sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Etäpäiväkirja 4 - kasviksista


Nyt kaikki hyvät vinkit ovat tervetulleita: miten te saatte ruokittua perheen niin, että kasviksia tulisi syötyä riittävästi?

Tässä vaiheessa, kun eristystä on jatkunut vasta/jo kolmisen viikkoa, olemme syöneet hyvin perinteistä, tuttua ja turvallista suomalaista ruokaa. Perunoita ja riistaa paljon, pastaa, kalaa jne. Ehkä perinteisessä suomalaisessa ruuassa kasvikset eivät ole olleet se juttu, vaikka lihaa ei olekaan syöty paljoa.

Kalaa on tullut syötyä 3-4 kertaa viikossa (eikä kertaakaan epäkalaa!), tämä jatkunee samanlaisena Maxin kalan ansiosta. Varsinaisia kasvisruokia on ollut 2-3 viikossa, aivan kuten tähänkin asti, eli sekään ei ole ongelma. 

Ongelma tuntuu olevan se, että miten sitä saisi ujutettua sinne ruskean kastikkeen ja perunan väliin niitä kasviksia niin, että meillä menisi 2 kg kasviksia päivässä, sitähän se 4x500g on. Olen aina sanonut että se on helppoa, mutta ehkä olen laskenut sen varaan, että töissä on syöty runsaista salaattipöydistä, jolloin kodin osuus on jäänyt selvästi pienemmäksi. Lapsillahan kouluaterian kasvikset ovat olleet teoreettisia laskelmia, esikoisen mukaan KUKAAN ei syö puolta kiloa kasviksia päivässä. 

Kasviksia pitäisi siis olla monella eri tapaa jokaisella aterialla, mutta toistaiseksi on menty sillä selviytyminen edellä -tyylillä, jota voi kutsua myös matalan aidan taktiikaksi. Ei kai auta muu, kuin lisätä kaikkiin tavallisiin ruokiin kasviksia sekaan. Ja kaivella kaikkia hyviä vinkkejä ajalta jolloin olin viisaampi kuin nyt, kuten vaikka vanhan talvisen salaattikokoelman. Tästä blogistakin löytyy vaikka mitä hyvää ideaa, mutta tällä hetkellä ongelma tuntuu olevan se, miten ne saisi käytäntöön. Tässä ei yhtään auta, että minusta huhtikuu on vuoden ankein kuukausi kasvisten suhteen.

Onhan tässä jo yksi etappi tullut otettua: tein eilen perheelle makkarapastaa (melkein vanhaksi menneestä balkan-makkarasta), jonne laitoin sekaan ison kourallisen lehtikaalia (joka tähän saakka on ollut pääasiassa vain minun juttu). Eikä kukaan valittanut, kaikki jopa santsasivat. Tuskin on edes pieni askel kenellekään, mutta tuuletin silti sisäisesti!

ps. Kuvassa on tulossa Campasimpukan innoittamana soffrittoa haudutuspadassa iso satsi.

pps. Pieniä asioitahan nämä, tiedän, isot asiat on muualla.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Etäpäiväkirja 3 - hävikkiruuasta


Takana on yli kaksi viikkoa etätöitä, 1½ viikkoa etäkoulua. Toisaalta aika menee hitaasti, ja sen odottaa vain kuluvan täällä eristyksissä tyyliin olisipa jo syksy. Toisaalta puuhaa on niin paljon, että tuntuu että aika menee todella nopeasti. Miehen sanoja lainatakseni: viikot kuluvat kuin päivät. Nyt kun olen saanut raivattua muutaman rästityön, ehdin tänä viikonloppuna jopa lukea yhden kirjan, sellaisen hyvän mielen kirjan jonka esikoinen luki koulua varten. Minulle naurettiin, kun olen niin innoissani päästessäni keskustelemaan kirjasta esikoisen kanssa. 

En tiedä miten muissa perheissä, mutta minulla tämä eristysaika on saanut aikaan sen, että meillä hävikki on tippunut nollaan. Tähänhän minä olen pyrkinyt vuositolkulla, mutta vähän heikosti se on toteutunut, esim. tammikuussa kirjoitin kaiken hävikin ylös, ja kyllä listaan kertyi leipää, salaattia, joitain hedelmiä sekä jopa yksittäisi ruoka-annoksia. 

Nyt karanteeniaikaan hävikkilistalle ei ole kertynyt mitään! Jokaisen yksittäisen ylimääräisen ruoka-annoksen pakastan, leipää on pakastimessa ja ruokalista kirjoitetaan sen mukaan, mikä on menossa ensimmäisenä vanhaksi. Näinhän olen ennenkin suunnitellut, mutta kiireet ja väsymys ovat välillä tulleet väliin. Tämän hetkinen kiire ja väsymys on toisenlaista ja sen on ylittänyt ajatus siitä, että kaikki etukäteen tehty säästää vaivaa myöhemmin. 

