torstai 28. helmikuuta 2013

Tervasorbetti

Tervajäätelö oli todella hyvää, mutta nyt halusin kokeilla tervasorbettia vaihteeksi. Mielestäni Kalevalan päivään sopii hyvin savustettu made perunan kanssa (joo, sitä olisi ollut joka tapauksessa tänään, eli pistettiin sopimaan) ja jälkiruuaksi tervasorbetti. Tämä sorbetti kävisi tälläisenään hyvin myös useamman ruuan aterialle johonkin väliin, etenkin jos sorbetista ei tee kovinkaan makeaa.

Tervasiirappi on Asellus Oy:lta, ostin sen viime syksynä Helsingissä pidetystä Herkkujen Suomesta, ja pullo on odottanut käyttöä tähän saakka. Päiväystä riittää vielä pitkälle kesään, eli käyttö ei edes mennyt täpärälle.

2 dl tervasiirappia
4 dl vettä
2 munanvalkuaista

Sekoita tervasiirappi ja vesi ja laita jäätelökoneeseen ja anna jähmettyä kunnolla. Veden määrällä voit säädellä makeutta ja tervan vahvuutta, tästä ei tullut kauhean makeaa. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja vatkaa ne jähmeän siirappiveden joukkoon. Jäädytä edelleen, joko koneessa tai pakastimessa. Minä jouduin sekoittamaan pariin otteeseen vielä pakastettaessa, koska jäätelökoneeni on aika onneton. Lorautin annoksen päälle vähän Villiaromin tervasiirappikastiketta.

Oli muuten kiva yllätys aamulla kun huomasin että Metrossa oli monta sivua Kalevalasta, sitä kelpasi lukea aamutuimaan työmatkalla. Ja lapsille piti lukea iltasaduksi Koirien Kalevalaa ja Suomen lasten Kalevalaa, joka on oikein onnistunut kirja.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Lehtikaali-quesadilla


Kävin kaivamassa viimeiset lehtikaalit metrisen lumihangen alta. Enää oli pieniä lehtiä jäljellä, mutta sain niitä riittävästi päivälliseksi. Minä pidän hyvin yksinkertaisista quesadilloista, parhaita jenkeissä olivat esim. sellaiset, jossa on vain juustoa ja jalapenoa täytteenä. Olin ostanut Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä mietoa englantilaista cheddaria, ja se olikin ihan loistava juusto näihin.

lehtikaalia (kovat lehtiruodot poistettuna)
hopeasipulia
chiliä viipaloituna
hyvää juustoa
tortilla-lättyjä

Laita pienenpieni tilkka vettä pannulle ja ryöppää lehtikaalit siinä, laita syrjään odottamaan. Pilko sipuli ja chili  ja raasta juusto valmiiksi. Laita pannulle vähän öljyä, ja paista tortillaa niin, että se alkaa saada vähän väriä ja pinta kohoilemaan. Laita vähän juustoa puolikkaalle lätylle, lisää kaali ja sipuli, haluttaessa chili, ja päällimmäiseksi taas vähän juustoa. Käännä toinen puolikas päälle, ja käännä quesadilla vielä pannulla. Pilko sopiviksi viipaleiksi, ja nauti vaikka hyvän (avokado-)salaatin kanssa. Hyvää, todella hyvää!

ps. huomasin että oma quesadilla-maku taitaa olla vähän erilainen kuin keskimäärin; jos Googlen kuvahaulla etsii quesadilloja, sieltä löytää (minun mielestä) lähinnä melkoisia "piirakoita"  ;)


tiistai 26. helmikuuta 2013

Nannan madekeitto

 
Tarvitsin mateen mätiä. Niinpä ostin sitten samaan hintaan kokonaisen mateen, alkaa olla viime hetket käsillä ainakin mädin suhteen. Mutta sain kuin sainkin taas reilun kiloisen kalan ja 300 g painavat mätipussit. Kaikki äitini reseptit -blogin Nanna oli tehnyt madekeiton vähän eri tavalla mitä minun on tullut tehtyä, enkä nyt tarkoita sitä nylkemistä ja poskilihojen haaskaamista. Koska viiniäkin oli jäljellä viikonlopun ruuanlaitosta, päätin kokeilla Nannan madekeittoa, edelleenkin ilman sitä nylkemistä ja poskilihojen haaskaamista. Mutta sentään niin uskollinen olin reseptille, että jätin kerman pois.

1 kg made, perattuna, mutta nahkoineen päivineen
vettä
merisuolaa
laakerinlehti
valkopippureita
2 salottisipulia (omat sipulit ovat nyt loppu!)
4 perunaa
1 porkkana
½ fenkoli
2 dl valkoviiniä
voita
tilliä

Laita perattu made nahkoineen päineen päivineen suolalla maustettuun veteen. Lisää laakerinlehti ja kokonaisia valkopippureita. Keitä kalaa kymmenisen minuuttia, nosta se reikäkauhalla lautaselle jäähtymään ja siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan. Lisää liemeen pilkot sipulit, perunat, porkkana ja fenkoli. Lisää viini. Keitä niin että perunat ovat melkein kypsiä. Perkaa kala sillä välin, muista ottaa ne hyvät poskilihat talteen myös. Lisää maksa keittoon, anna kiehua muutama minuutti ja lisää kala, voi ja tilli ja kiehauta. Syötiin oman ruisleivän kanssa.

