maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kauniisti kotimainen


Jos kummieno haluaa tuoda kotimaisia tulppaaneja ulkomaalaisten ruusujen sijaan kummitytön ylioppilasjuhliin 1980-luvun lopulla, jättää se sellaisen siemenen itämään tytön sydämeen, ettei viimeinen kukkatervehdys voi olla muuta kuin kotimaisista kukista sidottu.

Tämä mielessä menin floristimestari Pirjo Kopin luo tilaamaan seppelettä, joka olisi kokonaan kotimaisista kukista koottu, mietin ruusuja ja vaikka mitä kukkia. Asia ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen, sillä kotimainen kukkatuotanto on nykyään todella vähäistä. Lähitulppaaniaika oli jo ohi, mutta Pirjo lupasi tehdä parhaansa, ja hienosti tekikin. Tuon hienompaa ja liikuttavampaa seppelettä en ole nähnyt aiemmin, kukkina on kotimaisia helmihyasintteja ja orvokkeja.

Elämä on täynnä valintoja, ja omilla valinnoilla voi vaikuttaa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Jotkut ajatukset ja valinnat kantavat kymmenien vuosien päähän, ja sen yli. Pidetään huoli että kotimaisia kukkia saadaan jatkossakin. 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kirjasuositus: Keskilännen keittiöt


Blogi tuskin on muuttumassa kirjablogiksi, vaikka kuukauden sisään tulee jo toinen kirjasuositus. Minä en ole J. Ryan Strandalin kirjaan Keskilännen keittiöt törmännyt vielä monessakaan paikassa, mutta sen luettuani olen sitä mieltä, että vähintään jokaisen ruokaharrastajan tulisi lukea se. En luettele tässä kaikkia palkintoja ja kehuja joita esikoisteos on saanut ympäri maailman, kunhan vaan totean että kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen niin tekstin, sisällön kun tarinankin takia.

Kirja on Evan kasvutarina vauvasta reiluksi parikymppiseksi huippukokiksi, tarina intohimosta ja lahjakkuudesta sekä vaikeista (tai ainakin erilaisista) olosuhteista. Miten kaikesta tästä syntyy ihminen joka jää etäiseksi mutta jota kaikki ihailevat. Kirja on kertomus siitä mitä ruoka on, mitä se merkitsee ja miten sitä voi tulkita. Monessa arviossa kirjan kerrotaan irvailevan nykymenolle, mutta minä luin kirjan ilman piilomerkityksiä, sellaisena kuin millaisena ruoka ja ennenkaikkea ruokakulttuuri näyttäytyy, ja miten kaikki on muuttunut, tai pysynyt samanlaisena, vuosikymmenestä toiseen.

Kirja oli nopeasti luettu, osin sen takia että tarina imaisi niin mukaansa. Sellainen sopivan kevyt kirja luettavaksi vaikka työmatkoilla, lomalla tai viikonloppuna, mutta silti älykäs ja ajatuksia herättävä. Toivon että mahdollisimman moni lukisi kirjan, olisi kiva päästä keskustelemaan sen herättämistä ajatuksista sekä ruokaharrastajien mutta ennen kaikkea muidenkin kanssa. Uskon että kirja kasvutarinana ja perhesuhteiden kuvaajana toimii kaikille, myös niille joille ruoka on pääasiassa polttoainetta.

ps. Minäkin käytin jenkeissä asuessani Land O'Lakesin voita.
pps. Kirja oli lainattu kirjastosta.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen lihapiirakka


Minä postasin blogin ensimmäisenä pääsiäisenä meidän perheen tärkeimmän, tai ainakin perinteisimmän, pääsiäisruuan eli lihapiirakan ohjeen. Tämä on vanha tapa tehdä lihapiirakkaa, vaarin mukana Karjalasta aikoinan tullut. Paitsi ei meillä tietysti mitään ohjetta ole ollut, kunhan on tehty hiivaleipätaikina, paistettu jauhelihaa ja keitetty riisiä. Voitaikinasta pellillä tehty lihapiirakka on ollut viime vuosien suuria hittejä, mutta minulle ainoa oikea lihapiirakka on tehty hiivataikinaan! (eikä sitä sanota peltipiirakaksi, vaikka pellillinen tästä tuleekin.) Vaarin isä puhui aina maksapiirakasta, oli piirakassa maksaa tai ei. Minun on pitänyt kokeilla myös maksasta tätä, mutta maksakammoiset lapset ovat hidastaneet toteutusta. 

