sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Veriappelsiini-juustokakku


Löysin upean näköisen juustokakun ohjeen Delicious Magazinen instasta. Pitkästä aikaa tuli leipomisfiilis, ja ajattelin kokeilla kakkua. Tein sen n. puolikkaana ohjeesta, joku raja siinä kuinka paljon juustokakkua voi syödä. Ihan tarkkaan en laittanut kaikkea puoliksi, tein sen mukaan mikä on järkevää, ja suhteutin muut aineet sen mukaan. Ja käytin valmista hasselpähkinäjauhoa, en siis ohjeen mukaisesti paahtanut pähkinöitä ja jauhanut niitä itse jauhoksi. Kannattaa lukea alkuperäinen ohje, ja tehdä sen mukaan jos haluaa tehdä isomman kakun ja oikein. Enkä tietenkään saanut kakusta yhtä hienoa kuin instan kuvassa. Kokonaisesta kakusta tulee ohjeen mukaan 12-16 palaa, eli tämä riittäisi ehkä 6:lle.

100 g kaurakeksejä
50 g hasselpähkinäjauhoa
60 g sulatettua voita

Murskaa keksit hienoksi muruksi, lisää hasselpähkinäjauho sekaan. Kaada sulatettu voi joukkoon, sekoita. Painele keksimuru pohjalle ja korkeasti reunoille. Käytin 15 cm halkaisijaltaan olevaa irtopohjavuokaa, jonka pohjalle pingotin leivinpaperin. Pidä pohja jääkaapissa sillä aikaa kun valmistat täytteen.

200 g tuorejuustoa
150 g mascarpone-juustoa
100 g ranskankermaa
½ tl vaniljajauhetta
90 g sokeria
2 munaa
30 g vehnäjauhoa

Mittaa juustot, vanilja ja sokeri kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella kaikki hyvin sekaisin, vatkaa munat joukkoon. Siivilöi jauho ja vatkaa sekin hyvin seokseen. Kaada juustoseos pohjan päälle, ja paista n. 45 min 160 asteessa. Kakun tulisi olla hyytynyt reunoilta mutta hyllyvä keskeltä.

Anna kakun jäähtyä ja säilytä kylmässä yön yli.

4 veriappelsiinia

Leikkaa veriappelsiineistä hedelmäliha erikseen. Minä leikkaan aina päät pois sahalaitaisella veitsellä. Kuori appelsiini veitsellä leikkuulaidan päällä. Laita siivilä kulhon päälle, ja sen päällä pidä appelsiinia toisessa kädessä, ja toisella leikkaa viipaleet talteen niin, ettei niihin jää kalvoja. Kaikki mehu valuu kulhoon, jätä viipaleet siivilään valumaan.

50 g sokeria
1 rkl voita
pikkuloraus Cointreauta
ripaus sormisuolaa
0,4 dl kermaa
2 rkl veriappelsiinimehua

Valmista karamelli. Laita sokeri pieneen kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä kunnes sokeri on sulanut, älä sekoita jos ei ole pakko. Lisää sen jälkeen lämpöä vähän ja anna sokerin saada kullankeltaista/punaista väriä. Siirrä pois lämmöltä ja sekoita joukkoon likööri ja voi, varo roiskeita. Lisää suola ja lopuksi kerma. Ohenna karamellia ylimääräisellä appelsiinimehulla, anna jäähtyä.

Ota kakku jääkaapista ja anna tasaantua huoneenlämpöön puolisen tuntia. Irrota kakku ja laita tarjoilulautaselle. Kuivaa veriappelsiinilohkoja talouspaperin päällä. Koristele kakku appelsiinilohkoilla, kaada kinuski päälle ja nauti. Upea kakku, tätä juustokakkua pitää tehdä toistekin.


lauantai 12. tammikuuta 2019

Teetä ja kirjoja


Minä olen aina ollut teenjuoja. Kahvia olen maistanut muutaman lusikallisen verran elämässäni, olen myös syönyt kahvilla maustettuja leivonnaisia. Pidän kahvin tuoksusta, mutta makuun en ole koskaan tottunut (onko ihmekään tuolla määrällä?). Ehkä minusta vielä joskus tulee kahvinjuoja, en tiedä. Nuorena ajattelin alkavani juoda kahvia sitten kun olen täysikäinen, sitten kun  olen sen ikäinen kuin kummini aloittaessaan kahvinjuonnin, sitten kun olen 30; sen jälkeen en muistaakseni ole ajatellut asiaa, nyt ehkä vähän mietin että ehkä sittenkin kun olen 50.

Juon teeni tavallisimmin englantilaisittain, vahvaa mustaa teetä maidon kanssa. Englantilaiset pussiteemerkit ovat nykyisin arkisuosikkejeni, ihan markettitee kelpaa (Tescot, M&S:t,, PG Tips, Fortum&Masonit jne.). Kipeänä juon roobois-teetä (joo tiedän ettei ole teetä, mainitsin vaan). Keltainen tee on pitkään ollut toinen suosikkini, se alkoi vuosia sitten Thehuoneen teemaistelusta (vahva suositus!). Sitä juon kesällä janojuomana, talvella lämmikkeeksi. Aina välillä keksin uuden teen, ja siitä tulee suosikki vanhojen rinnalle. 