Keitto oli hyvää, niin hyvää minun ja miehen mielestä; ja lapset eivät tykänneet yhtään! Muistaisivatpa sitten vielä teini-ikäisinä (tai nuorina aikuisina tietty) että viini on pahaa.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Mutakakku haudutuspadassa


Koska puurosta ja ruuasta tulee niin tosi hyvää haudutuspadassa, halusin kokeilla jotain makeaa leivonnaista, ja vähän aikaa ideoita etsittyäni päädyin mutakakkuun. Huomasin että oikeastaan kaikki mutakakut mitä jenkkisivuilta löytyy, ovat identtisia tuon food.comista löytyvän ohjeen kanssa. Toinen melkein yhtä yleinen tapa tehdä oli käyttää valmis-mixiä, ja sitten tehdä tuon ohjeen mukainen kaakao-sokeri-vesi päälle. Halusin kuitenkin ensin kokeilla tavallista mutakakkua, ja löysinkin brownies-ohjeen All four burner -blogista. Tämä ei kuitenkaan ollut ihan täysin onnistunut kokeilu, sillä onnistuin polttamaan reunat. Ohje löytyy kuitenkin tämän postauksen lopusta, jos joskus haluan palata siihen. Maku oli ihan loistava siinä, ja rakennekin, kunhan jätti palaneet reunat käyttämättä.

Tämä tapa tehdä mutakakkua haudutuspadassa taitaa siis olla se yleisin, tai ainakin postatuin. Muutin mitat taas SI-järjestelmän mukaisiksi ja tein kakun näin:

2.4 dl jauhoja
Kakku nestelisäyksen jälkeen
2 tl leivinjauhetta
100 voita
60 g suklaata
1.6 dl sokeria
3 rkl kaakaota
2 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
0.8 dl maitoa
1 munankeltuainen

0,8 dl fariinisokeria
0,8 dl sokeria
0,8 dl kaakaota
3,6 dl kuumaa vettä

Voitele haudutuspata voilla. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään astiassa. Sulata voi ja suklaa joko varovasti mikrossa tai kattilassa/kulhossa vesihauteessa. Sekoita kulhossa sokerit, kaakao, suola, maito ja munankeltuainen. Sekoita voi-suklaaseos joukkoon ja lopuksi siivilöi jauhot sekaan, sekoita varovasti. Kaada seos pataan. Sekoita (samassa) kulhossa fariinisokeri, sokeri, kaakao ja kuuma vesi niin että sokeri on sulanut. Kaada neste varovasti takinan päälle, ÄLÄ SEKOITA. Laita kansi päälle, ja paista asetuksella high tunnista kahteen. Paistoaika riippuu padastasi. Minulla paistoin tuossa isossa padassa 1 h 30 min. Sen jälkeen otin kannen pois, sammutin lämmön ja annoin kakun tasaantua vielä 20 minuuttia. Näin tehden neste tasaa tuota reunoilta paistumista, eikä reunat pääse palamaan. Alla olevassa kuvassa nesteen kiehuminen näkyy oikeassa alakulmassa.

Kakku juuri ennen lepäämistä, huom oikea alakulma.

Syötiin hiihtoloman viimeisenä päivänä jäätelön ja mustikoiden kanssa auringonpaisteessa. Hyvää oli.


Tämän alla olevan mutakakun tein aiemmin kun meillä oli vieraita. Silloinkin kakku syötiin jäätelön ja marjojen kanssa. Kuten totesin, kakku oli hyvää, vaikka reunat menivätkin siitä hukkaan. Ohjeen löysin All four burner -blogista. Muutin vähän ohjetta, jätin mm. suklaapalat kokonaan pois (ei ollut kuin tummaa suklaata), ja käänsin mitat SI-järjestelmän mukaisiksi.


3 dl jauhoja
0.6 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
½ tl suolaa
125 g voita
240 g suklaata
2.4 dl sokeria
3 isoa munaa

Ohjeen mukaan haudutuspata pitäisi voidella, ja sitten laittaa leivinpaperi, joka myös on voideltu. Minä yksinkertaisesti vuorasin vuuan leivinpaperilla.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja suklaa, lisää sokeri sulaan seokseen. Lisää munat yksitellen ja sen jälkeen kuivat aineet varovasti sekoittaen.Paitsi että minä vatkasin munat ja sokerin vaahdoksi, lisäsin siihen voi-suklaan ja lopuksi jauhot.

Kaada taikina pataan ja tasoita pinta. Laita kansi päälle, ja paista asetuksella low 3½ tuntia. Ota kansi pois ja jatka paistamista vielä puolisen tuntia. Nosta browniet pois padasta ja anna jäähtyä.

