keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Liemi hirvenluista



Olin lasten kanssa seuraamassa viimeisten hirvenvasojen jakamista. Minulla on paljon hyviä lapsuusmuistoja kaikesta hirvenmetsästykseen liittyvästä, ja edelleen minusta maailman toiseksi paras tuoksu minkä tiedän on metsältä palaavan (miehen) tuoksu jossa on sekoitus savua, väkevää metsää ja aavistus verta, jos näin nyt uskaltaa/kehtaa sanoa ääneen. Sellainen primitiivisellä tavalla kiehtova tuoksu jota ei edes osaa sanoin kuvailla, sen vaan tuntee kuten muinaissuomalainen tuntee. Anatomiantietämykseni on saanut erinomaisen pohjan jo lapsuudessa, kun seurasin tarkkaan lihan paloittelua ihan pienestä pitäen. Siinä tuli lihakset, luusto ja muut kudokset tutuiksi, sisäelimistä puhumattakaan. Ja jo lapsuudessa pääsin pelkistetyn tartar-pihvin makuun :D

Tilat ja välineet ovat parantuneet roimasti sitten oman lapsuuden, hyvä niin, sillä se näkyy lihan laadussa ja säilyvyydessä, ja onhan se kiva työskennellä hyvissä asianmukaisissa tiloissa. Omat lapset seurasivat samalla tarkkuudella leikkaamista kuin itsekin aikanaan, kuopusta kiinnosti lisäksi kaikki taljat, luusaha ja muut vempaimet.  

Pyysin kasan luita, ja ne pienittiin ystävällisesti minulle sellaisiksi jotka mahtuvat omaan kymmenen litran kattilaan. Lihaa näissä ei juurikaan ollut, eli tämä liemi sain makunsa todellakin luista ja luiden ytimistä. Vihanneksiakaan en käyttänyt paljoa, osin sen takia ettei kattilaan olisi enempää mahtunut. Paahdoin luut ja kasvikset uunissa ennen keittämistä. Aikaa tähän meni kaikkineen useampi tunti, mutta vaivaa ei juurikaan, ja nyt minulla on 5 litraa vahvaa hirvilientä pakastimessa. Liemen voi laimentaa reilustikin, sen varran makua siinä on, eli varmaan kaikenkaikkiaan tällä vaivalla saan n. 20 l lientä.

luita niin paljon kuin kattilaan mahtuu
3 porkkanaa
1 iso palsternakka
3 sipulia
3 vartta varsiselleriä
2 pientä naurista
vettä

pippureita
laakerilehtiä
persiljaa
timjamia

Laita luut ja pilkotut kasvikset isoon uunivuokaan tai uunipellille. Paahda 225 asteessa vajaa puoli tuntia, niin että juurekset ja lihat saavat vähän väriä. Siirrä kaikki isoon kattilaan ja lisää vettä niin, että kaikki peittyy. Nosta vesi kiehuvaksi hiljalleen ja ala kuoria vaahtoa niin kauan kuin sitä tulee. Näistä luista vaahtoa tuli paljon, siihen meni varmaan tunti aikaa, eli kävin aina silloin tällöin kuorimassa vaahdon pois. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää musta- ja valkopippureita sekä jokunen maustepippuri. Lisää myös muutamia laakerilehtiä sekä reilusti tuoretta timjamia ja persiljaa, sekä vettä tarvittaessa. Anna melkein kiehua hiljalleen muutama tunti. Siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan ja anna jäähtyä. Kuori rasva pinnalta pois, ja keitä tarvittaessa kasaan ja pakasta erissä. Suolaa en lisää vielä tässä vaiheessa, lisään sen aina vasta ruokaa laittaessa. Loistava liemi patoihin, kastikkeisiin ja keittoihin, tai ihan sellaisenaan.


ps. Meillä oli kolmasluokkalainen naapurintyttö kylässä samaan aikaan kuin aloin valmistella liemenkeittoa. Hän muisti heti, että olin joskus aiemmin tehnyt samalla tapaa lihalientä ja keittänyt lihasopan sen jälkeen. Minä en enää muista koko juttua, siitä on monta vuotta aikaa, mutta hän muisti heti luukasan nähdessään kuinka oli saanut ihan parasta lihasoppaa meillä. Jes!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Hirvenposkea haudutuspadassa