Nyt marssin Thehuoneelle listan kanssa, jonka olin poiminut Mia Kankimäen uusimmasta kirjasta. Luin joululomalla kirjan Naiset joita ajattelen öisin, viikkoa aikaisemmin olin lukenut Asioita jotka saavat sydämemen lyömään nopeammin, ja edelleen mietin näitä kirjoja. Upeaa kerrontaa kirjoissa, jotka todellakin saavat ajattelun hyrräämään ja saavat miettimään asioita ja naisia ja elämää ihan uudella tavalla. Tunnen suorastaan fyysisesti kuinka aivosoluni etsivät uusia yhteyksiä ja siellä käy miellyttävä synapsien kuhina. Ja olen onnellinen, että ystävissäni ja sukulaisissani on paljon yönaisia, ja ympärilläni on asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Eikä tarvitse ajatella olevansa ainoa joka tekee kaikenlaisia listoja, tai luulla listojen olevan vain nykyaikaa. (Ja ihana lukea kirjoja kirjailijalta joka käyttää paljon sulkuja!)

Tämä on pitkä pohjustus sille, että on myös mukava lukea toisen samanikäisen kokemuksia siitä, millaista on olla teenjuoja Suomessa. Mitä kokemuksia meillä onkaan jaettavana! Olen joskus ollut aktiivisempi asian suhteen, perännyt muutosta ja vaihtoehtoja. Viime vuodet olen ollut enemmän hissukseen asiasta (ei enää vaan jaksa), kuljettanut vaan mukanani teetä (jos muistan), tai sitten juonut vettä tai ollut ilman mitään. Onneksi vesi on Suomessa niin hyvää. Mutta tulipahan taas hyvä mieli lukea kirjasta samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia, aiheuttaa siellaista pientä hykertelyä.

Teenjuonti ei ole mitään hienostelua enka kaipaa snobismia asian ympärille (vrt. PArstilan teeklubi tjs.) Kotona juon sellaista teetä kuin haluan ja miten haluan, lounas- ja muissa ravintoloissa riittäisi kunnolla kuuma vesi ja tavallinen musta tee ilman mitään aromeja ja hienoja enkelinpissa-nimiä (=siskoni käyttämä termi). Kyläillessä ei tietenkään ole pakko olla sitäkään, jokainen saa kotonaan tarjota mitä on/mitä haluaa, kenenkään ei siitä tarvitse ottaa stressiä (mutta ei myöskään vaivaantua jos vieras on ihan tyytyväinen veteen tai muuhun kylmään juomaan).

Kunpa ravintolat ja kahvilat oppisivat sen pienen asian, että tavallinen musta tee sopii joka paikkaan, laatuja ei tarvitse olla montaa, kunhan on kunnon kuumaa vettä ja perusteetä. Sillä pääsee jo pitkälle.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Peura-seljanka


Tämä loma on ollut hyvä loma. Pelkkää laiskottelua, lukemista ja nukkumista. Jouluruokien jälkeen ei juurikaan kokkaamista, pelkkää helppoa laiskuutta. Jos vertaa viime vuoden lomaan, joka oli yhtä pitkä, mutta meni ja jatkuikin sairastaessa, niin ei voi edes verrata. 

Mökkeilyn jälkeen keitin eilen illalla ison peuraliemen, ja ruuanlaittamattomuuden jälkeen se oli suorastaan meditatiivista. Liemen keitin puolikkaan peuran luista vanhaan malliin: luut ja kasvikset 25 min 250 asteessa uunissa, sen jälkeen keittämistä mausteiden ja yrttien kanssa viitisen tuntia. Tänään rasvan kuoriminen pinnalta, liemen redusointi ja keiton teko lihan rippeistä.

Minä otan aina luihin jääneet lihat talteen, vaikka suurin osa mausta onkin hyvässä liemessä. Mutta näistä lihoista saa aina riittävän hyvän keiton tai kastikkeen. Tällä kertaa halusin tehdä vähän erilaisen keiton ja löysinkin kauris-seljankan ohjeen Kati Pohjan Riistaa lautasella -kirjasta. En voinut tehdä keittoa ohjeen mukaan, kun puuttui niin paljon raaka-aineita, mutta joka tapauksessa sain siitä idean seljankaan. Mahtava keitto, eikä mikään yllätys ettei maistunut lapsille.

1 l peuralientä
(1 tl suolaa)
2 porkkanaa
1 sipuli
4 perunaa
pätkä varsiselleriä (maun mukaan)
valkosipulinkynsi
2 rkl tomaattipyrettä
1 (chili)suolakurkku
n. 300 g keitettyä lihaa

oliivia
smetanaa/hapankermaa/kermaviiliä

Laita liemi kattilaan, lisää suolaa jos liemi on suolatonta. Kuori ja pilko kasvikset ja lisää keittoon. Mausta pilkotulla valkosipulilla ja tomaattipyreellä. Anna kasvisten kypsyä samalla kun pilkot suolakurkut keittoon. Minä käytin kesällä säilömiäni chili-kurkkuja. Lisää luista irroitetut lihat keittoon. Keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä, ja nauti smetanan tai muun vastaavan kanssa (minulla oli nyt kermaviiliä). Minä lisäsin omalle lautaselle vielä oliiveja, muut ei meillä niistä tykkää.