Tämä paistoaika oli kuitenkin ihan liian pitkä reunoille, toisaalta keskus oli vielä ihan (juuri sopivan) taikinaista. Voi olla että kakku olisi onnistunut paremmin pienemmässä padassa, en tiedä.


lauantai 23. helmikuuta 2013

Lammaskaali haudutuspadassa


Lammaskaali on minun suurta herkkua, mutta muut meidän perheessä eivät tykkää lämpökäsitellystä kaalista, nuorimmainen ei lampaastakaan. Sain kuitenkin "luvan" kokeilla lammaskaalia haudutuspadassa joten valmistin suurta herkkuani lauantain päivälliseksi. Minulla ei ollut pakastimessa muuta kuin lampaan jauhelihaa, joten käytin sitä luullisen lampaanlihan sijaan.

500 g lampaan jauhelihaa
voita
timjamia, meiramia, pippureita, suolaa
savustettua Aji Cristalia
1 sipuli
puolikas kaali
2 porkkanaa
vettä/lihalientä niin että kaikki peittyy
loraus siirappia

Ruskista jauheliha pannulla, mausta reilusti. Laita se haudutuspataan. Kuori ja pilko sipuli, hauduta sekin pehmeäksi pannulla. Pilko kaali ja porkkana ja laita kaikki aineet pataan. Lisää vettä tai lientä niin että kaikki peittyy, minulla meni nyt 1.3 l nestettä, vähempikin olisi lopulta riittänyt. Lorauta päälle siirappia maun mukaan. Anna hautua asetuksella low kuutisen tuntia.

Lisäksi olin tehnyt siirappisämpylöitä ja jälkkäriksi marjaista rahkaa, että maha täyttyi myös niillä jotka eivät olleet kaalin ylimpiä ystäviä. Minusta ruoka oli ihan mielettömän hyvää, ehkä parasta lammaskaalia mitä olen syönyt, jauhelihasta huolimatta. Kuopus ei syönyt ollenkaan, esikoinen maistoi yhden lusikallisen. Mies sentään urheasti otti lisääkin, ja totesi että ehkä tämä ei ole IHAN niin pahaa kuin yleensä. Hyvä Crock-Pot!

perjantai 22. helmikuuta 2013

Toisenlainen hirvikeitto


Tällä viikolla oli minun vuoro toivoa keittoa keittopäivälle. En millään meinannut keksiä mitään, mutta eilen illalla löysin Terveiset Ravintoketjun huipulta -blogista mielenkiintoisen ja vähän erilaisen riistakeiton ohjeen. Se oli siinä sitten. Minulla ei ollut mitään eksoottista riistaa käytettävissä, mutta hirven jauhelihaa sentään löytyy. Kuten alkuperäisessä ohjeessa sanottiin, että ohjetta voi soveltaa sen mukaan mitä kaapissa on, ja näin tein keiton:

voita
500 g hirven jauhelihaa
suolaa, musta - ja viherpippuria
savustettua Aji Cristalia
1 sipuli
pieni pala inkivääriä
4 isohkoa porkkanaa
1 palsternakka
muutama oksa timjamia
2 dl valkoviinia (tai enemmän) (Milestii Mici Traminer 1988)
3 dl vettä (tai enemmän)
100 g vuohenjuustoa (minulla Kolatun kuttu-cheddar Waldemaria)
1-2 dl kermaa

Paista jauheliha pannulla, mausta halutulla tavalla ja siirrä syrjään odottamaan. Kuori ja pilko sipuli ja inkivääri, kuullota niitä pannulla voissa. Lisää joukkoon kuoritut ja pilkotut porkkanat ja palsternakka, heitä mausteeksi muutama oksa timjamia. Siirrä kasvikset kattilaan ja kaada päälle valkoviiniä ja vettä niin, että juurekset peittyvät hyvin. Noilla nestemäärillä tulee aika sakeaa keittoa. Anna kiehua kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Pilko sekaan vuohenjuusto ja kerma, anna kiehahtaa. Soseuta keittopohja sauvasekoittimella ja kaada jauheliha joukkoon, anna lämmetä uudelleen. Syötiin uunituoreiden sämpylöiden kanssa.

Keitto oli minun ja miehen mielestä todella hyvää, mutta lapset eivät tykänneet. Tokaluokkalaiselle sanoin, että on hyvä oppia syömään erilaisia makuja, että tälläistä keittoa voisi olla vaikka jossain hienossa ravintolassa. Lapsi vaan totesi siihen, että mitä sitten, tämä on oikeasti pahaa. Jep, mitäpä siihen lisäämään.

torstai 21. helmikuuta 2013

Hiihtolomalaisten talven iloja


Tänä vuonna olemme hiihtoloman ihan kotosalla, vaikka ihan kaikki muut ovat Thaimaassa, Kanarialla, Lapissa, Ruotsissa, tai risteilyllä ainakin, näin siis tokaluokkalaisen mukaan. Mutta kivaa on kotonakin, etenkin kun kaikki muut ovat muualla! Talvi näyttää parastaan, tämä on ihan parasta aikaa vuodesta nyt. Lapset olivat jo yhden päivän merellä pilkillä isin kanssa, tosin kalaa ei tullut, mutta keksejä kului, reissu oli siis onnistunut.

