torstai 19. syyskuuta 2019

Peurakeitto ja peuraliemi ulkotulilla



Mies sai peuranvasan viime viikonloppuna, meille tuli siitä puolikas sekä maksa ja sydän. Maksa syötiin heti maanantaina perunamuusin, sipulin ja puolukan kanssa, osa sisäfileestä saattoi mennä pelkistettynä tartarina eläintä pilkkoessa. Tämä peura on ehkä parasta lihaa mitä voi saada, vasa on tässä vaiheessa vuotta kasvanut lähestulkoon pelkällä maidolla. Mietoa mutta maukasta, täysin rasvatonta lihaa. Paloittelimme lihat aiemmin tällä viikolla, otin silloin talteen myös kaikki luut, selkärangan puolikkaan sekä etulavan, josta lihat oli irroitettu jauhelihaksi. 

Minulla on meneillään oma syyslomaviikko, alkuviikko meni kotihommissa ja loppuviikko mökillä kuten viime vuonnakin. Tulin eilen mökille luut mukanani. Tänään keitin luista liemen ja sain vielä aikaiseksi hienon keiton, syömme siitä isän kanssa pari päivää. Vastaavia reseptejä löytyy tästä blogista aiemminkin, tuossa on linkit kaikkiin blogista löytyviin peuraliemiin. Tämän liemen juju on avotulella paahdetut luut ja kasvikset. Yksi pieni tiilikasa on tuottanut tänä kesänä suunnattomasti iloa ja hyvää makua, tästäkin tuli aivan erityisen hyvä liemi.


Keräsin kasvimaalta kaikki raaka-aineet, eli tästä tuli sellainen liemi ja keitto kuin sattui tulemaan, ruokaa maasta ja metsästä. Liemeen voi hyvin käyttää juuri niitä kasviksia mitä on saatavilla. Liemenkeitto vie vähän aikaa (joskaan ei aktiivista), mutta on silti yksi palkitsevimpia keittiöpuuhia. Erityisen mukavaa se on ulkona, jolloin ei tarvitse miettiä sitä, että tuoksuuko koko koti lihaliemeltä pari päivää.


Peuraliemi avotulella paahdetuista luista


puolikkaan peuranvasan luut ja selkäranka
3 pientä sipulia
muutama pieni porkkana
muutama pieni palsternakka
muutama pieni varsi selleriä
muutama litra vettä
kourallinen persiljaa, timjamia ja lipsikkaa
ruokalusikallinen kokonaisia pippureita (musta-, mauste- ja valko-)

Paahda luut hyvällä hiilloksella. Kuori porkkanat ja palsternakat, paahda kasviksiakin niin, että saavat vähän väriä. Laita luut ja kasvikset isoon kattilaan ja lisää vesi. Nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen yrtit ja pippurit. Anna liemen kiehua neljä viisi tuntia tai kauemminkin. Siivilöi liemi ja ota lihat tarkasti talteen. (Lientä voi keittää reilusti kasaan. Anna jäähtyä ja kuori rasva pois.)


Peurakeitto


1 l lientä
3 tl suolaa
6 perunaa
muutama porkkana
muutama palsternakka
1 iso sipuli
kourallinen papuja
liemenkeiton lihat
persiljaa

Laita liemi kattilaan, lisää suola. Lisää kuoritut ja pilkotut perunat, porkkanat, pasternakat ja sipuli. Keitä hetki, lisää pilkotut pavut ja liha sekaan. Lisää tarvittaessa vettä. Keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä, yhteensä taisi mennä vartin verran. Mausta reilulla persiljalla.

Keitto syötiin ruisleivän ja maidon kanssa hyvässä seurassa. Melko täydellinen ruoka kylmään ulkona vietettyyn syyspäivään. Aamulla oli maa valkoisena, Kymi 13 astetta. 


Olin tänään melkein koko päivän sienimetsässä, marjaan ei tänä vuonna tarvitse mennä. Sieniä on, mutta todella vähän. Kuvassa on parin tunnin saalis. Limanuljaskat syötiin lounaaksi isän kanssa, tatit menevät huomenna piirakkaan. Toisella reissulla sain sen verran rouskuja että joulun sienisalaatti on turvattu, ja kaksi kantarellia.  

maanantai 16. syyskuuta 2019

Keltainen luumuhillo


Samalla kun tein luumuchutneytä, tein myös luumuhilloa. Ajatuksena oli maustaa hillo kanelilla, mutta eihän minulla ollutkaan kanelitankoja, laitoin sitten kardemummaa. Onneksi laitoinkin, se sopi todella hyvin tähän hilloon. Käytin marmeladisokeria, jotta hilloa ei tarvinnut tehdä niin makeaksi, näin se on monikäyttöisempi. Olen syönyt hilloa jo jäätelön, viilin ja jugurtin kanssa. Seuraavaksi voisin käyttää sitä pullaan ja ehkä piirakkaankin.

1 kg luumuja
½ dl vettä
1 tl kardemummaa
pätkä vaniljatankoa
330 g hillo- ja marmeladisokeria

Puolita luumut ja poista kivet. Laita luumut kattilaan veden, kardemumman, vaniljatangon ja sokerin kanssa. Puolita vaniljatanko ensin, vedä siemenet veitsellä irti ja lisää nekin kattilaan. Keitä luumuja sokerin kanssa reilun vartin verran. Anna vähän jäähtyä ja purkita steriloituihin purkkeihin. 

maanantai 9. syyskuuta 2019

Luumu-chutney


Tämä vuosi on hyvä luumuvuosi, tuntuu että kaikkialla on paljon luumuja. Kodin luumupuu notkuu luumuista, samoin mökin toinen luumupuu, Laatokan helmi, oli keltaisenaan luumuja. Kriikunoitakin oli sellainen määrä vanhoissa puissa, ettei isä muista vuosiin nähneensä. Keräsin eilen reilu pari kiloa Laatokan helmiä säilöttäväksi ja mökkireissun jälkeen keitin ne hilloksi ja chutneyksi.

Rouva Raadelmasta oli tehnyt luumuista chutneytä ja hilloa, siitä tämän chutneyn idea lähti. Tein säilykkeen miettien parhaita mango-chutneytä mitä muistan Skotlannissa saaneeni. Tästä tuli ihan älyttömän hyvä säilyke, ihan yllätyin itsekin. Selvästikin hyvä flow viikonloppuna.

1 kg luumuja kivet poistettuna
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1-2 Aji Cristal
1-2 Aji Fantasy
1rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 rkl korianterinsiemeniä
2 tl sinapinsiemeniä
1 tl suolaa
400 g hillosokeria
½ dl omenaviinietikkaa
½ dl etikkaa

Puolita luumut ja poista kivet. Pilko sipulit ja chilit hienoksi silpuksi ja laita kaikki aineet etikkaa lukuunottamatta kattilaan. Keitä vajaa puolituntia. Lisää etikka ja anna kiehahtaa hetken verran. Anna jäähtyä pieni hetki ja purkita steriloituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa jäähtymisen jälkeen.

Aion käyttää tätä luumu-chutneyta ainakin wokeissa, kanaruuissa, riistan lisukkeena ja dipeissä. Maltan tuskin odottaa uusia kokkailuja.

lauantai 7. syyskuuta 2019

Muinaissuomalaisen jänis


Siitä lähtien, kun rakensin mökille tiilistä ulkogrillin, olen haaveillut grillatusta jäniksestä. Ajattelin, että sen on pakko olla hyvää, ja niinhän se olikin, suorastaan liikuttavan hyvää. Suosittelen lämpimästi valmistamaan jäniksen muutenkin kuin padassa.

Kun ensin olin viettänyt koko päivän metsässä ja käynyt tervehtimässä sukulaisia, tulin takaisin mökille ja tein hyvät tulet grilliin. Isä nosti perunat kasvimaalta ja keitti ne, minä keräsin lisäksi vielä papuja. Ruokaa maasta ja metsästä taas kerran.

Osallistun tällä reseptillä Parhaat ruokablogit -sivuston järjestämään syyskilpailuun. En ole aikoihin osallistunut kilpailuihin, osaksi siksi, etten niissä koskaan pärjää. Pettymykset ovat unohtuneet, ja tällä herkullisella ruualla on mukava osallistua (vaikka kaikilla muilla tuntuukin olevan upeita leipomuksia).

Minulla oli kaksi jäniksen satulaa, eli fileet, jotka olivat vielä selkärangassa kiinni.  Sivelin lihat rypsiöljyllä ja maustoin ne yksinkertaisesti suolalla, chilillä ja pippurilla, toiseen sivelin lisäksi Poppamiehen makeaa savuista omenakastiketta.  Tämän jälkeen siirsit satulat halsteriin.

Levitin hiilloksen tasaiseksi ja grillasin lihoja hyvällä hiilloksella yhteensä 20 minuuttia. Käänsin lihat aina viiden minuutin välein. Tämän jälkeen käärin lihat folioon ja annoin niiden vetäytyä n. vartin verran. Lopputuloksena oli todella mehukas ja murea jäniksen filee, parasta jänistä mitä muistan syöneeni. Pienemmille satuloille riittää varmasti lyhyempikin aika, tai jos haluaa lihan kunnolla roseena.

Liha syötiin juuri nostettujen perunoiden ja keitettyjen tuoreiden papujen kanssa. Kastikkeen tein tuohon tapaan jäniksen kylkiluista keitetystä liemestä, jonka maustoin kermalla ja omenakastikkeella.

Hieno ateria, kertakaikkisen upea. Muinaissuomalainen kiittää.


ps. Tänään on ollut muutenkin puuhakas päivä mökillä. Aamulla heti herättyäni, ennen aamiaista, kiersin kaikki lähisienimetsät ja saaliina oli yksi (1!) pieni herkkutatti. Ja 10 000 askelta ennen kymmentä. Aamiaisen jälkeen lähdin isän kanssa metsään, kiersimme koko meidän parhaan puolukkametsän pidemmän kautta, ja saaliina oli n. pari litraa puolukoita. On tämä surkea sadonkorjuuvuosi kertakaikkiaan. Miehellä sentään oli parempi saalis, kuten kuvasta näkee.

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Suomalaisen ruan päivä


Tänään vietetään ensimmäistä kertaa suomalaisen ruuan päivää. Minä totean lyhyesti ja tällä kertaa perustelamatta (olen asiasta puhunut niin pitkään ja niin paljon), että syökää kotimaista, lähellä kasvatettua ruokaa. Kun ruoka tulee läheltä, on mahdollista tietää miten se kasvaa, missä sitten olettekin. 

Jos tekee ruuan itse, tietää mitä siinä on; ja kun syö ulkona, selvittäkää mistä ruoka tulee. Ei tarvitse miettiä antibioottien tai hormonien määrää, tai raskasmetallien tai ylimääräisten myrkkyjen. Suomessa siis. Pidetään huoli että näin on jatkossakin.

Meillä syödään tänään(kin) kotimaista ruokaa, ruokaa omasta maasta ja metsästä.

lauantai 31. elokuuta 2019

Museossa: Kuopion korttelimuseo


Vuuoden alussa aloitin museosarjan, jonka päiväittäminen on vähän jäänyt. Olen kuitenkin käynyt joka kuukausi vähintään kerran museossa, välillä useammankin kerran, vaikken niitä olekaan postaillut. Kesään on mahtunut HAM ja ihana Ellen Thesleff, Mikkelin jalkaväkimuseota ja päämajaa ja sen sellaista.


Viime viikolla minulla oli työmatka Kuopioon, ja samalla reissulla pääsin monen vuoden haaveen jälkeen käymään Minnan Salongissa Kuopion korttelimuseossa. Koko korttelimuseokokonaisuus on hieno, suosittelen käymään, muidenkin kuin tällaisten Minna Canth -fanien. Pihapiiri oli sellainen oikea muhkurainen piha (kuten Mielensäpahoittaja on sanonut), ja eri rakennuksissa ja huoneissa on paljon näkemistä. Vaihtuva näyttelykin, Minna Canthin Kuopio, sopi minulle hyvin, fanilla oli paljon ihasteltavaa, saatoinkin olla vähän herkistyneessä mielentilassa.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun vietin useamman päivän Kuopiossa, se on kiva käveltävän kokoinen kaupunki. Kävelin luonnollisesti myös Kanttilaa katsomaan, ja muutenkin pitkin poikin kaupunkia. Ja kalakukkotuliaiset kävin tietysti hakemassa Hanna Partaselta.

ps. Junalukemisena oli Minna Canthia.

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Viherherukkapiirakka


Leivoin tänään viherherukkapiirakan yhdistelemällä paria ohjetta. Pohjan tein River Cottagen kurssilla oppimalla tavalla, ja muuten tein vanhan mustikkapiirakan ohjeella, paitsi vähän eri tavalla. Nyt tein vähän pienemmässä piirakkavuokassa (23 cm), mutta suosittelen vahvasti käyttämään vähän isompaa vuokaa, n. 26-28 cm. Nyt kermatäyte ja marjat jäivät tässä aika paksuiksi kerroksiksi. Kopion pohjan tekstiä taas vanhasta omasta postauksesta.

Pohja:
115 g voita
160 g jauhoa
vähän suolaa (alle tl)
60 ml vettä

Pilko todella kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja työstä kaikki hyvin sekaisin taikinaksi, sellaiseksi kimmoisaksi. Laita taikina jauhotetulle alustalle ja ala kaulia. Kauli taikina paksuksi levyksi, taittele ylhäältä noin 1/3 keskelle, alhaalta samoin. Taittele vielä toinen sivu puoleen väliin, ja toinen sivu päälle, nyt sinulla on korkea pieni neliö. Kauli se taas alkuperäisen kokoiseksi, toista taittelut. Toista yhteensä nelisen kertaa. Taputtele/kauli lopuksi taikina vähän littanammaksi, kelmuta se ja pistä jääkaappiin vähintään tunniksi, pidempi aika käy myös hyvin. Kauli taikina piirakkavuokaa suuremmaksi, siirrä se vuokaan ja pistele haarukalla. Peitä taikina foliolla ja lisää folion päälle kuivattuja herneitä painoksi. Paista 200 asteessa 30 min. Poista folio ja herneet ja anna pohjan jäähtyä.

Täyte:
200 g ranskankermaa
2 dl kuohukermaa
½ dl ruokotomusokeria
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl sitruunan mehua

Vaahdota ranskankermaa 3-4 minuuttia, ranskankerman tilavuus moninkertaistuu ja se jämäköityy tuossa ajassa. Vatkaa kerma toisessa kulhossa vaahdoksi. Yhdistä vaahdot, lisää sokeri ja sitruuna, sekoita. Levitä jäähtyneen pohjan päälle tasaiseksi.

Päälle:
n. 1 l viherherukkaa
1½ dl vettä
1½ dl Multi-hyytelösokeria

Laita viherherukat kermaseoksen päälle. Valmista kiille paketin ohjeen mukaan ja levitä hieman jäähtyneenä herukoiden päälle (keitin minuutin verran ja annoin jäähtyä muutaman minuutin). Anna jähmettyä kylmässä.

Ihan hyvännäköinen, sopivan kirpeänmakea piirakka. Pohjassa ei ole yhtään makeutta, mutta vaihteeksi sekin on hyvää. Täytteen ja marjojen paksuus hieman häiritsi, mutta ei liikaa.

perjantai 16. elokuuta 2019

Sikke Sumarin mustikkapiirakka


Vuoden 2019 (ehkä ainoa) mustikkapiirakka on Sikke Sumarin mustikkapiirakka. Tämä(kin) vuosi on poikkeuksellinen marjavuosi, sillä metsästä en ole löytänyt toistaiseksi mitään marjaa. Tuleva vuosi meneekin sitten puutarhan viinimarjoilla ja ostomarjoilla. Pakastin viinimarjoja monta litraa enemmän kuin tavallisesti, ja sen lisäksi olen ostanut paljon muita marjoja; mansikkaa moneen kertaan, samoin vadelmaa, nyt ostin vielä näiden lisäksi pensasmustikkaa ja yhden laatikon metsämustikkaa. Pakastin eilen melkein kaikki marjat, iltapalalle tein hyvän kuningatarrahkan, ja toki säästin marjoja aamiaiselle ja tämän päivän välipalalle. Mansikoita kului taas paljon suoraan laatikosta, mikä tietysti on hyvä, eipähän tarvinnut perata niin paljoa.

Tein mustikoista myös yhden piirakan. Ostomarjat olivat ihan hyvälaatuisia, mutta se mustikkametsän tuoksu ja maku niistä kyllä puuttuu, joten toivon totisesti että ensi vuonna saisin taas mustikkaa tutuilta paikoilta. Ehkä se tuoreus on kaiken ydin, tai sitten tuttujen paikkojen marja on vaan parasta.

200 g voita
3 dl vehnäjauhoa
0,75 dl ruisjauhoa
1 dl sokeria
2 rkl fariinisokeria
½ tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa

7 dl mustikoita
3 rkl hillosokeria

Paahda voita kattilassa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne sulan voin sekaan (minun fariinisokeri oli vähän paakkuista, joten laitoin sen ensin sulan voin sekaan, ja sekoitin loput kuivat aineet sen jälkeen). Levitä taikina uunivuokaan (mieluiten metallinen vuoka). Levitä mustikat ja hillosokeri pohjan päälle.  Paista 200 asteessa 30 minuuttia.

Tämä oli nopea ja helppo piirakka tehdä, ja maku on kaikkien kehujen mukainen. Piirakan voi syödä heti lämpimänä. Pohja on niin karamellimainen näin tehtynä, ettei piirakka kaipaa edes vaniljakastiketta tai -kermaa.


ps. Tätä piirakkaa voisi tarjota kuninkaallekin. Onkin siinä mielessä merkittävä vuosi, että nyt on 42 vuotta Elviksen kuolemasta. 

lauantai 10. elokuuta 2019

Karviais-posset


Luulin jo keksiväni karviais-possetin ihan itse, mutta kyllähän näitä ohjeita löytyy jo vuosien takaa. Minulle tämä kesä oli ensimmäinen kerta kuin tein tätä, mutta ei varmastikaan viimeinen. Possetin perusohjeen ja vinkit otin Campasimpukalta, sieltä löytyy aina luotettavat tekniset vinkit mihin tahansa. Posset on jälkiruoka, jossa happo denaturoi kerman proteiinit ja jälkiruoka saostuu lempeästi sen takia. 

Karviainen on hapan marja, ja mitä raaempi, sen happamampi se on. Kannattaa käyttää mielummin vähän raakoja kuin ylikypsiä karviaisia. Raaemmat marjat hyydyttävät nopeammin, kypsemmissä on makua hieman enemmän, toisaalta maku on kesympi. Minä vedin karviaiset sauvasekottimella sileäksi ja siivilöin soseen tiheän siivilän läpi ja käytin nesteen (ja söin siemenet sellaisenaan etteivät menneet hukkaan).

3,33 dl kuohukermaa
0,5-0,75 dl sokeria
1 dl tai vähän yli soseutettua ja siivilöityä karviasta (vajaa ½ l karviaista)

Keitä kermaa ja sokeria viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Siivilöi karviaissose kulhon pohjalle. Kaada mehun päälle (ei siis toisin päin) kuuma kerma ja sekoita koko ajan. Kun seos on hyvin sekaisin, kaada seos jälkiruoka-astiaan ja siirrä kylmään. Tämä jähmettyi jo vajaassa tunnissa, mutta vähintään muutamassa tunnissa jälkiruuan pitäisi jähmettyä mehun happamuudesta riippuen.

Parhaita kesäjälkiruokia mitä olen syönyt. Ja jos jokin, niin tämä on todellista sesonkijälkkäriä, sopivan kirpeitä karviaisia on vain hetken aikaa kesässä.

lauantai 3. elokuuta 2019

Prometheus-juhla - järjestelyt


Minulla oli sopivasti kaksi viikkoa lomaa ennen Prometheus-juhlia. Se kaksi viikkoa tuli tarpeeseen, muutamaa leppoisaa lepo(=luku)päivää lukuunottamatta käytin sen kaksi viikkoa aika pitkälti siivoamiseen, juhlia edeltävällä viikolla aikaa meni myös shoppailuun ja parina juhlia edeltävänä päivänä tietysti myös leipomiseen ja kokkailuun.

Jos ei muuta säännöllisesti, niin ainakin minulla on suuri kynnys tehdä vähän suurempaa katsausta tavaroihin. Kaikkea kertyy, ihan siltä varalta josko sitä joskus sattuisi vielä tarvitsemaan. Uutta tavaraa minulla ei juurikaan enää kerry, mutta vanhoja on kyllä ihan riittävästi. Ehkä minua vaivaa edelleen kartanon emännän syndrooma.

Juhlat, mikä ihana tekosyy, ja inspiraation lähde (=pakko), tehdä vähän suurempi siivous. En kauheasti voi kehuskella sillä työmäärällä mitä siivosin ennen esikoisen Prometheus-juhlia, sillä loppujen lopuksi taisin päästä siihen pisteeseen mistä normaalit ihmiset aloittaisivat siivoamisen juhlia varten. Mutta ihan tosi hyvä mieli on silti (ja miten hyvä tuuri ilmojen suhteen: heinäkuun kaksi koleaa viikkoa oli juuri silloin kun minä siivosin sisällä). Sain raivattua monta kohtaa mitkä ovat harmittaneet pitkiä aikoja, osa jopa vuosia.  En nyt käy läpi mitä kaikkea tuli siivottua, mutta laitan muutamia asioita itselleni muistiin tulevia juhlia varten. Myös Kaikki äitini reseptit -blogin Nanna mainitsi omasta rippijuhlia edeltävästä siivous-infernostaan hauskasti.

Suunnittelu

Suunnittele ajoissa, ja suunnittele perusteellisesti. Mieti kaikki paikat mitkä pitää siivota, ja tee kaikki mikä mahdollista etukäteen, hyvissä ajoin ennen juhlia. Minulla Bullet jornal oli ihan korvaamaton apu, tein sinne omalle aukeamalle listat kutsuttavista, menusta, siivottavista paikoista ja ennen kaikkea aikataulusta.

Suunnittelu kannattaa aloittaa niin aikaisin, että saa sovittua ennen juhlia vähintään viikon loman, minulla tuo kaksi viikkoa oli todellakin tarpeen, koska rästihommia ikkunoiden pesusta lähtien oli niin paljon. Kivaa oli myös se, että loma jatkui juhlien jälkeen, niin sai rauhassa fiilistellä ja nauttia juhlien jälkeisestä euforiasta.

Siivous

Ikkunoiden pesu ja muu isompi perussiivous on hyvä tehdä jo viikkoa paria ennen juhlia (siis sellaisen kuin minä, jolla asiat ei ole jatkuvasti siistissä kunnossa). Viikkoa ennen tein vähän isomman perusteellisen siivouksen, tämä siis viikon järjestelemisen jälkeen. Juhlia edeltävänä päivänä tein sitten vain normaalin viikkosiivouksen, siinä kunnossa koti sitten oli juhlien alkaessa. Juhla-aamun touhujen jälkeen oli vielä tarkoitus tehdä nopea imurointi, mutta siihen ei aika enää riittänyt, ja asia hoitui sillä, että Ilse.Kahvelo lakaisi keittiön ja osan olohuonetta. Muista tehdä eteiseen tilaa takeille, sen tarve helteellä on tietysti ihan toinen kuin vaikka talvella.

Siivoa myös ulkoa tarpeen mukaan, siirsin mm. juhlien kannalta turhia tavaroita talon taakse katseilta piiloon. Ja yhden apupöydän peittäminen vahaliinalla oli fiksua, sinne alle sain mm. sähkösavustimen piiloon. Saimme naapureilta ulkopöytiä ja -tuoleja lainaan, tämäkin kannattaa sopia hyvissä ajoin.

Jääkaappi ja pakastin

Inventoi ja siivoa jääkaappi ennen juhlia. Mieti tarvitsetko lisäkylmätilaa. Sulata ja järjestä pakastin, jos se on tarpeen. Minä tein tilaa keittiön pakastimeen jäitä varten, tein niitä monta isoa pussillista ennen juhlia. Laitoin myös kaikki kylmäkallet pakastimeen, tyhjensin jääkaappia juhla-aamuna isoon kylmälaukkuun kylmäkallejen kanssa. Tyhjennyksen olisi voinut tehdä vieläkin tarkemmin, jääkaapissa olisi voinut olla vieläkin enemmän tilaa.

Keittiön tyhjennys

Tyhjennä keittiö kaikesta turhasta. Minä siirsin mm. mikron, kapselikeittimen, leivänpaahtimen ja sen sellaiset pois tilaa viemästä. Tiskikaappi kannattaa myös tyhjentää (ainakin sellaisen kuin minä, jolla on sielläkin jatkuvasti tavaraa). Juhlien aikana on pakko tiskata astioita/aterimia, ja helpottaa kummasti kun niille on tilaa kuivauskaapissa. Seuraaviin juhliin taidan tyhjentää myös muihin kaappeihin vähän lisätilaa, nyt se jäi tekemättä, ja vähän ahdasta meinasi välillä olla. Kannattaa varata myös laatikoita, joihin voi kerätä astioita, ne voi viedä pois tieltä vaikka saunaan tai makuuhuoneeseen. Mm. kuohuviinilasit kerättiin mansikkalaatikoihin ja ne odottivat makuuhuoneen lattialla seuraavan päivän tiskausta poissa tieltä.

Sauna - sulakkeet!

Tyhjensin keittiön (ja vähän eteistäkin) hyvin pitkälti saunaan. Jos sähkösauna alkaa näyttää tuolta kuin ensimmäisessä kuvassa (tuo oli vasta alkua), on turvallisuussyistä tärkeää muistaa ottaa saunan sulake irti. Meillä sauna on kolmessa vaiheessa (ilmeisesti aina näin), joten kävin kääntämässä kaikki kolme sulaketta alas. Jos on sähkösauna, ja et osaa laittaa saunan sulakkeita pois, kysy joltain neuvoa, tai jos ei onnistu sittenkään, älä laita saunaan mitään. 

Jääpaisti on helppo juhlatarjottava: voi tehdä etukäteen ja onnistuu varmasti

Ruoka - tilaukset

Kun mietit menua, mieti myös miten toteutat sen eli missä vaiheessa valmistat mitäkin ja miten säilytät ruuat ja leipomukset. Moni valmistaa mahdollisimman paljon etukäteen ja pakastaa, minäkin suosittelen sitä. En tosin tällä kertaa pakastanut mitään, koska millekään juhlia edeltävälle päivälle ei tullut liikaa kokkaamista/leipomista siitä huolimatta. Tässä auttoi se, että tilasin osan leipomuksista (tiikerikakku ja leipä) Kahvelosta, ja sain myös valmistusapua (salaatti ja silli) sieltä.

Helpotin kiireitä myös sillä, että tilasin osan tarvikkeista kotiin. Tilasin marjat lauantaiksi marjatkotiin.fi, ja sieltä tulikin todella priimaa marjaa mansikka- ja vadelmakakkuja varten. Tilasin myös syötävät kukat postiin etukäteen, niitä ei tarvinnut lähteä etsimään kaupoista. Olen myös todella onnellinen siitä, että luottofloristini asuu lähellä, Pirjo Koppi ystävällisesti toi kukat kotiin. Näin asetelma pysyi varmasti kunnossa kotiin saakka, eikä juhlapäivän aamuna mennyt aikaa kukkien hakuun (ja mies ehti pelastaa kakkujen koristeluaikataulun pilkkomalla mansikat kukkien hakemisen sijaan).

Launatain mansikoiden perkaaminen ja pilkkominen oli ulkoistettu lapsille

Ulkoistus yleensäkin

Muista, että kaiken juhlajärjestelyn voi ulkoistaa. Joku ulkoistaa ruuat, toinen tilat, kolmas siivouksen, neljäs kaikki. On luontavaa panostaa aina niihin asioihin mitkä tuottavat eniten iloa, ja muu voi jäädä vähemmälle/ulkoistetuksi. Ulkoistin siivousta (esikoiselle kesätyöksi), osan tarjottavista (Kahvelo) ja tilasin kukat (floristimestari Pirjo Koppi). Esikoisen juhlakampausta yritimme ulkoistaa, mutta tuntui olevan hankala aika, ja lähikampaamoille (tai taitaville kavereille) ei käynyt, joten minä jouduin kihartimen päähän.



Astiat

Jos on ollut nuoresta asti astiahullu (=minä!), on mahdollista järjestää juhlat omin astioin. Mutta jos ei ole kaapit täynnä astioita, niitä voi vuokrata tai lainata naapureilta. Osa käyttää kertakäyttöastioita, sekin on ok, vaikka olisikin minulle mahdotonta. Aina välillä tuskailen sitä, kuinka kaapit ovat täynnä astioita, on ne arkiastiat isolle joukolle, ja juhla-astiat vielä isommalle joukolle. Tällaisina juhlapäivinä astiahullu saa nauttia, ja kaikki tilatuskailut unohtuvat.

Minä tiskasin kaikki kaapeissa seisseet juhla-astiat, kuohuviinilasit ja aterimet etukäteen. Pesin ne nopeammalla ohjelmalla ja pienemmällä pesuainemäärällä kuin normaalit tiskit, mutta pesin kuitenkin. Laitoin kahvikupit tasseille jo hyvissä ajoin ennen juhlia tarjottimelle ja peitin ne astiapyyhkeellä. Laitoin myös ruokalautaset pinoihin lautasliinojen kanssa, ja lasit esiin heti kun niille oli paikka vapaana. Peitin kaikki astiat astiapyyhkeillä, jotta ne pysyivät puhtaina.

Yksi nautinnollinen osa juhlien järjestelyä on hopeiden kiillotus. Myös tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen juhlia, minä taisin kiillottaa hopeat edellisviikon puolessa välissä. Meille on kertynyt monenlaisia hopeita, osa on perittyjä, osa minun (mm. ensimmäinen puoli tusinaa kahvilusikoita on vuodelta 1985, eli rippilahjaksi saatuja) ja osa esikoisen omia, joita hän on saanut kummiltaan.

Astiat, joihin ruoka, salaatit ja leipomukset on tarkoitus laittaa, kannattaa laittaa jo edellisiltana valmiiksi tarjoilupöydälle. Näin näkee myös sen, että onko tila riittävä, vai pitääkö tehdä vielä viime hetken järjestelyjä.

Vessakukat 💖

Kukat

Kukat tekevät ihan omanlaisen tunnelman kotiin. ja kukkien avulla arkinenkin koti muuttuu upeaksi juhlatilaksi. Kuten siskon kanssa puhuimme, niihin käytetty raha ei ole koskaan harmittanut, vaan niistä on aina ollut iloa moninkertaisesti investointiin verrattuna.

Jos tilaa kukat, kannattaa tilaus tehdä hyvissä ajoin, jotta floristi ehtii tilata mieluisat kukat ja tehdä asetelmat/kimput. Myös luonnonkukkia kannattaa käyttää, jos se vaan on mahdollista. Minä keräsin mm. ison auringonkukkakimpun palstalta, se oli komea ulkopöydällä. Muista myös varata aikaa kukkien keruulle tai noutamiselle, liian aikaisin sitä ei voi kuitenkaan tehdä jotta kukat ovat parhaimmillaan juhlissa.

Jos on pihaa/parveketta, myös ulkokukat tuovat oman tunnelman. Minä jätin kukka-amppeleiden etsimisen juhlien alusviikolle, ja se kannatti, vaikka alkuun meinasi iskeä epätoivo, kun kaikki ketjumyymälät myivät ei-oota tyyliin amppelit olisi pitänyt hommata ennen juhannusta. Onneksi Espoossa on ihana Taimimaa, sinne oli juuri tullut iso erä amppeleita ja sain ostettua upeat kukat etu- ja takapihalle. Olin kylvänyt kasvilaatikon jo keväällä täyteen kukkia, mutta fasaanit ja jänikset olivat kuopsuttaneet koko kesän niin, että laatikko oli paria reunakrassia lukuunottamatta mustalla mullalla. Istutin sitten sen täyteen markareettoja.

Viimeiseen aamuun vähän

Juhla-aamuun kannattaa jättää mahdollisimman vähän tehtävää. Prometheus-juhla on siitä kiva juhla, että vietimme sen kotona, eikä sitä edeltänyt mitään muuta tilaisuutta (vrt. ylioppilasjuhlat tai rippijuhlat), mutta kiire meinasi silti tulla. Koristelimme kakut, kiharsin esikoisen hiukset ja vähän vielä järjestelimme pöytiä. Ja salaattiin ja ruokien pöytään nostamiseen menee myös yllättävän paljon aikaa, siinäkin Kahvelon apu oli aivan korvaamatonta.

Juhlien jälkeen

Kirjaa muistiin ylös, mitä jäi tekemättä tai mitä kannattaisi tehdä toisin. Minulla siinä listassa lukee mm. jääkaapin vielä perusteellisempi tyhjennys ennen juhlia, lisätila kaappeihin, ja se, että laittaa korut ja vaatteet valmiiksi etukäteen (minulta unohtui mm. korut näistä juhlista, ja juhlasukkiksia etsiessä meinäsi tulla hiki). Lukee siellä vähän muutakin, mutta ainakin nämä. Nautin myös kiireettömyydestä juhlien jälkeen, oli kiva fiilistillä kotona nauttien kukista ja hyvästä ruuasta. Tajusin nyt, että olisi harmittanut, jos olisi pitänyt lähteä heti juhlan jälkeen matkalle.

Tunnelma

Ja vaikka olisi miten suuret suunnitelmat tahansa tai vaikka mitä haluaisi tehdä, tee sen mukaan kuin ehdit, jaksat ja/tai kiinnostaa sekä budjetti antaa myöten. Äläkä vertaa muiden juhliin, sillä jokainen järjestää ihan omanlaiset juhlat oman kiinnostuksen mukaan juuri sellaisin resurssein kuin sillä hetkellä on käytössä. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on juhlatunnelma ja yhdessäolo sukulaisten ja ystävien kanssa! Ja jos joku asia feilaa, kuten vaikka kermavaahto menee melkein voiksi, älä silti stressaa. Maku ratkaisee, ja jos ei makukaan, niin se, että saa juhlia ja viettää aikaa läheisten kanssa. Vieraat tekevät juhlan, ja yhdessäolosta on muistot ja juhlat tehty 💚

Juhlien jälkeinen aamiainen (puolen päivän tienoilla)

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Nyhtöhirvi Kamadossa hodareihin ja kastikkeeksi


Tästä ei pitänyt tulla postausta, siksikään nyhtöhirvestä eikä hodareista ole kuvaa, mutta kirjaan kaiken ylös kuitenkin, koska söimme niin loistavan aterian lihan jämistäkin mökillä.

Teimme perheen kanssa pienen lomareissun Mikkelin kautta serkun mökille. Minulla on ollut tapana viedä ruoka mennessäni näille kyläreisuuille, tällä kertaa valmistauduin siihen etukäteen sillä olimme Mikkelissä yhden yön ja pari päivää ensin.

Grillasin hirvipaistin ja tein sille liemen keskiviikkona, pakastin lihan yön yli, ja torstaiaamuna pakkasin sen kylmälaukkuun monien kylmäkallejen kanssa. Lihä säilyi jäisenä helteestä huolimatta perjantai-iltaan saakka, jolloin nostin sen serkun jääkaappiin. Lauantaina söimme grillissä lämmitetyn lihan hodareissa marinoidun sipulin, etikkakurkkujen, coleslawn ja kasvisten kanssa. 

Grillasin ison hirvipaistin (n. 3 kg) näin: 

Sulata liha. Kun se on vielä viileä, hiero pintaa reilusti kuivarubia (minulla oli reilusti Poppamiehen tulista Mexican rubia). Anna lihan maustua muutama tunti huoneenlämmössä. Sivele pintaan kastiketta (minulla Poppamiehen Cherry&Cola-kastike) ja laita liha kuumaan Kamadoon. Grillaa n. vartti kummaltakin puolelta, minä grillasin kuumassa vielä kolmanneltakin puolelta, eli yhteensä vajaan tunnin. Laske sen jälkeen Kamadon lämpö vähän yli sataan asteeseen. Käännä lihan puolta n. tunnin välein, samalla voi sivellä vähän kastikettakin päälle jos sitä on. Kun lihan lämpö on n. 58 astetta, kääri se tiukkaan folioon, ja jatka grillaamista kunnes lihan lämpötila on n. 90 astetta. Minulla meni aikaa yhteensä viitisen tuntia, eli reilu neljä tuntia miedolla lämmöllä, siinä vaiheessa hiiletkin olivat palaneet loppuun.

Anna lihan lämpötilan tasaantua tunnin verran tai vähän yli. Keitä sillä välin liemi lihalle: 1 tlk DrPepperiä, ½ dl omenaviinietikkaa, ½ dl fariinisokeria, 3 tl suolaa ja 2 dl vahvaa lihalientä (minulla oli nyt soijahirven lientä) kattilaan ja keitä kunnes liemi redusoituu noin puoleen. Revi liha suikaleiksi kahdella haarukalla ja kaada liemi joukkoon. Laitoin lihan foliovuokaan ja kaadoin liemen päälle, peitin sen foliolla. Kun liha oli jäähtynyt kokonaan, pakastin sen yön yli (tai tarvittaessa pidempään).

(En käyttänyt kaikkea lihaa tähän, jos käytät näin ison paistin kokonaan, keitä liemi puolen litran limsapullosta ja lisää muita aineita vastaavasti). 

Lihaa jäi meiltä yli, ja otin sitä vähän mukaan mökille. Siellä valmistin herkullisen aterian lihasta liemineen, lisänä reilusti sipulia, vähän chili-maustettetta, pippuria ja suolaa sekä ruokakermaa. Kastike hautui sillä välin, kun keitin juuri nostetut perunat ja valmistin kasvimaan antimista salaatin. Lisänä kermaviiliä, jossa paljon sipulinvarsia ja tilliä, vähän sitruunaverbenaa, etikkaa, sokeria, suolaa ja pippuria, ja loistava kesäateria oli siinä. (vaikka, vai juuri siksi, kuvat jäi melkein ottamatta kaikesta)

ps. Ei ollut mustikoita serkunkaan mökillä. Mutta uimme hulluna, saunoimme upeassa saunassa ja söimme hyvin hyvässä seurassa. Täydellistä!

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Prometheus-juhla - maidoton ja viljaton kakku


Tein esikoisen Prometheus-juhlaan mansikkakkujen lisäksi myös maidottoman ja viljattoman vadelmakakun. Muistin, että Suolaa ja hunajaa -blogin Jonna oli tehnyt aikoinaaan maidottoman kakun ja siitä ohjeesta otin idean kuorrutukseen, eli päällystin kakun italialaisella marengilla. Kakkupohjan tein tavallisena sokerikakkupohjana, vaihdoin vain vehnäjauhon perunajauhoksi. Tällainen kakku ei kohoa ihan yhtä paljon kuin vehnäjauholla tehty, se on myös murenevaisempaa rakenteeltaan. Tämän vuoksi paistoin kakun kahdessa samankokoisessa vuuassa enkä halkaissut kakkupohjia ollenkaan. Käytin 20 cm kokoisia vuokia, lopputuloksena oli siis aika matala laakea kakku, toisin kuin nykytrendin mukaiset pienet ja korkeat kakut.

Valmistin marengin edellisenä iltana aikataulusyistä, mutta säilytysteknisistä syistä päällystin kakun vasta juhla-aamuna. Minun käsissä marenki ei ollut samalla tavalla levittyvää kuin se olisi tuoreeltaan ollut (koekakussa levitin marengin heti, ja se oli helposti muotoutuvaa ja jäi kiiltäväksi), vähän näkyy epätasaisena jälkenä tuossa kuvassakin. Makua se ei haitannut, tämä kuorrute pysyy muutenkin hyvänä jääkaapissa monta päivää, toisin kuin kerma. Eli seuraavalla kerralla jos teen kakun etukäteen, kuorrutan sen saman tien marengin valmistamisen jälkeen ja säilytän jääkaapissa kuvun tai kelmun alla. 

Tämä kakku oli vähän pienempi kuin Jonnan ohjeessa oli, tein kuitenkin marenkia saman verran. Sitä jäi yli aika reilusti, eli hyvin voisi tehdä yhtä valkuaista pienemmän kuorrutteen, tai saman määrän  marenkia isompaankin kakkuun. Minä käytin strutsinmunaa kakussa, mutta samalla tavalla se onnistuu kananmunistakin. Tuo määrä munia on normaali neljän munan kakku. 

2 dl munaa
2 dl sokeria
1,8 dl perunajauhoa

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi perunajauho joukkoon, sekoita varovaisesti. Kaada taikina kahteen 20 cm irtopohjavuokaan. Käytin leivinpaperia pohjalla, enkä jauhottanut vuokia ollenkaan. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia (vähän uunista riippuen). Anna vähän jäähtyä ja irrota kakut reunoilta ja pohjasta.

1 rasia vadelmia (tai vähän yli)
vähän sokeria

Survo kotimaiset vadelmat haarukalla, lisää vähän sokeria, minulla oli suunnilleen teelusikallinen pari. Sose saa olla kirpeää, sillä marengin makeus tasoittaa kirpeyden. Levitä vadelmasose toisen kakkupohjan päälle. Lisää toinen pohja päälle ja anna kakun mehustua seuraavaan päivään. Minä en kostuttanut kakkua mitenkään, vadelmasose kosteututti kakkua sen verran kuin kosteutti (ehkä sitä voisi vähän kostuttaa kuitenkin, ainakin jos vadelmat eivät ole kovin mehukkaita).

2½ dl sokeria
1 dl vettä
3 munanvalkuaista
pikkuripaus suolaa

paljon erilaisia marjoja koristeeksi

Laita sokeri ja vesi kattilaan. Laita myös lämpömittari seokseen. Nosta seos kiehuvaksi ja kuumenna sokerisiirappi 120 asteeseen hyvällä lämmöllä, tähän menee jonkin verran aikaa, olisikohan minulla mennyt kymmenisen minuuttia tai vähän yli. Älä sekoita tai hämmennä seosta, ettei sokeri kiteydy.

Samaan aikaan vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sinne pikkuripaus suolaa. Kun sokerisiirappi on 120 asteista, valuta se marengin joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten hyvällä teholla. Ei kannata valuttaa kuumaa siirappia liian korkealta, ettei ilmavirta heitä sokeria pitkin seiniä (kaverilta kuulin koeversiota tehdessä käsivatkaimella). Jatka vatkaamista pienellä teholla kunnes marenki alkaa olla taas huoneenlämpöistä. Marenki on tässä vaiheessa hyvin paksua ja kiiltävää.

Levitä tai pursota marenki kakun päälle ja koristele kakku reilusti marjoilla. Edellispäivänä tehty, pursotinpussissa odottava marenki oli mahdollista pursottaa, mutta levittäessä siitä hävisi kiilto ja tasainen pinta.


ps. Minä en pääse Suolaa ja hunajaa -blogiin tällä hetkellä. Kun taas pääsen, vaihdan ylös linkin ja editoin tämän tekstin pois.

Vielä yksi kuva kahvipöydästä, serkun ottamat kuvat

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Se paras sipulisilli juhliin


Minä olen saanut Ilse.Kahvelon tekemää fantastista sipulisilliä ensimmäisen kerran muistaakseni hänen puutarhajuhlissa joskus kauan kauan sitten. Hän teki sitä myös minun nelikymppisille (siis ihan just hetki sitten miten niin aika kuluu nopeasti). Tiesin jo keväällä juhliin tulevan uusia perunoita, joten tilasin Kahvelosta myös sipulisilliä.

Ja millaista silliä se olikaan! Tiedättekö, silli oli maustettu laakerinlehdillä, jotka oli kerätty Pohjois-Italiasta vaellusreissulla Ilse.Kahvelon puolison professuuri-laakerinlehtiseppelettä varten. Professorin luvalla tästä upeasta laakeriseppeleestä irtosi laakerinlehtiä nyt esikoisen Prometheus-juhlien sipulisilliä varten. Kiitos, on kyllä etuoikeutettu olo 💚. Ja jos joku joskus miettii mikä erottaa juhlan arjesta, niin isona tekijänä on juuri tällaiset yksityiskohdat, eikö vain.

Tämän sillin ohje on mukaeltu Michael Björklundin ohjeesta, samanlainen tämä ohje ei kuitenkaan ole. Juhlissa silliä oli 900 g ja lientä sen mukaisesti, mutta laitan tähän kuitenkin alkuperäisessä ohjeessa olevan määrän. Jos haluaa, voi ostaa kokonaiset sillit ja liottaa kalan ja fileoida itse, tai sitten voi ostaa valmiita fileitä. Tärkeää kuitenkin on, ettei osta matjes- tai maustesilliä.

4 sillifilettä (tai kaksi silliä)
1 dl etikkaa (10 %)
1½ dl vettä
1 dl sokeria
laakerinlehtiä
2 sipulia ohueksi leikattuna

sipulinvarsia
tilliä

Viipaloi sillifileet (tai fileoi ja viipaloi kokonaiset sillit). Kiehauta etikka, vesi, sokeri ja laakerinlehdet. Anna liemen jäähtyä huoneenläpöön. Lado silli ja sipulit astiaan ja kaada mausteliemi päälle. Anna maustua kylmässä ainakin yön yli. Asettele sillit tarjolle ja viipaloi tuoretta sipulia ja/tai sipulinvarsia reilusti päälle, koristele tillillä. Ihan parasta silliä, tätä reseptiä pyysi useampikin juhlavieras!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Prometheus-juhla: Kakkukahvit


Prometheus-juhla jatkui kakkukahveilla. Makea pöytä oli kokonaan esikoisen suunnittelema, hän myös koristeli kakut. Minä tilasin esikoisen  toiveesta syötävät kukat Kotipellon puutarhalta. Kukat olivat todella kauniita, tilaus toimitettiin jämptisti ja puuttuva tuote korvattiin hienosti. Täältä tilaan varmasti toistekin. Samaan tilaukseen laitoin vähän erilaisia pikkuvihreitä salaatin koristeluun, ja kauniita olivat siinäkin.

Mansikkakakku
Viljaton ja maidoton vadelmakakku
Tiikerikakku
Lusikkaleivät
Suklaakonvehteja

Ihan ensimmäinen toive oli mansikkakakku. Marraskuun lapsi sanoi, että koska ei ikinä saa synttäreillä mansikkakakkua, haluaa sen näihin juhliin (ja äiti kyynelehti salaa). Minä en ole mikään kakuntekijä, hyviä ne ovat aina, mutta koristelu (lievästi sanottuna) ei ole minun juttu. Onneksi esikoinen koristeli ne kauniisti, vaikka minä vähän mokasinkin kerman kanssa.


Minun tekemä mansikkakakku on aina ihan yksinkertainen, tavallinen sokerikakkupohja, paljon(!) mansikoita viipaleina sekä vaniljaista kermaa. Ei mitään muita makuja. Olen vitsaillut kaikille, että nyt tein vain yhden munan kakun näihin juhliin. Olin ostanut strutsinmunan Kilkkilän farmilta Vuolenkoskelta. Tämä yksi muna riitti kolmeen n. kuuden munan kakkuun, sekä yhteen reilun neljän munan kakkuun. Mansikkakakut riittivät hyvin, mutta kaikki syötiin loppuiltaan mennessä (muut voivat laskea että yksi muna kakussa riittää kolmelle, mutta meidän juhlissa saa kyllä aina laskea vanhanaikaisesti että yksi muna riittää kahdelle (enkä siis nyt puhu strutsinmunasta)).

Tein juhliin myös viljatttoman ja maidottoman kakun. Käytin jauhoina perunajauhoja ja kerman sijaan italialaista marenkia. Idea kakkuun tuli  Suolaa ja hunajaa -blogista. Tätäkin ohjetta toivottiin, kirjoitan sen lähiaikoina ylös. 

Tiikerikakkua oli esikoisen nimiäisissä (se on selviytyjän kakku) ja sen jälkeen monilla syntymäpäivillä,  joten sitä toivottiin myös näihin juhliin. Tiikerikakun Ilse.Kahvelo oli leiponut edellisenä päivänä, aivan ihana kakku, kuopuskin kehui moneen kertaan kuinka on hyvää se oli.


Perinteiset lusikkaleivät kuuluvat meillä juhliin. Lusikkaleivät leivoimme yhdessä esikoisen kanssa, ensimmäinen satsi melkein meni tunteisiin, mutta toinen satsi onnistui (siskon neuvojen ansioista) erinomaisesti.


Juomana oli perinteiset kahvi, tee ja mehu. Ja koska esikoinen on amerikkalainen vauva, laitoin myös limsatölkkejä jäihin tarjolle. Stefan Lindforsin salaattikulho on loistava jääkulhonakin. Time-lapse-kamera kertoo, että juomakulholla vierailtiin usein. Isäni naureskelikin, että kun entisaikaan juhlissa pihalla oli miesten tupakkarinki, oli siellä nyt miesten cokis-rinki. Hinnatonta.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Prometheus-juhla: Menu


Meillä vietettiin esikoisen Prometheus-juhlaa sunnuntaina. Leirijuhla oli viikko sitten, ja eilen juhlimme meillä kotona sukulaisten ja ystävien kanssa, väkeä oli kolmisenkymmentä, ja illalla vielä 10 lisää. Kaikki onnistui hienosti, ja sankari (ja koko perhe) oli todella tyytyväinen juhliin. Juhlia oli suunniteltu ja valmisteltu pitkään ja hartaasti, ajattelinkin kirjata itselleni tulevaisuutta varten vähän asioita ylös. Teen pari postausta tarjoiluista ja ehkä jotain järjestelyistäkin (ja juttutoivomuksiakin saa esittää). 

Olen vielä siinä juhlien jälkeisessä euforiassa, tiedätte sen tunteen kun takana on onnistuneet, lämminhenkiset ja tunteikkaat juhlat, ja on edelleen mukavaa fiilistellä niitä (anteeksi huutomerkit). Koti siivottuna, kukkia pöydillä ja vähän muuallakin (kukat floristimestari Pirjo Koppi, sekä tietysti nuoren saamat upeat ruusut ja liljat) sekä jääkaapissa vielä herkkuja, mutta ei liikaa ruokahävikkiä ajatellen.

Ajattelin aloittaa helpolla ja mieluisalla aiheella, eli kerron millainen ruoka meillä oli näissä juhlissa. Kakkukahveista sitten toisella kertaa. Menu on pitkälti nuoren toivoma, ja hyvin tyypillinen meidän suvun juhlissa: perinteistä ja yksinkertaista hyvää ruokaa.

Vihreä salaatti sekä
Pähkinöitä, siemeniä, oliiveja ja feta-juustoa
Italiansalaatti
Hirven jääpaisti
Savulohi
Silli
Uudet perunat

Leipä ja voi


Minulla oli juhlapäivänä apuvoimia Kahvelosta. Ilse.Kahvelo teki viherslaatin ostamistani raaka-aineista, ja millaisen tekikään! Salaattia sai tuunata hyvillä oliiveilla, fetalla sekä siemenillä ja pähkinöillä. Kastiketta ei ollut, vieressä oli tuoretta oliiviöljyä ja vadelmaviinietikkaa. Toisena salaattina oli (meille) perinteinen italiansalaatti, siitä tykkää suunnilleen kaikki. Juhlavuus tulee siitä, että sitä toivotaan juhliin. Salaattiin käytin 1 kg täysjyväpastaa, 900 g hyvää kinkkua, 800 g sekavihanneksia, 800 g he-ma-pa, 6 todella isoa omenaa, 1 prk majoneesia, 3 prk kermaviiliä ja 1 prk creme fraichea, 7 korkillista etikkaa ja sopivasti sinappia, suolaa ja sokeria. Italiansalaatin tein edellisenä päivänä.

Tein kaksi kolmen kilon jääpaistia hirvestä (miehen ampumasta, merkattu jo syksyllä erityisesti näitä juhlia varten). Liha oli suussasulavan mureaa ja se tuntui maistuvan kaikille. Paistoin lihan 72-asteiseksi, minulla on tapana tehdä juhliin paisti kunnolla kypsäksi. Jääpaistissa ei ole kuivumisen vaaraa joten se on sopivan mureaa kypsänäkin. Jääpaisti on hyvä juhlatarjottava, sillä se onnistuu ihan aina, ja on vaivaton valmistaa. Paisti oli uunissa perjantain ja lauantain välisen yön, mausteliemessä lauantain.

Ja sitten kala! Mainitsin jo instan puolella, että sain kunnian olla Maxin kalan uuden myymälän ensimmäinen asiakas. Luin nimittäin keväällä, että juuri tähän väliin sattuu heidän kesäloma ("loma") ja muutto. Otin heti yhteyttä, kun ajattelin ettei kaloja vaan voi hankkia muualta kuin Maxilta. Hetken mietittyään (kiitos Jan!) sain lupauksen, että kalan hankkiminen onnistuukin. Niinpä sitten lauantaina ajettiin miehen kanssa Kauklahteen, ja pääsin remontin keskelle hakemaan kaloja. Kassakone tuli testattua, ja jääkonekin toimii! Ja se kala, voi hyvänen aika kuinka hyvää se olikaan ihan kaikkien mielestä. Kalaa jäi vähän yli, mutta ei yhtään liikaa. Juuri sopivasti niin, että saadaan herkutella vähän alkuviikosta, ja saan siitä pakastimen kautta pari nopeaa ruokaa.

Ja se silli! Ilse.Kahvelo teki sitä etukäteen ison annoksen, mutta koska se oli niin hyvää, sitä meni paljon. Niin hyvää silliä ei saa muualta, tästä laitan reseptiä tulemaan myöhemmin (siskolle tiedoksi).

Ja jotta minullakin olisi jotain kontribuutiota ruokaan, heräsin juhla-aamuna klo 6.10 ja saatuani silmät auki suuntasin fiilistellen palstalle, aivan upea onnellinen aamu. Nostin vajaan ämpärillisen perunoita (ne ehtivät juuri sopivan kokoisiksi). Pesin perunat ja laitoin kylmään veteen odottamaan keittämistä sopivasti  juuri ennen ruokailua. Juhlapäivänä läheltä nostetut perunat olivat juuri niin hyviä kuin vain voi olla. Pestessä numero-fani laski perunoita, varasin niitä 4 kpl/hlö, niitä jäi kyllä ihan reilusti yli, mutta saman määrän laskisin uudestaan.

Suuret kiitokset ihanille vieraille sekä kaikille muille jotka mahdollistivat meille onnistuneet, lämpimät ja ikimuistoiset juhlat. Ja ennen kaikkea onnea upealle nuorelle! Hänen kanssaan oli niin mukava suunnitella ja järjestää juhlat 💕

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Prometheus-leirin juhla


Pääsimme juhlimaan esikoisen Prometheus-leirin päätöstä Porkkalanniemeen. Leiri alkoi edellisenä sunnuntaina, ja viikon leirin (kuulemma elämän paras viikko) jälkeen leiriläiset järjestivät juhlan lähipiirille leirikeskuksessa. 

Ohjelma alkoi yhteisellä lounaalla, tarjolla oli leirikokkien valmistava maistuva salaattibuffet. Lounaan jälkeen kokoonnuimme ulos seuraamaan ohjelmaa, josta huokui sellainen lämpö, tekemisen meininki ja nuori energia, että välillä sai nauraa maha kippurassa, välillä pyyhkiä silmäkulmia. 

Ohjelma yllätti täysin, ei yhtään pönötystä, mutta mikä positiivinen energia ja välittävä tunnelma huokuikaan. Leiriläiset esittelivät ohjaajansa hauskalla tavalla, sen jälkeen ohjaajat esittelivät kaikki leiriläiset lämmöllä. Saimme vähän tietoa Prometheus-leirin tuki ry:stä, leirien historiasta ja muusta toiminnasta. Leiriläiset kävivät läpi viikon jokaisen päivän pikkunäytelmien avulla. He myös lauloivat yhdessä leiriläisten lempibiisin. 

Ohjelman jälkeen leiriläiset saivat todistukset, protu-korun (ne jotka halusivat sellaisen) sekä rannekorut, jotka olivat askarrelleen leirillä siten, että jokaisen korussa on jokaisen leiriläisen valitsema helmi, mukava konkreettinen muisto. 

Lopuksi kaiken kruunasi kakkukahvit, upea mansikka-brita ja vegaanisena vaihtoehtona mansikka-pavlova. Sitten olikin kuvaamista yksin ja yhdessä sekä haikeiden jäähyväisten aika. 

Meille kotiutui väsynyt mutta onnellinen nuori. Viikkoon mahtui uusia ystävyyksiä, pohdintaa, hauskuutta ja kepeyttä, syvällisyyttä ja ties mitä. Olen niin ylpeä nuorestani, ja niin onnellinen että hän sai viettää viikon protuleirillä 💚

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Mansikka-seljankukkahillo


Mustaselja Maija oli parhaassa kukassa juhannuksena. Keräsin melkein kaikki silloin kukassa olleet kukinnot, ja tein niistä isot satsit simaa, mehutiivistettä sekä tätä hilloa. Hillon tein pienestä määrästä mansikoita ja aika suurpiirteisesti. Tarkoituksena oli vain kokeilla hilloa, ei säilöä sitä suurta määrää talven varalle. Varmasti teen hilloa toistekin, niin hyvää se oli, ja kyllä siinä seljankukka maistui ihan selvästi. 

Kukista häviää aromi aika nopeasti, ohjeissakin kehoitetaan poimikaan kukinnot aurinkoisena päivänä jolloin tuoksu on voimakkaammillaan. Koska en ehtinyt/jaksanut tehdä hilloa heti poimituista kukista päätin käyttää vähän tiivistettä lisämakua tuomaan. Se ei ole mitenkään pakollista jos on tuoreita kukkia käytössä, toisaalta jos ei ole kukkia, voi käyttää pelkkää tiivistettäkin. Jos haluaa kiinteämpää hilloa, kannattaa käyttää marmeladisokeria. Minä halusin nyt juoksevampaa hilloa viilille ja letuille, siksi sokerin määrä on maltillinen, ja tuohan tiivistekin lisämakeutta.

1 l mansikoita
n. 3-4 mustaseljankukkaa

Perkaa ja pilko mansikat kattilaan. Lisää kukat, mehutiiviste ja hillo ja keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia. Purkita (tästä tuli juuri yksi keskikokoinen purkki). Nauti lettujen, jäätelön tai vaikka viilin/maustamattoman jugurtin kanssa.


sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Juhannus 2019

Juhannussaunan lämmitystä

Suunnilleen neljän kylmän juhannuksen jälkeen nyt riitti lämpöä. Kymi oli 20 astetta, ilma aattona lähellä 30 astetta, mökin sisällä taisi ainakin hetkittäin olla ylikin. Metsäpalovaroitus oli voimassa niin, että kumpanakaan päivänä ei päästy kokolle. Ei näitä kokottomia juhannuksia minulla montaa ole ollut, siitä huolimatta, että isä ystävällisesti muistutti että tämä juhannus oli minun viideskymmenes. Ei meillä ollut juhannuskoivujakaan, että oli vähän erilainen juhannus siinäkin mielessä.

Perinteinen porukka oli kyllä koolla aattona ja päivänä, ja ruuatkin olivat perinteisiä. Yhtään ainoaa ruokakuvaa en ottanut, vaikka nälkä ei tullut missään vaiheessa ja kaikki ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi (paitsi cole slawta). Muuten juhannus meni perinteisesti saunoessa ja uidessa, meidän perheestä kaikki uivat, mitä ei tapahdu läheskään joka juhannus.

Aattona oli minun ruuanlaittovuoro, ja söimme possu-hodareita, lisänä (lapsille) italiansalaattia, kaalisalaattia ja cole slawta. Muistiin ensi vuodelle, että cole slawta kannattaa tehdä kokonaisesta kaalista. Possun olin valmistanut etukäteen kamadossa: 3 x 1 kg hyvää kassleria, päälle Poppamiehen burger-rub pari tuntia ennen grillaamisen aloittamista, maustuminen huoneenlämmössä. Sen jälkeen vajaan tunnin grillaus hyvässä lämmössä, sitten lämmön tiputtaminen vähän yli 100 asteeseen. Kun lihan sisälämpö oli 67 astetta, käärin lihat folioon, ja jatkoin grillaamista vielä päälle pari tuntia, kunnes sisälämpö oli yli 90 astetta. Liha sai vetäytyä pari tuntia (muukin aika käy), jonka jälkeen revin lämpimän ylikypsän lihan suikaleiksi uunivuokaan. Keitin kattilassa 2 dl vahvaa lihalientä, 3 dl Dr Pepperiä, 2 rkl tummaa sokeria ja ½ dl omenaviinietikkaa vähän kasaan, ja sekoitin nesteen lihan joukkoon. Liha odotti seuraavaan päivään kylmässä, ennen ruokailua lämmitin sen uunissa folion alla n. 200 asteessa.

Kanniston leipomon hot dog -sämpylät täytettiin possulla, chipotle-majoneesilla, hyvällä juustolla ja simppelillä cole slawlla. Yksinkertaisen hyvää.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Sauvajyvänen 8 v


Tänään tasan 8 v sitten kirjoitin ensimmäisen kirjoituksen blogiini. Pitkä aika on kulunut, ja vaikka aika on mennyt äkkiä, paljon on tapahtunut, todella paljon. Nyt en edes tiedä mitä sanoa, alun bloggaus-into on jatkunut vuoristoratana, välillä bloggaaminen on ollut kivempaa ja välillä vähemmän kivaa. Tällä hetkellä taidan olla melko välinpitämätön koko blogia (ja myös blogimaailmaa) kohtaan, tämä välinpitämättömyys heijastuu tietysti kirjoituksiin ja kirjoitustahtiin, ja sitä kautta myös lukijoihin, joita ei enää blogiin eksy. 

Kun oma kokkausinto on ollut kadoksissa ja viljelyinnon on vienyt kansalaisvaikuttaminen, on aiheetkin olleet aika vähissä. Mutta toki paljon kivaa on ollut ja paljon kivaa on tiedossa. Tämän vuoden kohokohta on ollut ainakin räsymaton kutominen esikoisen pyynnöstä. Sieltä se tuli, lihasmuistista samaa vauhtia ja laatua kuin 20 v sitten. Sain pidätellä yhden illan onnenitkua, harvoin kokee niin syviä tunteita kuin silloin kutoessa mm. kummienon paitaa siihen mattoon. 

Mukavia juhliakin on tiedossa, pian on esikoisen Prometheus-juhla, ensi vuonna omat tasavuotissynttärit (vielä kun tietäisi mitä tehdä silloin) ja sen sellaista. Ja muuten tasaista arkea isompien lasten kanssa. Kai sitä tässä iässä omatkin fiilikset vähän vaihtelevat kuten teineillä. Lukeminen on ilokseni tullut takaisin, kohta on Helmetin lukuhaaste suoritettu, vaikka vuosi ei ole edes puolessa. Ja miten upeita kirjoja olenkaan lukenut! 

Joten katsotaan, pysyykö blogi vielä hengissä, täällä sitä edelleen ollaan jollain tapaa toistaiseksi. 

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Prometheus-juhlat - Kutsut


Meillä vietetään tänä kesänä esikoisen Prometheus-juhlaa. Ensimmäinen Prometheus-leiri on järjestetty tasan 30 v sitten, samana vuonna kuin minä kirjoitin ylioppilaaksi, aloitin opiskelut ja mm. Berliinin muuri murtui.

Viikonloppuna askartelimme yhdessä esikoisen kanssa kutsut, toivottavasti posti ei ole hukannut niitä. Monien hyvien (ja huonojen) ideoiden jälkeen päädyimme eko-korttipohjiin, joiden lisäksi käytimme valmiita tarroja, vaaleaa kartonkia+paperia, printteriä sekä samaa lemmikkipaperia jota jäi esikoisen nimiäiskutsuista yli. Paperi on odottanut aarrelaatikossa sopivaa käyttöä, ja mikäs sen parempi tarve olisi, olkoonkin että välissä on kulunut melkein 15 v.

Prometheus-leiristä, eli protuleiristä, löytyy tietoa tuolta. Leirien suosio kasvaa tasaisesti ja joka vuosi rikotaan ilmoittautumisennätykset. Tänä vuonna kaikki leirit taisivat täyttyä n. kuukaudessa. Vapaaehtoisten ohjaajien pula on tällä hetkellä suurin rajoite jotta kaikki halukkaat pääsisivät leirille. Odotukset leirille ovat kovat, vaikka esikoinen vähän harmitteleekin, ettei heillä ole etukäteen yhteisiä tapaamisia kuten ripareilla.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Arjen pastasalaatti


Kuten moni tietää, parasta arkiruokaa on sellainen suht helposti/nopeasti valmistuva kaikille maistuva ruoka. Ja kuten moni tietää, että välillä se on helpommin sanottu kuin tehty. Ja sitten jos löytyy uusi helmi, vahingossa tekee vähällä vaivalla kaikille maistuvaa hyvän mielen ruokaa, on ihan voittajafiilis ja uusi vakiarkiruoka on löytynyt. 

Tämä pastasalaatti on sellainen. Olen tehnyt tätä vaikka kuinka monta kertaa tämän kevään aikana, välillä lihan tilalla on ollut metwursti-suikaleita, välillä juustoa enemmän, mutta joka kerta se on maistunut kaikille. Useimmiten olen tehnyt sen edelliseltä päivältä ylijääneestä lihasta, kuten nyt jäi eiliseltä kaksi grillattua possun ulkofilepihviä, jotka oli helppo pilkkoa mukaan salaattiin. Juustoa en aina sekoita mukaan, tänään jätin salaattijuuston omaan kulhoon, josta halukkaat (=aikuiset) saivat lisätä sitä öljyineen salaatin sekaan. 

Tästä salaatista syö yleensä neljä, ja useimmiten jää vielä yksi annos evääksi töihin. Sekaan voi laittaa kaikkea mitä sattuu olemaan, nyt esim. oli pieni vesimelonin pala jäänyt jääkaappiin.

4-5 dl täysjyvä(proteiini)pastaa
1 pss pakastemaissia tai -hernettä
1 kurkku
1 paprika
vesimelonia tai omenaa tjs. jos on
200 g kypsää lihaa (possua, kanaa, riistaa)
100 g juustoa (jos on/haluaa)

Keitä pasta kypsäksi. Lämmitä pakastekasvikset lopuksi samassa vedessä, huuhtele kylmällä vedellä ja anna vähän jäähtyä. Kuori kurkku, pilko kasvikset ja/tai hedelmät. Paloittele kypsä liha ja juusto (tarvittaessa). Sekoita kaikki sekaisin, ja nauti sellaisenaan. Lisää öljyä tai salaatinkastiketta maun mukaan.

lauantai 18. toukokuuta 2019

Kuhaa ulkotulilla


Nyt on kuulkaas kesä. Mökillä on 24 astetta lämmintä, pintavesi 17 astetta; aamulla Kymi oli 13 astetta, eli viime vuosien normaalijuhannuksen uintikelit. Kasvimaa on tehty, on kitketty, leivottu vuoden eka raparperipiirakka ja saunottu savusaunassa hartaasti, talviturkki heitetty oikein pulikoimalla pitkään ja monta kertaa. Mies huolsi veneen vesille ja kävivät jo uistelemassakin peilityynellä joella.

Ja kaiken tämän lisäksi rakensin isän kanssa ulkogrillin vanhan hiekkalaatikon paikalle. Lapset, joita varten isä aikoinaan hiekkalaatikon rakensi, eivät enää sitä kaipaa: vanhin tulee täysi-ikäiseksi ja nuorinkin on jo toisella kymmenellä. Mutta minä saan jatkaa hiekkaleikkejä rauhassa hienon grillin ympärillä. Tai hienon ja hienon, eipä ole sisustus- tai mökkilehtiainesta, mutta omassa käytössä toimii täydellisesti: sopivat välit muurikan jaloille, kalahalsterille ja ritilälle. 

Valmistin tänään ruuaksi kuhafileitä sitruunalla, eli laitoin ritilälle ohuita sitruunanviipaleita, suolalla ja pippurilla maustettuja kuhafileitä ja vähän öljyä. Grillasin hyvällä hiilloksella ensin sitruunapuolelta viitisen minuuttia, ja sitten vielä pari minuuttia toiselta puolelta (nahattomille fileille olisi vähän vähempikin riittänyt). Syötiin perunoiden, kaalisalaatin ja kermaviilikastikkeen kanssa. Kesälläkään ei usein tunnu näin kesältä.


Idean kalaan sain uudesta keittokirjastani, ostin nimittäin Gill Mellerin uuden Otdoor Cooking -kirjan. Kirja on täynnä upeita ideoita ulkokokkaamiseen, vaikka varsinaisia tulentekovinkkejä en ehkä tarvitsekaan. Monta hyvää reseptiä kokeiltavaksi tälle kesälle, ja uusi grilli tulee varmasti käyttöön.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Museossa: Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha


Huhtikuun museokortti-käynti olikin vähän erilainen museo, kävin nimittäin viime viikolla yhtenä päivänä töiden jälkeen Kaisaniemen kasvititeellisessä puutarhassa (josta nämä kuvat on otettu). Paremmin kulutettua aikaa on vaikea keksiä, siellä kannattaakin käydä monta kertaa vuodessa, sillä kaikki muuttuu koko ajan. Nyt magnoliat olivat upeassa kukassa ulkona, samoin kevään ensimmäiset sipulikukat. Ulkona voi puiston aukioloaikana kävellä vapaasti.

Sisälle kasvihuoneisiin pääsee museokortilla tai maksamalla sisäänpääsymaksun. Kävin rauhassa kaikki kasvihuoneet läpi, ihailemassa jättilumpeen kukkaa, nauttimassa aavikon viileydestä, sademetsän kosteudesta ja tuoksuttelemassa Välimeren kasvien tuoksua. Perimmäiseen Välimerihuoneeseen kannattaakin mennä jo ihan tuoksun takia.


Minä olen aina ihaillut hirvensarvisaniaisia. Nuorena minulla oli sellainen, valitettavasti vain vähän aikaa, sillä en ilmeisesti osannut hoitaa sitä oikein. Harvoin näkee näin upeaa yksilöä kuin tämä.


Hyvin todennäkoisesti en koskaan matkusta sinne, missä kaakaopavut kasvavat. Mutta ei hätää, nyt olen nähnyt kaakaopensaan ihkaelävänä. Halpaa matkustamista, vai mitä.


maanantai 15. huhtikuuta 2019

Karkkihirvi


Nyt on kuulkaas hirvi hienossa muodossa! Tässä on sama makumaailma kuin karkkipossussa, liha tosin ilman friteerausta, mikä olisikin ihan turhaa, kuten olen todennut jo aiemmin. Liha maistui upealta karkkikastikkeessa, mutta mehevää se oli pitäleivissä sellaisenaankin. Käytin nyt kastikkeeseen niitä aineita mitä sattui kotona olla, esim. osterikastike oli päässyt loppumaan.

Hirven patapala keitettiin ensin rauhassa liemessä. Sen jälkeen jaoin kypsän lihan puoliksi joista toisen puolen laitoin kylmään, ja toisen puolen pilkoin veitsellä pieniksi paloiksi. Keitin kastikkeen ja sekoitin sen pilkotun lihan joukkoon. Söimme tästä kaksi ateriaa, seuraavana päivänä paistoin pannulla lihan, kastikkeen ja ylijääneen riisin. Ja se toinen puolikas lihasta: puolet siitä syötiin yhtenä päivänä pitaleivissä tsatsikin kanssa, ja puolet odottaa pakastettuna jotain nopeaa ateriaa. Upea tapa valmistaa ruokaa: yksi 4 tunnin keittäminen viikonloppuna ja siitä neljä (nopeaa) ateriaa neljälle hengelle.

1,2 kg hirven patalihaa
1 dl soijakastiketta
½ dl teryaki-kastiketta
2 rkl omenaviinietikkaa
1 tl korianterin siemeniä
1 tl kokonaisia valkopippureita
1 valkosipulin kynsi
pala inkivääriä vähän pilkottuna
pala savustettua ja kuivattua chiliä
vettä

Laita liha sellaiseen kattilaan johon se juuri ja juuri mahtuu. Lisää kaikki aineet kattilaan, ja lopuksi vettä niin, että liha juuri peittyy, minulla taisi nyt mennä reilu ½ l.  Keitä lihaa ihan hiljalleen kannen alla n. 4 h.  Nosta liha leikkuulaudalle, ja käytä kaikki isommalle porukalle, tai jaa se kahtia ja käytä vain puolet, kuten minä tein tällä kertaa. Leikkaa liha pieniksi paloiksi, jätä odottamaan sillä aikaa kun keität karkkikastikkeen:

4 dl lientä
1 tähtianis
1 dl palmusokeria

Siivilöi liemi, ota siitä osa kattilaan, lisää tähtianis ja sokeri. Anna kiehua n. vartin verran niin, että saat paksua, lähes siirappimaista kastiketta, poista tähtianis. Jos on näin "vähän" sokeria, kastikkeesta ei tarvitse tulla ihan paksua. Sekoita kastike ja pilkotut lihat keskenään, ja nauti riisin, riisiviinietikan+chilin sekä korianterin kanssa. Upea ruoka joka maistui ihan kaikille.

Jos et käytä kaikkea lihaa tähän, lopun lihan voi käyttää nyhtöhirvenä tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Liha on mehevää ja maukasta, mitä ei minusta aina voi sanoa nyhtöhirvestä. Ja ylimääräinen liemi kannattaa ottaa talteen, siitä saa upean liemipohjan jollekin padalle tai kastikkeelle. Tätä tehdään toistekin.