Päivitin tämän ohjeen nyt viime kerrasta tähän päivään, olen vähän vähentänyt lihan määrää ja lisännyt riisiä. Tähän voisi lisätä vaikka mitä muutakin, mutta pääsiäisen perinteinen lihapiirakka tehdään näin. Luulisin että mummo maustoi lihan vain suolalla ja valkopippurilla, ehkä myös maustepippurilla, mutta ihan varma en ole.

Kopioin itseäni, ja osa seuraavasta tekstistä on suoraan vanhasta postauksestani:

5 dl vettä
½ hiiva
hiivaleipäjauhoja
1 tl suolaa

500-600 g jauhelihaa (esim. porsas 25 %, nauta 75 %)
mustapippuria, valkopippuria, kuivattua timjamia, yrttisuolaa (ja maustepippuria)
voita/öljyä
2 sipulia
2-2½ dl puuroriisiä, vettä, suolaa

Alusta normaali sämpylätaikina, eli sekoita hiiva veden joukkoon, lisää jauhot ja suola ja vaivaa niin että saat hyvän sitkon. Taikinan kohotessa valmista täyte: paista jauheliha ja mausta se perinteisillä mausteilla. Kuullota sipulit. Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä kypsäksi, mutta ei ihan puuroksi, nyt taisin keittää n. 30 minuuttia. Sekoita jauhelihat, sipuli ja riisi yhteen.

Kauli aavistuksen vajaa puolet taikinasta pellille juuri pellin kokoiseksi. Pohjan pitää olla ohuehko, mutta ei liian ohut. Levitä täyte pohjan päälle. Kauli loput taikinasta vähän peltiä isommaksi levyksi ja laita se täytteen päälle. Taita päällimmäisen taikinalevyn reunat alimmaisen alle, taputtele piirakka takaisin pellin kokoiseksi. Voitele munalla, pistele haarukalla ja paista n. 220 °C puolisen tuntia, tai kunnes piirakka on kauniin värinen. Syödään voin tai munavoin kanssa pääsiäissunnuntain aamiaisella.

Muutamia vuosia sitten tein puolikkaan annoksen, ja se oli sopivasti. Nyt kun lapset ovat isompia, ja piirakka on kaikkien herkkua, yksi pellillinen menee pääsiäsipäivänä. Eilen meitä oli viisi syömässä, jäiköhän pala tai kaksi tähän päivään. Aamupäivän lisäksi syötiin ulkoilun päälle iltateellä loput. Muuta ruokaa ei sunnuntaina tarvinnutkaan tehdä, välissä meni pashaa ja munkkikahvit ulkona pikkupakkasessa.

ps. Esikoiselle jäi litsauksen voittomuna.

Porkkalanniemessä ulkoilemassa

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Perinteinen pasha (kai)

Ostin uudet ihanat verhot Kuovilta

Kutsun tätä pashaa perinteiseksi, tai vanhanaikaiseksi, vaikka en tällaista ole aiemmin tehnyt tai syönyt. Jo lähemmäs 40 v on tullut syötyä pashaa Mökin tapaan, joka on äidin modernisoima versio pashasta, sellainen joka maistui meille lapsena hyvin. Maistuu tietysti edelleenkin, samoin kuin omille lapsille, toisin kuin tämä versio. Tehdessä ajattelin että jos äiti on tehokkuuttaan modernisoinut reseptin, mutta syötyämme tätä pashaa tiedän kyllä että maku edellä hän muunsi reseptiä.

Ostin nyt Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä sellaista vanhanaikaista kuivaa rahkaa. Sain suosituksen tehdä vanhanaikaista pashaa siitä, ja niin tein. Vaniljatanko saattaa olla modernimpi mauste, mutta halusin käyttää sitä silti. Tämä ohje on yhdistelmä useammasta ohjeesta. Kaikissa ohjeissa oli lisättynä kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, mutta minä en halunnut laittaa mitään niistä sekaan, vaan käytin vain koristeluun.

