perjantai 30. syyskuuta 2022

Luumu-inkiväärihillo

 
Tämä vuosi on ollut hyvä luumuvuosi. Olen kerännyt mökiltä yhteensä yli ämpärillisen noita ihania keltaisia luumuja, keitin niistä jo aiemmin isot satsit hilloa ja chutneyta. Viime viikonloppuna toin vielä niin paljon luumuja, että niitä oli pakko säilöä syömisen lisäksi, vaikka jääkaappi pursuaakin hilloja ja kaikkea. Samaan aikaan olin löytänyt kotimaista inkivääriä kaupasta: oli helppo keksiä millaista hilloa tekisin. Ja koska jääkaappiin ei enää oikein mitään sopinut, keitin hillon vähän vähemmällä sokerilla pakastimeen, ei minulla ollut hillosokeriakaan. Toki voit säilöä hillon purkkeihinkin jääkaappiin tai kellariin ja/tai käyttää hillosokeria, mutta minä tein nyt näin:

1½ kg luumuja kivet poistettuna
750 g sokeria
n. 2 rkl raastettua (kotimaista) inkivääriä

Halkaise luumut ja poista kivet. Punnitse luumut ja laita ne kattilaan. Jos et halua kovin makeaa hilloa, lisää sokeria puolet luumujen painosta. Keitä hilloa 10-15 minuttia ja lisää raastettu inkivääri. Inkiväärin määrä riippuu inkivääristä ja siitä kuinka inkivääristä haluat, eli sen määrä ohjeessa on suuntaa antava. Kannattaa maistella hilloa ja lisätä inkivääriä tarvittaessa. Purkita hillo kuumana, tai anna jäähtyä ja pakasta se rasioissa. Ihana hillo leivälle, pullaan/leivontaan tai ruuanlaittoon. 
 

Tein sinisistä luumuista ihanaa luumupaistosta Satu Koiviston ohjeella. Tein ohjeen 1½-kertaisena, ja sitä riitti maanantaijälkiruuaksi ja parille päivälle aamiasjugurtin lisäksi. Upea paistos, teen toistekin.

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Sieni-iloittelua Punkaharjulla

Viikonlopun sieninäyttelyä

Minä olin jo pidempään miettinyt Hotelli Punkaharjun sieniristeilylle tai sieniviikonloppuun osallistumista, ehkä olin joskus asiasta saattanut mainita ääneenkin. Nyt kävi niin, että sain työkavereilta 50v-lahjaksi lahjakortin sieniristeilylle (hyvä täyttää heti pandemian alettua 50 v, kun tuntuu säilyvän ikuisesti saman ikäisenä kun muistamisia tulee edelleen). Ja samaan aikaan sain muitakin muistamisia (mm. isältä) joiden turvin päätin osallistua risteilyn lisäksi myös sieniviikonloppuun heti perään. Mies oikein yllytti tekemään kaiken pitkän kaavan mukaan, ja hyvä niin, olipahan nimittäin melkoinen reissu.

Uintimaisema
 
Varasin junamatkan Luston asemalle vieruspenkkeineen ja lähdin torstaina lounaan jälkeen matkaan. Tein junassa töitä menomatkan (sekin on niin kivaa), evääksi hain marjoja Hakaniemen torilta (parhaat eväät on puolukkaa ja vadelmaa). Saavuin perille alkuillasta ja sisäänkirjautumisen jälkeen menin suoraan uimaan Saimaaseen. Tämän jälkeen vielä hyvä illallinen ravintolassa sekä rentoutumista ihanassa Metsähuoneessa. Torstain ja sunnuntain väliin mahtuikin monta uintia ja saunaa, ihan huippua uida Saimaassa tähän aikaan vuodesta.

