tunnetta, ja ennen kaikkea tyydyttää primitiivistä selviytymisviettiä.

P P*ska (anteeksi ruma sana), mutta kyllä se niin on, että kompostin ohella ihan parasta maanparannusainetta. Palstalla käytössä hyvin palanut hevosen- ja lehmänlanta sekä kanankakka, mökillä lisäksi vielä hyvin palanut makki. Kaikki kiertää, ja maailma pelastuu ainakin pienen palan verran. Ja kyllähän se on todettava, että ilman pistolapiota en selviäsi tuolla savisella aarillani.

Q QuikFit-sarja, joka pelastaa siltä, ettei pieni puutarhavaja olisi täynnä täynnä pitkiä varsia, joiden päissä olisi erilaisia työkaluja. Kun on muutama varsi, ja niihin käyvä setti tarpeellisia työkaluja, tilaa menee vähän vähemmän. Ja tilaahan ei ainakaan täällä ole lähellekään riittävästi.

R  Ruukkupuutarha eli kaikki chilit ja tomaatit. Tärkeä osa viljelyksiäni, vaikka kieltämättä tämä vuosi vetää mielen matalaksi, sillä tomaatteja ja chilejä ei ole tulossa kuin ihan yksittäisiä kappaleita. Onneksi elantoni ei ole siitä riippuvaista. Parhaina vuosia tomaatteja tulee kymmeniä kiloja ja chilejä useita kiloja.

S Sadonkorjuu on kauneimpia suomenkielisiä sanoja. Alkaa kesällä ja jatkuu pitkälle syksyyn tai talveenkin. Parhaimmillaan sitä, että kaikki ruoka on omaa satoa, siitä nauttii sekä henkisesti että ruumiillisesti; pahimmillaan sitä, että säilötään, hillotaan, kuivataan, pakastetaan öitä myöten, ollaan silmät ristissä kiukkuisia ja mietitään että tässä ei ole mitään järkeä, että ENSI VUONNA tiedän paremmin. Kumpaakin saa kokea, ihan joka ikinen vuosi. Ässään mahtuu paljon muutakin, mistä olisi voinut kirjoittaa, kuten sammakot, sipulit, siemenet ja tietysti se savimaa.

T Toukotyöt, se toinen suomenkielisistä lempisanoistani. Toukotöiden aikaan herään eloon toden teolla, elo on niin fyysistä niin fyysistä, paikkoja kolottaa ja mieli käy ylikierroksilla koko ajan. Suunnittelutyö on tehty aikaisemmin, toukotöiden aikaan vain pusketaan menemään. Sen jälkeen on aina voittajafiilis, konkretiaa ihan parhaimmillaan.

U Unelmat liittyvät puutarhaan hyvin olennaisesti. Olen enemmänkin kuin tyytyväinen siihen mitä nyt on, ja suorastaan kiintynyt jopa siihen aarin savilänttiin, mutta silti unelmoin isommasta kasvimaasta, paremmasta mullasta, sopivista säistä ja ennen kaikkea kasvihuoneesta. Se tuntuu olevan se mahdoton asia mitä en vaan tule saamaan, eli unelmoin edelleen. Niin, ja unelmoin kunnon maakellarista.

Aikaisemmat osat tässä:

A-G

H-N

Puutarhan aakkoset, H-N

Härkäpapu kukkii

Seuraava osa puutarhan aakkosista tulee tässä:

H Härkäpapu, minulle melko uusi tuttavuus, viljelen sitä vasta kolmatta vuotta. Löysin härkäpavun River Cottage -kirjoista, aloin etsiä tietoa siitä ja tajusin, että se on vanha suomalainen viljelykasvi. Viljely vaan hävisi melkein kokonaan, koska herne ja peruna ja muut vastaavat syrjäyttivät sen. Nyt se on taidettu löytää uudelleen, ja sitä viljellään vähän enemmän, muutakin kuin vain eläinten rehuksi, ja reseptejä löytyy Suomestakin. Härkäpavusta saa loistavaa ruokaa, kuten paistoksia, pihvejä, tahnoja ja vaikka mitä. Rokkaakin pitäisi kokeilla, jos vaikka tänä vuonna tulisi riittävän iso sato, ainakin viljelyala on kasvanut joka vuosi. Härkäpapu on myös loistava maanparannuskasvi, se typettää ja kuohkeuttaa maata.