Hyvää Cheekkiä leivän välissä, liha upotetuna leivän sisuksiin

Meillä ei ole ollut tähän saakka tapana ottaa talteen hirvenposkia, mutta tulevaisuudessa ihan varmasti on! Tämä kaikki sai alkunsa Kaikki äitini reseptit Nannan Prässätystä hirvenposki-postauksesta viime vuodelta. Postauksen innoittamana mies ja isä irroittivat minulle tänä vuonna kolmen hirven posket. Homma oli kuulemma saanut vähän utelua ja ihmettelyä aikaan, mutta ainakaan vielä kukaan muu ei ollut innostunut (ja hyvä niin hih!). Pakastin posket ensin, ja suosittelenkin keräämään kaikki hirvikauden posket samaan pataan, sen verran pitkä haudutus on edessä, ettei ehkä paria pientä poskea kerrallaan kannata valmistaa. Kolmesta hirvestä tuli poskilihaa vajaa puolitoista kiloa, mutta kuuleman mukaan vielä vähän enemmän olisi mahdollista saada per hirvi, sillä myös niskan puolella on vastaavaa lihaa.

Lihaa (n. 500g) juuri padasta nostettuina kokonaisina paloina

Vähän mietittiin miten posket valmistaisi, mutta päädyttiin melko nopeasti haudutuspataan ja todella pitkään haudutusaikaan. Käytin vielä grilliä hyväkseni, mutta olisi lihat voinut pannunkin kautta pyöräyttää pataan. Mies siisti lihat minulle patavalmiiksi, asia jota arvostan suuresti. Lapset ilmoittivat yhdestä suusta etteivät aio syödä poskia, joten päätin tehdä tulisempaa lihaa kuin yleensä teen. Pitkän haudutuksen jälkeen minulla oli iso kulhollinen lihaa, jonka pystyi lusikalla tai haarukalla pyöräyttämään pehmeäksi lihaksi. Kaikki kalvot, ja mitä nyt siellä lihojen välissä olikaan, oli sulanut olemattomiin, ja lopputuloksena oli ihan mielettömän pehmeää ja maukasta melkein mustaa lihaa. Nyhtöhirvi on mielestäni kuivaa eikä edes kovin maukasta, mutta hirvenposki on ehkä parasta mitä voi olla.

1,5 kg hirvenposkia
mausteita

2 sipulia
1 palsternakka
3 chiliä (1 Hot carrot ja 2 Aji Angeloa)
1,5 l vettä
½ dl Jaloviinaa (yhden tähden)
n. 10 valkopippuria
merisuolaa
tuoretta timjamia reilusti

Siisti hirvenposket, kaikkia kalvoja ei tarvitse poistaa, eikä niitä kai oikein kaikkia saisikaan poistettua lihasten välistä. Mausta lihat reilusti sellaisilla mausteilla kuin haluat, nyt oli reilusti erilaisia kuivattuja ja savustettuja chilejä ja paprikoita. Grillaa lihat kuumassa grillissä, tai paista kuumalla valurautapannulla hyvä pinta. Siirrä lihat haudutuspataan. Lisää pari sipulia, palsternakka, ja mieleisiä chilejä palasina. Kaada päälle vettä niin että kaikki peittyvät kunnolla, lisää Jaloviina, pippureita, suolaa ja reilusti tuoretta timjamia. Laita pata asetukselle low ja anna hautua 22 tuntia (tai sinne päin, minulla meni nyt tämä aika). 

Seuraavana päivänä nostele lihat kulhoon. Pyöräytä lihoja haarukalla tai lusikalla jotta ne menevät ihan pieneksi, lihaa ei tarvitse edes nyhtää pieneksi. Jos jäljellä olisi isoja kalvokappaleita, ne olisi nyt helppo poistaa, mutta ainakaan minulla niitä ei enää näkynyt. Lihan voi käyttää nyt mihin ruokaan haluaa tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Siivilöi myös liemi talteen, sain litran verran ihan mielettömän hyvää tulista lihalientä.

Me söimme ensimmäisen aterian hirvenposkista patongin välissä chipotle-majoneesin kanssa. Maut täydensivät toisiaan ja ruoka oli parasta pitkään aikaan, olimme todella tyytyväisiä. Sekä minua että miestä hymyilytti syödessä, niin hyvää se oli. Lopun lihan pakastin parissa erässä, sitä voi syödä pitaleivän välissä, pitsassa, kastikkeessa, leivällä, ihan miten vaan. Ja ensi vuonna uudestaan.

Pata juuri valmiina

lauantai 25. lokakuuta 2014

Kokonainen porsaan kassler grillin kautta uunissa

Grillissä käynyt liha
Nyt on hirvet nurin tältä vuodelta. Lihatkin on jo pakastettu, osa porukasta saa vielä viimeisistä vasoista omat palansa. Jos muistelen oikein, niin tänä vuonna hirvet tulivat suht nopeasti, ainakin joskus on mettällä oltu vielä marraskuun puolella. Tietystikään lupia ei ole kamalan paljon, mutta joskus on sitä vähääkin pitänyt hakea pitkään. Hyvä näin. 

Mökillä ei enää paljoa ulkohommia voi/tarvitse tehdä, kun maa on niin jäässä. Mutta savusaunan voi tietysti lämmittää, polttaa nuotiota ulkona ja muuten vaan nauttia loppusyksyn säästä. Ja ruokaahan pitää aina tehdä. Minulla oli ollut pakastimessa kahden kilon kassler jo jonkin aikaa, sen verran pitkään että oli hyvä aika tehdä se. Halusin paistaa sen uunissa kokonaisena, mutta ihan helposti ei meinannut ohjetta löytyä, suurin osa kassleriresepteistä oli nyhtölihaa, karkkipossua tai grillipihviä. Jonkin verran oli ohjeita jossa liha paistettiin todella hitaasti ihan miedolla lämmöllä. 

Minulla meni aikataulut leipomusten ja miesten aikaisen metsältäpaluun johdosta vähän sekaisin, eli monen tunnin uunituksiin ei ollutkaan aikaa. Lisäksi mökiltä on jo iso osa mausteista viety pois, joten turvauduin kahteen helppoon ratkaisuun: jenkeistä tuotuun mausteseokseen ja maatilatorilta ostettuun soosiin. Lihasta tuli todella hyvää, maistui ihan kaikille ja sitä oli riittävästi viidelle (hih, jäi vähän ylikin).

2 kg porsaan kassler
mausteita
kastiketta
2 dl vettä

Anna lihan tasaantua huoneenlämpöön. Mausta liha hyvällä mausteseoksella, n. 2-3 rkl, joko itsetehdyllä tai valmiilla. Tässä maistui savustettu chili ja paprika reilusti. Grillaa lihaan kunnolla kuumassa grillissä hyvä ja maukas pinta. Minä grillasin viisi minuuttia puoleltaan, toista vähän kauemmin puunhakureissusta johtuen. Laita liha sen jälkeen uunivuokaan ja lisää hyvää kastiketta n. ½-1 dl päälle. Lisää vettä niin, että pohja peittyy. Paista 175 asteessa tunti ja laske lämpötila 150 asteeseen ja paista toinen tunti. Kääri liha folioon ja anna sen levätä vähintään vartti, mielellään puoli tuntia. Valmista sillä välin perunamuusi loppuun ja tee raikas kaalisalaatti ja nauti hyvästä ruuasta hyvässä seurassa päivän ulkoilun jälkeen.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ruusukaalia, omenaa ja cheddaria


Lisää ruusukaalia. Tämän reseptin esikuva löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Minä en mitannut raaka-aineita ollenkaan, tein itselleni salaatin sen mukaan mikä näytti hyvältä. Keräsin ruusukaalisadon talteen ja aivan tuoreita ruusukaaleja oli siis tarjolla. Koska ruusukaalit syödään raakana, kannattaa suosia todella tuoreita. Osa oli niin pieniä, etten halkaissut niitä, osa oli ihan hienon kokoisia. Tämä vuosi oli ensimmäinen vuosi, kun onnistuin saamaan kunnon sadon niistä muutamasta taimesta mitä minulla oli.

ruusukaalia
omenaa
hyvää cheddaria
sitruunaa
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria myllystä

Siisti ja puolita ruusukaalit. Pilko omenaa ja murustele hyvää cheddaria joukkoon. Purista vähän sitruunamehua, lisää oliiviöljyä ja suolaa ja pippuria myllystä. Nauti sellaisenaan. Kun haarukkaan ottaa kaikkia kolmea pääraaka-ainetta, makukokemus on ihan uusissa ulottuvuuksissa. Yksinkertaista, mutta niin hyvää uudella tapaa, taas kerran.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Ruusukaalia ja karpaloita


Tämä ohje löytyy Pioneer Woman Ree Drummondin kirjasta A year of holidays, värien takia joulun kohdalta. Nyt ei ole joulu, mutta ruusukaalisato (ensimmäinen sellainen hyvä!) oli kerättävä ja syötävä, ja tätä halusin kokeilla ensimmäisenä. Kirjassa ohje on tehty isolle väelle, ja minä pienensin ohjeen yhteen kuudesosaan.

½ dl tummaa balsamicoa
1 rkl sokeria

400-500 g ruusukaalia
1 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

n. ½ dl kuivattuja karpaloita

Laita balsamicoviinietikka ja sokeri ihan pieneen kattilaan ja keitä seosta kasaan vartin verran, tai kunnes se on sopivan paksua.

Siisti ruusukaalit ja laita ne uunivuokaan. Lisää öljy, suola ja pippuri ja sekoita niin, että kaikki on tasaisesti sekaisin. Levitä ruusukaalit yhteen kerrokseen ja paista 200 asteessa n. 20-25 minuuttiia. Siirrä ruusukaalit tarjoiluastiaan, lisää päälle kuivatut karpalot ja kaada päälle balsamicosiirappi.

Ree totesi, että ruusukaalin vihaajistakin tulee käännynnäisiä tämän ruuan myötä, ja se on todella helppo uskoa. Ehkä parasta mitä olen ruusukaaleista saanut, ikinä. Tätä pitää tehdä pian uudestaan!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Punainen puolukka-lehtikaali-smoothie

Smoothieta ei tule paljoa postattua, siitä huolimatta että niitä tulee juotua lähes päivittäin. Ne tulee tehtyä aina sen mukaan mitä sattuu kaapissa olemaan, eikä mittasuhteetkaan ole tärkeitä, kunhan kaataa tehosekoittimeen. Nyt tuli kuitenkin kivanvärinen juoma puolukasta ja punaisesta lehtikaalista, joten ajattelin kirjoittaa sen ylös. Tästä tulee sopiva annos kahdelle tai lounas yhdelle. Jos et halua käyttää yhtään sokeria, voi käyttää peljästään maustamatonta jugurttia, tai toisaalta jos olet makean ystävä, käytä pelkkää vaniljaa. Onnistuu toki vihreälläkin lehtikaalilla, silloin vaan väri ei jää noin punaiseksi.

1 dl jäisiä puolukoita
1 kourallinen punaista lehtikaalia
2 dl vaniljajugurttia
2 dl maustamatonta jugurttia

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja kunnolla sileäksi. Hyvän mielen juomaa. Jos haluat, niin lisää ruokalusikallinen talkkunaa ja saat vielä täyttävämmän annoksen.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Juuren puolukkalohi


Puolukka on lempimarjani. Hyvänä puolukkavuonna syön puolukkaa lähes joka ikinen päivä, huonompana vuotena joudun vähän säännöstelemään käyttöä. Näin huonoa puolukkavuotta en muista kokeneeni, mutta eipä tullut muitakaan marjoja, eikä sieniä, vakipaikoilta. Puolukka on mielestäni monikäyttöisin marjoistamme, sillä se sopii niin suolaiseen kuin makeaan leivontaan, ruokien lisukkeeksi, jälkiruokiin, mehuksi, hilloksi/hyytelöksi, salaatteihin ja oikeastaan mihin vaan. Ja todellakin kalan kanssa, se tuli todettua nyt.

Loistavassa Juuri Nyt* -kirjassa oli puolukkalohen ohje, ja ajattelin että tuota on pakko kokeilla. Jostain syystä tuo sapas on Juuressa mennyt ohi, mutta onneksi ohje löytyy kirjasta. Kirjassa lohi tarjottiin rakuunaöljyn kanssa mallasleivältä, mutta minä söin ihan sellaisenaan ruisleivän päällä. Tästä ei aamiainen parane. Kala ei minulla ollut läheskään niin hienon näköistä kuin kirjan kuvassa (ei ole pelkästään kuvaustekninen asia) mutta aivan ihana puolukan maku siinä silti oli. Ensi kerralla otan varmaan jääkaapissa valmiiksi olevaa puolukkasurvosta niin, että nestettä on reilusti, nämä puolukat nimittäin olivat aika kuivia. Ja jos graavauksen jälkeen hirvittää heittää hyvät, mutta aavistuksen suolaiset ja kalanmakuiset puolukat kompostiin, niin suosittelen tekemään puolukkasämpylöitä, eli tavalliseen sämpylä/leipätaikinaan puolukkasurvos mukaan, ja näin saat hyvänmakuisia punertavia sämpylöitä.

1 kirjolohifilee
merisuolaa
sokeria
3 dl puolukkaa

Graavaa lohi perusohjeen mukaan, eli 2 rkl suolaa ja 1 rkl sokeria kiloa kohtu. Survo huoneenlämpöiset puolukat haarukalla ja levitä survos tasaisesti lohen päälle. Anna kalan graavautua yön yli (minulla tosin meni 1 vrk). Poista puolukat ja leikkaa file viipaleiksi. Minä söin kalaa sellaisenaan ruisleivän päällä, siitä ei aamiainen parane.


*olisin laittanut linkin WSOY:n sivuille kirjan esittelyyn, mutta enpä enää löytänyt sellaista mahdollisuutta uusituilta sivuilta, eikä vanhat linkit enää toimi. Sori.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Selleripihvit


Tässä on syy, miksi en aio enää kasvattaa mukulaselleriä. Vasemmalla oma "mukula"selleri, oikealla Hakaniemen torilta ostettu kotimainen mukulaselleri. Viime vuonna esikasvatin itse, ja tulos oli ihan vastaava kuin tuo tämänkin vuotinen. Koska esikasvatus ei ole minun juttu, ajattelin tänä vuonna ostaa valmiit taimet, ja niin tein, mutta lopputulos ihan sama. Tuon vasemmanpuoleisen lisäksi minulla kasvoi 3 samanlaista "mukulaa", ja ne neljä taimea maksoivat saman verran kuin tuo oikeanpuoleinen selleri. Juuen kasvata mukulaselleriä itse enää, ikinä.

Tämä resepti löytyy uusimmasta Glorian Ruoka&Viini-lehdestä (7/2014), ja se ilmestyi tänään myös Soppa365:n sivuille. Viikonloppuna tuli syötyä hyvää hirvenlihaa pihveinä ja juuri kaadetun hirven maksaa sen verran paljon, että tähän viikkoon mahtuu useampikin kesvispäivä. Kannattaa katsoa pihvien kuva tuolta sopan sivulta, siellä on ihana Sami Repon ottama kuva. Vaikka pihvit olivat todella hyviä, ne eivät pysyneet kasassa minun tekemänä. Mietinkin etä tarkoittiko tuo 300 g selleriä kuorineen vai kuorittuna, varmaankin kuorineen. Minä punnitsin raasteen, ja se näytti aika paljolta siihen nähden, että reseptissä oli vain yksi muna. Omenakin oli aika iso Antonovka. Eli seuraavalla kerralla laitan joko vähemmän selleriä tai sitten kaksi munaa. En myöskään saanut tuossa ohjeen paistoajassa paljoakaan väriä pintaan, vaan taisin paistaa tupla-ajan, eli melkin 10 minuuttia puoleltaan. Mutta hyviä nämä pihvit olivat, hyviä todellakin. Suosittelen myös sellerivihaajien kokeilla näitä pihvejä, sillä se sellerille tyypillen maku (minkä siis haistaa) häviää paistaessa kokonaan, ja selleri maistuu vaan lempeän hyvälle.

2 rkl ranskankermaa
½ rkl hunajaa
2 rkl korppujauhoa
1 kananmuna
mustapippuria myllystä
1 tl suolaa
300 g juuriselleriä
1 omena
1 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä
voita/öljyä

Sekoita ranskankerma, hunaja, korppujauhot, kananmuna (tai 2) ja mausteet kulhossa, anna turvota viitisen minuuttia. Kuori ja raasta selleri ja omena sillä välin, rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi. Sekoita kaikki aineet keskenään. Muotoile taikinasta 8 pihviä ja paista niitä miedolla lämmöllä nelisen minuuttia kummaltakin puolelta, tai kauemmin jos tarvitsee.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Aleksis Kiven päivä ja puolukkapiirakka

On se kiirettä pitänyt. Ei ehdi silakkamarkkinoille, ei ehdi hulluille päiville, ei meinaa ehtiä leipomaan eikä mitään. Mutta Aleksis Kiven päivä on taas täällä, aivan kuten oli viime vuonna, ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä. Ensi vuonna Aleksis Kiven päivä osuu viikonloppuun, jos sitä silloin vihdoin saisi tehtyä riistaa kuten metsämiehen päivänä kuuluukin.

Minä ajattelin tänä vuonna leipoa jotain, tosin olosuhteista johtuen jotain helppoa ja todella nopeaa/vaivatonta. Olen ihan varma, että Jukolassa syötiin marjoja paljon, ja sehän tiedetään että piimää juotiin, siitä on maininta kirjassakin, siinä kohtaa missä Aapo kuvailee millainen oivallinen emäntä on. Joten puolukkaa ja piimää, olkaa hyvä (ja joo, sitten niitä valmishömpötyksiä, anteeksi Alexis ja muut).

1 valmis piirakkataikina (tai lempimuru- tai ruispohjasi)
7 dl puolukkaa
3 dl piimää
1 tlk kondensoitua maitoa (300 g)

Sulata taikina, painele se isoon vuokaan. Levitä päälle puolukat. Sekoita piimä ja kondensoitu maito keskenään, kaada puolukoiden päälle. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile. Piirakka oli oikein hyvää, niin kuin nyt valmistaikinasta voi olla (suosittelen tekemään pohjan itse), puolukkaisen kirpeää mutta silti makeaa. Tätä teen toistekin.


TIMO: Onpa tässä elämässä elämää ja maailmassa maailmaa.


ps. Timo ei koskaan ole ollut suosikkini veljeksistä, kuten ei varmaan oikein kenenkään muunkaan, Timo-riepu, mutta täytyy myöntää, että kyllä hänellä joskus oli suorastaan nerokkaita nykäsmäisiä heittoja, vai mitä...

torstai 9. lokakuuta 2014

Chili con carne


Olin ihan varma että olen kirjannut ylös chilin ohjeen, mutta en näköjään ollut. En käytä normaalisti mitään ohjetta, vaan teen aina vähän sen mukaan mitä raaka-aineita ja chilejä sattuu olemaan. Nyt ajattelin kuitenkin kirjata yhden version ylös, tein tämän satsin yhtenä iltana tulevia kiireisiä arkipäiviä varten. 

Jos joku ruoka, niin chili kuuluu nuoruuteeni. Sitä tuli tehtyä paljon parikymppisenä, se oli bileruokaa, se oli liharuokaa kaikkien sipuli-, peruna- ja sieniruokien ohella (köyhä opiskelija, juunou), yleensä tehtynä hirven jauhelihasta. Chiliä syötiin lempielokuvissani (en vaan enää muista missä leffoissa), se oli hyvä keskustelunaihe jne. Silloin söin chilini aina vaalean leivän/patongin kanssa, sillä korianteri ja ranskankerma tuli kuvioihin vasta paljon myöhemmin jenkkivuosien aikana, riisi tuli lasten myötä. Jos en inhoaisi sanaa lohturuoka, ja boikotoisi yleensäkin siihen liittyvää ajatusta tunnesyömisestä, niin chili olisi varmaan minulle se juttu.

En yleensä ole ruokien suhteen puristi, ja ymmärrän että eri paikoissa/perheissä tehdään samat ruuat eri tavalla, ja se on ihan jees. Mutta on ehkä kaksi asiaa missä pieni puristi nousee pintaan, ja toinen niistä on chili con carne (ja toinen on karjalanpaisti, johon ei siis kuulu porkkanoita eikä lanttua, jos niitä on, on silloin kyse lihapadasta).Chili ei todellakaan ole minusta sitä, että laitetaan jauhelihaa, papuja ja tomaattimurskaa ja maustetaan aavistuksella chilihjauhetta, vaan silloin kyseessä on tietysti maustettu jauhelihakastike/pata. Chiliin kuuluu ehdottomasti jeera, se on se mikä tuoksuu esim. valmiissa chilimausteseoksissa, jeera tuo chilille sen ominaisen maun. Toinen mitä oikea chili vaatii, on se, että käytetään useampaa chililajiketta, sekä kuivattuna että tuoreena (tuoreesta chilistä voi hätätilassa tinkiä) niin, että makumaailma on kokonaisuus, jossa on etupotkua ja takapotkua ja sopiva keskimaku. Se on chiliä se.