Tänään oli ihan täydellinen talvi-ilma, aurinko paistoi kirkkaasti, lämmittää muuten jo, ja pakkasta oli sopivasti luiston kannalta. Löysimme ihan täydellisen mäen, joka on sopivan pitkä ja riittävän jyrkänloiva hyviin vauhteihin, vieressä on vielä hyvät lumipenkit ja -pöydät joissa kiipeillä ja hyppiä. Ja koko se pari tuntia mitä laskettiin mäkeä, oltiin ihan omineen. Minäkin laskin melkein yhtä monta kertaa kuin lapset, ja yhtä hauskaa oli jokainen lasku. Ei voi valittaa.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Savustettu made

Made ja maksa höyryävän kuumana juuri savustusuunista tulleena

Kuten blogia seuranneet ovat saattaneet huomata, en aina toteuta kovinkaan ripeästi asioita joita haluan tehdä. Melkoisen tarkkaan vuosi sitten Talven iloja -postaukseen Iskä kokkaa -blogin Iskä suositteli savustettua madetta sen "ainaisen keiton" sijaan. Jokainen voi tulkita ihan miten haluaa, että olinko nyt ripeä vai en, kun tein tänään savustettua madetta (ja huom, alle vuosihan tässä meni ;) ).

Made menossa savustusuuniin

1 made
suolaa

Perkaa made, älä nylje sitä. Ota mäti ja maksa talteen. Kummatkin voi savustaa, tai käyttää jollain muulla tavalla: nyt pakastin mädin blinien kaveriksi, maksan savustin.

Meillä oli muutama aste pakkasta, joten lämmitin savu-uunia viitisen minuuttia etukäteen. Sillä välin suolasin mateen ja laitoin ritilälle. Laitoin purut savustimen pohjalle, kalan uuniin ja ja savustin 1 kg kokoista madetta tässä pikkupakkasessa 40 minuuttia. Maksaa savustin reilun 10 minuuttia, eli öljysin aavistuksen pintaa (ettei jää kiinni ritilään) ja laitoin sen uuniin n. puolen tunnin kohdalla.

Kala oli todella hyvää ja maukasta, ja maksa suorastaan suli suuhun, maistuen vienosti savulle. Hyvä ruoka, kiitos Iskälle hyvästä ideasta!  Tämä on bloggauksen suolaa: ilman sitä yhtä kommenttia tuskin olisi tullut tehtyä savustettua madetta.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Villisika-kanapata haudutuspadassa


Tarkoituksena oli tehdä villisikapataa Crock-Pot -haudutuspadassa. Otin sitä varten sulamaan villisikaa, jossa luki potka ja pata. Olin jo unohtanut, että siinä olikin kaikki jämälihanpalat ja vähälihaiset potkat, eli lihaa ei loppujen lopuksi ollutkaan paljoa. Ajattelin sitten lisätä broileria joukkoon, ja loppujen lopuksi valmistin padan näin:

villisikaa ja vähän luuta
broileria/kanaa
voita
½ dl vehnäjauhoa
pippureita ja suolaa rouhittuna
tulista currya
2 isoa sipulia
2 porkkanaa
2 valkosipulin kynttä
5 dl vahvaa lihalientä
5 dl vettä (tai sen verran että lihat melkein peittyvät)

Leikkaa lihat reiluiksi paloiksi. Ruskista niitä pannulla, mausta haluamallasi tavalla. Minulla oli nyt musta- ja valkopippuria villisian päällä, curryä ja viherpippuria broilerin päällä. Levittele jauhot tasaisesti lihojen päälle ja anna saada vähän väriä. Siirrä lihat pataan, ota vesitilkalla kaikki maut irti pannusta, kaada sekin pataan. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat, liiskaa valkosipulit. Lisää ne pataan ja kaada liemi ja vesi sekaan. Anna hautua haudutuspadassa matalalla lämmöllä 6-7 tuntia.

Tuloksena oli jälleen kerran ihan loistavan makuista pataa. Liha oli niin mureaa että se suorastaan suli suuhun.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Mysi Lahtisen kaalipiirakka


Minun on pitänyt pitkään tehdä tätä kaalipiirakkaa. Ohje löytyy Mysi Lahtisen kirjasta Intohimot hellani - suomalaisen keittiön ylistys. Nyt oli hyvä hetki tehdä piirakka, sillä eilistä aurajuustokanaa jäi riittävästi lounaaksi vain lapsille, ei minulle. Minä olen perheen ainoa kaalin ystävä, joten tein pienen piirakan muutamaksi lounaaksi. Tein ohjeestä puolikkaan, mutta laitan tähän ohjeen sellaisenaan kuin se oli kirjassa.

500 g valmista voitaikinaa
muna voiteluun

n. 700 g kaalia
150 g voita
3 rkl sokeria
1 rkl väkiviinaetikkaa

Ota piirakkataikina sulamaan. Pilko kaali ihan hienoksi silpuksi ja paista sitä voissa. Ripottele päälle sokeria ja kaada etikka joukkoon. Alenna lämpöä ja laita kansi pannun päälle. Hauduta sitä välillä sekoittaen kunnes se on vaaleanruskeaa ja läpikuultavaa. Voitele piirakkavuoka ja kauli 2/3 taikinasta sopivan kokoiseksi levyksi, niin että se tulee reilusti reunoilta yli. Siirrä se vuokaan ja kaada kaali päälle. Kauli loput taikinasta ja nosta kanneksi, käännä reunat piirakan alle.Voitele piirakka munalla, pistele haarukalla reikiä ja paista 200 asteessa 30-40 minuuttia. Syödään joko voisulan tai kylmän smetanan kanssa.

Piirakka oli ihan hyvää, mutta taidan silti pitää enemmän sellaisesta johon tulee lisäksi ainakin sipulia.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Madekeitto



Tämä on aavistuksen monimutkaisempi versio kuin viime vuoden helppo madekeitto. Mutta vain aavistuksen. Vajaan kilon made oli vaan vähän pieni meidän perheelle, sillä mätiä oli niin paljon. Tokaluokkalainen halusi omana toivekeittopäivänään madekeittoa, ja keitin sen nyt näin:

vettä
1 made perattuna mutta nahkoineen
1 pienehkö sipuli
1-2 tl yrttisuolaa kalalle (tai merisuolaa)
1 laakerinlehti
muutama valkopippuri

4 perunaa
1 porkkana
mateen mätipussi kokonaisena
mateen maksa
1-2 dl kermaa

Laita perattu made nahkoineen veteen, muista poistaa kidukset. Pilko sipuli joukkoon ja lisää mausteet. Anna kiehua kymmenisen minuuttia, vähän kalan koosta riippuen. Nosta kala reikäkauhalla lautaselle jäähtymään ja perkaa kala puhtaaksi ruodoista (muista ottaa myös poskilihat) vähän jäähtyneenä samalla kun jatkat liemen keittämistä. Lisää pilkotut perunat ja porkkana liemeen, anna kiehua kymmenisen minuuttia. Lisää mateen mätipussit (rommi), anna kiehua muutama minuutti. Lisää maksa ja kerma, anna edelleen kiehua muutama minuutti, lisää lopuksi kala joukkoon. Syötiin ruisleivän kanssa.

Meillä muut ei tykkää maksasta eikä rommista, lapsuudessa sen sijaan tuli aina vähän "riitaa" että millaiset palat niitä onnistuu saamaan. Minä tosin tykkäsin enemmän maksasta ja sisko rommista, eli siinä mielessä jako oli helpompaa. Nyt meni maksa kokonaan, mutta rommia jäi, mateella on tähän aikaa vuodesta todella isot mätipussit.

torstai 14. helmikuuta 2013

Hernekeitto haudutuspadassa


Vaarini kertoi, että hän söi talvi- ja jatkosodan jokaisena päivänä hernekeittoa (tuskin sentään kotilomilla). Heillä oli kuulemma joka päivä tarjolla tasan kaksi  vaihtoehtoa: hernekeittoa tai makaronivelliä. Vaarini ei sietänyt/pitänyt minään makaronia, joten hän söi joka ikinen päivä hernekeittoa. Ja sanoi vielä vanhoilla päivillään että edelleen se oli hyvää.

Nyt piti kokeilla hernekeittoa haudutuspadassa (crock pot). Valmistamiseen saa varata kunnolla aikaa, ainakin jos käyttää asetusta low. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla kuinka paljon nopeutuu jos käyttää asetusta high (ai missä on hai kysyi tokaluokkalainen).

vettä
500 g kuivattuja herneitä
1 sipuli
2½ l vettä (käytä korkeintaan 2 l tai jopa vain 1½ l)
1 tl suolaa
½ tl meiramia
1 kg possun savupotkaa (Pajuniemi)

Laita herneet likoamaan yön yli reiluun vesimäärään. Huuhdo herneet aamulla ja laita haudutuspataan. Lisää joukkoon pilkottu sipuli ja kaada uusi raikas vesi päälle. Lisää vähän suolaa ja meiramia, ja laita haudutuspata asetukselle low. Anna hautua 5 tuntia. Pilko savupotkasta lihat pieniksi kuutioiksi ja lisää pataan luineen päivineen. Anna hautua vielä nelisen tuntia.

Tämä hernekeitto oli aika luirua, ja seuraavalla kerralla pitääkin laittaa vähemmän vettä. Tämä annos täytti 5.7 litran padan ääriään myöten ja loput on tarkoitus pakastaa. Siitä huolimatta että keitto oli aika nestemäistä, tämä oli maultaan paras hernekeitto mitä olen syönyt. Olen siis toistaiseksi onnistunut tekemään parhaan riisipuuron, parhaan hirvipadan ja nyt parhaan hernekeiton tällä padalla. Ei ole turhaan kehuttu systeemi. Gadget man ansaitsee isot kiitokset!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Pappilan hätävara mokkapalojen reunoista


Kun olin nuori meillä oli koira, jonka suurta herkkua oli mokkapalat. Tai tarkemmin sanottuna ne reunat, joihin kuorrutetta ei ollut riittänyt ja jotka aina syötettiin koiralle. Koira tykkäsi mokkapaloista niin paljon, että Van Houtenin kaakaopurkin ottaminen kaapista sai kuolan valumaan (voi niitä kertoja kun kaakaota käytettiin johonkin muuhun). Ja koko sen ajan kun mokkapalat olivat uunissa, koira istui uunin edessä tuijottaen levyn paistumista; ja vähän ennen kuin mokkapalat olivat valmiita jonkun meistä piti pyyhkiä lattialla oleva kuolalammikko pyyhkeellä pois. Sama koira oli muuten mitä parhain kalakaveri. Mokkapalojen lisäksi se tykkäsi tuoreesta kalasta todella paljon, ja jaksoi istua onkikaverina tuntitolkulla. Ja jos ei itse ollut tarkkana, koira kyllä haukahti heti kun koho painui pinnan alla, sillä se tiesi että sen jälkeen saa yleensä aina kalan itselleen. Tai jos kala pääsi karkuun, koira kyllä kiukutteli ja osoitti mieltään.

Nyt koira on maannut vuosia mökin vieressä olevassa pikkumetsässä maan alla, ja mokkapalojen reunoille pitää keksiä muuta käyttöä. Pitkään ne jäivät aina kuivumaan, ja lopulta ne tuli heitettyä bioroskiin. Kunnes älysin vihdoin, että nehän pitää pakastaa heti tuoreeltaan, ja käyttää myöhemmin maailman helpoimpaan jälkkäriin. Tähän voi käyttää mitä hilloja tai marjoja sattuu olemaan, ja muutenkin annoksen voi koota miten parhaaksi tahtoo. Nyt tein yksinkertaisen jälkkärin näin:

2 rkl murustettua mokkapalan reunaa
1 rkl hilloa (aikuisille hillaa, lapsille mansikkaa)
2 rkl vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa

Kokoa annos lasiin ja nauti :)

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Hirvipata haudutuspadassa


Tänään Crock-pot -haudutuspata pääsi ruuanlaittoon. Ajattelin kokeilla ensimmäisenä ruokana hirvipataa ja tein sen näin:

1.2 kg hirven patalihaa
voita 
1 tl timjamia
rouhittua mustapippuria ja suolaa
½ dl jauhoa
2 dl karkkipossun keitinlientä (tai soijaa, osterikastiketta ja muita mausteita)
2 dl vettä
2 isoa sipulia
1 laakerinlehti
10 g kuivattuja herkkutatteja (tai muita sieniä)

Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi. Ruskista ne pannulla erissä, suolaa, pippuroi ja lisää timjami. Laita lopulta kaikki lihat takaisin pannulle ja ripottele jauhot lihojen päälle niin, että lihapalat jauhottuvat tasaisesti. Siirrä lihat pataan ja kaada mausteliemi päälle. Kaada vesi pannulle ja raaputa kaikki maut talteen, kaada sekin pataan. Kuori ja pilko sipulit, lisää ne, laakerinlehti ja hyvin murskatatut kuivatut sienet joukkoon. Anna hautua haudutuspadassa 6 tuntia matalalla lämmöllä (asetus low).

Tämä oli jotain ihan käsittämättömän hyvää ruokaa. Paras hirvipata mitä olen elässäni syönyt, ja niitä on paljon. Liha oli niin mureaa, että se suorastaan suli suuhun, en vastaavaa hirveä ole koskaan syönyt. Haudutuspata kulutti sähköä muutaman sentin verran koko aikana, se ei ole paljon se.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Riisipuuro haudutuspadassa


Meidän perheessä mies hoitaa uusien juttujen shoppailut. Nyt hän keksi, että me tarvitsemme haudutuspadan, eli slow cooker:in. Niitä saa tilattua/ostettua Suomesta helposti, ja moninverroin edullisemmin (yhtä helposti) tilattua Amazonilta. Asiaan hyvin perehdyttyään mies päätyi Crock-Pot -pataan, jonka mukana tuli lämpöpussi ja sellainen kansi, jonka saa tiiviisti kiinnitettyä kiinni, eli valmiin ruuan voi kuljettaa helposti esim.kaupungin ja mökin, tai mökin ja kaupungin väliä. Tai voi vaikka ottaa valmiin ruuan metsäkeikalle mukaan. 

Nyt meillä on sitten 5.7 litran pata lämpöpusseineen kaikkineen, ja hintaa tuli kotiinkuljetettuja 52 euroa. Lämpöblokin sisään tulee keraaminen pata ja päälle kansi. Tämä pata on brittiläistä alkuperää, joten se tarvitsee adapterin, tai sitten jos sähkömies on lähistöllä, voi töpselin pään vaihtaa itse. Malli on muuten sellainen yksinkertainen, säätömahdollisuuksia on tasan kolme: matala, korkea ja lämmitys. Muutahan sitä ei tarvitsekaan vai mitä.

Netti on pullollaan ohjeita, tänään kokeilin ensimmäisenä kokkauksena ihan yksinkertaisesti riisipuuroa. Tein sen Haudutuspata.fi -sivustolta löytyvän ohjeen mukaan. Annos on aika iso, mutta ihan pieniä annoksia haudutuspadalla ei voi valmistaakaan.

3 dl puuroriisiä
1.5 l vettä
2 tl suolaa tai maun mukaan
2 dl kermaa

Laita riisit ja vesi pataan. Anna hautua low-asetuksella 3 tuntia. Sekoita joukkoon suola ja kerma.