I Istutus, se ihana aika keväällä kun saa istuttaa esikasvatetut taimet ulos ruukkuihin. Tai kun saa kivoja vanhoja perenoja jostain, sellaisia joita voi istuttaa vaikka mökin kukkapenkkeihin.

J Juuret, se osa kasvista, josta on pakko pitää huolta, että kasvi kasvaa ja voi hyvin. Kaikki maanparannus ja maasta huolehteminen on juuria varten, jotta niilla olisi kuohkea maa puskea alaspäin ja jotta ne saavat tarvittavat ravinteet. Ja juuriin kuuluu myös kaikki ihanat juurikkaat, jotka ovat ihan parhaita suoraan maasta nostettuna, mutta jotka turvaavat myös talven vihannesten saannin.

K Komposti on parasta maanparannusainetta mitä tiedän. Pieneliöt ja lierot tykkäävät, se kuohkeuttaa kovaakin maata ja sisältää ravinteita juuri sopivasti. Toinen tärkeä K on kastelu, joka kuivana vuotena pelastaa sadon määrän ja maun. Kastelu pitää tehdä aina kunnolla, niin että maa kastuu syvältä, sillä vain pintamullan kastelu on pahempaa kuin ei kastelua ollenkaan.

L Lehtikaaliin hurahdin joku kai 6 vuotta sitten, aivan pienestä. Tilasin siihen aikaan Labbyn vihanneslaatikoita, ja yhdessä niissä oli lehtikaalia ja sille hyvä resepti. Ruoka oli hyvää, ja aloin etsiä lisää tietoa lehtikaalista. Huomasin myös, että sitä ei ole missään saatavilla, joten aloin kasvattaa lehtikaalia itse. Lehtikaali on yksi terveellisimmistä vihanneksista, se on satoisa, ja sitä on helppo säilöä vaikka kuivaamalla. Tässä blogissa on kymmeniä lehtikaalireseptejä sekä vinkkejä lehtikaalin kasvatukseen. Olen ilokseni huomannut, että muutkin ovat löytäneet lehtikaalin ja sitä on kaikkien saatavilla nykyisin, ainakin isommissa kaupoissa sitä näyttää olevan ympäri vuoden tarjolla.

M Maanparannus on savimaalla erityisen tärkeää, ja onkin mielessä koko ajan. Siitäkin löytyy jonkin verran juttuja tässä blogissa. Minulle maanparannus on eniten kompostin, hiekan, turpeen ja lannan kärräystä. Ja hyvien maanparannuskasvien kasvattamista, siinä olen tosin toistaiseksi pysynyt vain palkokasveissa. Ja Fiskarsin pistolapio on ollut tärkein työkalu savisen maan kääntämisessä. Toinen tärkeä ämmä on marjat, etenkin juuri nyt marja-aikaan. Puutarhamarjoista minulle tärkeimmät ovat karviaiset ja viinimarjat, miksei myös pensasmustikka, vadelma ja tyrnikin. Metsämarjoja ei kai tähän listaan oikein lasketa, totean vaan, että tein eilen tämän kesän ensimmäisen (ja varmaankin ainoan) mustikkapiirakan. Kolusin tunnin metsässä ja sain juuri ja juuri vähän yli litran mustikoita. Täällä ei tänä vuonna ole mustikoita, uskottava se on.

N Nimikyltit ovat kylvövaiheessa tärkeitä. Asia mikä meinaa siinä urakalla kylvämisessä unohtua koska "kyllähän minä tämän muistan". No en muista, en edes seuraavana päivänä. Siksi päätän joka vuosi, että ensi vuonna sitten merkitsen kunnolla. No, merkitsen mitä merkitsen, ja unohdan loput.