Vihertuoksumalikka
 
Perjantaina osallistuin sieniristeilylle. Ihana laivamatka Saimaalla, kaksi saarta, kaksi sieniretkeä, maukas lounas ja maistuvat kahvit (=teet) mennen tullen. Ja mukava ja kiinnostava seura. Ei haitannut yhtään, että olin yksin liikenteessä sillä tutustuin laivalla ihaniin (sieni-)ihmisiin. 
 
Kuten moni tietää, tämä on ollut ihan katastrofaalisen huono sienivuosi monin paikoin, mutta silti saimme yhdessä yli 50 erilaista sientä risteilyn sieninäyttelyyn. Minä opin kerralla uuden syötävän sienen eli vihertuoksumalikan. Kuten Saimi Hoyerin ilmeestä huomaa, siinä on aivan ihana aniksen tuoksu.

Risteilyn jälkeen jatkoin Hotelli Punkaharjulle Jukka Pojan keikalle. Hyvä ruoka, ihana tunnelma ja kaikesta huokuva lämpö. Paras hetki on parhaillaan, ei mulla muuta.

Monivyöseitikki ja kangastatti
 
Lauantaina alkoi sitten sieniviikonloppu: lauantain ja sunnuntain pitkiltä sieniretkiltä yli 80 lajia näyttelyyn. Ruokasieniä löytyi jonkin verran, minulla pääasiassa limanuljaskaa ja muutama herkkutatti. Lahjoitin omat sienet keittiöön kuten teki moni muukin.

Aamiainen maisemalla
 
Sieniviikonloppuun kuului myös upea ruoka. Harvinaisen upeat aamiaiset paikallisista raaka-aineista ja tuotteista (ja hyvä tee!), hyvät keittolounaat ja lisäksi sieni-illallinen pitkän kaavan mukaan. Illallinen meni heittämällä ihan parhaisiin ravintolakokemuksiini ikinä: yli viis tuntia  toinen toistaan parempia sieniruokia hyvässä seurassa kuunnellen mitä mielenkiintoisempia tarinoita. Kaikki aloitettiin neljän sienen maistelulla ja siitä ilta jatkui kymmenellä ruoka-annoksella. Ja tuo sorsa; lapsuudesta lähtien hyvää sorsaa syöneenä sanoisin, että tuo oli ylivoimaisesti paras sorsa-annos mitä olen ikinä syönyt. Ateria päättyi vihertuoksumalikkafudgeen mikä teki kunniaa minun uuden oppimiselle.

 
 
Sorsaa ja mustavahakasta
 
Sieniviikonlopussa taisi olla keskimäärin kolmenlaisia sieni-ihmisiä: intohimoisia sienestäjiä jotka tuntevat huiman määrän sieniä, sitten sellaisia tavallisia sienestäjiä jotka keräävät sujuvasti monia ruokasieniä (minä taidan kuulua tähän joukkoon), ja sitten sellaisia, jotka eivät välitä tai edes kamalasti pidä sienistä. Mutta mikä hienointa, kaikki saivat varmasti hienoja kokemuksia ja jokainen oppi uutta. Vähän samalla tapaa kuin River Cottagen ruokakursseilla, kaikki oppivat omalla tasollaan. Mikä ihanuus seurata intohimoisia ja päteviä opettajia, se tiedon määrä on valtava 💚 
 
Herkkutatti-iloa

En minä edes osaa kirjoittaa miten nuo kolme päivää vaikuttivat, tuntuu ettei mitkään sanat tee oikeutta kokemukselle. Sain uusia ystäviä, ihania kokemuksia ja muistoja sekä opin paljon uutta. Mitään muuta ei tarvitse, hyrisen edelleen onnesta. Ei tarvitse haikailla ulkomaiden ruokakursseille kun meillä on tällaista. Sanoinkin ehkä sata kertaa "sitten seuraavalla kerralla...". Ehkä/toivottavasti se seuraava kerta on esikoisen kanssa yhdessä vaikka jo ensi vuonna 💚 Kiitos Saimi, kiitos Jarkko, kiitos Virpi ja kiitos kaikki muut 💚