Kaupan ruokatilaus tulee kerran viikkoon, kaupassa olen käynyt harvemmin kuin  kerran viikkoon. Ruokatilauksen jälkeen syödään ensin tuoretuotteet, ja loppuviikosta jatketaan pakastimen antimilla kuten marjoilla. Huonon marjavuoden jälkeen olen niin tyytyväinen, että ostin saman verran marjoja mitä yleensä kerään itse, nyt on mitä syödä. Pakastimet tyhjenevät kyllä hyvää vauhtia.

Jokainen yksittäinen ylimääräinen ruoka-annos säästää vaivaa hetken päästä. Esim. tuo nacho-vuoka syötiin viime viikolla lounaalla, ja siihen löytyi pieni annos paistettua kanaa sekä chili con nyhtis -jämät pakastimesta. Kokoamiseen meni ehkä 5 min, sitten vuoka oli uunissa 15 min, eli maistuva ruoka tuli hetkessä ja maistui kaikille.

Kaikenkaikkiaan ollaan syöty hyvin perinteistä ruokaa. Ensi viikolla on tulossa mm. italiansalaattia peuramakkaran kanssa, siskonmakkarasoppaa, savukalasalaattia ja se riisipuuro ja rusinasoppakin jäi ensi viikolle. Kaikkea tehdään reilut annokset, ja ne tulevat käytettyä, joko seuraavana päivänä tai sitten pakastimen kautta.

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Etäpäiväkirja 2 -arkiruokailusta


Meillä syödään nyt päivän kaikki ateriat kotona, samassa arjessa jossa tehdään myös omat työt ja autetaan lapsia koulunkäynnissä/hoidetaan heitä. Tämä tarkoittaa meidän perheessä yhteensä 15 aamiaista ja 20 lounasta enemmän kotona joka työviikko. Lapset ovat tainneet luistaa aamiaisista tavallisina koulupäivinä; nyt syövät aamiaisen, koska aamu on rauhallisempi. Mies on saanut aamiaisen töissä, samoin kaikkien lounaat ovat aiemmin hoituneet töissä ja kouluissa.

Tällä hetkellä, eristyksen alkuvaiheessa, ylimääräinen vaiva ja ajankulu ovat minusta ainoat asiat, mitkä pitää ottaa huomioon arkikokkailussa, sillä edelleen (ja toivotaan, että näin pysyykin):
  • kaupat ovat auki
  • kaupasta saa ruokaa
  • monilla paikoilla useampikin palvelu toimittaa ruokaa kotiovelle
  • sähköt on
  • netti on
  • sosiaalinen elämä (ml. vertaistuki ja neuvot) jatkuu netin kautta

Mitä pitää tällä hetkellä ottaa huomioon:
  • miten aika riittää?
  • miten saada menemään 2 kg kasviksia päivässä (eli 500 g/hlö)?
  • onko muita ajatuksia, minulle ei äkkiä tullut mieleen?

Meidän nykyarjessa jokainen syö aamiaisen omaan tahtiin, minä jatkan vanhalla piimä-puolukka-talkkuna-linjalla hyvin aikaisin aamulla. Lapset syövät jotain pientä, muroja (tämä on meillä uusi juttu!), jogurttia, kaurahiutaleita tai jotain sellaista. Minä olen siinä vaiheessa jo pitkällä työpäivääni ja saan jatkaa rauhassa töitä. Tämä tietysti onnistuu meillä koska lapset ovat jo isoja, pienempien kanssa söisimme tietysti yhdessä.

Lounasaika ainakin toistaiseksi lapsilla on n. klo 11-12. Tämä määrittää perheen lounasajan, sillä lounas syödään yhdessä, paitsi jos joku kokous päällekkäin, silloin tietysti kokoustaja syö myöhemmin. Lounaan jälkeen minä olen ainakin toistaiseksi käynyt happihyppelyllä jommankumman tai kummankin lapsen kanssa, vähän riippuen heidän kouluhommista.

Listojentekijälle listojen tekeminen ja etukäteen suunnittelu on helppoa. Suosittelisin nyt myös sellaiselle, jolle listat eivät ole luontevia, käyttää vähän aikaa etukäteen suunnitteluun. Monella on kaapit täynnä ruokaa tällä hetkellä, ja suunnittelu sekä vähentää hävikkiä (tietää mitä pitää käyttää ensin) että vähentää arjen kiireessä vaadittavaa ajatustyötä, joka pidemmän päälle voi käydä raskaaksi, ainakin minulle. Samalla voi suunnitella niin, että kevyen lounaan (esim. puuro, leipä, sosekeitto tjs.)  päivän päivällinen on vähän ruokaisampi, kuten pastakastike.

