sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Kirkas suppilovahverokeitto itämaisin maustein


Tämä vuosi on ollut yksi huonoimmista sienivuosista mitä muistan, vaikka muualla sieniä ilmeisesti onkin ollut. Olen sentään saanut suppilovahveroita muutamaan ruokaan ja joulun sienisalaattiin, ja vähän vietyä kummilleni. Yhtenä päivänä tein sopivan kokoisen keiton itselleni:

pari kourallista suppilovahveroita (tai n. 1½ dl paistettuja ja pakastettuja suppiksia)
öljyä/voita
1 sipuli
1 porkkana karkeasti raastettuna
suolaa ja pippuria
3 dl hyvää lientä (minulla kyyhky-)
pala tuoretta inkivääriä raastettuna
1 kaffir-limen lehti
pala sitruunaruohoa vähän murskattuna
1 chili vähän pilkottuna (tai maun mukaan)
½ tl korianterinsiemeniä

Perkaa suppilovahverot, paista pannulla niin että nesteet haihtuvat (tai käytä käytä valmiiksi paistettuja ja pakastettuja). Lisää pannulle vähän öljyä ja/tai voita ja pilkottu sipuli ja raastettu porkkana, suolaa ja pippuroi. Kuullota kasviksia sienien kanssa muutama minuutti. Laita sillä välin kattilaan liemi ja mausteet, nosta kiehuvaksi. Kaada sienet ja sipulit joukkoon, anna kiehua kymmenisen minuuttia, tarkista suola. Poista limenlehti, sitruunaruoho ja chilin kappaleet (tarvittaessa) ja kaada keitto lautaselle. Nauti sellaisenaan.

Tämä oli taivaallisen hyvä sienikeitto, heittämällä paras mitä olen tehnyt, ja ehkä paras mitä olen koskaan syönytkään. Lientä/vettä lisäämällä, ja ehkä nuudeleita myös, tästä saa ruuan isommallekin määrälle syöjiä, makua kyllä riittää.


Luin samaan aikaan  mielenkiintoisen kirjan surusta ja siitä kuinka sienestyksen avulla oli mahdollista päästä eteenpän. Long Litt Woon kirja Minun sienipolkuni, suosittelen vahvasti! Koskettava, ajatuksia herättävä ja jollain primitiivisen maagisella tavalla kiinnostava kirja sienistä, sieni-ihmisistä ja elämästä, sekä siihen kuuluvasta surusta.

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Kasviskeskiviikko - tortillapaistos


Kaikkien näiden vuosien kokeilujen jälkeen on todettava, että meidän perheessä uppoaa parhaiten kasvisruoka, joka ei sisällä mitään "lihankorviketta", vaan on ihan vaan vanhanaikaista kasvisruokaa. Kunnia elintarviketeollisuudelle, mutta melkein kaikki kokeilut meillä ovat jääneet kokeiluiksi. Kaikenlaiset papuruuat ovat olleet aina kaikkien muiden paitsi kuopuksen suosikkeja. Mutta kehitystä on hänelläkin tapahtunut, sillä hän totesi vihdoin tästäkin ruuasta, että mielummin syö kuin on nälässä (ja söi kelpo annoksen).

Tämä ruoka on ollut joskus vuosia sitten Anton&Antonin ruokakassissa, yksi niistä monista A&A resepteistä, jotka ovat jääneet meillä elämään. Vuokaa on tehty tähän mennessä kymmeniä kertoja. enkä enää edes muista kuinka autenttinen tämä resepti tällaisenaan on, luulisin että melko tarkka edelleen. Kirjaan sen nyt  vihdoinkin ylös (tai siis julkaisen, tämä on ollut luonnoksena blogissa vaikka kuinka pitkään). Paprikan määrä vaihtelee, joskus lisään raastettua porkkanaa, papuja käytän mitä sattuu olemaan eli joka kerta tulee vähän erilainen samanlainen.

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 paprikaa
öljyä
chiliä, paprikaa, savupaprikaa
1 tl jeeraa
400 g tomaattimurskaa
1 rasia punaisia linssejä (290 g) (tai 1½ dl kuivattuja linssejä keitettynä ja valutettuna)
1 rasia mustapapuja tai muita papuja (290 g)
200 g pakastemaissia
1 tl suolaa
1 dl ranskankermaa
6 tortillalättyä (sellaista keskikokoista)
130 g mustaleima emmentalia tai muuta mieluista juustoa

Kuullota silputtua sipulia, valkosipulia ja paprikaa öljyssä, jonka olet maustanut chilillä, paprikoilla ja jeeralla. Lisää tomaattimurska, anna hautua hetken. Lisää myös linssit ja pavut sekä maissi joukkoon, tarkasta suola. Sekoita lopuksi ranskankerma joukkoon. Kokoa paistos pyöreään vuokaan: laita pohjalle tortillalätty, kastiketta, tortilla, kastiketta jne. Jätä tortilla päällimmäiseksi ja peitä se juustoraasteella. Paista 220 asteessa 10 minuuttia. Hyvää sellaisenaan, vielä parempaa limen, hapankerman ja korianterin kanssa.

