sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Helmet lukuhaaste 2017 ja pari luettua kirjaa


Parina viime vuotena minulla ei ole ollut mitään väliaikapäivityksiä Helmetin lukuhaasteista, viime vuonna en tähän mennessä ollut muistaakseni lukenut kuin kirjan pari. Viime vuosi oli kuitenkin sellainen järkytys lukemisen suhteen, että päätin jättää netissä roikkumista vähemmälle ja lukea kirjoja enemmän. Tähän mennessä se on onnistunut ainakin vähän, sillä takana alkaa olla 1/4 osa vuodesta, ja 1/4 haasteen kirjoista luettuna.

Nyt halusin jakaa viimeisen lukukokemuksen, joka on tavallaan hienoin aikoihin, kirja pääsi ainakin yllättämään kunnolla. Luin nimittäin Heidi Mäkisen viime vuonna ilmestyneen esikoisteoksen Ei saa mennä ulos saunaiholla. Heidi Mäkinen on lääkäri, joka on pitänyt Ei saa mennä ulos saunaiholla -blogia jo melkein 10 v. Minä olen seurannut blogia satunnaisen säännöllisesti niin kauan kuin olen omaa blogia pitänyt, ja kirjasta löytyykin tuttuja elementtejä. Tässä kirjassa on hieno tarina kolmen päähenkilön elämästä, sitä on helppo lukea ja huumoristaan huolimatta elämä näkyy sellaisena kuin se on, herättäen monenlaisia tunteita ja muistoja.

Tässä kirjassa on niin hieno ajankuva, etten muista toista lähiaikoina lukeneeni. Mikään ei ole päälleliimattua, mutta tapahtumat kertovat vähän kuin salaa tästä hetkestä olennaisen. Ja samalla sen, mikä on ihmisyyttä, mikä meitä liikuttaa ja motivoi. Kirja on siis samalla sekä terävää ajan kuvausta että yleisinhimillistä kuvausta. 

Sattumalta edellinen kirja jonka luin, oli Minna Canthin Hanna. Siinäkin oli hieno ajankuva, ja miten tärkeää on, että sellaiseen pääsee kiinni reilusti yli sadan vuoden jälkeen. Moni asia tuntuu uskomattomalta, mutta ihmiset ovat kuitenkin samoja. Miten hienosti Minna kuvasikaan nuoren tytön kasvua ja ajatuksia, eli kirja on ajankuvan lisäksi myös yleisinhimillinen kuvaus. Muistan samoja tunteita omasta nuoruudesta ja alan nähdä niitä omissa lapsissa. Mietin että tämän maailman normaali mahtaa tuntua oudolta sadan vuoden päästä (toivottavasti ainakin). Mutta tunteet on ja pysyy. Hyviä lukuhetkiä.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kuhafileet ja tartar-kastike


Tämä viikko on ollut varsinainen kalaviikko, Tiistaina syötiin esikoisen toiveesta perinteistä lohikeittoa, se olikin todella mieluinen ruoka kaikkien mielestä. Torstaina kävin Maxin kalassa, josta ostin torstaiksi savulohta sellaisen määrän kuin yleensäkin, tällä kertaa se loppui kesken kun oli kaikkien mielestä niin hyvää. Siikaa ostin graavattavaksi, kylmäsavulohta helpoksi leivänpäälliseksi, ja olihan sitä pakko ostaa vähän katkarapusalaattiakin. Muikut näyttivät hyvältä, joten eilen illalla syötiin muikkukukkoa. Tälle päivälle jäi vielä kuhafileet, jotka ajattelin paistaa ihan yksinkertaisesti.

Selailin River Cottagen Fish book -kirjaa, ja löysin sieltä kivan ohjeen kampelalle, kuha sai käydä yhtä hyvin. En ole ennen tehnyt tällaista tartar-kastiketta, joten oli kiva löytää jotain vähän uutta.