500 g rahkaa
4 pientä keltuaista
2 dl sokeria
150 g voita
2 dl kermaa
1 vaniljatanko
(sukaatteja, mantelirouhetta, pähkinöitä)

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää rahka, pehmeä voi, kerma ja vaniljatangon siemenet. Kuumenna seos lähes kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen. Pidä seosta tässä lämpötilassa viitisen minuuttia, älä anna sen kiehua. Valuta seos siivilän läpi ja kaada massa pasha-muottiin, tai siivilään joka on vuorattu harsolla. Laita päälle kevyt paino ja anna pashan valua seuraavaan päivään kylmässä.

Koristelin pashan sukaateille, siihen voisi käyttää myös rusinoita ja manteleita. Mies sanoi että maistuu juustokakulle, vain pohja puuttuu. Söi pullan kanssa vähän enemmän kuin me muut, mikä ei ollut sekään paljoa se. Tänään tarjosin pashaa mökin tapaan, syötiin se viiden hengen porukalla yhdeltä istumalta kokonaan. Sen voimin jaksettiin hyvin vaeltaa Porkkalanniemessä pikkupakkasessa ja hennossa lumisateessa.

Eilen syötiin pieni hirvenpaisti, ja näköjään jo vähän perinteisesti (rosmariini)lohkoperunoita, tomaatti-mozzarella-salaattia sekä balsamico-punajuuria. Hyvä yksinkertainen ateria, jota ei kruunannut jälkiruoka eli tämä pasha.

Lyhyen lauantain ateria, kukat floristimestari Pirjo Koppi

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Vehnäjuurisämpylät


Minä osallistuin What's cooking Helsinki -tapahtuman Juuri-työpajaan. Työpajaan saavuttaessa oli iloinen yllätys odottamassa, sillä jokaisen paikalla oli tuo kaunis lasipurkki juurta mukaan otettavaksi. Työpajan piti Satu Koivisto, joka oli päässyt juurileivonnan iloon kiinni aikaisemmin tänä vuonna. Campasimpukka ehti jo julkaista hyvät ohjeet sämpylöistä, samoin Ja kaikkea muuta -blogissa oli sämpylöitä leivottu.

Minä olen leiponut säännöllisen epäsäännöllisesti ruisjuurella opiskeluajoista lähtien (en siis tarkoita sanoa että melkein 30 v), välillä on juuria hukkunut tai hävinnyt, mutta aina olen uuden saanut jostain. Jenkeissä ruisleivän leipominen oli ainoa tapa saada kunnon ruisleipää, siellä leipominen olikin säännöllistä. Muutama vuosi sitten sain tädiltäni hyvän ruisjuuren, sellaisen josta leivottu leipä onnistuu erityisen hyvin sähköuunissa. Nyt minulla on toinenkin ruisjuuri, River Cottagesta saatu, ja sitäkin vaalin erityisellä huolellisuudella. Käytän ruisjuurta myös vaalean leivän leipomiseen, sen opin River Cottagen kurssilla.

Vaalea vehnäjuuri sopii kuitenkin parhaiten vaaleaan leipään. Olen tehnyt juurta aina välillä itse, ja saan pidettyä sen aikansa hengissä, mutta sitten se kupsahtaa, joko huonoon hoitoon tai muuten vaan. Pakastusta olen yrittänyt, mutten ole saanut juurta heräämään kuin kerran. Niinpä olin aivan superiloinen kun saimme hyvän juuren kurssilta mukaan. Aion taas kokeilla pakastamista, ja yritän olla huolellinen juuren hoivaamisessa, jotta se säilyisi pitkään. Nimittäin tämä juuri on todella hyvä!

Tässä tulee minulle uusi tapa tehdä sämpylöitä. Sämpylöitä ei kohoteta ennen uuniin laittamista, siksi ne repeilevät uunissa ja ovat vielä aika tiiviitä. Mutta hieno rapea kuori niissä on, ja sopivasti sitkas sisältä, ja maku on huiman hyvä. Tämä ei ole ihan sama resepti joka tuli työpajasta, mutta minulla ei ollut spelttileseitä, sen sijaan kaurarouhetta löytyi. Suolan määrää vähensin.