Muut osat puutarhan aakkosista:

A-G

Viron kesälomareissu 2014 - vähän puutarha-asioita

Charles Darwin, totta kai

Kun ajoimme pitkin Viron maaseutua tuli huomattua että jokaisessa talossa oli oma hyvin hoidettu kasvimaa, ja sen lisäksi monissa pihoissa upeita hedelmäpuita, marjapensaita ja perennoja ja/tai ruusuja. Ja jos alueella oli kerrostaloja, jokaisen talon etupihalla oli alue, jossa näytti olevan n. aarin kokoiset viljelypalstat talon asukkailla. Suomessakin on ollut aikoja jolloin lähes joka talossa viljeltiin pienempää tai isompaa kasvimaaplänttiä, mutta se perinne on aikanaan katkennut. Niin kauniita kasvimaita matkalla näki, että soisi saman tavan nousevan entistä suositummaksi Suomessakin. Täällä kaupungeilla ja erilaisilla yhdistyksillä on tarjota viljelypalstoja, mutta monesti ne ovat kaukana kodista, tai niihin on pitkät, jopa vuosien jonot. Minusta näytti tosi kivalta, että kaikki viljelypalstat olivat siellä talojen seassa ihan lähellä koteja.

Hienoa kartanoa vastapäätä oleva pikkukerrostalo

Yläkuvassa olevan pikkukerrostalon edessä oleva kasvimaa-alue

Jokaisella palstalla oma pieni kasvihuone

Vietimme kaksi yötä Pöltsamaalla, joka on kuuluisa viineistään ja ruusistaan. Kävimme siellä keskellä teollisuusaluetta olevassa ruusutarhassa jossa on lähes 1000 erilaista ruusua. Löysin sieltä kaksi uutta suosikkiruusua, köynösruusuja kumpikin. Toinen oli hauskasti kaksivärinen Mister Herbert, jonka tuoksu ei tosin miellyttänyt, ja toinen oli upeassa valkoisessa kukassa oleva Rosa Helenae Honungrose (Wilson 1907). Pitää vähän selvitellä, että millaisissa paikoissa nämä menestyvät, ja että onko toivoa saada niitä menestymään mökillä. Taimia en tuolta ostanut, sillä epäilimme kuinka ne selviäisivät kuuman ajomatkan (nyt tosin vähän harmittaa, olisihan sitä voinut kokeilla...).

Mister Herbert

Rosa Helenae

Pöltsamaan ruusutarhasta, juuri näin sekavalta siellä näytti

Puutarhan aakkoset, A-G

Loistavassa ja kaunistelemattomassa blogissa Puutarhan ja hellan välissä on ollut todella kiva sarja puutarhurin aakkosista. En tiedä muista, mutta minusta sellaisia listauksia on kiva lukea, ja kiva myös miettiä että mitä minä laittaisin tuolle ja tuolle kirjaimelle. Innostuin ajatuksesta niin, että päätin kirjoittaa omat aakkoset. En tee jokaisesta kirjaimesta omaa postausta, sillä minulla ei ole riittävästi asiaa jokaiselle kirjaimelle (toisille olisi kyllä senkin edestä), sen sijaan päätin jakaa aakkoset aakkosloruista tuttuihin osiin. Laitan loppuun sitten aikanaan linkit muihinkin osioihin. Tässä tulee ensimmäinen osa minun puutarhan aakkosista:

A Aakkoset aloittaa aika, tuo puutarhurin ystävä ja kärsivällisyyden vihollinen. Aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan, jotta saa huonon maan tuottamaan. Lyhyellä aikavälillä tarvitaan aikaa ja kärsivällistyyttä siihen, että malttaa odottaa kukkien kukkimista ja sadon kypsymistä. Aika on lohdullisen syklistä: joka vuosi tammikuussa alkaa haaveilu ja suunnittelu, heti perään esikasvatus, herneenversot ja idättäminen. Sitten päästään jo maahommiin ulos, kääntämään ja kylvämään. Kesä on intensiivistä kasvun ja aikaisen sadon käytön aikaa. Syksyllä on kiivain sadonkorjuu päällä, sadon säilömisen aika ja lopulta maan saattaminen talvilepoon. Ja totaalinen kyllästyminen koko puutarhaan ja viljelyyn. Kunnes sitten koittaa siementen tilaus, suunnittelu, haaveilu, ja tammikuu. Ja kaikki jatkuu kuten edellisvuonna, ja sitä edellisenä jne.

B Boori ja muut alkuaineet. Kaikkihan tietävät, että kasvit tarvitsevat typpeä, osa kuluttaa sitä erityisen paljon, osa taas tuottaa siitä. Mutta kasvit tarvitsevat myös muita alkuaineita, mm. punajuuri kituu ilman riittävää määrää booria. Jokaisella kasvilla onkin omat erityistarpeensa, ja ne on hyvä tuntea, etenkin jos maa on köyhää.

C Chilit, ne kasvit joista oma henkilökohtainen puutarhainnostus lähti käsistä 1990-luvun alkupuolella. Toki olin kiinnostunut kasvimaasta lapsenakin, huolehdin mm. ruusukaalin taimia kummini kasvimaahan, kun tiesin ettei mökin tiukka savimaa ja kylmä mikroilmasto olisi niitä ehtinyt kasvattaa. Mutta silti, vasta chilien kasvatuksen myötä aloin innostua toden teolla keittiöpuutarhasta. Sain ensimmäiset siemenet vierailevalta kasvigenetiikan proffalta jenkeistä, ja sen jälkeen se oli menoa: joka vuosi lajikemäärät ja viljelyalat ovat kasvaneet. Miehen myötä chili-tietämys nousi uudelle tasolle, vaikka oppimista on vieläkin paljon. Nykyään on helppoa tilata siemeniä vaikka mistä ja minkälaisia (kiitos mm. FataliiSeeds), tietoa on helposti saatavilla jne., mutta täytyy myöntää, että aika erilaista se oli reilu 20 v sitten.

D DIY. Enpä meinaa keksiä näihin ei-suomalaisiin kirjaimiin suomalaisia sanoja (anteeksi vaan, toinenkin ei-suomalainen sana tulossa). Mutta tarkoitan tässä sitä, että suosittelen tekemään monia asioita itse, etenkin nykyisin, kun puutarhatuotteiden hinnat ovat kohonneet pilviin. Nautin toki siitä, että enää en ole mitenkään outo keittiöpuutarhani kanssa, päin vastoin, ja on hienoa että saatavilla on kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta härpäkettä, mutta hei: joku tolkku hintoihin. En nyt halua leimata mitään tuotetta tai valmistajaa, mutta toivoisin silti jonkinlaista malttia (kaupunkilais)kuluttajien höynäyttämiseen :)

E Esikasvatus, joka on siis Suomen lyhyessä kasvukaudessa ehdottoman tärkeää, ja joka ei ole todellakaan minun juttu. Taimitarhat kuitenkin pelastavat pulasta, kun ei ole sitä kasvihuonetta, lämmintä ja valoisaa kotia tai muuten vaan tilaa sisällä.

F Hugh Fearnley-Whittingstall (hih, sain vähän huijaamalla kulutettua yhden vaikean kirjaimen), tuo brittien lahja maailmalle. River Cottage -keittokirjat ja -DVD:t, jotka opettavat kaiken tarpeellisen sadon kasvatuksesta ja sen käytöstä ruuaksi. Miksei meillä edelleenkän näy River Cottageita TV:ssä tai kirjoja ole suomennettu??? Minä pärjään kyllä alkuperäiskielellä, mutta tiedän niin monta jotka mielellään näkisivät/lukisivat suomenkielistä materiaalia.

G Geenit, se ikiaikainen tieto joka on pakattu jokaiseen siemeneen. Siitä pienestä (tai isosta) siemenestä kasvaa uusi kasvi, asia, mikä tuntuu yhtä ihmeelliseltä joka kerta, joka vuosi. Kasvien genetiikka voi olla yksinkertaista, tai sitten totaalinen sotku, kuten vaikka perunan genetiikka. Tiesitteko että perunalla on neljä kopiota jokaisessa kromosomissa, ja sen lisäksi jokaisessa kromosomissa on omia isoja kromosomi-alueiden muutoksiaan. Ei mikään yksinkertainen tutkittava.

