lauantai 23. huhtikuuta 2022

Erilainen etätyöviikko


Vietin maaliskuisen etätyöviikon kollegan kanssa Eerikkilä urheiluopistolla. Suosittelen.
 
Parasta viikossa oli monta asiaa. Parasta oli tehdä kollegan kanssa yhdessä töitä; vaje sille että saa rauhassa jutella ja miettiä työasioita, on ollut suuri. Ja yhtäkkiä se vaje täyttyikin tuon viikon aikana, arvon tajusi oikeastaan vasta jälkikäteen. Ja olihan se koirakaveri siinä tietokoneen vieressä lisäluksusta, ihan parasta.
 
 
 
Parasta oli avantouinti joka aamu. Laituria sai käyttää, jos kukaan ei ollut varannut saunaa, ja eihän sitä aamuisin ennen seitsemää kukaan ollut varannut.
 
 
Parasta oli ruoka, yksinkertaista, maistuvaa ruokaa ilman suurta vaivaa yhdessä tehden tai valmiissa pöydissä. Hyvää ruokaa ruokalassa, hyvää ruokaa itse kokaten.

 
Parasta oli ulkoilu. Joka päivä töiden jälkeen useampi tunti ulkoilua Liesjärven kansallispuistossa tai Ruostejärven ulkoilualueella. Yli 25 km jäisiä polkuja, lunta, jäätä, lammikoita, auringonpaistetta, halattavia puita ja naavaa.
 
Mieli ja keho kiittivät tästä viikosta. Kun saa tehdä töitä noissa puitteisa niin mihin sitä lomaa tarvitseekaan, ihan kuin olisi ollut lomalla viikon. Tämä viikko otetaan uusiksi, näin sovimme.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Pääsiäinen 2022


Taas alkaa olla yksi pääsiäinen vietetty, huomenna on vielä tiedossa siivousta sekä sisällä että ulkona. Tänään syötiin perinteinen pääsiäisbrunssi ja litsattiin (yläkuva). Kuopukselle jäi voittomuna, ehkä perinteisestä syystä taas tauon jälkeen. 
 
Lihapiirakka onnistui erinomaisesti toisin kuin viime vuonna, leivoin sen eilen illalla myöhään. Rahkapiirakka loppui tänään aavistuksen kesken, leivoin puolikkaan annoksen eilen ja vähän korvapuusteja lisäksi, eipä tarvitse juhannuksena ihmetellä pakastimesta rahkapiirakkaa. Pullan leipominen tuntui juhlalta, eikä mikään ihme kun edellisen kerran olin leiponut joulupullaa.

Tämän pääsiäisen ehkä hauskimpia juttuja oli nuo yläkuvan munakupeista löytyvåt mignon-munat. Minun tarkoin varjeltu salaisuus pääsi yllättämään etenkin lapset täysin, esikoisen ilme ja ihmetys oli ihan parasta 💚


Olen käynyt kävellen uimassa jokaisena vapaapäivänä. Jäät ovat sulaneet monin paikoin ja kaikki muutkin oikoreitit tulvivat, joten aikaa matkaan menee vähän enemmän kuin talvella. Tänään kävelin lasten kanssa rantareittiä pitkin, vettä riittää joka paikassa avannon lisäksi. Voisi jalat kastua penkillä istuessa.

Minulla pääsiäisen vietto alkoi perinteisesti kiirastorstain saldovapaalla, jolloin kävin Kauklahden kukasta hakemassa pääsiäiskukat Pirjo Kopilta ja Maxin kalasta pääsiäisen kalat. Torstaina tein sushia ja esikoiselle lohta uunissa. Pitkäperjantain kala-aterialla oli huolettomasti kirjolohta kahdella tapaa, katkarapuvartaita ja perunamuusia (alin kuva). Lauantaina söimme ei-niin-perinteisesti noutopitsaa (minäkin välttelen nykyään sitä yhtä kirjainta, ja olen päättänyt kirjoittaa pitsan pitsana tästä lähtien aina). Tänään oli aamulla perinteinen pääsiäisbrunssi, päivälliseksi söimme kauriin kinkkua (kuva alla). 
 