2 dl vehnäjuurta
5 dl vettä
1 tl suolaa
1 dl kaurarouhetta
2 dl ruissihtijauhoa
9-10 dl hiivaleipäjauhoa

Sekoita vispilällä juuri, vesi, suola, kaurarouhe ja ruisjauhot. Lisää vielä osa hiivaleipäjauhoista. Kun taikina on liian paksua vispilälle, alusta taikina käsin. Lisää jauhoja niin, että saat löysähkön mutta riittävän napakan taikinan. Vaivaa taikinaa viitisen minuuttia, niin että sitkoa on jo muodostunut, taikina on kuitenkin edelleen aika tarttuvaa. Muotoile taikinasta pallohko (ihana sana, ohjeesta kopioitu), peitä taikina ja anna kohota reilusti. Ohjeessa kohotettiin yön yli jääkaapissa, minä kohotin viileässä pöydällä yön yli. 

Aamulla laita kaksi peltiä uuniin ja anna uunin lämmetä 250 asteeseen. Kumoa taikina alustalle, muotoile siitä vähällä vaivaamiselle pitkä pötkylä ja leikkaa n. 16 sämpylää. Laita puolet sämpylöistä kuumalle pellille, siirrä pelti uuniin ja lisää alemmalle pellille 1½ dl vettä. Minä käytin kyllä leivinpaperia. Sulje luukku heti ja alenna lämpö 225 asteeseen. Paista n. 20 minuuttia. Jäähdytä sämpylät ritilällä ja nauti lämpimistä sämpylöistä.

Ja mikä parasta, Satu neuvoi pakastamaan ylimääräiset sämpylät halkaistuna. Näin ollen sämpylät voi sulattaa leivänpaahtimessa vaikka yksi kerrallaan, ja ne maistuvat tuoreelta. Ihan huippu vinkki, ihan pitää ihmetellä miten sitä en ollut aiemmin keksinyt. Tosin kuten Minnallakin kävi, ei meillä ensimmäisestä satsista riittänyt pakastettavaksi.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Kuhafileet uunissa

Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Aivan kuten Max, minäkin paistan kuhafileet useimmiten pannulla, joko sellaisenaan tai leivitettynä. Mutta tällä kertaa Max suositteli paistamaan fileet uunissa kerman ja esim. fenkolin kanssa. No en tietenkään muistanut ostaa fenkolia (eikä lapset siitä juurikaan tykkää) joten tein kalan vielä yksinkertaisemmin, niin yksinkertaisesti kuin vain voi. Muistin kuitenkin lipstikan sopivan kalan makuun upeasti, joten maustoin kalan lipstikalla. Minulla oli nyt kolme isoa filettä neljälle, mutta tällä kertaa kaksikin olisi riittänyt. 

Meillä syödään pitkänäperjantaina aina kalaa. Se on minulle tullut tapa, eikä niin muistaakseni tehty lapsuudenkodissa, sisko voi ehkä muistaa. Minun muistikuvan mukaan kaikki (ruoka)perinteet liittyivät pääsiäissunnuntaihin. Lapsuudessa pääsiäiset vietettiin aina maalla ja mökillä, nykyisin tulee oltua kotona kaupungissa leväten ja rästikotitöitä tehden (tai ainakin niistä haaveillen). Mutta kalaa meillä syödään perjantaisin, tähän viikkoon se sattuu olemaan jo kolmas kalapäivä peräkkäin, ja hyvä niin. Maxin kalakaupalla on sellainen vaikutus viikon ruokiin.

isot kuhafileet (950 g)
suolaa, pippuria myllystä
kermaa (1-2 dl)
muutama lipstikan lehti

sitruunaa

Mausta isot kuhafileet suolalla ja pippurilla, anna niiden maustua hetki. Laita kalat uunivuokaan, kaada päälle kerma ja lisää muutama lehti lipstikkaa reunoille. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia, vähempikin voi riittää. Mausta maun mukaan vielä sitruunalla ja lisää suolaa tarvittaessa. Syötiin perunamuusin sekä pinaatti-salaatin ja  herneiden kanssa. 


ps. Keskiviikon sushi oli sellainen menestys, että mies toivoi että olisipa ollut sushi-päivä, että kuulemma joka päivä voisi olla sushi-päivä.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Maxin kala ja ekat sushit


Kävin taas Maxin kalassa Espoon Kauklahdessa. Se on kalakauppa, jonne kannattaa mennä vähän kauempaakin. Jos ei ole autoa käytössä, voi mennä junalla, Kauklahden asemalta kävelee n. 7 minuuttia kaupalle ja samalla reissulla voi piipahtaa vaikka Halmeen leipomossa. Minulla on edelleen lämpimät ajatukset leipomosta, sillä aikoinaan halusin kuopuksen nimiäisiin vaaleansinisiä Bebe-leivoksia. Soitin vaikka kuinka monta leipomoa läpi, mutta vasta Halmeen kohdalla tärppäsi: heille oli juuri tullut erä sinistä värijauhetta, ja lupasivat kokeilla että onnistuuko. Onnistuihan se ihan täydellisesti ja sain ne haluamani bebet juhliin.