Sarja jatkuu: myöhemmin

(Kasvimaa)Onnea on...

Edessä sipulia ja porkkanaa, taaempana kaikkea muuta

- se kun kasvukaudelle tulee ensimmäinen oikeasti lämmin ja aurinkoinen päivä. Tai sen ainakin ehti jo unohtaa jos niitä on ollut, kaiken lumisateen, höyryävän hengityksen ja viiden asteen juhannuslämmön jälkeen (vesi juhannuksena +15).

- se miltä kasvimaa näyttää sen jälkeen kun sitä on kitketty kuusi (6) tuntia. Olkoonkin että olen vähän huolimaton kitkijä, niin silmä lepää, ainakin oma.

Ruiskaunokki nupuilla

- se että näinkin kylmän alkukesän jälkeen kasvimaa tuottaa jo mukavasti satoa (salaattia, pinaattia, lehtikaalia, retiisiä, pikkuporkkanoita ja -punajuuria (nojoo, 3) ja sipulia). Ja härkäpapu kukkii komeasti, ja ruiskaunokit ovat nupuilla.

Härkäpapu kukkii, punajuuret harvennettu

- se tunne, mikä valtaa mielen, kun syö tuoretta lehtikaalia sellaisenaan. Kun se n. miljardi kaalikoita ei ole vallannut Suomea tänä vuonna, vaan saa nauttia itse ensimmäisenä omaa lehtikaalia. Se makeus, se klorofyllin maku! Lehtikaalipenkki näyttä hienolta, täysin ehjää kaalia melkein penkillisen verran (unohdan sen, että muurahaiset ovat tuhonneet osan penkistä ja sen mukana lehtikaalia).

Lehtikaali edessä, peruna takana

Ja en murehdi sitä, että rikkaruohot, kylmyys ja märkyys tuhosivat tillit (uudet siemenet maassa), persiljat ovat keltaisia (em. syyt), kyssäkaalia on yhdessä rivissä kokonaista 6 kpl (uudet siemenet kylvetty), fenkoli(?) ei itänyt ollenkaan ja maissit ovat selvästi järkyttyneitä jäätävistä ilmoista (väritys kuten persilja). Vihreä on edelleen se lempivärini!

Puutarhafilosofiaa

Jälkeen; ennen tuo ylin kuva (olenko sanonut että inhoan harmaata väriä?)

Tämä vuodenaika on monen harrasteviljelijän kannalta sitä ihan parasta aikaa, kun pitkän talven jälkeen on päästy toden teolla kylvöpuuhiin. Minullakin on toukotyöt (yksi suomenkielen lempisanoistani!) suurimmalta osalta jo tehtynä, ja loput, eli pavut, kesäkurpitsat ja sen sellaiset, saavat odottaa kesäkuun alkua. Blogeista, lehdistä ja kaikista keskusteluista saa lukea monenlaisia yleviä ajatuksia viljelyn ihanuudesta ja mielekkyydestä. Minäkin ajattelin vähän avautua omasta puutarhafilosofiastani, silläkin uhalla, etteivät ajatukseni ole kovinkaan yleviä. Oikeastaan minulla on vain kaksi pääajatusta, jotka kantavat vuodesta toiseen:

Maksimihyöty minimivaivalla

Savimaata katsellessa tämä "minimivaiva" ei tule ihan heti mieleen, mutta ehkä tähän voisi lisätä vielä loppuun huomautuksen olosuhteet huomioon ottaen. Minä haluan käyttää pienen maaplänttini, sekä pihalla että vuokrapalstalla, mahdollisimman tarkkaan hyödyksi. Kun tilaa on vähän, siihen on tungettava kaikki tiiviisti. Minulla ei näy niitä kauniita kuvia nurmi- tai sorakentistä, joille on aseteltu kauniisti kasvulaatikoita sinne tänne leveiden kylkuväylien varteen. 