Valmistin kinkun lähes samalla tapaa kuin peuran kinkun kaksi vuotta sitten, en lukenut ohjetta loppuun, eli maustevoineen kaikkineen (tosin ilman persiljaa). Huippumurea kinkku, tämä oli siitä mökiltä saadusta kauriista, jolloin minäkin olin tilanteessa mukana. Oli kyllä hyvää ruokaa, vaikka itse sanonkin, kaikki tykkäsivät. Lopusta kinkusta, kastikkeesta ja uunikasviksista teen huomenna kastikkeen, ehkä sitä riittää tiistain etälounaallekin.
 


Muistiin ensi vuodeksi:
  • lihapiirakka kannattaa leipoa lauantai-iltana
  • rahkapiirakkaa vain puolikas pellillinen (loppuu kesken mikä on parasta)
  • pääsiäisruoho kannattaa laittaa kasvamaan, sen perään kysellään kuitenkin
  • jos aikoo koristella pääsiäistä, se kannattaa tehdä ajoissa kielloista huolimatta
  • ei kannata vertailla muiden pääsiäisruokia ja -kattauksia; meillä vaan syödään yksinkertaisesti juhlinakin

sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Vähän paremmat suklaamuffinit

Kun teet ja kahvit oli jo juotu
 
Aurinkoinen mutta sitäkin kylmempi viikonloppu, kevät ei tunnu tulevan edes keikkuen. Miehen mettäkaveri piipahti meillä terassikahveilla eilen, olikin kevään ensimmäiset ulkokahvit. Mikä hyvä syy leipoa pitkästä pitkästä aikaa jotain! Kuten aiemmin mainitsin, olin ostanut leivontasuklaata, mutta näin pitkään kesti, ennen kuin sain leivottua niistä jotain. Minulla oli paahdettua valkosuklaata ja punaista ruby-suklaata hippuina (vai pisaroitako ne ovat).
 
Olen käynyt työmatkalla USAssa melkein 30 v sitten ja ostanut siltä reissulta Mrs. Fieldsin suklaaleivontakirjan. Edelleen käytän kirjaa, etsin aina ensimmäisenä suklaiset leivontaohjeet siitä. Tämänkin ohjeen esikuva on tuosta kirjasta, mutta muutin ohjetta esim. vähentämällä tumman suklaan määrää reilusti, alkuperäisessä ohjeessa suklaata oli 336 g + n. 150 g (!), melkoinen määrä minusta 12 muffiniin. Suklaista tuli näinkin tehden, vaikka ei tietenkään yhtä hienoja kuin alkuperäisessä kuvassa (kuvakin melkein unohtui ottaa). Esikoisen pyynnöstä kirjoitin ohjeen ylös, näitä tehdään toistekin!
 
200 g taloussuklaata
115 g voita
1,2 dl ranskankermaa
 
2,4 dl karkeaa vehnäjauhoa
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
 
4 isoa munaa
1,2 dl fariinisokeria
 
2,4 dl suklaahippuja taikinaan
1 dl suklaahippuja koristeluun

Pilko taloussuklaa paloiksi. Sulata se voin kanssa vesihauteessa (tai varovasti kattilassa) ja sekoita suklaa sulaksi. Lisää ranskankerma joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Mittaa kuivat aineet valmiiksi. Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi n. viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon våhän jäähtynyt suklaaseos, siivilöi kuivat aineet ja lisää suklaahiput, sekoita taikina varovaisesti tasaiseksi.

Jaa taikina muffini-vuokiin, ohjeen mukaan tästä tulee 12 muffinia, minä tein 9 isompaa muffinia. Ripottele päälle loput suklaahiput ja paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia.