sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Yrttiviinaa - aniksen makuinen jallu


Yrttilaatikot alkavat vetää viimeisiään, kohta siirrän laatikot taas talvehtimaan (=kaadan ne nurin perin maahan). Sitä ennen on kuitenkin vielä käytettävä mitä käytettävissä on. Minulla oli ranskalaista rakuunaa pitkästä aikaa kasvamassa. Se on ihana aniksen makuinen yrtti. Ja kun oksan pari laittaa viinapulloon, saa parissa päivässä aniksen mukuista juomaa. Yleensä (=viime vuosituhannella viimeksi) olen tehnyt aniksen makuista Koskenkorvaa, joka on oiva ruokaryyppy tai hyvä boolinpohja. 

Nyt halusin kuitenkin tehdä ruuanvalmistukseen sopivan juoman, joten laitoin pari oksaa jallupulloon. Käytän ruuanlaitossa Koffin Porterin jälkeen useimmiten jaloviinaa, ja nyt anis tuo kivan pikkulisän ruokaan. Osaan kuvitella että se on on oikein hyvää kastikkeissa ja keitoissa, mutta haluan myös kokeilla miten se toimii sinapissa.

Ranskalainen rakuuna keskellä

lauantai 29. syyskuuta 2012

Amerikkalaiset omenapannukakut


Tänä vuonna omenoita riittää. Minulla ei ole omia omenapuita joista saisi satoa, mutta ympärillä niitä tuntuu riittävän niin, että omenoita on meilläkin koko ajan tarjolla. Lapset toivoivat tänään amerikkalaisia pannukakkujoja, joita sitten lupasin tehdä pitkästä aikaa. Laitoin taikinaan omenoita, ja pannukakuista tuli vieläkin parempia kuin yleensä. Omenat voi raastaa tai suikaloida tai leikata pieniksi kuutioiksi. Minä halusin käyttää ihmelaitettani ja suikaloida ne, tuli juuri sopivia.
 
1 rkl sokeria
2,5 dl jauhoa
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2,5 dl maitoa
2 rkl öljyä
1 muna
3-4 omenaa (kotimaisia aika pieniä sopivan kirpeitä)

Sekoita kaikki aineet ja anna taikinan turvota hieman. Suikaloi, raasta tai kuutioi omenat ja sekoita taikinan joukkoon. Paista pannulla runsaassa voissa. Tarjoile vaahterasiirapin/siirapin ja marjojen kanssa.
 
 

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Tomaattityö


Esikoisen 7 v Tomaattityö

Saimme kerättyä kaikki tomaatit talteen alkuviikosta. Jos viime vuosi oli paras vuosi tomaatinviljelyhistoriani aikana, niin tämä vuosi oli vastaavasti huonoin. Sain vielä kerättyä vajaa viitisen kiloa tomaattia, joista kaikki eivät ole vielä kypsiä. Ja ihan vihreitä menee ehkä kilon parin verran kompostiin. Ei tarvitse miettiä miten saisi tomaattikastiketta pakastimeen mahtumaan tai että mihin kaikkeen tomaatteja saisi upotettua. Tänä vuonna kaikki tomaatit ovat menneet parempiin suihin ihan sellaisenaan. Ovat olleet todella hyviä, ja lapset ovat saaneet omat puoli kiloa kasviksia päivässä helposti ja maukkaasti. Vähän aikaa.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Perunasalaatti Blue Kongosta



Tein perunasalaatin Blue Kongosta. Halusin punertavaa väriä, joten tein öljyisen kastikkeen johon tuli etikkaa. Nyt on kaikki Blue Kongot nostettu maasta, ensi vuonna voisi laittaa vähän enemmän sitä tulemaan. Satoisa se ei ole, mutta hauska senkin edestä, ainakin uuniperunoina.

600 g perunaa
1 pieni kirpeä omena
1 yön yli kurkku (tai tavallista kurkkua tai suolakurkkua)
1 punasipuli

2 rkl öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
ripaus sokeria
ripaus suolaa
vähän valkosipulia

Keitä perunat kuorineen kypsäksi. Anna jäähtyä. Pilko perunat lohkoiksi tai kuutioiksi (kannattaa leikata pieniksi kuutioiksi). Pilko omena, kurkku ja sipuli pieneksi. Sekoita kaikki yhteen. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kaada salaatin joukkoon. Anna makujen vähän tasaantua ja tarjoile vaikka revityn lihan kanssa. Tämä salaatti kaipasi niitä kapriksia, joita yleensä aina tungen perunasalaattiin, mutta joita nyt ei löytynyt kaapista. Tai ainakin enemmän etikkaa.

Minusta Blue Kongo ei sovi kovin hyvin salaattiperunaksi, se on liian jauhoinen siihen. Myöskään väri ei ole niin hieno keitetyissä perunoissa kuin mitä se on uuniperunoissa. Ensi vuonna käytän Blue Kongot (jos siis saan satoa niistä) uuniperunoina ja muusina. 



sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Valamon luostarin omenapiirakka



Tämä on yksi niistä resepteistä jonkä äiti kirjoitti minun ja siskoni keittokirjoihin. Muistan pienenä kuinka meillä oli omena-aikaan usein tarjolla tätä omenapiirakkaa jos oli vieraita. Se ei ole mikään ihme, sillä vähällä vaivalla saa pellillisen todella hyvää piirakkaa tarjottavaksi. Siskoni oli tehnyt piirakkaa eilen, ja esikoinen halusi heti tehdä samaa piirakkaa, koska se oli niin hyvää. Reseptin alkuperästä minulla ei ole tarkempaa tietoa kuin se, mitä nimi antaa ymmärtää.

3 munaa
Liian vähän omenoita
2½-3 dl sokeria
4½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g voita
1½ dl vettä (tai maitoa)

n. 6-8 omenaa
kanelia, sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Sulata voi ja vesi (tai maito) kattilassa, anna kiehahtaa. Kaada kiehuvan kuumana taikinan joukkoon koko ajan sekoittaen. Laita päälle omenalohkoja reilusti (minulla oli kuvan piirakassa liian vähän omenoita, korjasin paremman määrän ohjeeseen) ja ripottele päälle kanelia ja sokeria. Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Hyvää vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Kolmen lajin pata revittyä lihaa

Tää mun bloggaus on niin tätä: kuva 3 h syönnin jälkeen
Tänä vuonna palstatapaaminen oli minun palstalla. Ja kivaa oli, kiitoksia vaan (tuli ainakin naurettua). Palstani on savipellon kulmassa, ilman mitään rakennuksia, mukavuuksia tai kunnon kontrollia. Palsta sentään on lähellä kotiani, joten päästiin jonnekin syömään. Toiveena oli saada: "Ehkä jotain sellasta lihaa mitä en oo usein ainakaan syöny? Sellasia teillä syödään joka päivä." (toivottavasti Jenkka ei haittaa että copy-pastasin kommenttisi tähän ;) ) Lisäksi toivelistalla oli lehtikaalia. Lehtikaalista tein yksinkertaisesti mustikka-lehtikaali-smoothieta juotavaksi.