Viljelen pääasiassa lajeja, jotka onnistuvat ainakin kohtuullisina vuosina vähintään keskinkertaisesti tai sitä paremmin. Tiedän savimaan rajoitukset, enkä yritäkään mitään liian eksoottista. Sipuli, punajuuri, lehtikaali ja tilli saattavat olla aika tylsiä kasvatettavia, mutta niistä ainakin saa hyvän sadon vuodesta toiseen (viime vuotta ei lasketa, se kesä ei ollut kohtuullinen millään tavalla).

Maanmuokkauksen, kitkemisen ja kaiken  muun suhteen teen juuri ja vain juuri niin paljon kuin sadon kannalta tarvitsee (siis jos ehdin), mutta en sen enempää. Palstan käytävät (ja pihan "nurmikko") eivät pääsisi puutarhalehteen kuvitukseksi, mutta niin kauan kun sellainen ei haittaa satoa niin ei se haittaa minuakaan.

Tärkeintä on päämäärä, ei matka sinne

Minä olen sato-orientoitunut ihminen. Kaikella toiminnalla kasvimaalla ja pihalla on merkityksensä tulevan sadon kannalta, en siis kuopsuta maata kuopsuttamisen ilosta, hih, vaikka kivaa sekin on.

Toki minä haaveilen suuresta hedelmä- ja marjapuutarhasta, muutaman aarin kokoisesta multavasta kasvimaasta omalla pihalla ja kauniista kukkapenkistä, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista, joten mennään sillä aarilla savimaata ja postimerkin kokoisella pihalla. Haaveista huolimatta ei ole valittamista, olen tyytyväinen että on edes nuo!

Raparperi ja lipstikka kasvun alussa

Mansikkamaan alkua yläoikealla

Osa käytävistä muovilla peitettynä

Tomaattityö



Esikoisen 7 v Tomaattityö

Saimme kerättyä kaikki tomaatit talteen alkuviikosta. Jos viime vuosi oli paras vuosi tomaatinviljelyhistoriani aikana, niin tämä vuosi oli vastaavasti huonoin. Sain vielä kerättyä vajaa viitisen kiloa tomaattia, joista kaikki eivät ole vielä kypsiä. Ja ihan vihreitä menee ehkä kilon parin verran kompostiin. Ei tarvitse miettiä miten saisi tomaattikastiketta pakastimeen mahtumaan tai että mihin kaikkeen tomaatteja saisi upotettua. Tänä vuonna kaikki tomaatit ovat menneet parempiin suihin ihan sellaisenaan. Ovat olleet todella hyviä, ja lapset ovat saaneet omat puoli kiloa kasviksia päivässä helposti ja maukkaasti. Vähän aikaa.

Onnea on... uusi pärekori

 

Löysin vihdoinkin sopivan mallisen pärekorin. Sellaisen riittävän laakean ja matalan. Sellaisen jonka on oikea ihminen tehnyt oikeista päreistä Suomessa. Sellaisen jolla on hyvä kuljettaa satoa palstalta kotiin. Sellaisen johon mahtuu lehtikaalit, salaatit, punajuuret, porkkanat, palsternakat, sipulit, kesäkurpitsat, kurkut, herneet, tillit, persiljat, retiisit, kukat ja kaikki muu mitä sattuu milloinkin tulemaan. Tätä koria on etsitty enemmän ja vähemmän aktiivisesti monta vuotta, ja nyt se löytyi Hakaniemen torilta.


ps. ei sovi unohtaa, että onnea on myös korin sisältö.

Puutarhalehtiä

Voi sitä ihanuutta kun pääsee englantilaiseen kirjakauppaan selaamaan paikallisia puutarhalehtiä. Tarjonta ja valikoima on huikea, ja löytyy vähän jokaiseen makuun omat erikoislehtensä. Kylkiäisenä tulee mielenkiintoisia siemenpusseja (ja maastopyöräilylehden kylkiäisenä hienot mbr-sukat) ja kaikenlaista muuta kivaa. Minä keskityin tällä kertaa hyötylehtiin, eli mukaan tarttui erilaisia ruokaviljelyyn erikoistuneita lehtiä. Mielenkiintoista luettavaa löytyy paljonkin, vaikka muutama juttu saa lievää kateutta aikaiseksi. Toisaalta, osa tuholaisten torjumiseen tarkoitetuista jutuista on onneksi tarpeettomia ihanan talvemme ansiosta.