Nyt olen tilannut kerralla viikon ruokatarvikkeet ovelle, ja kokkaan sen mukaan mikä pilaantuu ensin. Teen isoja annoksia, pakastan ylimäärän joita sitten myöhemmin lämmitän lounaaksi. Ketjutan ruokia, ja esim. eilen tein ison kastikkeen ja keitin reilusti perunoita: tämän päivän lounas oli lämmittämistä ja pientä tuunausta vaille valmis. Tänään tein päivälliseksi pizzaa: samasta taikinasta leivon myös pitaleipiä = huomisen lounas. (Samalla vaivalla tein litran taikinan ja leivoin toisenkin pizzan myöhemmin syötäväksi, ja pitaleipien lisäksi vielä pitkät sämpylät täytettäväksi.)

Nyt jos koskaan on aika valmistaa tuttuja ja turvallisia ruokia. Olen kysellyt perheeltä toiveita, ja jakanut näitä toiveita helppouden mukaan arkeen ja viikonloppuun (ensi viikonloppuna meillä syödään mm. lihapullia, ruskeaa kastiketta ja perunamuusia).  Jokainen tehköön jaksamisensa mukaan niin, että turnauskestävyyttä riittää tarvittava aika ja vähän yli. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, mennään sillä mikä on riittävän hyvin. Meillä ei todellakaan kulu 2 kg kasviksia päivässä, vaikka mitä yritän. Palaan mahdollisesti tähän aiheeseen myöhemmin.

Laitan tähän loppuun linkit n. 5 v sitten kirjoittamastani Arkiruokaa-sarjasta. Ja jos jauheliha on kaupasta loppu, niin nyt on hyvää aikaa haudutella patoja ja kaikkia muita edullisia lihoja. Sen verran noiden kirjoitusten lukijoille sanon, että unohtakaa ne liemien keitot ja käyttäkää niitä fondeja ja kuutioita jos olette niillä menneet tähänkin saakka, nyt ei mitään lisästressiä kenellekään:

Arkiruokaa - keitot
Arkiruokaa - kastikkeet
Arkiruokaa - padat 


Pysytään kotona myös niiden vuoksi jotka eivät voi pysyä kotona!

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Etäpäiväkirja


Terveisiä etätoimistolta. Olen ollut etätöissä reilun viikon, mies tämän viikon ja lapset etäkoulussa keskiviikosta lähtien. Silmät säkenöi, paikkoja kolottaa ja illalla on yhdeksään mennessä ihan valmis
nukkumaan. Minä kuulun siihen porukkaan, jolla ei ole mitään ylimääräistä aikaa lukemiseen, leffojen katsomiseen tai pitkästymiseen, mihinkään näistä ei ole aikaa ollenkaan.

Tämä aika/hetki on ihan erilaista eri ihmisille. Siinä, missä toisella on yhtäkkiä aikaa yllin kyllin ja/tai seinät kaatuu yksinäisenä päälle, toinen multitaskaa oman muuttuneen työn, lasten koulunkäynnin ja erilaisten uusien it-järjestelmien sekä ruokahuollon kanssa ilman sekunnin rauhaa. Puhumattakaan niistä kaikista joiden työ jatkuu ennallaan entistä kiireisempänä tartuntariskistä huolimatta. Jotkut tekevät työtä vuorotta, toiset murehtivat toimeentuloa. Mutta yhdessä ollaan, ja tuetaan toinen toistamme. Empatiaa ja ymmärrystä, muistetaan että yhdessä tästä selvitään.

Kuten arvata saattaa, minä kuulun tuohon multitaskaajien joukkoon. Omissa töissä on tekemistä, kuopus tarvitsee vähän perään katsomista koulutöissä ja ruokaa pitää valmistaa ihan eri tavalla kuin ennen. Kaikessa pärjään, mutta kyllähän tämä vähän miettimistä on vaatinut. Minä tein itselleni päiväsuunnitelman heti alussa, ja se on toteutunut suunnilleen noin, vähän sen mukaan miten on kokouksia ja akuutteja työasioita.

Minulle tämä "lukujärjestys" on ollut ainakin näin alkuun toimiva. Herään normaalistikin aikaisin, ja nyt kun työmatkaan ei kulu aikaa, aloitan työt vieläkin aikaisemmin. Näin saan itselleni aamuun kaksi tuntia ihan omaa keskeytymätöntä työaikaa, talo on hiljainen ja niin on virtuaalinen työpaikkakin (vaikka on meitä kyllä useampi samassa aikataulussa, terveisiä vaan sinne 💚). Jokainen perheenjäsen syö aamiaisen omaan tahtiin, ja minä olen jo hyvässä vauhdissa töiden kanssa.