Pelkäsin että lihapuoli aiheuttaisi vähän päänvaivaa, sillä pakastin alkaa olla tyhjänä lihasta, eikä uutta ole vielä kauheasti tullut (paitsi että aamulla tuli tekstiviesti että "akkateeri, 122m arskalla alas". Jee, isänpäivän menu turvattu, vau muutenkin). Löysin kuitenkin vielä sopivat palat hirveä, luomunautaa mökin lähitilalta sekä yllätysyllätys yhden palan villisikaa. Päätin sitten yhdistää nämä kaikki kolme lihaa samaan pataan, ja tehdä aterian revityn lihan ympärille. Padan tein seuraavasti:

voita/öljyä
1 kg nautaa
1 kg hirveä
750 g villisikaa
pippureita
yrttisuolaa

n.6 porkkanaa
n.3 palsternakkaa
n. 4 sipulia
pieni pala juuriselleriä

1 dl makeaa omenaviiniä
1 dl soijaa
½ dl makeaa soijaa
1 rkl hunajaa
vettä riittävästi 

4 laakerinlehteä (tuoreita jos on)
tuoretta timjamia
1 oksa ranskalaista rakuunaa (voimakas aniksen maku)

Ruskista lihat kuumassa padassa. Rouhi päälle pippureita ja lisää yrttisuolaa. Lisää pataan kuoritut ja pilkotut juurekset ja sipulit. Sekoita liemen aineet keskenään, ja lisää vettä niin, että lihat ja juurekset lähes peittyvät. Lisää yrtit liemeen ja paista 125 asteessa vähintään 4-5 tuntia tai yön yli jos se sopii paremmin aikatauluihin.

Kun liha on ylikypsää, anna sen jäähtyä sen verran että saat sen revittyä haarukalla suikaleiksi (tai jos aikatauluun sopii paremmin, anna jäähtyä kokonaan). Liha on hyvää tälläisenaan pääruualla, leivän välissä/päällä, pitsassa, salaatissa missä vaan. Jos haluaa, sille voi tehdä vielä kastikkeen, jonka sekoittaa lihan joukkoon. Minä tein kastikkeen yksinkertaisesti, eli keitin lientä kasaan, lisäsin siihen vähän Aji Cristalia ja fariinisokeria. Sitä sai sitten lusikoida lihojen päälle jos halusi.

Minä olin tehnyt siika-alkupaloja sellerillä, perunasalaattia ja punajuurisalaattia kaveriksi. Otin myös pakastimesta hampurilaissämpylöitä sulamaan, joiden väliin lihaa oli hyvä tunkea. Juomana oli puolukkamehua ja jälkiruuaksi syötiin omenapiirakkaa ja teetä.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Pihlajanmarja-omena-puuro

Löysin aivan ihanasta Isoäidin reseptillä-blogista pihlajanmarjapuuron reseptin. Ajattelin heti että sitä on kokeiltava, tosin vähän oikoen, tai aika paljonkin. Keitin nimittäin eilen pari maijallista puolukkamehua, ja koska mehumaija oli siinä valmiina, keitin myös keräämäni pihlajanmarjat mehuksi. Alkuperäisessä ohjeessa perattuja marjoja keittettiin vedessä mehuksi ja siitä jatkettiin. Minulla oli eilen askareissani vähän urakoinnin makua töiden jälkeen, joten oikaisin niin, että laitoin marjat lehtineen päivineen maijaan ja annoin mehun höyryttyä rauhassa. Ja näin tein sitten pienen annoksen puuroa seuraavasti (katsokaa ihmeessa oikea tapa tehdä puuro tuosta linkistä):

5 dl vettä
1 omena
1 dl pihlajanmarjamehua (sokeritonta)
2 rkl sokeria (tai maun mukaan)
1½ dl ruisjauhoa (Vääksyn Myllyn uutispuuroruisjauhoja: neste-jauho-suhde pussin ohjeen mukaan)

Pilko omena veteen ja keitä sitä vajaa vartti miedolla lämmöllä. Siivilöi liemi talteen ja laita takaisin kattilaan. Lisää pihlajanmarjamehu, sokeri ja ruisjauhot sekaan ja anna hautua hiljalleen vajaa tunti. Hämmennä mahdollisimman usein ettei tule paakkuja. Käytin Vääksyn Myllyn uutispuuroruisjauhoa joka on melkoisen karkeaa jauhoa. Hyvää puuroa, vaikka mielestäni ei niin hyvää kuin puolukkaruispuuro.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Haluan suomalaista reilua kauppaa

Mikähän siinä on, että ollaan huolissaan kaukana olevan tuottajan saamasta riittävästä korvauksesta, mutta lähellä olevan tuottajan korvauksella ei ole niin väliä tai ainakaan sitä ei osata vaatia. Kohta emme saa kotimaista lähellä kasvatettua sianlihaa ollenkaan, koska sikatilalliset lopettavat yksi toisensa jälkeen, sillä työ ei vaan kannata. Mikähän muu ammattiryhmä suostuisi tekemään vuosia työtä ilman palkkaa, tai suostuisi jopa maksamaan siitä, että saa tehdä tärkeänä pitämäänsä työtä?

Kuva Yle uutisgrafiikka
Sianlihan hinta on noussut kymmenessä vuodessa n. 25%, mutta tuottaja ei saa lihakilosta yhtään enempää kuin 10 vuotta sitten. Jokainen voi itse miettiä että kuinka paljon kaikki muut kustannukset, kuten rehu, vilja, sähkö, porsaat, muiden palkat jne. ovat nousseet kymmenessä vuodessa. Ja koska tuottajan saama hinta on pysynyt samassa ja veron osuus on pienentynyt, on kaupan saama osuus kasvanut 10 prosenttiyksikköä. Se on ihan järjetön nousu. Asiasta voi lukea ylen uutisissa. Miten me kuluttajat sallimme tämän?

