tiistai 26. heinäkuuta 2022

Matkalla Suomessa 2022

Louhisaari

Tänä vuonna oma somefeedini on täyttynyt ihmisten matkakuvista pitkin maailmaa. Kotimaiset paikat, jos eivät nyt ammota tyhjyyttään, niin ovat kuitenkin kärsineet vierailijoiden roimasta vähenemisestä edellisvuoteen verrattuna.

Olen tänä vuonna tehnyt todella kivoja juttuja kotimaassa. Osa näistä suunnitellusti, osa ihan sattumalta, ja osa yllättävien tapahtumien johdosta. Laitan tähän koosteen tähän mennessä tehdyistä pienemmistä ja (minulle) isommista reissuista, olkoon tämä muistiin itselle tuleviksi vuosiksi, ja myös ehkä vihjeeksi jollekin. Kaikki paikat ovat sellaisia mihin menisin uudestaan koska vaan, osassa olenkin jo käynyt useamman kerran. Lomaa on vielä vähän jäljellä, se kulunee mökillä ja kotona.

 
Mustion linnassa olin ihan alkukesästä työmatkalla. Kuinka tällaista olikaan kaivannut, ja kuinka päätinkin, että sinne mennään perheen kanssa uudestaan. Linnan puutarha on aivan upea, ja niin on itse linnakin. Opastetulla linnakierroksella kannattaa ehdomasti käydä, se on koskettavuudessaan ihan omaa luokkaansa. Ja ruoka, pelkästään ruuankin takia sinne kannattaa mennä. Pelastetaan maailmaa silakkalounas kerrallaan, ja millainen lounas se olikaan! Jokainen ateria oli erinomainen ja sai meidät hyrisemään tyytyväisyydestä.


Keskellä ei mitään, mutta kuitenkin melkein meidän mökkimatkalla Iitin Sääksjärvellä on Olga Temosen perustama pitseria Rehtori. Sinnekin kannattaa suunnata pelkän ruuan takia, mutta onhan siinä vieressä Olgan kotieläinpihakin, joka taitaa olla ainakin lapsiperheiden suosiossa. Pitsa leivotaan yli 100 v vanhaan juureen, se on erinomaista ja aavistuksen erilaista kuin muualla. Menimme ensimmäisen kerran sinne ihan suunnittelematta (vaihtoehtona oli kokkaushaluton minä ja säilykkeet), mutta ei se jää tuohon yhteen kertaan. 

 
Jokakesäisen perinteen mukaan suuntasin yhtenä ylityövapaana siskon kanssa Juvalle Teahouse of Wehmaisiin. Samalla reissulla kävimme myös Kenkäverossa, jonne tuhlasin pienen omaisuuden (pellavamekkoja ja Paula Ruuttusen keramiikkaa). Teehuoneelta piti tietysti ostaa teetä, suklaata ja skonssiseosta. Nautimme kumpikin alkudrinksut sekä upean Afternoon tea -kattauksen. Oli ehkä paras kaikista kerroista, vaikka vaikea niitä edellisiäkään on ylittää (blogista löytyy viime-, ja edellisvuotinen reissu, sekä ensimmäinen kerta jo 10 v takaa, ja toinenkin kerta).


Aloitin, ehkä vähän hassusti, lomani perjantaina heinäkuun ensimmäisenä. Koska mies teki vielä silloin töitä kotona, päätin lähteä lasten kanssa Porvooseen päiväksi. Herätin teinit (hilpeää!) aamulla ennen seitsemää ja lähdimme bussilla Porvooseen. Aloitimme päivän hotelli Runon aamiaisella. Ihan mieletön aamiainen, ihan parhaita mitä olen missään saanut. Aamiaisen jälkeen vietimme aikaa putiikeissa (ei ollut hinnatonta) ja pelikaupassa (että kuopuskin pysyi tyytyväisenä), lounas kuitattiin jäätelöllä. Vein lapset myös Runebergien kotimuseoon, ja toimin heille oppaana kertoen Frederika Runebergin aikaansaannoksista. Mies tuli ei-niin-pitkän työpäivän jälkeen perässä, ja kävelimme vielä pitkin Porvoon rantaa ennen maistuvaa illallista Zum Biespielissä. Jossei olisi niin keski-ikäistä sanoa, että ihan kuin olisimme olleet ulkomailla, sanoisin niin. Mikä upea loman aloitus!

Täydelliset ahvenfileet

Aivan yllättäen, ei mitenkään etukäteen suunnitellen, teimme tämän kesän kesälomamatkan Ahvenanmaalle, jonne veimme samalla esikoisen kesätöihin. Suuntasimme heinäkuun alussa lossin ja parin laivamatkan päähän Lappon saarelle. Söin ehkä parhaan kala-annoksen ikinä ravintola Galeasenissa. Tullessa yövyimme yhden yön, sekä vierailimme kuopuksen riemuksi (not!) Louhisaaren kartanossa ja puutarhassa, söimme myös hyvän lounaan siellä, juuri ja juuri ehdimme lounasaikaan Asikaisten ritaripuistossa vierailun jälkeen.


Pitihän se esikoinen hakea Ahvenanmaalta poiskin. Takaisin tulessa pysähdyimme Kustavissa. Söimme upeat lohileivät ravintola Prykässä. Nälkä oli kova, enkä noin hyvää leipää muista saaneeni koskaan. Kävimme esikoisen toiveesta myös Kustavin savipajan käsityöläiskylässä, ihailimme lasia, savea, metallia ja nautimme munkkikahvit. Ja tapasimme ystävän perheineen, olimme olleet syömässäkin samassa paikassa samaan aikaan toisiamme huomaamatta.


Muu aika lomasta on mennyt mökillä ja kotona. Mökillä on ollut työleirin tapaista, kotonakin olisi pitänyt olla sellaista, mutta laiskuus on voittanut. Olen uinut järvissä, joessa ja meressä. Kymi on pysynyt virkistävänä, siinä 19-20 asteessa koko kesän. Palsta ja metsä alkavat tuottaa satoa, tämä on hyvä, niin hyvä. 

Kuutamouinnilla yöllä

maanantai 25. heinäkuuta 2022

Hölskypotut

 
Hölskypotut ovat kiertäneet blogeissa ja lehtien ohjeissa vaikka kuinka monta vuotta, mikään uutuus tämä ei siis ole. Minä olen suunnitellut tekeväni niitä suunnilleen yhtä kauan, mutta sentään tänä vuonna sain vihdoin kokeiltua, eikä ole jäänyt siihen ensimmäiseen kertaan, niin hyviä nämä ovat. Otin ohjeen luottopaikastani eli Ripaus tryffeliä -blogista. Vähän ohje on elänyt käytössäni, suunnilleen näin ne teen:

1 kg uusia perunoita
riittävästi merisuolaa
vettä
n. 1 rkl voita (tai enemmän jos haluat parempaa)
n. 100 g ranskankermaa
sipulin varsia pilkottuna
tilliä reilusti

Pese perunoista kuori pois (jos se on pestävissä). Keitä perunat napakan kypsiksi hyvin suolatussa vedessä, minä keitin ensimmäisellä kerralla liian kypsäksi, eli hajosivat lähes täysin hölskyttäessä. Kun perunat ovat kypsiä, kaada vesi pois, ja lisää voi joukkoon. Heiluttele sen verran, että voi peittää perunat kauttaaltaan. Käytä kattilaa levyllä sen verran, että kosteus haihtuu pois. Lisää ranskankerma, pilkotut sipulinvarret ja tillit. Tilliä ei ole ollut kertaakaan liikaa, vaikka olen verottanut tillipenkkiä reilusti. Laita kansi päälle ja hölskytä perunoita reippaasti niin, että perunat vähän hajoavat ja hapankerma ja vihreät peittävät ne kauttaaltaan. Hyviä heti kuumana, ja hyvää kuulemma kylmänäkin, mutta en ole vielä sitä päässyt kokeilemaan sillä nämä on syöty aina yhdeltä istumalta vaikka olen luullut tehneeni reilusti. Tämän kesän se juttu!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Raparperihyytelö eli kirkas raparperimarmeladi mehusta


Tämän marmeladin / hyytelön tekemisestä on jo jonkin verran aikaa (niinkuin kukista näkee), mutta en ole ollut netin äärellä niin, että olisin saanut kirjoitettua ohjeen ylös. Olen tehnyt tänä vuonna kaksi satsia raparperimehua, toisen mökin ja pihan raparperista, toisen siskon raparperista. Kummastakin erästä olen keittänyt tällaisen pienen määrän marmeladia. Eli kun mehu on valunut raparpereisa, olen vielä tiristänyt viimeiset mehut talteen, ei ole haitannut vaikka mehu ei enää ole ihan kirkasta. Toki tätä voisi tehdä isommasta määrästä mehua, niin hyvää ja jopa juhlavaa tämä nimittäin on (ei siis pakko olla pelkkää jämämehua). Marmeladia voi tehdä sellaisen määrän kuin haluaa, laskee vaan sokerin ja sitruunan määrän sopivaksi, tuo suhde on hyvälle kiinteälle marmeladille / hyytelölle.

3 dl raparperimehua (ei sokeria)
½ sitruunan mehu

Mittaa mehu kattilaan. Purista sekaan sitruunanmehua. Lisää sokeri ja sekoita. Keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia tai vähän yli. Purkita steriloituun purkkiin. 
 
Nauti paahtoleivällä, jugurtin tai jäätelön kanssa, miksei kakun tai kääretortun täytteenäkin. Lapsetkin tykkäsivät tästä, yllättyivät itsekin kuinka hyvää oli.