2 isoa kuhafilettä
jauhoa
suolaa pippuria
1 iso muna tai 2 pienempää
hyviä korppujauhoja
reilusti öljyä

Leikkaa fileet kahtia. Mausta jauhot reilusti suolalla ja pippurilla, ja jauhota kalafileet. Riko muna lautaselle ja hajoita rakenne haarukalla. Laita korppujauhot toiselle lautaselle. Kasta jauhotetut fileet ensin munassa, sitten korppujauhossa. Laita pannulle reilusti öljyä, niin että sitä on n. 1 cm verran. Lämmitä se melko kuumaksi ja paista sen jälkeen kaloja 2-3 minuuttia kummaltakin puolelta, tai kunnes kypsiä ja rapeita.

Tartar-kastike


2 rkl majoneesia
2 keitettyä kananmunaa hienonnenttuna
1 rkl persiljaa silppuna
1-2 tl tilliä silppuna
1 pieni suolakurkku hienonnettuna
2 tl kapriksia hienonnettuna
½ sitruunan mehu

Sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään, anna makujen vähän tasaantua.

Tarkoile kala kastikkeen, pinaatin ja keitettyjen perunoiden kanssa. Tai miten haluatkaan. Tuskin on yllätys, ettei lapset edes maistaneet kastiketta. Ja minun täytyy todeta, että pidän enemmän voissa paistetusta kalasta, tosin voi olla ettei öljy ollut riittävän kuumaa ja kalasta ei tullut niin rapeaa kuin olisin toivonut.


ps. On tällä viikolla syöty peuraakin parina iltana, eli ei sitä ihan pelkällä kalalla ole menty.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Verta, piimää ja puolukkaa

Hirvipulkka

Sitä on suomalainen ruoka. Lainaus on mainiosta Finnjävel-kirjasta, josta kirjoitin jo vähän aikaisemmassa postauksessa. Suomalainen ruoka on myös lähellä kasvanutta ja lähellä kasvatettua. Liha on mahdollista saada tuoreena ja eläimet saavat kasvaa ilman antibiootteja ja hormoneja. Broilereissa ei ole salmonellaa, suomalaista possua syödään raakana vaikka Japanissa. Eipä syödä tanskalaista, eipä syödä brasilialaista.

Syökää ruokaa jonka alkuperän tiedätte. Syökää niin sekä kotona että myös kodin ulkopuolella. Jos ette tiedä ettekä saa vastausta, vaihtakaa paikkaa tai ainakin vaihtakaa liha silloin kasvisvaihtoehtoon. Äänestäkää jaloilla, äänestäkää kukkarolla. Ja kuten Henri Alen totesi, halpaa ei ole mikään. Joku maksaa aina. 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Aasialainen peurapata


Maaliskuu(kin) on aikaa, jolloin syödään pakastimia tyhjäksi. Tänä vuonna ne ovat edelleen poikkeuksellisen täynnä, sillä takana on poikkeuksellisen erinomainen marjavuosi, ja riistaakin on enemmän kuin vuosiin, kauriista ja peurasta riittää edelleen syötävää.

Tänään valmistin peurapadan aasialaisin maustein. Tein ruokaa sopivasti niin, että muu perhe saa syödä sitä huomennakin kun minä tulen kotiin vasta myöhään illalla.

1 kg peuran patapalaa
öljyä/voita
suolaa, pippuria
1 tl savuchiliä

4 (puna)sipulia
1 varsisellerin varsi

pala inkivääriä
3 valkosipulin kynttä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl ketjap manis -kastiketta
3 rkl osterikastiketta
1 rkl kalakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl kookossokeria (tai fariini-)
2 tähtianista
n. 3 dl hyvää lientä
n. 2 rkl maissitärkkelystä

Pilko liha paloiksi. Ruskista ne rasvassa pannulla, suolaa ja pippuroi, lisää chili ja siirrä pataan. Pilko kasvikset ja käytä niitäkin hetki kuumalla pannulla, siirrä pataan. Kuori inkivääri ja valkosipulit, pilko muutamaan osaan, lisää ne ja liemiaineet sekä tähtianikset pataan. Lisää lientä/vettä niin, että padassa riittää nestettä suunnilleen puoleen väliin lihoja. Sekoita maissitärkkelys nesteeseen ja tasaisesti koko pataan. Anna padan hautua pari tuntia kannen alla ihan miedolla lämmmöllä niin, että neste juuri ja juuri poreilee. 

Murea ja maukas pata. Syötiin riisin ja kasvisten kanssa. Lisämakua korianterista ja limestä. Lasten mielestä ihan "peruspata".

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Haukea anjoviskastikkeella


Luin juuri Alenin, Tuomisen, Oksasen ja Backströmin todella kauniin Finnjävel-kirjan suomalaisen ruuan DNA:sta. Upea kirja, suosittelen. Ja samalla toivoisin että reseptiosiosta tulisi joskus taskuversio, kokattaessa kirjaa ei voi/raatsi pitää keittiössä koon/kauneuden takia.

Kirja tarjosi monia oivalluksia, myös tällaiselle joka fanittaa suomalaista ruokakulttuuria ja -historiaa. Kirjassa todettiin mm. että kalaa on Suomessa käytetty aina yksinkertaisesti, toisin kuin lihaa tai kasviksia. Kala on aina joko paistettu, keitetty tai savustettu, kun taas erilaisia liha- ja kasvisruokia on vaikka kuinka paljon. 

Minä olen miettinyt tätä samaa, etenkin nyt kun olen lisännyt viikottaista kalaruokien määrää. Olen aina tehnyt kalaa samoilla, kotoa opituilla tavoilla, siis keittämällä, paistamalla tai savustamalla. Ja nyt kun kaipaan vaihtelua, etsin reseptejä ulkomailta. Blogeissa on näkynyt monenlaisia hienoja reseptejä, täytyy kokeilla ainakin tuota Silläsipulilan vietnamilaista ahventa ja Haarukkavatkaimen kalaa hapanimeläkastikkeessa. Tänään tein kuitenkin vierailun Brittein saarille, ja löysin kiinnostavan reseptin viime vuoden ehkä parhaasta keittokirjasta eli Gill Mellerin kirjasta Gather. Alkuperäisessä reseptissä kalana oli kampela, mutta minulla oli haukea pakastimessa joka oli hyvä käyttää pois. Ehkä kuha tai ahven olisi käynyt paremmin, mutta tämä on todellakin kokeilemisen arvoinen resepti, kastike oli upean makuista.

4 palaa haukea (n. 500 g)
suolaa ja pippuria myllystä
1 rkl öljyä
n. 8 anjovis-filettä
½-1 tl kuivattua chilirouhetta
4 valkosipulin kynttä (ohjeessa 8)
2 rosmariinin vartta (4 jos ei niin vahvaa)
1 dl kermaa

Suolaa ja pippuroi haukipalat. Paista kaloja melko kuumalla pannulla öljyssä nahkapuoli alaspäin 4-5 minuuttia, tai niin että file on kypsynyt n. 3/4 ylöspäin. Siirrä kalat lautaselle odottamaan. Lisää anjovikset, chili, valkosipuli ja rosmariini pannulle. Minulla oli todella hyvää voimakkaan aromikasta rosmariinia; kaikki ruukkuyrtit ei ole yhtä vahvoja ja silloin voi käyttää enemmän. Sekoittele aineita pannulla parin minuutin ajan kunnes anjovikset hajoavat. Laita kalat takaisin pannulle nyt nahkapuoli ylöspäin, lisää kerma. Ravistele pannua aina välillä, anna kastikkeen kuplia vähintään viitisen minuttia.

Syötiin perunamuusin, uunijuuresten (nauris, punajuuri, porkkana) ja itujen (parsakaali) kanssa. Kala oli, no haukea, mutta kastike oli aivan ihanaa perunamuusin kanssa. Teen varmasti toistekin.

Anjovikset olen ostanut Hellasta&Herkusta

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kylmäsavustettu hauenmäti ja pasta


Meillä ei ole (vielä) oikeaa kylmäsavustinta. Ehkä sellainen joskus ilmestyy mökille, mutta toistaiseksi olen hoitanut kylmäsavustuksen meidän tavallisessa Opa-Muurikan savustimessa. Meillä on sellainen metallikehikko, johon laitetaan hienoa purua, joka palaa kytemällä niin, että muodostuu savua, mutta ei juurikaan lämpöä. Palaminen tarvitsee kuitenkin happea, joten pienen savustimen kantta ei voi sulkea kokonaan, sekin on kokeiltu. Mutta hyvin onnistuu kylmäsavustus näin, ainakin kasvisten ja näköjään mädinkin savustus. 

Minulla oli ison hauen mätipussit. Olin pakastanut ne hyvissä ajoin (vähintään 1 vrk -18 astetta) ja sulattanut ennen savustusta. Laitoin mätipussit ritilälle ja savustimen pohjalle metalliritilän puruineen. Kansi vähän raolleen, mäti sai savustua yön yli noin nollakelissä, tai vähän plussan puolella taisi lämpö olla osan yötä. En ollut suolannut mätiä etukäteen, enkä myöskään jälkikäteen. Käytin mädin tahnoissa ja ruuassa, joihin lisäsin suolaa vasta lopuksi.


Kylmäsavustettu mäti on hyvää sellaisenaan leivällä, maustamassa salaatteja, kastikkeita, tahnoja tai vaikka yksinkertaisessa pastassa. Nyt tein pastan yhdelle näin:

kypsää pastaa sopivasti

n. 1 rkl kylmäsavustettua hauenmätiä
1½ rkl ranskankermaa
ripaus suolaa (paitsi jos mäti on valmiiksi suolattua)
1 rkl silputtua tilliä

Keitä pasta sopivaksi, valuta. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kääntele pastan joukkoon. Nauti hienon makuisesta pastasta.

River Cottagessa oli näin hieno kylmäsavustin

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Nyhtökaura-wokki

Värikkäästä annoksesta väritön kuva illan pimeydessä

Viime perjantaina oli minun toiveruokapäivä, Käytin tilaisuutta hyväkseni ja toivoin nyhtistä, ehkä viime kerrasta oli riittävästi aikaa. Otin erilaisen lähestymistavan kuin aiemmin, sillä totesin että valmiiksi maustetut mitkään eivät maistu meidän perheelle. Emme käytä muissakaan tuotteissa valmismarinoituja, miksi sitten kasviksilla käyttäisimme. Joten päätin käyttää ihan naturellia nyhtökauraa ja maustaa sen itse. Se kannatti, minä tykkäsin tästä ruuasta paljonkin, mies ei tiennyt syöneensä nyhtistä (oli ihan hyvää), esikoinen sanoi että ruoka on hyvää vaikkei tykkääkään nyhtiksen koostumuksesta. Vain kuopus ei syönyt paljoakaan nälästä huolimatta. 

1½ rkl soijakastiketta
1 rkl ketjap manis -kastiketta
2 rkl osterikastiketta
½ rkl kalakastiketta
1 rkl punaviinietikkaa (vähän vajaa)
½ rkl fariinisokeria
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl savuchiliä

öljyä
250 g nyhtökauraa
1 iso porkkana
1 iso sipuli
1 paprika
kiinankaalia

riisinuudelia

limeä, korianteria

Sekoita maustekastikkeen aineet keskenään. Laita wokki-pannulle öljyä, ruskista hetki nyhtökauraa kuumalla pannulla. Kaada maustekastike päälle ja sekoittele niin että kaikki on tasaisesti sekaisin. Siirrä nyhtis kulhoon odottamaan. Laita pannulle vähän öljyä, ja lisää pilkotut porkkanat, hetken päästä suikaloidut sipulit, sen jälkeen paprikat ja lopuksi kiinankaali.

Valmista samalla nuudelit ohjeen mukaan. Minulla oli sellaisia nuudeleita, joiden päälle kaadettiin kiehuvaa vettä, annettiin seistä 2 min jonka jälkeen vesi valutettiin pois. 

Lisää nyhtökaura takaisin wokkipannulle kasvisten lisäksi, sekoita hyvin, lisää myös valmiit nuudelit. Annostele ruoka lautaselle, lisää reilusti korianteria ja limeä maun mukaan.

Vaikka ruoka oli hyvää, sitä jäi yli parin annoksen verran. Eli ainakin meidän perheessä nyhtis on todella riittoisaa.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Savustettu siika ja savustettu hauen maksa


Niin kauan kuin muistan, olen pitänyt huolen, että meillä syödään vähintään kerran viikossa kalaa. Kalaa pitäisi syödä vähintään kaksi kertaa viikossa, ja toinen kerta tulee syötyä töissä/hoidossa/koulussa, ja toinen kerta kotona. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että kouluissa kala-ateriat taitavat olla välillä vähän mitä sattuu, ja siksi olen nostanut kotona syötävien kalaruokien määrän keskimäärin vähintään kahteen joka viikko, sitä se on tosin ollut muutenkin aika usein jo aiemmin. Tällä hetkellä etsinkin kaikenlaisia mahdollisia kalareseptejä, sillä kalaa tulee niin helposti tehtyä aina kuten ennenkin. Aivan kuten tein eilenkin, savustin siikafileitä perinteisesti; mutta millaisista fileistä, aivan upeista kertakaikkiaan.

Olen asunut Espoossa kohta 13 vuotta, mutta ehkä parasta mitä tänä aikana Espoossa on tapahtunut on Maxin kala. Lehdet ja some ovat kohisseet koko alkuvuoden Espoon Kauklahdessa olevasta kivijalkakaupasta, Maxin kalasta. Kalakauppias Max Grönholm kyllästyi huonoon kalatarjontaan ja ratkaisi asian perustamalla oman kalakaupan meidän kaikkien muidenkin iloksi. Facebookin kautta on mahdollista seurata päivän tarjontaa. Kaupassa asioidessa kannattaa varautua jonoihin, mutta sekään ei haittaa kun kala on niin kertakaikkisen upeaa. 

Minä kävin kaupassa lauantaina aika iltapäivästä, ja jäljellä ei ollut enää paljoa vaihtoehtoja. Ostin kuitenkin kaksi upeaa siikafilettä sekä talon katkarapusalaattia. Valmistin niiden ympärille sunnuntaille upean ruuan: savustettua siikaa, katkarapusalaattia, parsakaalisalaattia, keitettyä kukka- ja parsakaalia, juurestikkuja ja perunamuusia. Maistiaiseksi savustettua hauen maksaa jonka isä toi aikaisemmin. Sunnuntairuokaa parhaimmillaan. 

Talvella tulee käytettyä savustinta harvemmin. Siksi kirjoitankin ylös, kuinka savustin siikafileen Opa-Muurikan sähkösavustimella kun ulkona oli muutama aste pakkasta:

Laitoin sähkösavustimen päälle ja pohjapellille purut ja yhden sokeripalan, kansi kiinni. Lämmitin savustinta 10 minuuttia, jonka jälkeen avasin kannen ja laitoin fileet ja maksan sisään, samalla ensimmäiset kitkerämmät savut tulivat ulos. Savustin 25 minuuttia, jonka jälkeen avasin luukun ja nostin kalat pois. Olisi ollut hyvä antaa kalan vähän kuivahtaa kansi auki, mutta se unohtui tällä kertaa. 

Hyvä savu, hyvä kypsyys kalassa, ehkä 20 minuuttia olisi riittänyt ja 5 minuuttia kuivatusta päälle. Hauen maksa oli vähän kuivahko, sille voisi riittää vaikka vartti tai vähemmänkin.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Turkkilainen peuraleipä



Meillä on vuoden alusta asti ollut toiveruokaperjantai. Jokainen saa vuorollaan toivoa perjantaiksi ruuan, ja on sovittu, ettei toisten toiveista saa valittaa (no ehkä vähän on valitusta tullut). Ideana on osaksi se, ettei minun tarvitse miettiä ja keksiä joka päivälle ruokaa, ja myös se, että tuurilla voi löytyä jotain ihan uudenlaista ruokaa tehtävä'ksi ja syötäväksi. Lapset ovat toivoneet aika odotettavia ruokia, kuten tex-mexiä ja lihapullia ja perunamuusia, minä olen toivonut mm. mademuhennosta (joka ei olisi mennyt muuten "läpi") jne. 

Parhaimmillaan toiveruokaperjantai toimii kuitenkin silloin, kun löytyy jotain ihan uutta kokattavaa kuten eilen. Oli miehen vuoro toivoa ja hän googlaili torstaina inspiraatiota. Jokainen käyttää nettihakuja omalla tavallaan, ja siksi jokainen voi löytää erilaisia asioita. Mies löysi Kosmologin keittiöstä G-Astronomiaa-blogista hienon reseptin, turkkilaisen lammasleivän. Upea löytö, ja mielenkiintoinen blogi muutenkin, meni yksi ilta lukiessa mitä kaikkea muutakin kivaa blogista löytyy. Tähän oikeasti kiteytyy koko toiveruokapäivän idea. Ja tyytyväisyys myös siitä, että kyllä niitä mielenkiintoisia blogeja löytyy edelleenkin, vaikka välillä olen jo muuta epäillyt.

Minä muokkasin reseptiä vähän, aloitin sillä että vaihdoin lihan lampaasta peuraksi. Meillä on edelleen pakastimet täynnä lihoja ja marjoja, ja maaliskuun tavoitteena onkin käyttää pääasiassa omia varastoja. En myöskään löytänyt granaattiomenasiirappia kaupasta, joten keitin siirapin itse (2-3 dl tuorepuristettua granaattiomenamehua + 1 rkl sokeria keitetty kasaan niin, että jää 4 rkl, tämä kiehui itsekseen sillä välin kun taikina kohosi). Jauhoina käytin Vääksyn Myllyn 00-vehnäjauhoja. Vähän muutin määriä, jauhelihaa oli vähemmän, samoin kanelia. Ensi kerralla käytän varmaankin tomaattimurskaa kokonaisten tomaattien sijaan. Mutta ihana ruoka tästä tuli, ihan erilainen mitä olen ennen tehnyt ja siksi niin virkistävä perjantai-illallinen. Sellainen täydellisesti hyvän mielen ruoka, sellainen jonka ympärillä perheellä riitti juteltavaa.

Taikina:

1 tl kuivahiivaa
2½ dl vettä
400 g vehnäjauhoa, tai vähän vajaa (00-jauhoa jos on)
1 tl suolaa
öljyä

Sekoita kuivahiiva lämpimään veteen, odota viitisen minuuttia että vesi alkaa kuplia. Mittaa jauhot ja suola kulhoon, kaada neste päälle. Vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia, öljyä se kauttaaltaan ja anna kohota kaksinkertaiseksi.

Lihakastike:

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
400 g peuran jauhelihaa (tai lammasta kuten alkuperäisessä ohjeessa)
2 tl kuivattuja chilihiutaleita (minulla savustettu Aji Cristal)
2 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl kanelia
suolaa ja pippuria 
4 rkl tomaattisosetta
400 g kokonaisia tomaatteja (säilykepurkki)
4 rkl granaattiomenasiirappia

Pilko sipulit hienoksi. Paista sipuleita öljyssä kymmenisen minuuttia. Lisää liha ja mausta se. Ruskista liha sipuleiden kanssa, lisää sen jälkeen tomaatit ja siirappi ja anna hautua vielä viitisen minuuttia. Riko tomaatit samalla. Tarkista suola.

Päälle:

1 punasipuli
50 g pinjansiemeniä
100 g fetajuustoa

2 rkl silputtua persiljaa
50 g granaattiomenan siemeniä 

Leikkaa punasipuli ohuiksi suikaleiksi, murenna feta.

Laita pelti kuumenemaan 250-asteiseen uuniin. Levitä taikina leivinpaperille pellin kokoiseksi. Kaada kastike pohjan päälle, ja ripottele päälle punasipuli, pinjansiemenet ja murennettu feta. Siirrä leipä kuumalle pellille ja paista n. 10-13 minuuuttia. Ota leipä uunista ja koristele vielä persiljalla ja granaattiomenan siemenillä.