Maistuu myös seuraavana päivänä, tai pilkottuna ja pannulla paistettuna jämäruokapäivänä.

torstai 10. lokakuuta 2019

Aleksis Kiven päivä ja vielä yksi suppilovahverohillo


Hyvää Aleksis Kiven päivää! Lempikirjailijani, voimallisen suomen kirjoittajan ja metsässä kulkijan juhlapäivä on tänään, vuoden parhaana ruokakuukautena. Aleksis Kiven päivään sopii metsän antimet tavalla tai toisella, niin myös sienet. Olen tehnyt suppilovahverohilloa aiemminkin, ihan tavallista ja itämaisin maustein maustettuna. Nyt tein vielä yhdellä tapaa, joka taisi olla tavallaan paras näistä kolmesta.

Kävimme lauantaina poimimassa suppilovahveroita Kielometsän takaa. Päivän päätteeksi minulla oli muutama litra suppiksia. Peratessani sieniä otin erikseen talteen litran verran pieniä sieviä sieniä. Haluan tehdä hillon aina pienistä kokonaisista sienistä. Tästä määrästä tuli vähän yli kaksi pikkupurkillista hilloa. 

2 dl vettä
1 dl omenaviinietikkaa
10 korianterin siementä
5 valkopippuria
10 viherpippuria
1 tl sinapinsiemeniä
1 l pieniä suppilovahveroita

1 dl hillo-ja marmeladisokeria

Laita kaikki aineet sokeria lukuunottamatta kattilaan. Keitä 20 min, sekoita välillä. Lisää sokeri ja keitä vielä 10 minuuttia. Purkita steriloituihin purkkeihin. Sopii erinomaisesti riistan lisänä tai maustamaan vaikka kasvissosekeittoa. 

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Omenakompotti seljanmarjalla ja päivä Kielometsässä


Jos edellinen postaus oli tilitystä, on tämä kirjoitus ylistystä. Vietin eilen nimittäin aivan ihanan päivän Kielometsässä. Olimme suunnitelleet tätä syksyistä säilömispäivää Kielometsässä hyvissä ajoin kesällä. Minä olin jo viikolla käyttänyt illan pari tutkailemalla omaa kirjastoani ja sen säilömiskirjoja ja suunnittelemalla eväitä. Ilse.Kahvelon sanoin otimme kaiken irti päivästä, ja suuntasimme seutuville jo varhain aamulla eväiden ja sienikorien kanssa. Vietimme aamupäivän sienimetsässä kahdestaan (saaliina lähinnä rouskuja) ja puolen päivän jälkeen saavuimme Kielometsään. 

Sitruuna kurpitsahilloon, omenat kompottiin, parmesan risottoon ja mulled cider 

Olimme etukäteen suunnitelleet säilövämme jotain omenoista ja kurpitsasta. Tämän lisäksi Kielometsän Jukalla oli seljanmarjaa pakastettuna. Hän oli jo keittänyt marjoista mainiota mehua ja upeaa hilloa, joita oli tarjolla. Saimme myös maistaa hänen aiemmin seljanmarjoista tekemäänsä "seitsemän vuoden kastiketta". Minä löysin tämän hetken lempikeittokirjailijani, Nigel Slaterin, päiväkirjoista (Kitchen Diaries II)  yksinkertaisen omenakompotin ohjeen: 

1,2 kg omenia
120 g sokeria (enemmän kuin ohjeessa)
reilu 1 dl seljanmarjaa

Pilko omenat lohkoiksi. Kirjan ohjeessa ne käskettiin kuoria, mutta minä en kuorinut näitä kauniita ohutkuorisia Kielometsän omenia. Keitä lohkoja kasaan sokerin kanssa. Keitin näitä omenia aika pitkään, omenat voi jättä vielä enemmän kokonaisiksi niin halutessa. Sekoita lopuksi seljanmarjat joukkoon, ja anna vielä kiehua hetki. Älä enää sekoita kompottia liikaa, etteivät marjat hajoa.

Säilyy jääkaapissa jonkin aikaa, paitsi tulee syötyä nopeasti. Nigel (ja minä) syö kompottia esim. aamujogurtin kanssa. Aion syödä sitä myös kaurapuuron kaverina. 


Keitimme myös sitruuna-kurpitsahilloa sellaisenaan sekä chilillä ja inkiväärillä maustettuna. Iso määrä ei haittaa kun jaoimme kaiken kolmeen. Ehkä Kahvelossa tarjotaan joskus kurpitsahilloa jossain muodossa. Minä aion käyttää chilillä ja inkiväärillä maustetun hillon ruuanlaitossa.

