sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Hirvi-kriikunapata


Tein muutama viikko sitten ihanaa kriikunahyytelöä. Sanoin kyllä siinä kirjoituksessa, että ei ehkä ole ihan lempihilloania vaikkakin hyvää, mutta tämän hirvipadan jälkeen otan kyllä sanani takaisin. Miten upeasti hillo maustoikin hirvenlihan. 
 
Selailin hyytelönkeiton jälkeen vähän keittokirjojani hillon hyödyntämistä varten, ja River Cottagen kirjoistahan monia ideoita löytyi. Tämänkin ohjeen esikuva löytyy Fruit Everyday -kirjasta. Pekonin olisin varmaan jättänyt pois, mutta kun aiemmalta kokkaukseslta sitä oli jäänyt muutama siivu, niin tietysti käytin sen hävikin estämiseksi. Hirvenlihan olin saanut isän pakastimesta, muuten olisin varmaan käyttänyt peuraa.
 
öljyä
50 g hyvää pekonia
2 isoa sipulia
2 isohkoa porkkanaa  
1 kg hirven patalihaa
suolaa, pippuria myllystä
1 rkl vehnäjauhoa
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
laakerinlehti tai pari
2 rkl punaviinietikkaa
n. ½ l hyvää lientä
 
3 rkl kriikunahyytelöä
 
Laita pannulle tilkka öljyä ja paista suikaleiksi leikattu pekoni siinä. Kun rasva on irronnut ja pekoni on saanut vähän väriä, lisää kuoritut ja pilkotut kasvikset. Kun kasvikset ovat saaneet vähän väriä, siirrä ne syrjään ja jatka paistamalla liha kuumalla pannulla. Suolaa ja pippuroi sopiviksi kuutioiksi leikattu liha sekä ripottele vähän vehnäjauhoja päälle. Paista aina pienehkö määrä lihaa kerralla, siirrä syrjään ja jatka seuraavalla satsilla.  Kaada lopuksi kaikki lihat ja kasvikset takaisin pataan, lisää yrtit ja nesteet. Laita pata kansi päällä 225-asteiseen uuniin ja laske lämpö heti n. 140 asteeseen ja anna padan hautua vajaa 2 h. Ota pata uunista, mausta se hyvällä määrällä kriikunahyytelöä, sekoita, ja  anna vielä hautua puolisen tuntia.

Pata syötiin perunamuusin, salaatin ja kriikunahillan kanssa. Hyvä ruoka, niin tosi hyvä.

maanantai 10. lokakuuta 2022

Aleksis Kiven päivä ja hirvipaisti

 
Tänään on taas liputuspäivä ja lempikirjailijani juhlapäivä. Juhlan kunniaksi valmistin pienen hirvipaistin mökkiolosuhteissa (kuten arvata saattaa: eilen). Paistin lopputulos meni arvailuksi, sillä en tiennyt paistin painoa eikä mökillä ole (oma moka) edelleenkään paistomittaria. Mutta ehkä sitä kokemusta on sen verran kertynyt, että arvioin paistin painoksi vähän vajaa 2 kg ja ajaksi uunissa 2 h, ja lopputulos oli juuri sellainen kuin halusinkin. Paistista riitti hyvin nälkäisten aterialle, seuraavan päivän arki-illalliseksi sekä isälle parin kolmen päivän aterialle.


Aterian kokoaminen vaati vähän vaivannäköä, mutta kaikki oli sen arvoista. Omavaraisuusaste oli myös huima: hirvi oli isän ampumaa, perunat, kasvikset ja yrtit mökin kasvimaalta, sienet (se kourallinen) lähimetsästä ja katajanmarjat mökin pihasta. Aamulla ennen sieneen lähtöä laitoin lihan marinoitumaan, siitä parin tunnin päästä tein tulet ulos. Hiillosta odotellessa hain kasvimaalta kasvikset ja yrtit. 

hyvää hirvipaistia (vajaa 2 kg)
tuoretta rosmariinia
tuoretta timjamia
katajanmarjoja (n. teelusikallinen)
1 tl viherpippuria
vähän kuivattua chiliä
2 tl suolaa
2 rkl öljyä
 
1 iso porkkana
1 iso sipuli
varsisellerin varsi
rosmariinia ja timjamia
1 dl vettä
 
Siisti hirvenpaisti tarvittaessa. Hiero yrtit ja mausteet morttelissa, sekoita ne öljyyn suolan kanssa. Levitä yrttiseos tasaisesti lihalle ja anna maustua pari tuntia tai enemmän.

Vihannespeti lihalle

Valmista ulkotuli jos mahdollista. Grillaa hyvä pinta lihaan (tai paista kuumalla valurautapannulla) ja aseta liha uunipannulle porkkanan, sipulin, sellerin ja yrttien päälle. Lisää vähän vettä vuokaan ja paista n.  125 asteessa kaksi tuntia (tai käytä paistomittaria ja kypsennä haluttuun lämpöön). Kääri liha folioon ja anna vetäytyä vähintään 20 minuuttia, minulla meni nyt n. puoli tuntia.


Sillä aikaa kun liha vetäytyi foliossa valmistin uuniperunat ja juurekset: vähän öljyä, timjamia ja suolaa ja 250 astetta n. 25 minuuttia. Valmistin myös sienikastikkeen, tai oikeastaan sienillä maustetun sipulikastikkeen: käytin kastikkeeseen ison sipulin ja kourallisen (kahden päivän saalis!) suppilovahveroita, sekä liemen joka syntyi paistista. Täydellinen juhla-ateria.
 
Hyvää Aleksis Kiven päivää kaikille!

Aamu-uinnin jälkeinen paluu, oma varjo on pitkällä

sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Kriikunahyytelö


Tänä vuonna kriikunoita oli paljon, aivan kuten luumujakin, oksat ihan notkuivat hedelmien painosta. Käytiin isän kanssa katsomassa pensaita/puita muutama viikko sitten, silloin eivät vielä olleet ihan kypsiä (kuva siltä kerralta), mutta viikko sitten olivat juuri sopivan kypsiä. Kriikunassa on pyöreä kivi ja selvästi vähemmän hedelmälihaa suhteessa kokoon kuin vaikka luumuissa. Mutta hyviä ne ovat, lapsuuden herkkua: kriikunat olivat kypsiä aina perunannoston aikaan ja niitä oli kiva syödä serkkujen kanssa.

Minun aika/kärsivällisyys ei riitä kriikunoiden kivien poistamiseen, eikä se olisi (mielestäni) järkevääkään, eli keitin hillon näin:

n. 3 l kriikunoita
n. 3 dl vettä
2 l siivilöityä kriikunasosetta
1 kg hillo- ja marmeladisokeria

Laita kriikunat isoon kattilaan, lisää pohjalle vähän vettä. Keitä kriikunoita niin, että alkavat hajoilla, muistaakseni keitin vartin verran, sekoita muutaman kerran. Kaada kriikunat siivilään ja painele kaikki neste ja hedelmäliha siivilän läpi puhtaaseen kattilaan. Minä käytin ihan tavallista siivilää jonka läpi myös hedelmäliha mahtui hyvin läpi. 

Lisää mehun joukkoon hillo- ja marmeladisokeri, keitä hiljalleen vielä kymmenisen minuuttia. Purkita puhtaisiin purkkeihin.

Hyytelö sopii hyvin esim. riistalle, kastikkeiden mausteeksi, jälkiruokiin, leivontaan, jäätelön kaveriksi, ihan mihin vaan. Ei ehkä mikään ihan lempihilloni, mutta hyvinkin monikäyttöinen sillä sopii hyvin sekä suolaisen että makean viereen.