maanantai 22. lokakuuta 2018

Maksapaella


Mies kaatoi viikonloppuna hirven. Se tietää aina herkullisia hetkiä, tuli metsältä hirven maksa, sydän ja kieli mukanaan. Maksa on parasta heti tuoreeltaan, vaikka tulee siitä aina osa pakastettua myöhempää käyttöä varten, sen verran kokoa hirven maksalla on.

Kun olin pieni/nuori, äiti teki aina hirvestysaikaan (ja tietysti joskus muulloinkin) maksapaellaa. Se oli lapsena suurta herkkua ja usein toivottua ruokaa, samaa mieltä oli siskokin. Ja tiedoksi samoin kuin kasarityylin risoton kohdalla, tämä ei tietenkään ole mikään oikea paella, vaan ihan ehtaa kasariruokaa. Kuten mies totesi, että on tässä sellainen vieno kylmän sodan tuulahdus (he-ma-pa). Riisi oli tietty tavallista puuroriisiä, eiköhän se ollut yleensä Risellaa.

Tämä annos on kahdelle, sillä lapset eivät syö maksaa edelleenkään. Saivat sitten kauriskastiketta eiliseltä, eivät valittaneet. Söimme tämän miehen kanssa kokonaan, annos oli juuri sopiva.

3 dl vettä
1½ dl puuroriisia
voita
1 isohko sipuli
350 g (hirven)maksaa
suolaa, pippuria
1½-2 dl vettä
100 g herne-maissi-paprikaa (tai muita kasviksia, tai koko pussi)

Kiehauta vesi. Lisää riisi kiehumaan, keitä vartin verran, Sillä välin laita voita (valurauta)pannulle ja ruskista silputtu sipuli siinä (siis ruskista, älä vain kuullota). Siirrä sipulit riisin joukkoon. Lisää vähän voita uudestaan pannulle ja ruskista maksaviipaleet hyvällä lämmöllä, suolaa ja pippuroi reilusti. Siirrä viipaleet kattilaan riisin ja sipulin joukkoon. Kaada pannulle vettä ja kaavi kaikki maut talteen, kaada tämä kiehuva vesi kattilaan. Lisää myös kasvikset sekaan ja anna lopunkin nesteen imeytyä riisiin. Nauti sellaisenaan tai salaatin kanssa.


Muistelimme tänään siskon kanssa että miten tämä tehtiinkään, tähän päädyttiin. Toki nykyisin käyttäisin muita kasviksia, mutta halusin tehdä tämän aitoon tyyliin sellaisena kuin se oli 1980-luvulla (ehkä siinä oli välillä sekavihanneksia). Täytyy sanoa että autenttiselta maistui, tuli ihan lämmin ja nostalginen fiilis. Myös mies tykkäsi ruuasta. Kuva ei ole houkuttelea, mutta eikö näytä siltä kuin olisi suoraan 1980-luvun keittokirjasta otettu. Luulisin myös tietäväni mistä keittokirjasta äiti oli ottanut ohjeeseen ideaa (minä en tätä muistanut, mutta sisko muisti). Ohjeessa oli mm. hummeria, sinisimpukkaa ja sahramia, luovaa kokkausta vai mitä.

6 kommenttia:

Viikonloppukokki kirjoitti...

Kylmän sodan tuulahdus on kyllä hauskin luonnehdinta herne-maissi-paprikalle mitä olen aikoihin kuullut :)

Ulla kirjoitti...

Hirven maksa on parasta herkkua. Harmi, ettei sitä myyntiin asti riitä.
Melko eksoottinen ohje simpukoineen ja hummereineen :-D

sauvajyvänen kirjoitti...

Viikonloppukokki, samaa mieltä minäkin :D

Ulla, jos joskus tavataan, voin tuoda tuliaiseksi ;) Ei siinä alkuperäisessä ohjeessa ollut maksaa eikä he-ma-pa:aa, luovasti äiti keksi vaihtaa nuo. Ei siinä tainnut samaa olla kuin riisi, ja sekin erilaista ;D

Ulla kirjoitti...

Tuolla lupauksella sitä voisi lähteä pääkaupunkiseudulle saman tien :-D

sauvajyvänen kirjoitti...

Pitääpä sitten järjestää tapaaminen jos vielä tänä vuonna maksaa tulee. Hirviorukalla on vielä kaksi lupaa jäljellä, katsotaan käykö miehellä tuuri.

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Minä olen aina pikkuisen kade perheille, joissa on metsästäjä. Noh, onneksi naapurikaupasta sai hirven jauhelihaa niin päästiin nauttimaan hirvipullista meilläkin.
Eksoottisen oloinen ohje, mutta uskon kyllä maistuneen. :-)