Tuottaja on ahtaalla. Suomessa on käytännössä lihalle kaksi ostajaa, jotka sanelevat kilohinnat. Tuottajan on pakko myydä sillä hinnalla mitä tarjotaan, koska vaihtoehtoja ei kertakaikkiaan ole. Jos  alkutuotanto ei kannata vuodesta toiseen, kohta kaupalla ei ole mitä myydä eikä meillä mitä ostaa. Ulkomailta on tähän mennessä saatu tuotua halpaa lihaa, mikä tuntuu joillekin kuluttajille kelpaavan, mutta epäilen ettei sekään onnistu kauaa koska ruokapula iskee siellä sun täällä + Kiina syö kaiken mitä sinne vie. Minä en ole tähänkään mennessä suostunut ostamaan ulkomaista lihaa, enkä aio sitä jatkossakaan tehdä, vaan haluan edelleenkin syödä lähellä tuotettua sianlihaa. Ja luksusta on se, että olen voinut viedä lapsenikin katsomaan missä possut kasvavat.

Kuluttajalla on mahdollisuus vaikuttaa kehitykseen miettimällä omia kulutustottumuksiaan ja äänestää omalla lompakollaan. Vaihtoehtoista tarjontaa ei kuitenkaan ole ihan kamalasti tarjolla, sillä eihän jokainen sikatilallinen voi, eikä tarvitse, alkaa perustuotannon lisäksi teurastamaan, markkinoimaan ja puuhaamaan kaikkea muuta oheistoimintaan liittyvää. Myöskään jokaisen kuluttajan lähellä ei ole maatilatoria tai tuottajaa, jolta saa lihan ilman välikäsiä kohtuullisella hinnalla, sopivalla hinnalla sekä kuluttajalle että tuottajalle. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on nyt ehdottanut reilua kauppaa myös Suomeen. Tätä ajatusta tuottajat ovat esittäneet vuosikausia, mutta jostain kumman syystä reilun kaupan tuotteita on vain kaukaa tuoduissa elintarvikkeissa. Nyt on ehdotettu reilun kaupan joulukinkkua, mutta ajatuksen voisi viedä vieläkin pidemmälle. Minä ainakin olisin valmis ostamaan kotimaista sianlihaa kaupasta, jos sitä saisi reilun kaupan lihana, jolloin tuottajalle siirtyisi suoraan osa hinnasta. Tämä ehkä pelastaisi ainakin osan sikatiloista. Ei varmaan ketään yllätä että kauppaketjut ja lihanjalostajat eivät pidä ajatusta hyvänä, perustelut vaan ovat vähintäänkin ontuvia. Alkuperäisen artikkelin voi lukea täältä.

Kaikki hyvät ehdotukset ovat tervetulleita, jotta saadaan tuottajahinnat sellaiseksi, että työnteko kannattaa. Minä haluan jatkossakin kotimaista pekonia!

lauantai 15. syyskuuta 2012

Villisian etulapa paistopussissa


Jos muistan pakastimen sisällön oikein, tämä on nyt toiseksi viimeinen lihapala villisiasta, sisäfilettä ei ole vielä tehty. Eli nyt menee vähän aikaa, ennen kuin uutta villisikaa on mahdollista kokata, toivottavasti tämän vuoden puolella kuitenkin. Kokeilin vielä yhdellä tapaa villisikaa, mökkiolosuhteissa taas:

Pussi matkalla uuniin
1 rkl Aji-sinappia
2 tl metsähunajaa
pippureita, muita mausteita mitä haluaa
2 tl yrttisuolaa lihalle
2 rkl soijakastiketta
2 rkl tumma balsamicoetikkaa

2.1 kg villisian etulapa

10 pikkusipulia
6 keskikokoista porkkanaa
6 keskikokoista/pientä palsternakkaa

Sekoita marinadin aineet keskenään tahnaksi ja levitä lihan pintaan. Grillaa liha kuumassa grillissä muutama minuutti puoleltaan. Laita liha paistopussiin ja lisää kasvikset joukkoon (kuori porkkanat ja palsternakat tarvittaessa). Paista 125 asteessa nelisen tuntia (vähempikin olisi riittänyt). Syötiin uusien perunoiden, italiansalaatin ja kirsikkatomaattien kanssa. Siirsin lihan ja kasvikset liemineen vuokaan, josta ne oli helppo syödä. Lientä on tarkoitus käyttää taas kanttarellikastikkeen pohjaksi. Suolaa olisi voinut olla aavistus enemmän.

Kuva piti rajata niin, että uusi Hai-saapas tuli kuvaan

torstai 13. syyskuuta 2012

Haastetta kerrakseen

Miehen ottama kuva
Sain Campasimpukalta haasteen, jossa tehtävänä on kertoa 11 faktaa itsestään, vastata 11 kysymykseen ja jatkaa haastetta lähettämällä se 11:lle bloggaajalle uusin kysymyksin. Selviän kahdesta kolmesta, niistäkin vähän fuskaten. Kaivoin nimittän yhden vanhan jutun jossa piti kertoa asioita itsestään ja otin siitä valikoiden 11 kohtaa tähän. Vähän oli vaikea miettiä mitä jättää pois, mutta tälläiset 11 asiaa itsestäni ajattelin jakaa:

1. Olen ollut kiinnostunut mitokondrioista jo reilusti yli 20v
2. Olen ollut Elvis-fani jo yli 30 v
3. Perhe ja suku ovat tärkeimpiä asioita maailmassa
4. En pidä siivoamisesta, ja vetkuttelen sen kanssa viimeiseen saakka
5. Nautin lastenohjelmista ja -lauluista
6. Mieleni tarvitsee puutarhanhoitoa ja vuodenkiertojen syklisyyttä
7. Olen harrastanut käsitöitä (kangaspuilla kutominen, ompelu, neulominen, virkkaus) urakalla, mutta nyt ne ovat olleet tauolla toistaiseksi/edelleen
8. Minusta on tullut jouluihminen uudestaan lasten myötä. Pääsiäinen on melkein yhtä ihanaa aikaa
9. Pidän lumesta ja kylmästä, -20 astetta pakkasta olisi sopiva lämpötilä talvisin
10. Inhoan keinotekoisia makuja ja hajuja. Niistä tulee huono olo ja ne täyttävät aivot hälyllä joka sulkee kaiken muun pois. Yritän elää mahdollisimman Eetöntä elämää (Cokista ei lasketa).
11. Olen aika tylsä ihminen, ja huumorintajuton.