Päivällä pidän vähän pidemmän tauon, valmistan lounaan joka syödään yhdessä (paitsi jos on kokous), autan/patistan kuopusta koulutehtävissä ja käyn reippaalla kävelyllä. Ihan noin pitkää taukoa en ole minään päivänä pitänyt, mutta tieto siitä, että se on mahdollista, rauhoittaa oloani. Sen jälkeen jatkan töitä siiheksi, että alan valmistaa päivällistä, joka sekin syödään yhdessä. En muuten ole myöskään jaksanut valvoa kymmeneen, paitsi näköjään tänään kun nukahdin työpäivän päätteeksi.

Mies ja esikoinen kokosivat uuden etäpöydän

Kaikille tulee nyt kotitöitä vähän enemmän kuin ennen, jo astioita tuntuu tulevan kaksi koneellista päivässä. Minä rytmitän ruokia niin, että viikolla valmistamiseen ei mene paljoakaan aikaa, etenkään lounaassa. Tällä viikolla lounaalla on syöty mm. edellispäivän keittoa, haudutuspadassa tehtyä puuroa sekä leipää. Jos kiinnostusta löytyy, voisin tehdä oman kirjoituksen kotitoimiston ja -koulun ruokahuollosta, sen ainakin osaan.

Olen huomannut (kuten moni muukin) jo tämän ensimmäisen viikon aikana, että jotta tulee jaksamaan kotoilua tarvittavan ajan, on pakko nukkua riittävästi, liikkua riittävästi ja syödä hyvin. Rutiinit auttavat, ja rauhallinen mieli. Kun vähän suunnittelee etukäteen, pääsee helpommalla arjen kiireissä. Ja keppijumppaa päivällä ja kotijumppaa illalla, niiden avulla vähän huonompikin työergonomia ja normaalin liikkumisen puute kumotaan.


Pysytään kotona (jos voidaan) ja pysytään terveenä jos pysytään!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Turvallinen hirvikastike


Tällä hetkellä elämme poikkeuksellisia aikoja, tulevaisuus näyttää kuinka poikkeuksellista tästä tuleekaan. Monet viettävät enemmän aikaa kotona kuin ehkä koskaan ennen, ja arki ja vapaa muuttuvat useilla radikaalistikin. Tällaisena aikana hamsterin perusluonne pääsee oikeuksiin kun kaapit ja pakastimet ovat täynnä ruokaa normaalistikin. Ja kun ei harrasta mitään eikä matkusta, niin ei tule tunnetta että joutuu luopumaan mistään; jos vaan pysyy terveenä. 

Kun maailmassa tapahtuu, tuntuu hyvältä tehdä keittiössä jotain turvallista ja tuttua. Minä valmistin ruuaksi tänään hirvikastikkeen, johon taisi tulla paljon huolenpitoa, ainakin maku oli poikkeuksellisen hyvä koko perheen mielestä. Ruoka syötiin perunamuusin ja porkkanatikkujen kanssa, kaikki santsasivat ehkä enemmänkin kuin kerran.

Otin kastikkeesta vajaa puolet erikseen ennen kerman lisäystä, mutta tuo määrä kermaa on sellainen jonka käyttäisin koko määrälle. Pakastin erikseen otetun kastikkeen ja jalostan sen sitten aikanaan esim. suolakurkulla ja smetanalla tai paprikalla ja tomaatilla.  Tästä reilusta puolikkaasta annoksesta jäi vielä minulle ja miehelle huominen (vähän nafti) etäpäivän lounas. Nyt tulee mietittyä entistä tarkemmin se, että miten saa riittävän vähällä vaivalla useita ruokia, kun tietää että kaikki ruokahuolto on lähiaikoina kotona.

1,5 kg hirven patalihaa
voita/öljyä
mustapippuria myllystä
3 rkl vehnäjauhoa
n. ½ l vettä (tai enemmän)
2 isoa sipulia
1 rkl soijakastiketta
1 tl worcestershire-kastiketta
2 tl kuivattua timjamia
½ tl jauhettua valkopippuria
muutama rosmariininlehti
3-4 laakerinlehteä
1 tl suolaa
2 dl kermaa

Siisti hirven pataliha ja leikkaa se suikaleiksi. Paista liha pienissä erissä kuumalla valurautapannulla voin ja öljyn sekoituksessa, mausta lihaerät mustapippurilla ja ripottele jokaiseen erään vähän vehnäjauhoa, siirrä lihat pataan. Huuhtele pannu vedellä jokaisen lihaerän jälkeen, eli lisää vähän vettä ja raaputa kaikki jauhot ja maut talteen, kaada pataan lihojen joukkoon. Kuori ja viipaloi kaksi isoa sipulia, ruskista niitäkin hetki pannulla, mausta kastikkeilla ja siirrä pataan. Laita vielä lopuksi pannulle vettä ja raaputa viimeisetkin maut talteen. Lisää loput mausteet ja yrtit, sekoita ja anna hautua puolisen tuntia tai yli jos liha vaatii sitä. Lisää lopuksi kerma ja anna hautua vielä hetki.