Minä olin lauantaina What's cooking Helsinki -blogitapahtumassa, josta esim. Campasimpukka kirjoitti oivaltavasti. Minulta kysyttiin siellä, kalasta kun oli puhetta, että millainen se Maxin kala on, että kannattaako sinne mennä. Vastasin, että ilman muuta kannattaa mennä, todellakin, myös pidemmästä matkasta. Sieltä saa niin tuoretta kalaa, ettei sellaista saa muualta, ellei sitten kalasta itse. En ole nähnyt kirkassilmäistä kuhaa muualla kuin omissa (siis isän) verkoissa, en siis ikinä aiemmin kaupan tiskillä, paitsi nyt Maxin kalassa. Kala siellä on niin tuoretta, että vaikka sitä ei ehtisi heti valmistaa, on se silti tuoreempaa kuin muualta, hyvältäkin kalatiskiltä, ostettuna. Lisäksi Maxilta saa aina hyviä vihjeitä mitä ja miten valmistaa. Minäkin tiedän mitä teen pitkänperjantain kala-ateriaksi, vaikka en sitä tiennyt ennen kauppaan menoa.

Täksi päiväksi ostin kalaa sushia varten. Olen suunnitellut pitkään sushin tekemistä, meillä aikuiset pitävät siitä, ja tietysti toiveissa on saada lapsetkin joskus innostumaan sushista. Tänään tein elämäni ensimmäiset sushit. Valmistin ne Tokyokanin ohjeella, teimme niitä esikoisen kanssa yhdessä. Sushit eivät vielä olleet hienon näköisiä, mutta maistuivat todella hyvälle. Paitsi lasten mielestä, mutta kuten mies totesi, että pääasia on osata niitä valmistaa. Nyt pitää harjoitella esikoisen kanssa ahkerasti, ehkä vielä joskus saamme ulkonäönkin kohdalleen, maultaan nämä olivat ihan parhaita mitä olen Suomessa syönyt, se oli ihan kalan ansiota se.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Hirven T-luupihvi padassa


Hirven T-luupihvit ovat herkkuani grillattuna ihan sellaisenaan. Ja isot hirven portehouse-pihvit vielä suurempaa herkkua. Tuossa yhtenä viikkona löysin pakastimen perukoilta monta hirven T-luupihviä. Ensin ajattelin paistaa ne roseeksi sisätiloissa, aivan kuten Ripaus Tryffeliä -blogissa oli tehty, jo otsikko on houkutteleva kuten Merja aina osaa. Samassa jutussa on mainiot ohjeet kypsyydenkin määrittelyyn. Mieli kuitenkin muuttui kun a) katsoin lihoja tarkemmin: niistä osa oli selvästi hyvin kookkaan (=vanhan) hirven T-luupihvejä b) jääkaapissa oli viimeisiään vetelevät selleri ja porkkanat c) kulhossa oli nuhjaantuneita tomaatteja, jotka olivat vain aavistuksen päässä plötsähtämisestä. Näin ollen a+b+c = pata.

Joskus se on siis olosuhteista ja sattumuksista kiinni että millaista ruokaa tulee tehtyä, ja hyvä niin. Lisäksi uunissa tehtyjä yrttiperunoita, broccoliineja, ja melkoinen luksusateria oli valmis. Helppo sellainen.