Pitää vastata seuraaviin kysymyksiin:
  1. Mistä trendiruoasta et  innostu? Tähän en osaa vastata, koska en ole ihan varma mitkä kaikki lasketaan tämän hetken trendiruuiksi. No molekyyligastronomia ei ole minun juttu, saan/olen saanut molekyyleistä muualla ihan riittämiin.
  2. Mistä sen sijaat olet juuri nyt hyvin innostunut? Lähiruoka, sesonkiruoka, hyvin tehty ruoka. Isot linjat, selkeät maut ja mutkaton ruoka (minähän en piperrä keittiössä). Jos siis juuri nyt käsittää ainakin viimeisen reilu 10 v. Tietynlainen herääminen alkoi 2001 ja tuntuu että se oma juttu alkoi hahmottua silloin, koska perusajatus ei ole siitä paljoakaan muuttunut. Sitä ennen tuli seilattua vähän siellä sun täällä, enää en seilaa missään vaan olen oikeasti jämähtänyt, enkä edes kaipaa muuta.
  3. Mikä on varhaisin ruokaan liittyvä muistosi? En osaa varmaksi sanoa varhaisinta muistoa. Muistan mummojen lihapullat, letut, munkit ja sen sellaiset. Toisaalta muistan kahden ihmisen (nyt jo edesmenneitä, en kerro ketä) tekemät huonot ruuat. Mutta tarkkoja vuosia on vaikea pistää, että mikä on varhaisinta muistoa.
  4. Kuunteletko mielelläsi musiikkia ruokaa tehdessäsi ja syödessäsi? En. Hiljaisuus on tällä hetkellä tila, mihin pyrin ja mitä tarvitsen. Ympärillä on niin paljon melua ja hälyä ja aivoni käyvät ylikieroksilla, joten hiljaisuus on paras äänimaailma. Toki keskustelu mahtuu ruokapöytään, mutta taustalle kiitos ei mitään.
  5. Oletko käynyt tänä kesänä piknikillä? Joo, jos piknikiksi lasketaan lasten kanssa syöminen omalla pihalla
  6. Onko sinulla ruokaan liittyviä suosikkielokuvia? Varmaan ainakin Julia &Julie, vaikka kirjan lukeminen vähän latisti leffakokemusta.
  7. Kuinka paljon aikaa bloggaaminen sinulta vie? Aika vähän, ja se näkyy jäljessä, siis kuvien ja tekstin. Aika vaan on niin rajallista tällä(kin) hetkellä. Muutenkaan en juurikaan tee asioita vain blogia varten, paitsi tietysti tälläisiä juttuja :D
  8. Miltä luulet blogimaailman näyttävän viiden vuoden kuluttua? Uskotko olevasi mukana vielä? Toivoisin olevani mukana, mutta en osaa ennustaa millainen blogimaailma on silloin. Ehkä löytyy samanlaisia jämähtäjiä kuin minä, mutta toisaalta luulisin, että on kaikenlaista osallisuutta, interaktiivisuutta ja kaupallisuutta ja sen sellaista mukana vieläkin enemmän.
  9. Miten tulit aloittaneeksi bloggaamisen? Kaipasin jotain kivaa tekemisiini, kun käynnissä oli niin monta "pakkopulla"-projektia. Olin kypsytellyt aloittamista jo pitkään, mutta lopullisen sysäyksen antoi Campasimpukan innostus ja innostaminen.
  10. Mitä uutta olet viimeksi opetellut? Miten tähänkin on niin vaikea vastata? En oikeastaan edes huomaa jos teen jotain uutta juttua tai opettelen jotain uutta, se on  kai jokapäiväistä (vai enkö sitten vaan tee mitään uusia juttuja?). Olen pannut merkille muita blogeja lukiessani, että olen erilainen moniin muihin verrattuna siinä ettei keittiöhommissa ole ainuttakaan asiaa jota miettisin etukäteen että osaanko tehdä  vai en, tai että etukäteen jännittäisin miten joku tehdään/onnistuu tai voinko tehdä jotain mitä en ole ennen tehnyt. Jos haluan tehdä jotain, teen sen, enkä pohdi asiaa sen enempää. Niin simppeliä se on minulla (kuten sanoin, olen aika tylsä). Melkein aina onnistun siinä mitä teen (tämä on sitten ihan vaan toteamus), haluan kai oikeita asioita,  tai  sitten olen vaan hyvä lukemaan/tulkitsemaan reseptejä ja ohjeita :)
  11. Oletko rutiini-ihminen vai enemmän tuulella käyvä? Kuulostaa ristiriitaiselta edellisen vastauksen kanssa, mutta koska en ole tuulella käyvä olen kai sitten rutiini-ihminen. Vaikka minusta nuo kaksi eivät ole toistensa vastakohtia tai toisaalta toisiaan poissulkevia.
Ja taas sopii miettiä että paljastaako sitä liikaa tälläisessä, vai riittävästi että jutusta tulee mielekäs, ja että kannattaako näihin vastata ollenkaan ;)

tiistai 11. syyskuuta 2012

Omenapiirakka


Tämän piirakan resepti löytyy uusimmasta Maku-lehdestä. Eve Hietamies esittelee sen, hän on aikoinaan löytänyt reseptin Anna-Leena Härkösen keittokirjasta. Heti kun näin ohjeen, ajattelin, että tätä on pakko kokeilla, sillä se on vähän erilainen piirakka kuin mitä minun tulee yleensä tehtyä. Minä tein kaiken kaksinkertaisena, sillä tein piirakan sekä kotiin että töihin (olen kuulemma alkanut oppia), mutta tähän laitan ohjeen yksinkertaisena. Muutin kuitenkin ohjetta vähän, vaihdoin esim. osan sokerista fariinisokeriksi, ja tein päällisen paksummaksi. Alkuperäisen ohjeen voi katsoa yllä olevasta linkistä.