Täytyy todeta, että uusin KotiPuutarhalehti (kesäkuu 2012) oli oikein hyvä myöskin, paljon tietoa pienviljelyyn ;) Hintavertailuja ei vaan kannata tehdä englantilaisten lehtien kanssa, Suomessa on kyllä osattu hinnoitella kaikki kasvatukseen liittyvä todella yläkanttiin. Englantilaisissa lehdissä löytyy vielä paljon hyviä vinkkejä kuinka tehdä edullisesti asioita.

Puutarhavaatetusta

Turhamaista tai ei, kivat puutarhavälineet ja -vaatteet piristävät mieltä. Minä näin Nordiska Trädgådar 2012-messuilla Garden Girlin myyntipisteen, ja ruuhkasta huolimatta oli ihan pakko pysähtyä ostoksille. Minä ihastuin essuun, joka tuntui todella käytännölliseltä. Siinä on taskuja ja lenksuja kaikelle tarpeelliselle, oma pussi myös kännykälle. Essu peittää mukavasti normaalin puutarhavaatetuksen eli risat verkkarit ja kulahtaneen T-paidan (ei siis tietenkään minulla, vaan muilla). Kukallinen lierihattu sopii paremmin essun kanssa yhteen kuin jonkun maan armeijan ylijäämävarastosta parilla eurolla hankittu lierihattu (tämä ON turhamaista, sen tiedostan). Ostin ekaluokkalaiselle vaaleanpunaisen huivin, ja hän ei ole muuta käyttänytkään sen jälkeen, ja on kuulemma saanut paljon positiivista huomiota siitä kavereiltaan. Äidillä pitää tietysti olla melkein samanlainen huivi, samaa kangasta essun ja hanskojen kanssa.

Minä en pidä hanskoista. Haluan tuntea mullan ja maan ja kasvun sormissani, eikä se, että kädet ja kynnenaluset ovat mustat muutaman kuukauden vuodesta ole kamalasti haitannut. Joskus kuitenkin on tilanne, että on suotavaa, etteivät kädet ole ihan kamalassa kunnossa, joten sitä varten minulla on muutamat hanskat odottamassa. Ja nyt on sievät hanskat kaapissa. Saapahan nokkosten keräämiseen vauhtia, kun ei tarvitse varoa kämmenselkiään. Mutta se, mihin olen oikeasti todella tyytyväinen, ovat nuo Ruusu-hanskat pitkällä varrella. Kun kitkee heiniä karviaisten alta tai siistii ruusupuskaa, ovat kädet ja käsivarret ihan raapaleilla niin, että työkaverit ovat kyselleet joka vuosi että onko meillä kissa. No ei ole edelleenkään, joten josko kyselyt loppuvat näiden hanskojen myötä.

Laukkua ei ollut enää saatavilla, mutta ei paljoa tarvinnut miettiä kun tulin siihen tulokseen että sitä TARVITSEN ihan oikeasti: miten muuten saan helposti kaikki tärkeät tavarat kulkemaan mökin ja kaupungin tai kodin ja palstan väliä. Garden girliä myy Suomessa Secret Garden. Tilasin sieltä laukun, ja nyt olen tyytyväinen tavaroihini. Ehkä joku syntymäpäivälahjakin tuli tilattua, mutta siitä lisää myöhemmin.

Huhtikuu

Hieno kohopenkki messuilla

Ystävälläni oli FB-päivityksenä alku Saima Harmajan runosta Huhtikuu. Voiko tätä kevättä paremmin sanoa?

On väsynyt ja harmaa maa.
Ja märkää lunta putoaa.
Ja yli meren aution
soi tuulen laulu lohduton.
On huhtikuu. On vaikein aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskissaan.