Syötiin puuroa mansikkakiisselin kanssa. Loppu puurosta päätyy karjalanpiirakoiksi iltapalalle. Puuro oli mielestäni parempaa kuin tavallinen riisipuuro, tässä riisi oli hautunut ihan tasaiseksi, samettiseksi puuroksi.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Lehtikaali-ohratto


Taas alkaa olla se aika vuodesta, että pitää saada jotain tuoretta ja vihreää...läheltä. Niinpä talsin takapihalle, kaivoin lumikinosta metrin verran alaspäin ja keräsin reilun kourallisen lehtikaalia :) Ajattelin kokeilla ohrattoa tällä kertaa. Laitoin siihen reilusti sipulia ja valkosipulia, lähinnä sen takia kun erilaiset pöpöt kaatavat väkeä sängynpohjalle oikealta ja vasemmalta, vähempikin sipuli riittää ruuan kannalta. Tämä annos on riittävästi suunnilleen kahdelle, lisukkeena/alkupalana useammallekin.

nokare voita
1 iso sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 dl ohrahelmiä
reilu kourallinen tuoretta lehtikaalia
pieni kourallinen parmesania tai muuta juustoa
pikkuloraus kermaa
yrttisuolaa tarvittaessa
timjamia

Kuullota pilkottua sipulia ja valkosipulia muutama minuutti voissa. Lisää ohra ja anna paistua muutaman minuutin ajan. Kaada kuumaa vihanneslientä kattilaan vähän kerrallaan, lisää uusi satsi vasta kun edellinen on imeytynyt ohraan. Kun ohrat ovat melkein kypsiä, lisää lehtikaalit joukkoon ja anna kypsyä vielä muutama minuutti. Lisää lopuksi raastettu juusto ja pikkuloraus kermaa. Ripottele päälle vähän tuoretta timjamia.

Metrin verran sain kaivaa alaspäin...
...ja näitä sieltä löysin.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Mustikka-talkkuna-smoothie + kuivattu lehtikaali

Tämä on taas sellainen smoothie, joka voi jakaa mielipiteitä, mutta minusta tämä on hyvää.  Minä tykkään käyttää smoothieissa piimää jugurtin sijaan (edullisempaa ja yksinkertaisempaa). Vääksyn Myllyn parvitalkkunaa ei mikään voita, sillä siitä saa hyvän maan maun mihin tahansa. Lehtikaali tuo ihanan ajatuksen ja olon vihreästä. Kuin huomaamatta olen syönyt ämpärillisen lehtikaalia tässä alkuvuoden aikana, tuo purkillinen oli loppukesästä ihan täynnä kuivattua ja murskattua lehtikaalia, sain mahtumaan siihen ämpärillisen tuoretta lehtikaalia. No, jäisten mustikoiden käyttöä smoothiessa ei sentään tarvitse selittää.

En tiedä mistä johtuu, mutta minulla ei ole koskaan kaamosväsymystä, muutenkin minusta kunnon kylmä talvi on talvella upeaa aikaa. Ehkä olen vaan niin talvi-ihminen talvella ja sopeutunut tähän maailmankolkkaan, tai sitten sopeutumiseni johtuu tänä vuonna tuosta ämpärillisestä lehtikaalia; vaikea sanoa kun n=1.

1-1½ dl jäisiä mustikoita
3 dl piimää
1 rkl Vääksyn Myllyn parvitalkkunaa (tai mitä onkaan)

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Hyvä aamiainen tai iltapala.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Runebergin tortut


Runebergin tortuissa on se hyvä puoli että niitä syödään vain kerran vuodessa :) No ei vaan, tämä on ihan hyvä resepti. Tokaluokkalainen kaivoi sen esiin omasta keittokirjastaan, joka tällä kertaa oli Mauri Kunnaksen Tassulan iloinen keittokirja. Leivoimme tortut yhdessä, ja hyviä tuli. Aikuisten tortut kostutin tällä kertaa Amaretolla, punssipulloon en ylettynyt enkä tullut ottaneeksi tuolia avuksi. Se on joskus pienestä kiinni se mitä sattuu tulemaan. Laitoin nyt myös omenahilloa pariin torttuun, sillä olen lukenut että se on se ensimmäinen hillo, minkä kanssa Johan Ludvig torttunsa nautti. Vadelmahillo oli kuitenkin parempaa, ja sitä pitää olla riittävästi.

150 g voita
1½ dl sokeria
2 munaa
1½ dl jauhettua mantelia
1½ dl korppujauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
½ dl kermaa tai maitoa

hilloa
tomusokerikuorrutusta

20 cl Amarettoa + 20 cl vettä (kostutukseen).

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat voimakkaasti vatkaten yksi kerrallaan. Sekoita keskenään sekoitetut kuivat aineet kerman/maidon kanssa vuorotellen. Laita taikinaa muffinivuokaan (jos oikeaa vuokaa ei ole tullut hankittua), paina pieni kuoppa keskelle ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Alkuperäisessä ohjeessa hilloa laitettiin jo ennen paistamista, mutta minä en niin tehnyt. Kun tortut ovat jäähtyneet hieman, levitä päälle hilloa ja sokerikuorrutetta (tomusokeria ja munanvalkuaista tai vettä). Jos haluat kostuttaa torttuja, niin tee se ennen hillolisäystä.