200 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 munaa
3 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia (käytin vähemmän)
1 tl kardemummaa (käytin enemmän)
4 omenaa

50 g voita
100 g sulatejuustoa (Olympia)
3 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria (käytin enemmän)

Sulata voi ja sekoita sokerit joukkoon. Vatkaa munat voi-sokeri-seokseen. Sekoita kuivat aineet keskenään sekaisin, ja sekoita koko taikina tasaiseksi puuhaarukalla. Sitä ei tarvitse tässä vaiheessa vatkata mitenkään. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi ja sekoita taikinan sekaan. Laita taikina n. 26 cm irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa 50 minuuttia. Irrota kakku vuuasta, käännä nurin perin lautaselle ja anna jäähtyä.

Valmista päällinen: sulata voi, vatkaa sulatejuusto sekaan. Siivilöi tomusokeri ja lisää vaniljasokeri joukkoon ja sekoita tasiaseksi. Levitä kakun päälle. Hyvää samana iltana, parasta seuraavana päivänä.

Esikoinen sanoi että parasta omenapiirakkaa mitä olen tehnyt ja tilasi saman tien tämän piirakan syntymäpäivilleen. Maistui muillekin, myös työkaverit lähettivät terveisiä ;) Varmasti tulee tehtyä toistekin!

maanantai 10. syyskuuta 2012

Palsternakkaleipä

Nostin viikonloppuna palstalta muutamia isohkoja palsternakkoja, ja mietin että mitähän kaikkea kivaa niistä keksisi. Ensimmäiseksi halusin kokeilla River Cottage Everyday -kirjan ohjetta Palsternakka-timjamileipä. Kirjan mukaan sen on kehittänyt Dan Stevens, joka on leipurina River Cottagessa. Hän puolestaan oli saanut idean Delia Smithin kaura-perunaleivästä. On kiva kuulla miten mikäkin resepti saa alkunsa, ja ennen kaikkea mistä kaikesta vaikutteita tulee. Minä sain kulutettua sadostani yhden ison sipulin ja kolme minulle isoa palsternakkaa. Ohjeessa oli käytetty self-raising-jauhoa, mutta meillähän sitä ei ole myynnissä (ainakaan tietääkseni). Saman asian ajaa tavallinen jauho, johon lisätään leivinjauhetta ja suolaa.

rypsiöljyä
1 iso sipuli
175 g jauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl timjamia
50 g parmesania
175 g raastettua palsternakkaa
1 muna
3 rkl maitoa
mustapippuria (unohdin laittaa)

Kuullota silputtua sipulia öljyssä kymmenen minuuttia. Sillä välin mittaa kuivat aineet kulhoon, raasta parmesan ja palsternakka ja sekoita ne joukkoon. Minä raastoin hienolla terällä, kirjan kuvaan oli selvästikin käytetty karkeaa raastetta. Lisää muna ja maito ja sekoita tasainen taikina. Älä sekoita liikaa, vain sen verran että saat hyvän taikinan. Paista 175 asteessa n. 40 minuuttia. Syödään lämpimänä. Minusta oli tosi hyvää, mies oli sitä mieltä että "vähän outo, tässähän on sipulia".

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Sadonkorjuuta viileähkön kesän jälkeen


Tänä vuonna kaikki on kasvu on ollut kovasti myöhässä. Lähipeltoa ei ole vieläkään puitu, vehnä vaan ei ole vielä kypsää. Minunkaan palsta ei näytä läheskään siltä, että sato olisi valmis, eli nyt ei auta kuin toivoa lämpimiä ja kuivia ilmoja kaikkien sadonkorjaajien puolesta. Vasta pari penkkiä on tyhjennetty niin, että maata on päässyt kääntämään.

Sipulit olen sentään nostanut kaikki, tänään nousi viimeiset. Palsternakkaa olen käyttänyt ahkerasti, mutta siitä vielä yli puolet on maassa, ja saa ollakin routaan saakka, aivan kuten lehtikaalikin. Kaikki äitini reseptit-blogin Nanna oli koonnut mukavasti yhteen tämän vuoden sadonkorjuuterveiset, ja minä ajattelin tehdä saman tähän, lähinnä sitä varten että ensi vuonna taas muistaa mitä kannattaa tehdä ja ennen kaikkea mitä ei. Lista tulee aika satunnaisessa järjestyksessä:

Porkkana: menestyy hyvin näköjään vuodesta riippumatta. Satoa tulee enemmän kuin saadaan käytettyä, ensi vuonna pitää olla ahkerampi käytössä ihan alusta asti. Eri väriset porkkanat ovat kivoja, paitsi keltainen on oikeasti aika aneeminen. Nakkikeitto jossa violettia porkkanaa on aika vinkeän värinen.

Palsternakka oikealla
Palsternakka: se toinen lajike oli parempi kuin Gladiator. Mutta eihän minulla ole pussia tallessa, enkä muista minkä tilasin. Ensi vuonna pitää olla tarkempi uusien lajikkeiden nimissä, että jäävät talteen. Ihan mieletöntä, että sain oikeasti isoja palsternakkoja viimevuotiseen verrattuna: samasta rivimetrimäärästä sain silloin kolme pikkuruista laihaa juuresta. Ilmeisesti kitkin osan niistä viime vuonna, sillä en ollut löytänyt ajoissa kunnon kuvaa lehdistä. Toivottavasti -> tuosta kuvasta saa selvää ne, jotka eivät ole nähneet palsternakan maanpäällistä osaa :)

Punajuuri: vaikka ne yleensä kasvavat hyvin savimaassa, tänä vuonna sato jää tosi pieneksi. En ole vielä montaa ruokaa syönyt, sillä ne ovat edelleen niin pieniä. Ei ole säilömisongelmia tänä vuonna.

Sipulit: taas huippusato. Yläkuvassa on osa sadosta kuivumassa. Punasipulia on tuplamäärä, samoin hopeasipulia (eivät ole vielä ehtineet kuivua, vaan ovat pahvilaatikoissa muualla). Kannattaa laittaa kaikkia kolmea lajiketta taas ensi vuonna, samoin siemenestä niitä kivoja pitkiä pikkusipuleita. Ne jäivät pieniksi, mutta niitä oli kiva käyttää pitkin kesää.

Valkosipuli: kasvatus onnistui yli odotusten. Laitan taas loka-marraskuussa kasvamaan pari riviä. Meillä ei valkosipulia mene kamalan paljoa, sato riittänee koko vuodeksi, vaikka siitä ottaa kynnet ensi vuodeksi.