Jukan ottama kuva

Jukka keitti meille Jamie Oliverin Mulled cideria omista omenoista tehdystä siideristä. Ihana lämmittävä juoma kylmän sienimetsän jälkeen (sanoinko, että luntakin oli maassa siellä täällä). Minä olen haaveillut vuosikausia englantilaisesta mulled ciderista, ja nyt sitä siis sain. Täytti kaikki odotukset ja sen yli.

Jukan ottama kuva

Kielometsän isännät valmistivat meille myös illallisen, upeaa tomaattipiirasta ja kurpitsarisottoa. Minä ja Ilse.Kahvelo kumpikin oltiin sitä mieltä, että saimme elämämme parhaan risoton, ja kaikki olemme sitä mieltä että tuo Markon tomaatti-quiche on paras kasvispiirakka mitä on. Enkä  muista milloin olisin nähnyt näin kauniisti katettua pöytää, tuntui että sydän suorastaan suli kaikesta hyvästä ja kauniista ympärilläni. Ihana päivä!


Koko Kielometsä on kuin satua matkalla muistoihin. Jos kävelee yläkertaan, näkee tuon huonekuusen. Tuli suorastaan epätodellinen tunne, että onko sitä jossain kauniissa unessa. Tällaisen päivän jälkeen on yhtä virkistynyt ja hyvä olo kuin hyvän loman jälkeen. 

ps. Tästä päivästä kuullaan vielä lisää.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Palstakuulumiset ja muistilista ensi vuodelle


Minulla on ollut lähes täydellinen välivuosi palstaviljelystä. Palsta on rikkaruohottunut ja siementänyt perusteellisesti, minulla meni ns. moti koko hommaan. Olen kyllä saanut jonkun verran satoa, sain perunat ja auringonkukkia esikoisen Prometheus-juhlaan (tämä taisi olla keväällä tärkein tavoite). Sipuleita sain jonkin verran, ne eivät petä koskaan, avomaan kurkkua upean sadon neljästä taimesta ja vadelmaakin tuli hienosti. Keräsin mustajuuren siemeniä ja vielä taitaa olla korianterin siemeniä kerättävissä. Mutta siinä se.

Olin valmiiksi aika poikki toukoaikaan ja kansalaisvaikuttaminen alkoi viedä mehut kaiken muun ohella. Keväällä oli hirmuaikaisin todella lämmintä ja kuivaa, sitten tuli kylmät ja kuivat pakkaskelit. Ja uudestaan lämmintä ja kuivaa. Ja kesä meni vuoroin paahtavassa kuumuudessa ja hetkittäisessä sateessa (mökillähän oli vieläkin kuivempaa kuin viime vuonna, joka oli ennätyskuiva vuosi koko Suomessa).

Kiireiden keskellä toukotöihin ja sen jälkeen jäi liian vähän aikaa, eikä mikään itänyt noissa olosuhteissa. Kukat, salaatit, yrtit, ei mitään. Herneet ja pavut jäivät laittamatta maahan. Punajuuret, se vähän mikä iti, tukehtui rikkaruohoihin. Porkkanoista iti muutama lajike, nekin jäivät harventamatta ja peittyivät rikkaruohoihin.

Kaiken kaikkiaan tästä vuodesta ei ole mitään raportoitavaa, muutama asia jää ylös ensi vuodelle:


  • Jussi on ihan turha peruna. Annabelle on ihan ok, mutta altis rutolle. Siikli erinomainen, ehkä parempi kuin Arielle. Perunat mitkä jäävät jääkaappiin: ei kannata vaivautua. Kasvoivat huonosti jos ollenkaan, ja loput söivät myyrät tai tauti vei.
  • Jos viljely ei innosta ensi vuonnakaan, peitä viljelemättömät alueet heti äläkä kuvittele että saat jotain tehtyä.
  • Pidä toinenkin välivuosi tomaatille. Muutama chili ruukussa riittää.
  • Peitä pihan kasvulaatikko harsolla ja estä eläinten pääsy kehikolla. Tai pidä sekin kesannolla.
  • Mieti myös mahdollista välivuotta mökin kasvimaalle


Olen alkanut tosissani miettiä palstaviljelyn lopettamista. En ehkä jaksa taistelua rikkaruohojen kanssa, en jaksa oikukkaita säitä, en jaksa sitä, ettei kasvattamani ja valmistamani ruoka kuitenkaan kelpaa. Ja kaikkia niitä kasviksia, mitä ennen ei saanut kaupoista, saa nykyisin helposti lähiprismasta ja -sittarista edullisesti. Niilla satasilla mitä menee maanparannukseen ja siemeniin, saa paljon hyvää toreilta ja kaupoista.