Noudatetaan viranomaisohjeita, huolehditaan läheisistä ja muistetaan pitää fyysistä etäisyyttä!

Support your local

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Jjapaguri peuran sisäfileestä - korealainen "perinneruoka"


Pitkästä aikaa minulle kävi vanhanaikaisesti: innostuin ja inspiroiduin blogijutusta, eli Kaikki äitini reseptit -blogin Nannan reseptistä. Hän oli käynyt katsomassa elokuvan Parasite, ja selvitti, että mitä ihmettä jjapaguri, uudehko korealainen hittiruoka on, vai pitäisikö jo sanoa perinneruoka. Minua viehätti ruuan perusajatus, jossa köyhä kohtaa rikkaan, eli ruoka koostuu halpisnuudeleista ja parhaasta/kalleimmasta mahdollisesta lihasta. Heti ohjeen luettuani tiesin, että haluan tehdä ruuan peuran sisäfileestä, joka on parhaita lihoja mitä tiedän, vaikka hintaa en osaakaan sanoa. 

Kävin eilen Hakaniemen Jiahe Asian Marketissa ostamassa neljä pakettia nuudeleita ja otin aamulla 2 peuran sisäfilettä sulamaan. Mikäli oikein ymmärsin kaupan nettisivuilta, sieltä onnistuu myös tilaaminen, tämä siis tiedoksi kaikille niille lukijoille, jotka asuvat jossain kauempana.

Valmistin ruuan neljälle, käytin Nannan ohjetta lähes sellaisenaan, siellä on myös paljon vaihekuvia. Lihaa oli sen verran kuin oli, eli jokainen voi säätää sen määrää. Minulla on vähän pelkistetysti ohje tässä, suosittelen todellakin lukemaan tuon perusteellisen Nannan kirjoittaman taustoituksen ja reseptin, netistä löytyy myös paljon englanninkielisiä ohjeita.

2 pkt Chapaghetti pikanuudeleita
2 pkt Neoguri pikanuudeleita

290 g peuran sisäfilettä (2 kpl)
suolaa ja pippuria
voita ja öljyä

Kiehauta reilu pari litraa vettä isossa kattilassa kattilassa. Keitä nuudeleita ja pussien mukana tulleita vihanneshiutaleita muutaman minuutin ajan, sekoita niitä vähän, minä nostelin nuudeleita haarukalla. 

Siivilöi nuudelit, ota talteen reilu 2 dl nuudelien keitinvettä (käytin sen pannulla missä paistoin lihat). Kaada nuudelit takaisin kattilaan sekä n. 2 dl keitinvettä. Sekoita  nuudeleihin chapaghettin tumma papukastikejauhe x 2, sekä neoguri-paketin tulinen  maustepussi, käytin vähän vajaan yhden pussin. Sekoita kaikki hyvin yhteen ja lisää lopuksi neoguri-paketin öljypussit.

Samalla kun nuudelit ovat kiehumassa, pilko sisäfileet suupaloiksi ja suolaa ja pippuroi ne. Pyöräytä lihakuutiot todella kuumalla pannulla voin ja öljyn seoksessa. Sekoita liha nuudeleiden joukkoon ja nauti. Lisukkeena tarjosin ituja.

Meillä tämä määrä nuudeleita oli kyllä reilusti, mutta kaksi pussia olisi ollut liian vähän. Esikoinen olisi mielummin syönyt fileen perunamuusin kanssa, kuopus totesi että liha oli parasta. Ei tainnut tulla uutta lempiruokaa lapsille, mutta olihan tämä nyt hauska kokeilu, voisin tehdä toistekin.


ps. Alkaa tämä jatkuva vesisade ja harmaus ottaa päähän minuakin: ruoka syötiin valoisaan aikaan, mutta yhtä pimeää on kuin on ollut koko tämän nyt 131 päivää kestäneen marraskuun ajan.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Helppo kanapasta pinaatilla


Meillä oli kuopuksen kaveri yökylässä, tuli oman pelikoneen ja lakanoiden kanssa. Tämä sama kaveri sattui kerran olemaan meillä kylässä ja jäi syömään juuri silloin, kun olin hävikin torjumiseksi tehnyt sellaisen todellisen hävikistä-not-herkuksi ruuan. Nuori söi mukisematta hyvä annoksen (toisin kuin omat lapset), ei kylläkään santsannut. Ja mikä pilke silmäkulmassa, hinnatonta. Nyt kyselin kuopuksen kautta ruokatoiveita, mutta vastaus oli yksinkertaisesti että kaikki pastaruuat maistuvat. 

Halusin siis tällä kertaa tehdä jotain maistuvampaa, tosin en ikisuosikki pasta bolognesia (koska sitä oli syöty jo viikolla monena päivänä). Päädyin tekemään kanapastan ja upottamaan sinne vielä reilusti pinaattia, ihan siitä syystä että kasvisten kulutus on ollut jotenkin tosi tahmeaa tänä vuonna. Tämä oli maistuva mutta reilu annos viidelle, jäi vielä alkuviikoksi syötävää.

500 g pastaa

öljyä
currya, viherpippuria, paprikajauhetta (n. 1 tl kaikkia)
mustapippuria myllystä
600 g broilerinfilettä suikaleina
2 sipulia
1 tlk tomaattimurskaa (500 g)
1 tl suolaa
2 dl kermaa
200 g tuoretta pinaattia

basilikaa öljyssä

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan hyvin suolatussa vedessä. Valmista sillä aikaa kastike: laita pannulle öljyä ja mausteita (viherpippurit morttelin kautta) ja ruskista lihat muutamassa erässä, siirrä kattilaan. Kuullota silputut sipulit, siirrä nekin kattilaan. Lisää tomaattimurska, anna kiehua muutama minuutti, lisää kerma ja anna kiehua vielä hetki. Lisää pinaatti (voit halutessa pilkkoa niitä vähän veitsellä) ja sekoita joukkoon, anna kastikkeen kiehahtaa.

Kun pasta on sopivan kypsää, valuta se ja kaada takaisin kattilaan. Sekoita kastike joukkoon ja anna lämmetä vielä hetki. Pilko reilusti basilikaa öljyn joukkoon, ja laita kulhoon viereen, jotta basilikasta pitävät voivat lisätä sitä ruuan sekaan.

Kaikki santsasivat.


lauantai 22. helmikuuta 2020

Hirvikastike ulkofileestä


Tänä vuonna en pystynyt pitämään kokonaista hiihtolomaviikkoa, muutaman päivän sentään alkuviikosta. Jo hyvin perinteisesti lomaa vietettiin vaarin luona. Syötiin hyvin, shoppailtiin puolityhjässä kaupungissa, nukuttiin univelkoja pois ja minä luin kirjoja.

Maanantaina sisko ja lasten serkut tulivat kylään. Sovimme että minä teen ruuan koko porukalle, sisko lupasi tuoda hedelmäisen salaatin. Tiesin, että isän pakastin oli käytössä ja esikoinen toivoi hyvää hirvikastiketta (hän on edelleen padattomalla dietillä). Shoppailulta ei jäänyt ihan hirveästi aikaa ruuanlaittoon, joten kastikkeen piti valmistua ilman pitkää haudutusta. Sain käyttööni reilu 2 kg hirven ulkofilettä. Tiedän, että siitä olisi saanut upeat pihvitkin, mutta päätin silti tehdä siitä kastikkeen kuten oli toivottu. Yritin googlailla kastikeohjeita hirven ulkofileestä, mutta eihän niitä (tietenkään) löytynyt. No nyt löytyy.

Tästä ruuasta söi 8 nälkäistä hyvin, lisäksi isälle jäi muutama annos myöhemmin syötäväksi. Käytössä oli vähän suppeampi maustevalikoima kuin kotona, mutta se ei todellakaan haitannut.

150 g hyvää kotimaista pekonia
voita
n. 2 kg hirven ulkofilettä
suolaa, valko- ja mustapippuria
muutama laakerinlehti
3-4 isoa sipulia
3 isoa porkkanaa
3 rkl vehnäjauhoa
3 dl vettä
3-4 dl kermaa
1-2 rkl hilloa (minulla kriikunaa tällä kertaa)

Pilko pekoni pieniksi suikaleiksi. Laita pannulle vähän pekonia ja voita, ruskista paloiteltu liha vähän kerrallaan kuumalla valurautapannulla. Mausta jokainen lihaerä suolalla ja pippureilla (ja muilla halutuilla mausteilla) ja siirrä lihat pataan. Kun lihat on ruskistettu, lisää viimeiset pekonit ja vähän voita ja kuullota pilkottua sipulia hetki, siirrä nekin pataan, samoin laakerinlehdet. Kuori ja pilko porkkanat, lisää nekin pataan. Ripottele vehnäjauhot lihan ja kasvisten päälle, sekoita niin että jauhot ovat tasaisesti (ettei tule paakkuja).  Laita pannulle reilusti vettä ja raaputa kaikki maut talteen, kaada kuuma vesi pataan. Hauduta kastiketta puolisen tuntia. Lisää vielä kerma, mausta hillolla (jos on) ja tarkista suola. Anna vielä kerman kiehahtaa ja ja kastikkeen vähän saostua.

Sillä välin kun paistoin lihaa, esikoinen kuori kaksi kiloa perunaa, perunat kiehuivat samalla kun kastike hautui ja kun kastike vielä saostui kerman lisäyksen jälkeen, tein perinteisen muusin. Söimme siis kastiketta, muusia ja salaattia, kaikki santsasivat ja tykkäsivät.

Serkkujen vierailu ja yhdessä syöminen oli lasten mielestä loman kohokohta. Kuten esikoinen sanoi, että kunhan vaan teen hyvää perinteistä ruokaa, se maistuu kaikille.

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Kasviskeskiviikko: chili sin carne ja chili con nyhtökaura


Tässä tulee kaksi erilaista versiota chili sin carnesta. Ja vaikka aiemmin olen todennut, ettei meillä juurikaan lihankorvikkeet maistu, niin yksi poikkeus tuntuu olevan: Nyhtökaura Mexico.

Tämä on etenkin esikoisen lempiversio chilistä, usein toivottu ruoka kun kyselen toiveita kasvispäivälle. 

Chili con nyhtökaura


öljyä
1 tl jeeraa
1 tl chilimaustetta
1 tl paprikajauhetta
1 iso sipuli
1 tlk tomaattimurskaa (400 g)
3 dl vettä
1 tlk papuja
1 pss pakastemaissia
1 pkt nyhtökaura Mexicoa

hapankermaa
korianteria
lime

Kuumenna öljy pannussa, lisää mausteet ja pieneksi silputtu sipuli. Kuullota sipulisilppua ja siirrä se kattilaan. Lisää myös tomaattimurska, vesi, pavut ja maissi kattilaan, anna hautua vähän aikaa. Paista nyhtökaura pannulla öljytilkassa, lisää paketin mukana tullut mausteseos ja sekoita hyvin. Siirrä nyhtökaura kattilaan ja sekoita. Nautitaan riisin, hapankerman, korianterin ja limen kanssa.

Tämä ruoka elää kerrasta toiseen. Joskus lisään paprikan tai porkkanaa, joskus maissi jää pois. Joskus on enemmän papuja ja tomaattimurskaa joilla tuplaan ruuan, ja pakastan lopun. 



Tämä toinen versio on nähnyt ensimmäisen kerran päivänvalon mökillä joku vuosi sitten, jolloin jäimmekin sinne pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus. Ruoka oli lopussa, ja valmistin ruuan hätävara-tarvikkeista ja kasviksista mitä sattui olemaan. Tämäkin versio elää omaa elämäänsä, joskus käytän tuoreita tomaatteja, joskus säilyketomaatteja, pavut ovat mitä sattuu olemaan jne. 

Hätävara- chili sin carne


öljyä/voita
1 tl jeeraa
1 tl paprikamaustetta
1 tl chilijauhetta (tai maun mukaan)
1 iso sipuli
½ paprika
3-4 tomaattia
1 Aji Fantasy tai muu chili
(tomaattimurskaa jos tomaatteja ei riittävästi)
papupurkki
papupurkki chili-kastikkeessa

Laita pannulle öljyä/voita ja mausteet ja kuullota pilkottu sipuli. Pilko muut kasvikset lisää pannulle ne ja pavut. Anna hautua vartin verran, tarjoa riisin kanssa. Tässkin vaihtelen kasviksia sen mukaan mitä sattuu olemaan käytettävissä, esim. yläkuvan chilissä on myös maissia.

maanantai 6. tammikuuta 2020

Keitetty teeri ja teerikastike


Tänään loppiaisena joulu on siivottu pois, ei ole enää kuusta eikä joulukoristeita (oli haikeaa tänä vuonna) ja mies on vielä metsällä, ainakin yksi jänis on tulossa. Arkeen laskeutuminen alkoi tänä aamuna piimällä, puolukalla ja talkkunalla, ja lapsille on keitetty välipalakiisseli huomiselle, olen siis valmis.

Riistakokkailut jatkuvat. Löysin kuin löysinkin sen teeren, mitä etsin jo aiemmin. Lintu saattoi olla ylivuotinen, mutta ei kerrota kenellekään, ettei kukaan paheksu, täysin priimaa edelleen. En muista, että lapsuudessani meillä olisi lintuja keitetty vaan tehtiin aina pataa. Kati Pohja kertoi Riistaa lautasella -kirjassaan (sama kirja jota käytin juuri tehtyyn jänikseen) hyviä vinkkejä keitetyille linnuille, joten minäkin ajattelin kokeilla keittämistä. Vähän taas sovelsin keitto-ohjetta (yhdistelin parista ohjeesta ja käytin aineita mitä oli). Liha oli todella mureaa ja maukasta, teen kyllä toistekin näin.

Keitetty teeri


reilu litra vettä
1 teeri (nyljetty) (+ kivipiira + sydän)
1 tl suolaa
2 porkkanaa
1 varsisellerin varsi
1 sipuli
3 laakerinlehteä
rosmariinin varsi
pippureita

Lisää lintu (+kivipiira ja sydän jos tallessa) kiehuvaan veteen, ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, nyt meni vajaa 10 min. Lisää sen jälkeen kuoritut ja pilkotut kasvikset sekä mausteet. Keitä n. tunti, enemmän jos lintu on iso. Nosta lintu lautaselle, anna vähän jäähtyä ja irrota siitä kaikki lihat tarkasti irti. Siivilöi keitinliemi ja keitä sitä vähän kasaan puhtaassa kattilassa. Pakasta ylimääräinen liemi myöhempää käyttöä varten, käytä osa kastikkseeseen. Jos pakastat liemen, muista merkitä että siinä on suolaa.

Kypsän lihan voisi pakastaa, mutta minä valmistin siitä heti kastikkeen seuraavasti:

Teerikastike


1 sipuli
1 porkkana
voita/öljyä
1 teerin lihat
suolaa ja pippuria myllystä
1 rkl vehnäjauhoa
2 dl lientä
1-2 dl kermaa

Kuori ja pilko sipuli ja porkkana. Kuullota kasviksia voin ja öljyn seoksessa hetki. Leikkaa lihat tarvittaessa suupaloiksi, lisää ne pannulle, mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele vehnäjauhot päälle, anna jauhon saada vähän väriä. Lisää liemi, anna saostua. Mausta kermalla, tarkista suola. Tarjoa keitettyjen perunoiden ja puolukkahyytelön kanssa (tai esim. mustaviinimarjahillon).

Tämä muistetaan ruokana, jota kuopus kehui kovasti ja söi kaksi iso perunaa kastikkeen kanssa (en liioittele paljoa kun sanon, että saman verran perunaa kuin koko viime vuonna yhteensä kotona).

Teeri kiehumassa, kasvikset juuri lisätty

torstai 2. tammikuuta 2020

Osso buco jäniksestä


Meidän tammikuu on riistakuukausi, enkä siis osallistu tänäkään vuonna vegaanihaasteeseen. Kotimaisten kasvisten laatu heikkenee mitä pidemmälle talvi etenee (vaikka täällä ei vieläkään ole terminen talvi!), mutta pakastimet ovat täynnä riistaa. Tämän vuoden tammikuussa en aio ostaa mitään lihaa vaan käytän pakastimen antimia kaikkeen kokkaamiseen. Tammikuusta on siis tulossa myös säästökuukausi.

Minulla on yleensä pakastimet hyvässä järjestyksessä ja päässäni kaikki tieto mitä on missäkin. Mutta nyt täytyy todeta, että tilanne on karannut hallinnasta (en löytänyt sitä teertä, josta piti tänään kokata). Riistaa on tullut nopealla ja yllättävällä aikataululla niin, että on ollut vähän pakko laittaa sinne minne mahtuu, ja selkeä systeemini ei toimi enää. Nyt on siis pakastimien tyhjentämistä isosti edessä, jotta saan järjestyksen palautumaan, marjat omaan pakastimeen ja lihat omiin lokeroihin lajeittain. 

Mielestäni paras kotimainen riistakeittokirja tällä hetkellä on Kati Pohjan Riistaa lautasella. Jos kokkaan jotain uutta riistasta, etsin inspiraatiota aina tuosta kirjasta ensimmäisenä. Nyt minulla oli kaksi jäniksen koipea, joista tein suunnilleen kirjan ohjeella osso bucoa. Valkoviiniä ei ollut, käytin makeaa omenaviiniä sen sijaan, eikä tuoretta timjamiakaan ollut, kuivatulla pärjäsin. Ohjeessa oli kahden jäniksen koivet, minulla vain yhden ison jäniksen, mutta pidin silti kasvisten määrän alkuperäisenä. Haudutin myös pidempään. Neljä henkeä söi tuosta hyvin, ja vielä jäi toisen aterian verran pakastettavaksi. Alla ohje sen mukaan miten minä tein, kirjasta voi tarkistaa miten Kati oli tehnyt.

2 jäniksen koipea + sydän + kylkiluut
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
2 tl vehnäjauhoa
voita/öljyä
2 sipulia
2 porkkanaa
1 valkosipulin kynsi
vähän vettä
1 dl makeaa omenaviiniä
400 g tomaattimurskaa
1 tl kuivattua timjamia
3 laakerinlehteä

Pilko koivet muutamaan osaan, laita sydän kokonaisena, ja käytä kylkiluut (jos on) makua antamaan. Suolaa ja pippuroi lihat ja ripottele vehnäjauhot päälle. Ruskista lihat hyvässä voin ja öljyn seoksessa kuumalla valurautapannulla n. kolmessa erässä. Siirrä lihat pataan. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat, kuullota nekin pannulla ja siirrä pataan. Lisää vähän vettä pannulle, raaputa kaikki maut talteen ja kaada vesi pataan. Lisää sinne viini, tomaattimurska ja loput mausteet. Anna hautua pari tuntia, siitä viimeinen puoli tuntia ilman kantta. Tarjoa riisin kanssa. Upea ruoka!