Herne: hyvä sato, osa jäi kesälomien takia käyttämättä. Ensi vuonna laitan pari penkkiä "uudelle" alueelle maanparannuksen takia. Ne voisi kylvää vähän eri aikaan, jotta kaikki sato ei kypsy yhtäaikaa (joka sattuu tietysti matkan ajalle).

Peruna: Blue Kongoa lisää. Se tekee pienen sadon, mutta on niin mukavan väristä. Muutenkin peruna-ala voi kasvaa, kun viimeinen osa aarista tulee otettua viljelyyn. Peruna onnistui kaikenkaikkiaan hyvin, isoja maukkaita perunoita muutamaan ruokaan.

Lehtikaali: sama määrä, mutta pari lajiketta riittää ensi vuodeksi: Red Russian ja sitten kunnnon kähärälehtinen. Satoa on tullut ämpärikaupalla, sitä on kuivattu talven varalle, ja syöty kymmenillä eri tavoilla. Penkki on vieläkin täynnä satoa, ja sitä on mahdollista kerätä lumien tuloon saakka palstalta. Pihan lehtikaalipenkkiin tarvitaan kunnon määrä lantaa, sato jäi vähän pieneksi siinä, maassa ei ollut potkua riittävästi. Pihan kaalit jätetään keskitalven käyttöä varten, toivotaan lumista talvea.

Ruusukaali: ei ehdi, sato jää nollaan. Koska siemeniä jäi, voin kokeilla ensi vuonna, mutta ilman odotuksia. Tällä hetkellä ruusukaalit ovat nuppineulan pään kokoisia.

Pavut: kohtuullinen sato tänäkin vuonna, vähän huono itävyys vaan. Luulin että minulla oli valkoisiakin papuja, mutta ei niitä kasvanut yhtään. Satoa saan kerättyä n. ämpärillisen. Nyt vasta keräsin ensimmäisen satsin, eli reilusti myöhässä normaalin verrattuna.

Härkäpapu: uusi tuttavuus, joka jää kasvatukseen. Tuoreena hyvää ja monikäyttöistä. Esikasvatus kannattaa, mutta silloin pitää varautua kirvoihin, eli pitää peittää kasvuharsolla hyvin alkuun.

Hajuherne: joka vuosi käytän tähän rahaa ihan hulluna, ja aina tulee tosi huonosti kukkaa. Tänään sain ensimmäiset(!) kukat, muutaman kukkavarren. Pitänee ottaa maanparannuksen kannalta.

Malvikki, ruiskaunokki, muut kukat: yksi penkillinen kukkia on sopiva määrä. En ehdi tuoda niitä maljakkoon niin paljoa kuin haluaisin, ensi vuonna pitää skarpata. Unikot ovat kauniita, mutta eivät kestä maljakossa. Laitan ensi vuonna myös auringonkukkaa, nyt se jotenkin unohtui.

Retiisi: miksi vaivautua? lapset ei tykkää, minä en tykkää, eli taas jäi tänäkin vuonna hienot retiisit maahan kovettumaan.

Kesäkurpitsat: Firenzen pitkä on hyvä lajike, satoa ei tullut ainakaan liikaa. Baby Round oli myös hyvä edelleen, muista ei tullut juurikaan satoa. Ufo ja spagettikurpitsa kukkivat tällä hetkellä, jee. Eli huono sato, ei todellakaan ole ollut omgelmaa mitä tehdä kesäkurpitsojen kanssa.

Salaatti: satoa tuli paljon enemmän mitä tuli käyettyä. Ensi vuonna laitan vaan oman pihan kasvulaatikkoon, palstalle sitä ei tarvitse ollenkaan. Käänsin tänään kaikki palstan salaatit maahan.

Pinaatti: viime vuonna satoa ei tullut ollenkaan, se harmitti. Tänä vuonna satoa tuli, mutta käyttö on ollut tosi vähäistä lehtikaalin takia, ja taas harmittaa. Jos siemeniä jäi, saatan laittaa ensi vuonna, mutta uusia siemeniä ei tarvitse ostaa. Lehtikaali on vaan niin paljon parempaa.

Varsiselleri: ostin yhden taimen keväällä ja laitoin pihan kasvulaatikkoon. Ensi vuonna laitan sitä varmaan vähän enemmän, sitä oli kiva käyttää pikkuhiljaa.

Tilli, persilja: tillin sato epäonnistui tänä vuonna totaalisesti. Kasvulaatikossa onnistui niin, että sitä on käytetty pitkin kesää, mutta pakastimeen sitä ei riittänyt. Persiljaa tuli ihan hyvin, mutta en "ehtinyt" kerätä sitä ajoissa. Täytynee ostaa jättipuntit Hakaniemen torilla, ja olla tarkempi ensi vuonna. 

Yrtit: hyvä sato, paljon enemmän kuin ehdin käyttää. Osa yrteistä aika turhia (rosmariini, salvia, rakuuna), mutta varmaan löytyvät samat yrtit laatikoista ensi vuonnakin.

Raparperi: palstan raparperi voi huonosti. Sain siitä keväällä muutaman leipomuksen, mutta muuten olin mökin raparperien varassa. Tarkkailen tilannetta vielä ensi vuoden, ja sitten ei auta muu kuin kaivaa se ylös ja hommata jostain uusi alku.

Marjat: mustaherukkaa vajaa 10 l/1 puska. Punaherukkaa vähän enemmän. Karviaista n. 20 l/3 puskaa, tai jopa enemmän, jess. Mustikkaa n. 4 l/2taimea. Sitä tulee vielä pajon, kuten viereisestä kuvasta voi ehkä aavistaa. Vadelmaa tuli vähän tänä vuonna, selvästi vähemmän kuin viime vuonna. Nyt on taas paljon uusia varsia kasvanut, eli toivotaan ensi vuodesta vähän satoisampaa.

Tänään käänsin maata sen verran, kun olin saanut korjattua satoa penkeistä. Herneet ja salaatit käänsin maahan sisään, samoin ne pavut, jotka olin jo korjannut. Toivottavasti se vähän kuohkeuttaisi maata. Kohta kärrään ruukkupuutarhan mullat sinne, kottikärryllinen kerrallaan. Siinä mullassa ei pahemmin ole ravinteita jäljellä, mutta se vähän kuohkeuttaa maata. Kompostimultaa ei ole ensi vuonna käytössä, eli pitää pärjätä tuolla mullalla sekä hevosen- ja lehmänlannalla. Mietin kovasti, että jos tilaisi sellaisen ison säkin multaa, josta saisi mullat ruukkupuutarhaan, ja sitten vietyä palstalle loput.