Saima Harmaja (1931)

Nordiska Trädgådar 2012 - osa 2

Ulriksdalin kauppapuutarha keväisessä Tukholmassa

Nyt on puutarhamessuilla käyty. Paljon kaikkea kivaa tuli nähtyä ja koettua erittäin hyvässä seurassa (kiitos siskolle!). Ja kaikkea kivaa tuli ostettua. "Keväinen" sää pääsi hieman yllättämään, onneksi oli gorea sekä takissa että kengissä. Tukholmaan nimittäin tuli kunnon takatalvi. Yön aikana satoi 10 cm lunta ja muutenkin oli kylmä. Se kieltämättä vähän rajoitti puutarhoissa kävelyä ja shoppailua, eikä kukkaistutuksetkaan ehkä näyttäneet parastaan, vai mitä tuumaatte.

 

Messuilla olisi ollut vaikka mitä tarjolla, ja tuntuikin että myynti oli pääasia. Monet paikalliset näyttivät hankkivan kaiken tarpeellisen kevätistutuksiinsa. Varsinaisia esittelyosastoja olikin sitten vähemmän. Täytyy kuitenkin todeta, että oli kiva nähdä Muurikka hyvin edustettuna siellä, ja ennen kaikkea Fiskarsin aivan upea osasto, vaikken ostanutkaan sitä tarvitsemaani lapiota. Osasto oli valittu messujen parhaaksi osastoksi, ja ihan ansaitusti!

Jonkin verran siellä oli kuitenkin tietoa ja esittelyjä kaikesta mielenkiintoisesta, kuten siitä, kuinka saada mahdutettua pieneen tilaan mahdollisimman paljon. Kaikenlaisia ruukkuja, laatikoita ja muuta tarpeellista siellä olisikin ollut tarjolla, ja monet niitä tuntuivat ostavan. Tietoa ja esimerkkejä oli saatavilla vaikka kompostoinnista, hiekkaviljelystä, laatikkovilelystä jne. Pieneen tilaan saa kyllä mahtumaan paljon, mikä on hyvä näissä postimerkin kokoisissa pihoissa. Paikalliset chili-, orkidea-, mehiläis- ym. yhdistykset tarjosivat asiantuntemustaan asiassa kuin asiassa. Kivoja laatikkoratkaisuja olisi ollut tarjolla, pitää etsiskellä samantyylisiä täältäkin, ja keskustella parista rakennusprojektista isän kanssa.

Etukäteen oli kuulemma mainostettu, että kanat ovat yksi nouseva trendi. Siellä olikin japanilaisia silkkikanoja tepastelemassa aitauksessa, olivat kyllä veikeitä ja hiljaisia otuksia. Ehkä pohjoismaissakin alkaa yleistyä tapa pitää muutamaa kanaa ihan kaupunkialueella (kukkoa ei suositella tiheään rakennetulle alueelle naapurisovun säilyttämisen takia).

Jos viime vuonna panostin palstan maanparannukseen, nyt panostin omiin varusteisiin (vitsivitsi). Tuli ostettua essua ja hanskaa ja huivia ja sen sellaista, niistä lisää myöhemmin. Ruotsin (tai ainakin messut ja kauppapuutarhan) tuntui vallanneen pelargonia-innostus, niitä oli siellä satamäärin. En tosin ostanut kukkivia pelakuita, sen sijaan löysin muita kivoja kasveja. Messuilta tarttui mukaan valkoisia narsisseja ja monia siemeniä, kuten sitruunakorianteria. Ulriksdalin linnan kauppapuutarhasta löysin laakerinlehden ja tuoksupelargonian. Jälkimmäisen suhteen olen vielä epäileväinen, taitaa joutua ulkoruokintaan se kasvi. Mutta etenkin laakerinlehdestä olen erittäin tyytyväinen, siihen en ole Suomessa törmännyt (en tosin epäile etteikö sitä olisi jossain). Ja loikkasihan sitä yksi sammakkokin kasvien alle, ja historiallista harvinaisuutta tarttui mukaan tuliaiseksi. Mukava reissu kaikenkaikkiaan!