sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Lehtikaalin kasvatuksesta

Maa käännetty, lehtikaali enää jäljellä

Kulunut kesä oli neljäs vuosi kun kasvatin lehtikaalia. Joka paikassa lukee kuinka sitä on helppo kasvattaa, mutta minä en ilmeisesti ole luontainen viherpeukalo, sillä minulla kasvatus ei ole ollut mitenkään itsestäänselvää. Ajattelin kirjata tähän mitä olen oppinut, ja mitä kannattaa, ja mitä ei kannata tehdä. En pidä tässä esitelmää kuinka terveellistä ja hyvää lehtikaali on, sitä on netti (myös tämä blogi) pullollaan. Olen ilolla pannut merkille, kuinka lehtikaalin käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti parin viime vuoden aikana, toivottavasti myös omat kymmenet reseptit ovat olleet levittämässä lehtikaalin ilosanomaa. Ja nykyisinhän sitä saa jo ihan perusruokakaupoista, hienoa!.

Ensimmäisenä vuotena minun lehtikaalit syötiin itämisvaiheessa niin, että mitään, oikeasti mitään ei jäänyt jäljelle. Toisena vuotena peitin kaalit harsolla, ja sainkin ihan hyvän sadon. Silloin vaan ala oli pieni, kun en enempää uskaltanut laittaa. Kolmantena vuotena sain huippusadon, olin kylvänyt tiheään ja paljon, ja käytinkin kaalia paljon hyvin nuorena, ihanan pehmeinä ja mietoina lehtinä. Silloin sain kuivattuakin niitä ämpärikaupalla. Neljäntenä vuotena, eli tänä vuonna, se joku miljardi kaalikoita teki tuhojaan, ja iso osa sadosta meni hyönteisille, osan sadosta korjasin rankoina juurineen pois ja käytin tilan muuhun, ja osa sadosta selvisi hyökkäyksestä. Näiden hyökkäyksistä selvinneiden kaalien lehdet olivat vähän voimakkaampia ja jopa vähän kitkeriä maultaan, eli nakertaminen oli jättänyt makujälkensä kasveihin.

Laitan tähän muutamia asioita, mitä pidän tärkeänä lehtikaalin kasvattamisessa:

1) Lannoitus: kaalit tarvitsevat ravinteikkaan kasvualustan. Minä olen kipannut reilusti hyvin palanutta hevosenkakkaa siihen perus-tuhkattuun ja kanankakatettuun savimaahan. 

2) Kylväminen: minä olen onnistunut saamaan satoa vain kylvämällä suoraan maahan. Kolmena vuoten olen kokeillut esikasvatusta, kuten joka paikassa suositellaan, se ei vaan onnistu minulla. Joko taimet palavat (harsosta huolimatta) tai ne syödään kokonaan. Tämä varmaan onnistuu muilla, mutta ei vaan minulla. Olen kylvänyt siemenet aika aikaisin, yleensä toukokuun loppupuolella, vähän porkkanoiden ja punajuurien jälkeen, mutta kuitenkin reilusti ennen papuja. Kannattaa kylvää riittävän harvaan, sillä kasvi kasvaa todella leveäksi, jos sillä on tilaa. Kylvin kolmantena vuotena ihan liian tiheään, toisaalta sainkin sitten ämpärikaupalla ihanaa pehmeää ja mietoa lehtikaalia. Tänä vuonna itävyys oli heikkoa ja epätasaista: jos myöhemmin käy niin, aion kokeilla taimien siirtämistä kesän aikana.

3) Peittäminen: minä olen saanut satoa vain silloin, kun olen levittänyt kasvuharson heti kylvön jälkeen maahan. Harso pitää kiinnittää hyvin maahan, niin, ettei juurikaan jää rakoja. Laudat tai pitkät kepit ovat hyviä pitämään harso paikallaan. Minulla on ollut iso harso, selvästi kasvualaa isompi. Olen sitten aina löysännyt harsoa kaalien kasvaessa niin, että saan pidettyä ne peitettynä pitkälle kesään, jopa elokuulle saakka. Viime vuonna ongelmana oli harakat ja varikset, jotka rikkoivat harsoa, hakivat ilmeisesti pesätarvikkeita. 

4) Tuholaiset: jos ja kun tuholaiset pääsevät syömään satoa, ei kannata masentua. Jos vaan kasvin pää säilyy, eli se osa, jossa kasvua tapahtuu, lehtikaali tekee satoa pitkälle syksyyn. Eli vaikka olisi vain rangat jäljellä alkukesästä, kasvia ei kannata repiä pois, sillä syksyllä lehtiä riittää itsellekin syötäväksi. Kahta vuotta vertaamalla tosin sanoisin, että kertaalleen syödyn kaalin lehdet ovat voimakkaampia, kuin sellaiset joita ei ole syöty, mutta tämä voi olla lajikekohtaista eroakin, en ole varma. Minä en ole myrkyttänyt kaaleja, mutta ammattikasvattajat taitavat turvautua myrkytyksiin, enkä kyllä yhtään ihmettele. Peittämisellä selviää tavallisena vuotena pitkälle, mutta kaikkeen sekään ei auta, kuten tänä kesänä tuli nähtyä.

5) Sadon kerääminen: satoa kannattaa kerätä lehti kerrallaan alhaalta päin. Silloin kasvi tekee uutta lehteä koko kesän ja syksyn, ja yhdestä kasvista saa paljon satoa. Lehtikaali kestää pakkasta hyvin, ja lumen alla se säilyy vihreänä ja tuoreena koko talven, kuten tästä blogista on saanut huomata. Eli kannattaa kylvää lehtikaalia sellaiseen paikkaan mihin pääsee talvellakin helposti, ja vaikka merkitä alue korkeilla tikuiilla ennen lumien tuloa, ja niin on mahdollista saada tuoretta vihreää keskellä kovaakin talvea. Mutta sen jälkeen kun lumi on lähtenyt pois, lehtikaali on pilalla (ainakin minulla on ollut), eli kaiva aina vaan se määrä esiin mitä sillä kertaa käytät.

Lisäys 29.12.2013:

6) Sadon suojaaminen jäniksiltä: lehtikaali tuntuu maistuvan myös jäniksille, eli jos lumi ei tule ajoissa, lehtikaalit kannattaa suojata riittävän korkealla verkolla niin, etteivät jänikset pääse syömään talven varalle säästettyä satoa.

18 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Minullakaan ei tuo esikasvatus meinaa onnistua. Tänä vuonna poikkeuksellisesti onnistui, kun esikasvatusaika oli ilmeisesti tarpeeksi lyhyt. Ja ne kaalimadot olivat taas ärhäköitä meilläkin, mutta onneksi uutta kasvua ehti tulla mahtavasti. Kunnes nyt kun syksy tuli, niin kauriit kävivät herkuttelemassa loput kaalit. Onneksi ehdin sentään jotakin säilöä pakkaseen, joten kauriillekin herkkuhetki suotaneen :)
Pitkin kesää lisäsin ruohonleikkuusilppua kaalien (ja muidenkin kasvien) juurelle, ja ne kasvoivat siitä hyvästä kohisten! Ravinteet eivät päässeet missään vaiheessa loppumaan.

Ihana ja näyttävä kasvi tuo lehtikaali, siitä terveellisyydestä puhumattakaan.

Hannele/Omenaminttu kirjoitti...

Minäkin iloitsen, että lehtikaalia saa jo kaupoistakin. Kaikki kaalikasvit ovat niin hyviä mielestäni.

Kiitos vinkeistä! Olen monena vuonna istuttanut kaupan taimen ruukkuun, mutta sato on ollut niukahko. Täytyypä ensi vuonna kokeilla kylvöä suoraan maahan. Minulla vaan on kovin varjoisa piha ja lehtikaali taitaa tykätä runsaasta auringosta?

sauvajyvänen kirjoitti...

Paula, en tiennytkään että se on kauriiden herkkua. Onneksi niitä ei ole meidän pihassa, harmittaisi jos talvivarastot syötäisi.

Omenaminttu, minulla pihaa varjostaa vähän muut puskat, ja on siitä ihan hyvä sato tullut, mutta kyllähän se aurinko kasvattaa niitä vielä isommaksi. Palsta on ihan peltoa, eli siellähän aurinkoa on tarjolla koko päivän. Hyvä sato tuli viime vuonnakin, jolloin ei aurinkoa pahemmin näkynyt.

Merja kirjoitti...

Hyviä vinkkejä, pitääpä palata tähän keväällä. Olen kerran kasvattanut, enkä kyllä hokannut että sitä voi hyödyntää noin matkan varrella. Kuulostaa lupaavalta nuo miedot nuoret lehdet, minusta kaupan versiot ovat vähän kitkerän terveellisen makuisia ;)

sauvajyvänen kirjoitti...

Minäkin huomasin, että noita vanhempia isompia lehtiä ei voi laittaa vaikka keittoon niin paljoa kuin niitä nuoria pehmeitä. Nuorena kaali menee ihan sellaisenaankin salaatissa, mutta nämä loppusyksyn kaalit eivät enää mene.

Anonyymi kirjoitti...

Tähän minä palaan jos minulla joskus on pieni piha, jossa viljellä. Parvekkeella lienee turha yrittää...

Nanna kirjoitti...

KIITOS!
Ensi vuonna otan uusinnan.

Ulla kirjoitti...

Pitäisköhän tätä sitten vielä kerran kokeilla... Mulla on lehtikaali kasvanut hyvin, mutta se on aina ollut täynnä toukkia.

sauvajyvänen kirjoitti...

luimupupu, kokeile ihmeessä. Laita ämpäriin hyvää multaa, kylvä muutama siemen ja jätä paras kasvamaan, sellainen hyvä peruskiharainen kaali (voin antaa sinulle siemeniä jos haluat, ettei tarvitse muutaman kaalin takia ostaa muutamaa sataa siementä). Lannoita tarvittaessa, siitä voisi hyvinkin kasvaa kunnon lehtikaali. Ja jos niin käy, saat tosi paljon satoa, kun kerää aina lehti kerrallaan alhaalta päin. Ja jos teidän asunto on korkeammalla, välttämättä ei tule tuhohyönteisiäkään. Minulla ei ainakaan chileihin riittänyt pölyttäjiä eikä tuholaisia silloin kun kasvatin niitä kolmannen kerroksen parvekkeella säkeissä.

Nanna, eipä kestä :)

Ulla, kun odottaa riittävän pitkälle syksyyn, ei ole toukkia eikä muitakaan höntiäisiä. Esim. helmi-maaliskuussa ei ole ylimääräisiä proteiineja ollenkaan ;D

Katja kirjoitti...

Kiva lukea kasvatuskokemuksia.:) Meillä päin ei lehtikaalia ole kaupoissa näkynyt ollenkaan, ja kovasti haluaisin sitä kuitenkin kokeilla. Olenkin päättänyt kasvattaa sitä itse ensi kesänä, joten kaikki vinkit ovat tervetulleet.:)

sauvajyvänen kirjoitti...

Onnea kasvatukseen. Harmi jos et ole kaupasta löytänyt, täällä niitä on alkanut löytyä tästä keväästä lähtien.

Eeva kirjoitti...

Mistä noita siemeniä saa ostaa? Voisin ensi kesänä parvekkeella kokeilla kasvatusta ämpärissä.

Eeva kirjoitti...

Mistä noita siemeniä saa ostaa? Voisin ensi kesänä parvekkeella kokeilla kasvatusta ämpärissä.

Eeva kirjoitti...

Mistä noita siemeniä saa ostaa? Voisin ensi kesänä parvekkeella kokeilla kasvatusta ämpärissä.

Eeva kirjoitti...

Mistä noita siemeniä saa ostaa? Voisin ensi kesänä parvekkeella kokeilla kasvatusta ämpärissä.

sauvajyvänen kirjoitti...

Siemeniä olen nähnyt ihan marketeissa ja puutarhamyymälöissä, ja jos haluaa erikoisempia lajikkeita, kannattaa tilata netistä. On usein nimella "Kale".

Merja kirjoitti...

Justiinsa laadin ostoslistaa siemenkauppaan (juu, en kuulu niihin jotka tilaavat tammikuussa siemenet ;) ja mietin että vieläkö lehtikaali ehtii. Kylvän siis suoraan vaan maahan!

Oletko huomannut että jokin kaverikasvi karkoittaisi tihulaisia, niinku porkkana/sipuli-kaveruus?

sauvajyvänen kirjoitti...

Merja, hyvin ehtii vielä. Minä kylvän normaalina vuotena siinä toukokuun puolenvälin ja kesäkuun alun välillä. Tänä vuonne meillä esim. on ollut niin kylmää ja märkää etten ole savimaata päässyt vielä kunnolla työstämään, eli en ole minäkään laittanut mitään vielä maahan.

Olen kylvänyt usein kehäkukkaa rivien väliin, samettikukan pitäisi myös auttaa, mutta ei ne yksistään ainakaan täällä riitä suojaamaan. Eli hyvä harsotus päälle tulee kyllä tarpeeseen.