Ruukkupuutarhan (olemattomasta) sadosta tulee jossain vaiheessa oma postaus, tai sitten ei.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Purjolla täytetty kesäkurpitsa


Tässä voisi oikeasti olla kurpitsaa, mutta eihän minulla niitä tänä(kään) vuonna kasva (olen "traumatisoitunut" lapsuuden kurpitsapikkelsistä, enkä pidä pahemmin pumpkin piestäkään). Mutta jättimäinen Baby Round-kesäkurpitsa oli päässyt yllättämään, ja ajattelin sen sopivan tähän ruokaan, sillä kurpitsa oli todellakin mehukkaimmat päivänsä ohittanut. Ohje on River cottage Veg Everyday -kirjasta, ja kuului niihin  "muutamaan" kymmeneen reseptiin jotka päätin tehdä heti silloin kun selasin kirjaa ensimmäisen kerran.

Omat purjot ovat vielä vähän pikkuisia, joten kävin ostamassa puntin purjoa Hakaniemen torilta. Ei haitannut, että jouduin tunkemaan purjot reppuuni silkkisen iltapuvun kanssa sulaan sopuun. Edes sekään ei haitannut että muut nauroivat "sulla pursuaa purjot repusta" ja "mitä onko sun iltapuku tuolla purjojen joukossa". Jep, olihan se :D Nyt kelpaa kuitenkin syödä hyvää purjokeittoa kesäkurpitsasta.

Tähän pitäisi käyttää pienempiä kesäkurpitsoja niin, että jokainen saisi omansa, mutta en vaan raatsinut jättää tuota jättiläistä käyttämättä, joten tein koko keiton yhteen isoon kesäkurpitsaan.

voita
2 isoa purjoa (minulla 4 pienempää)
1 iso kesäkurpitsa (ohjeessa 2-4 kurpitsaa, 800-400 g jokainen)
1 tl sinappia
4 rkl creme fraichea
125 jotain hyvää kovaa juustoa
suolaa ja pippuria
timjamia

Laita voi sulamaan pannulle. Pilko purjot ihan ohuiksi viipaleiksi ja laita pannulle. Pienennä lämpöä ja laita kansi pannun päälle. Anna hautua 10 minuuttia välillä sekoittaen. 

Sillä välin tasoita tarvittaessa kurpitsan pohja niin, että se pysyy hyvin pystyssä. Leikkaa päältä kurpitsalle kansi. Koverra lusikalla (auta veitsellä tarvittaessa) siemenet ja pehmeä osa sisuksesta pois. 

Kun purjo on hautunut pehmeäksi, sekoita joukkoon sinappi, hapankerma ja raastettu juusto. Mausta seos suolalla ja pippurilla ja kaada se kurpitsan sisään, lisää sekaan muutama timjamin oksa.Laita kansi päälle, ja paista 200 asteessa n. tunti, pienemmille riittää vähän lyhyempi aika.

Tätä voisi kokeilla myös lihaisana versiona, jos vaikka lapset haluaisivat syödä kesäkurpitsaa tässä muodossa. Ja ensi kerralla käytän pienempiä kesäkurpitsoja, jotta jokainen saa omansa. Keitto oli kuitenkin hyvää, ja ympäröivä kesäkurpitsa maistui oikein makoisalta.


ps. Pakko hehkuttaa taas kerran meidän naapureita. Naapuri arveli (aivan oikein) että ilta venähti tämän päivän puolelle, joten hän kiikutti minulle hetki sitten palan aivan ihanaa omenapiirakkaa ja jätskiä. Kiitos!



torstai 6. syyskuuta 2012

Voitatti-risotto

Mökin pihassa kasvoi iso voitattiperhe, ei tosin kasva enää. Minä en ole voitatteihin usein törmännyt, mutta työkaverini on niitä kovasti kehunut. Keräsin siis kaikki tatit talteen, myös ne sammalen alta vasta pilkistävät, ja kuivasin sienet. Tatteja oli sen verran, että ainakin pari ruokaa niistä saa aikaan. Tällä kertaa tein risottoa, tämä annos riittää n. neljälle.

voita
1 isohko sipuli
2 dl risottoriisiä
5-6 dl hyvää lientä
kourallinen kuivattuja voitatteja
1 dl makeaa omenaviiniä
1 dl kermaa
iso kourallinen parmesanjuustoa

Kuullota sipuli voissa. Lisää riisi ja jatka hetki kuullottamista. Lisää lientä vähä kerrallaan, murustele kuivatut sienet alkuvaiheessa joukkoon. Lisää myös viini ja anna riisin ja sienten imeä neste itseensä. Lisää lopuksi iso loraus kermaa ja kourallinen juustoa, anna juuston sulaa ja nauti hyvästä ruuasta.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Siika-alkupala


Tähän niitä kurkkuja tarvittiin. Tallinnan MEKK-ravintolassa keittiömestari teki monenlaisia alkupaloja. Minusta yksi parhaista oli paistetun perunan päälle kasattu siika-kurkku-alkupala. Kiva, ettei aina ole leipää näiden pikkuisten suupalojen alla. Ja hienoa maistaa siikaa ihan sellaisenaan, vain hiven suolattuna. Ja tämä kurkku on vaan niin hyvää. Ja kun perunat ja sellerit loppuivat, loput kalat ja kurkut olivat hyvää ruisleivän päällä vähän suuremmassa mittakaavassa.