Kyllä on Mauri Kunnas tehnyt hyvää Suomen lasten historian tuntemiselle. Tokaluokkalainen tietää Runebergistä ja Snellmanista ja Lönnrotista tällä hetkellä enemmän kuin minä aikoinani varmaankin yläasteella. Koiramäen Martta ja Ruuneperi -kirja luetaan aina kerran vuoteen iltasaduksi ja sillä pääsee jo pitkälle :D

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Bloody Mary -hampurilaiset ja piparjuurikastike


Se on taas täällä, eli Super Bowl ja Nelonen Pro joka näyttää sen kanavallaan kaikille. Tästä on pakko tykätä! Viime vuonna syötiin tavallisia hampurilaisia, mutta tänä vuonna halusin tehdä jotain erilaista, öö, hampurilaista. River Cottage Everyday -kirjassa oli mielenkiintoinen, vähän erilainen resepti hampurilaisille, ja ajattelin kokeilla. Varmuuden vuoksi tein kuitenkin lapsille tavalliset pihvit, mutta ihan suotta, pihvit olivat (vähän liian) kesyn makuisia.

Jauhelihapihvit:
1 rkl tomaattipyrettä
1½ tl piparjuurikastiketta (ei ollut, käytin vähän raastettua piparjuurta sen sijaan)
½ tl sellerinsiemeniä
muutama roiskaus savu-Tabascoa, saman verran serranokastiketta
½ rkl Worcestershire-kastiketta
½ tl suolaa
pippuria
600 g hyvää naudanjauhelihaa
öljyä paistamiseen

Piparjuurikastike:
2-3 cm pala piparjuurta
1 tl omenaviinietikkaa
2 rkl ranskankermaa
suolaa ja pippuria

4 sämpylää
salaattia
tomaattia
ketsuppia

Sekoita jauhelihapihvien mausteet kulhossa. Lisää joukkoon liha ja sekoita hyvin. Anna makujen tasaantua vähintään tunnin verran. 

Valmista sillä välin piparjuurikastike: kuori ja raasta piparjuuri ja sekoita kaikki aineet keskenään.

Paista pihvit: muotoile taikinasta neljä n. 2 cm paksua pihviä ja voitele ne öljyllä. Paista 4-5 minuuttia puoleltaan kuumalla pannulla. Tarkkaa aikaa ei voi antaa, se niin riippuu pihvin paksuudesta, pannun kuumuudesta ja siitä millaisena pihvit haluaa. 

Halkaise sämpylät ja paista leikkauspintaa hetki kuumalla pannulla, tämä siis ohjeen mukaan. Minä olin juuri paistanut sämpylät ja ne olivat vielä uunilämpimiä, en sitten enää paistanut niitä uudestaan. Laita salaattia, tomaattia ja pihvi sämpylän puolikkaalle. Levitä piparjuurikastiketta yläpuoleen, lisää halutessa vähän ketsuppia ja laita se pihvin päälle. Syötiin ranskalaisten kanssa.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Lammaspata appelsiiniaikaan



Tämä resepti löytyy River Cottage Meat -keittokirjasta. Hakaniemen hallista löysin hyvännäköistä lampaanpotkaa ja sitrushedelmä-sesonki on parhaimmillaan, joten ajattelin kokeilla tätä pataa.

4 lampaanpotkaa (minulla tosin oli vain 3, yhteensä 1.6 kg)
öljyä (taisin käyttää voita lisänä)
suolaa ja pippuria
1 porkkana
1 sipuli
2 sellerin vartta
muutama timjamin oksa
2 laakerinlehteä
2 valkosipulin kynttä
1 rkl tomaattipyretta
½ plo valkoviiniä
2.5 dl vettä
1 sitruuna, sekä kuori että mehu (käytin vain puolikkaan mehua varten)
1 appelsiini, sekä kuori että mehu

persiljaa 


Ruskista lihapalat padassa, suolaa ja pippuroi samalla ja siirrä syrjään odottamaan. Kuullota pilkottuja kasviksia hetki, lisää mausteet ja nesteet joukkoon. Jätä vähän raastettua appelsiinin ja sitruunan kuorta viimeistelyä varten, samoin n. 1 rkl kumpaakin mehua. Anna nesteiden kiehua hetki ja lisää potkat takaisin pataan. Paista 125 asteessa 2½ tuntia. Kun liha irtoaa luista, nosta potkat sivuun ja pidä lämpimänä. Kuori rasvaa liemen pinnalta pois, ja keitä lientä vähän kasaan. Minä pienensin kasviksia vielä perunasurvimella. Lisää loput mehut ja kuoriraasteet  sekä liha joukkoon. Lisää persilja lautasella. Pata syötiin riisin kanssa (lasten toiveesta, minä olisin halunnut ohraa).

Minusta tämä oli hyvää, mutta lapset eivät tykänneet YHTÄÄN, kuopus ei syönyt edes pelkkää lihaa, esikoinen sentään muutaman pienen haarukallisen. Hyvä ohje, mutta en tiedä tuleeko tehtyä toiste, ainakaan jos on lapset paikalla.