2,3 kg hirven T-luupihvejä
pippuria ja suolaa myllystä
voita/öljyä
1 tl kuivattua timjamia ja rosmariinia
3 isoa sipulia
4 porkkanaa
1 palsternakka
3 vartta varsiselleriä
2 rkl vehnäjauhoa
4 tomaattia
2 laakerinlehteä
1 rkl hyvää kuivaa balsamicoa
4 dl vettä tai lientä (tai vähemmän)

Putsaa pihveistä tarvittaessa ylimääräiset kalvot pois. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Laita padan pohjalle voita ja/tai öljyä. Ruskista lihoihin hyvä pinta, minä tein pihvi kerrallaan. Mausta yrteillä ja siirrä odottamaan. Kuori ja pilko sipulit ja juurekset, pilko sellerin varret pieneksi. Lisää padan pohjalle vähän öljyä ja kuullota kasviksia hetki. Lisää vehnäjauhot tasaisesti ja sekoittele sen verran että menevät hyvin sekaisin. Lisää kuutioidut tomaatit ja nosta lihat takaisin pataan. Lisää vielä muutama laakerinlehti, balsamico ja neste. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä n. 2½ tuntia.

Valmista loppuvaiheessa perunat: pilko perunat, lisää vähän öljyä, suolaa ja rosmariinia sekaan ja paista 225 asteessa uunissa n. 30 minuuttia. Lisää broccoliinit viimeiseksi viideksi minuutiksi uuniin.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Mämmikääretorttu Martta-lehden ohjeella


Tästähän on tulossa perinne, olen nimittäin taas leiponut Martta-lehden pääsiäisnumeron ohjeella. Viime vuonna tein rahkakakun vastaavasta lehdestä, ja tänä vuonna mämmikääretortun. Nyt jo alkaa jännittää että mitähän hyvää ensi vuonna löytyy.

Mämmi maistuu tässä ihan selvästi, eli sitä voi laittaa vähemmänkin kuin tuo 400 g, etenkin jos ei ole suuren suuri mämmin ystävä. Ja kannattaa ostaa sellaista mämmiä minkä mausta pitää. Hyvä pääsiäisajan leivonnainen, ei ehkä ihan lasten  makuun kuitenkaan, ainakaan meillä. Kuopus jupisi jotain mitä ei toistettu minulle (hän ei pidä mämmistä toisin kuin me muut).

5 munaa
1½ dl sokeria
0,75 dl vehnäjauhoa
0,75 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta

300(-400) g mämmiä
1 dl kerma
250 g rahkaa
1 dl appelsiinimarmeladia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Siivilöi keskenään sekoitetut kuivat aineet joukkoon ja sekoita varovaisesti. Levitä taikina uunipelle ja paista 225 asteessa 7-10 minuuttia. Kumoa kääretorttulevy sokeroidulle leivin- tai voipaperille, anna jäähtyä vähän. 

Levitä päälle mämmiä. Vatkaa kerma, sekoita kermavaahto, rahka ja appelsiinimarmeladi (minä käytin omaa veriappelsiinimarmeladia) ja levitä seos mämmin päälle. Kääri torttu rullalle ja anna makujen tasaantua mielellään seuraavaan päivään.

Kääretorttu liiskaantui hieman kylmälaukkukuljetuksessa, siksi muoto on aavistuksen littana. Mutta ei se makuun vaikuttanut.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kauriin ja peuran kylkiluut eli ribsit uunissa


Yhtenä viikonlopun päivänä sulatin meille kauriin ja peuran kylkirivit. Kumpikin aika pieniä, mutta yhdessä enemmän kuin riittävästi syötävää. Kuvan unohdin ottaa kokonaisista kylkiriveistä, tuossa kuvassa on se mitä jäi, kuva otettu seuraavana päivänä. Täytyy sanoa että kauriin kylki oli aivan ihanaa, peuran ei niin hyvää, vaikka hyvää sekin oli. Tämä ei ole kunnollinen ohje, mutta laitan silti ylös, että muistan kuinka paistoin nämä.

kauriin kylkiluut
peuran kylkiluut

chiliä, pippureita, suolaa, kuivattuja yrttejä

hunajaa
öljyä
viinietikkaa
soijakastiketta
chiliä
rosmariinia

Mausta kylkirivit sellaisilla mausteilla kuin haluat. Paista uunissa folion alla 150 asteessa 3 tuntia kääntele tunnin välein. Sivele sen jälkeen maustekastikkeella, ja paista vielä 225 asteessa n. 10 minuuttia ilman foliota. Leikkaa kylkiluiden välistä ja tarjoile.

Paistoaika oli ihan hyvä, tällä tavalla voi tehdä seuraavallakin kerralla. Enää en edes muista minkä kanssa syötiin, mutta hyvä sunnuntaiateria oli.