Halusin siis kokeilla myös juuriselleriä alla (tätä ei siis ollut ravintolassa tarjolla), kun kerran tuli ostettua kurkkuja varten niin hieno selleri Hakaniemen torilta. Juuriselleri on paistettuna/grillattuna todella mainion makuista, ei ollenkaan "sellerimäistä". Ulkonäöllisesti alkupalani eivät vedä vertoja keittiömestarin tekemille (minähän en piperrä keittiössä) mutta maku oli kyllä edelleen suorastaan loistava! Ja juuriselleri toimii aivan mahtavasti. Tarvittavat aineet ovat siis hyvin yksinkertaisia:

perunaa
juuriselleriä (jos haluaa perunan lisäksi/sijaan)
öljyä
tuoretta siikaa
hiven suolaa

Leikkaa perunasta ja juuriselleristä suupalan kokoisia n. puoli cm paksuja siivuja. Paista niitä öljyssä pannulla viitisen minuuttia kummaltakin puolelta. Sillä välin leikkaa siika ihan ohuiksi viipaleiksi ja ripottele aavistus suolaa kalan päälle. Pilko kurkku ihan pieniksi kuutioksi. Kokoa peruna- ja selleriviipaleiden päälle kalaa ja kurkkua. Nauti suupaloina. Jess, tässä on maut kohdillaan!



tiistai 4. syyskuuta 2012

Kurkkuja yön yli


En tiedä miksi kutsuisin näitä kurkkuja. Ne valmistetaan etikkaliemessä yön yli, mutta niitä ei ole tarkoitus pitää liemessä pidempää aikaa. Eivät ole hölksykurkkuja, mutta eivät kyllä suolakurkkujakaan. Näitä oli kuitenkin tarjolla Virossa, ja halusin kokeilla vähän vastaavaa. Maku ei ole ihan sama mitä saatiin, mutta riittävän lähellä kuitenkin.

Olimme Tallinnassa MEKK-ravintolassa tutustumassa virolaiseen ruokakulttuuriin. Keittiömestari Rene Uusmees selvitti meille virolaisen ruuan historiaa ja nykypäivää samalla kun valmisti loistavia alkupaloja. Ravintolan kantavana ideana on tarjota lähiruokaa sesongin raaka-aineista, eli paikka minun makuuni! Jos joku liikkuu siellä päin, suosittelen varaamaan pöydän. Tai jos mietitte työ- ja/tai kaveriporukalle mukavaa virkistystä, niin kannattaa varata ravintolan kokkikurssi. Mukavan jutustelun ja maukkaiden alkupalojen jälkeen pääruoka ja jälkiruoka nautittiin ravintolan puolella. 

Tämäntyylisiä kurkkuja oli tarjolla yhdessä alkupalassa, lisää siitä seuraa myöhemmin. Mustaviinimarjani lehdet alkavat olla parhaat päivät nähneitä, virolaiset olivat vielä syvän vihreitä ja hienoja. Tämä ei ole ravintolan ohje (en muista sitä enää, hups), mutta minä tein näin:

1 kg avomaankurkkuja
1 l vettä
2 rkl suolaa
1 rkl sokeria
1 dl väkiviinaetikkaa (tai vähemmän)
pieni pala juuriselleriä kuorittuna
valkosipulin kynsi tai pari
tilliä varsineen ja kukkineen
mustaherukan lehtiä

Pese kurkut hyvin. Keitä mausteliemi, anna jäähtyä huoneenlämpöön (tai keitä osa ja lisää kylmää vettä että saat sopivaa). Lado astiaan kurkut, liemi ja muut aineet. Säilytä kylmässä yön yli. Syö seuraavana päivänä lisukkeena tai muuten vaan.

Lopuksi on vielä laitettava kuvia ruukkupuutahasta, nimittäin vastoin kaikkia odotuksiani tuli se päivä, jolloin sain kerättyä tomaatteja kulhoon. Chilitkin ehtivät tuottaa satoa, ja lisää on tulossa, jossei sää vallan kylmäksi heittäydy.

Iso tomaatti saattaa olla syy siihen, että tarjolla on hampurilaisia lähipäivinä

Aji Cristal kypsymässä



sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kanttarelli-orakas-kastike



Sieniä ei ole löytynyt paljoakaan tänä vuonna. Muutamia tatteja, joista suurin osa on madonsyömiä, vähän kanttarelleja, ja rouskuja toistaiseksi sen verran, että joulun sienisalaatti on turvattu, ei muuta. Mutta orakkaita kyllä riittäisi ämpärikaupalla, en muista koskaan nähneeni niitä noin paljoa, en edes viime vuonna. Nyt kävin keräämässä kanttarellit, joita ei riittänyt ihan yhteen ruokaan, joten keräsin orakkaita sen verran, että saatiin hyvä kastike.
 
voita
orakkaita
kanttarelleja
1 sipuli
2 rkl vehnäjauhoa
3 dl hyvää lientä (nyt omenaisen nautapadan lientä)
1 dl kermaa

Viipaloi orakkaat, hauduta niitä voissa niin, että neste haihtuu. Lisää pilkotut kanttarellit ja hienoksi pilkottu sipuli. Anna hautua niin, että kanttarellien neste on haihtunut. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Kaada joukkoon liemi, anna hautua kymmenisen minuuttia tai kauemmin. Lisää kerma, anna kiehahtaa. Tällä kertaa syötiin omenaisen nautapadan jämien kanssa. Pilkoin eilisen padan joukkoon perunat, lisäsin desin kermaa ja annoin hautua/lämmetä sen ajan kun tein sienikastikkeen. Hyvää ja helppoa perusruokaa.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Naudan niskaa omenaviinissä


Mökin pakastimesta löytyi vielä yksi pala lähitilan luomunautaa, niskaa tällä kertaa. Aamulla tuli kitkettyä kasvimaa, ja samalla harvennettua porkkanat ja palsternakat. Pikkusipuleitakin tuli nostettua. Hunaja on lähipelloilta. Pääraaka-aineet tulivat siis melkoisen läheltä. Matkalta ostettua viiniäkin oli pakko kokeilla joten tein padan näin:

1.6 kg naudan niskaa
n. 10 pikkupalsternakkaa
n. 15 pikkuporkkanaa
n. 10 pikkusipulia
2 tl yrttisuolaa
pippuria
1 dl makeaa virolaista omenaviiniä (tai siideriä tai omenamehua)
2 tl metsähunajaa
4-5 dl vettä

Jos mahdollista, grillaa liha kuumassa grillissä, muutama minuutti puoleltaan (tai paista pannulla pinta kiinni). Laita liha pataan, heitä mukaan pestyt juurekset ja pikkusipulit. Sekoita hunaja viinin joukkoon, lisää se ja vesi pataan. Ripottele päälle suolaa ja lisää vähän pippuria myllystä. Laita kuumaan uuniin (250 astetta) ja laske lämpö heti 125 asteeseen. Anna padan hautua siinä nelisen tuntia tai kauemmin. Syötiin uusien perunoiden ja sipuli-tomaatti-salaatin kanssa. Liemi oli todella hyvää, loppu taitaa päätyä jalostukseen huomenna.