Tämä chili on tehty aika miedoksi, sillä lapsetkin syövät tätä. Lisäämällä tulisempia chilejä saa kunnolla poltetta, jokainen käyttää juuri sellaisia chilejä kuin haluaa. Lista aineista näyttää pitkältä, mutta kun käyttää kaikkea sellaista mitä on helposti käsillä, ruoka vamistuu kuin itsestään.

ölyä/voita
1 kg hyvää naudan jauhelihaa
3 tl savupaprikajauhetta
3 tl paprikajauhetta
musta- ja valkopippuria
2-3 tl kuivattuja savustettuja chilejä (Ajit Cristal ja Fantasy)
cayennepippuria
1-2 tl jeeraa
2-3 tl yrttisuolaa
3 isoa sipulia
2-3 valkosipuin kynttä
4 tlk tomaattimurskia (minulla sekaisin Muttia ja Ciriota, murskaa ja kokonaisia tomaatteja)
2 tlk papuja (nyt tölkki valkoisia ja tölkki tummia papuja)
2 rkl tummaa sokeria
1-2 rkl punaviinietikkaa
2 pientä vartta varsiselleriä (sellerikammoiset voivat jättää tämän pois)
tuoretta chiliä, nyt 1 Aji Fantasy ja 1 Aji Angelo

hapankermaa
korianteria
limen lohkoja

Paista huoneenlämpöinen jauheliha pienissä erissä voissa/öljyssä. Mausta jokainen erä mausteilla. Kuori ja pilko sipulit, paista nekin rasvassa. Kaada kaikki kattilaan, jossa on tomaattimurskat ja huuhdotut pavut, lisää sokeri ja viinietikka. Pilko selleri ja chilit pieneksi, kaada nekin kattilaan. Anna hautua vähintään tunnin verran, sekoittele välillä. Chilin voi valmistaa etukäteen, se ei kärsi lämmityksestä eikä pakastuksesta.

Tarjoile chili hapankerman, korianterin ja mahdollisesti limen kanssa. Lisukkeena voi olla riisiä tai vaaleaa leipää. Leipää pitää olla ainakin sen verran, että sillä saa kaalittua viimeisetkin pisarat lautaselta. Hyvän mielen ruokaa joka lämmittää sekä fyysisesti että psyykkisesti.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Pihlajanmarjalikööri


Tästä piti tulla kirjoitus kuinka tehdä pihlajanmarjalikööriä kahdella tapaa. Sen sijaan tulee kirjoitus kuinka tehdä hyvää likööriä, sekä siitä, että kuinka ei pidä tehdä, jossei halua kaataa kaikkea viemäristä alas.

Otetaan se epäonnistuminen alkuun. Se harmittaa todella vietävästi, koska kyllä minä tiedän säilyvyydet, prosentit ja sen sellaiset, oikeasti tosi hyvin. Joskus vaan ajatus ei tunnu riittävän loppuun saakka. Minä käytän ruuanlaitossa paljon Pöltsamaa Kuldnea, makeaa virolaista omenaviiniä Pöltsamaalta (jossa vietettiin kesälomareissulla pari yötä). Se tuo hyvää makua lihapatoihin, kastikkeisiin, oikeastaan mihin vaan. Alkoholia siinä on 14%. Ajattelin sitten fiksuna yhdistää pihlajanmarjan samaan viiniin, ihan ruuanlaittoa varten, ettei tarvitsisi aina sitä hyytelöä lisätä silloin kun haluaa pihlajan makua. Tuo vasemman puoleinen purkki on pihlajanmarjaa ja omenaviiniä. Väri muuttui jo ihan päivässä parissa punaiseksi, ja maistoinkin sitä todeten että hyvää on, mutta odotetaan vielä vähän, että saadaan oikein syvää pihlajaa makuun. No, meni viikko, ja alkoi kansi pullistua. Eli marjat olivat pilaantuneet, viini haisi käyneelle, ja kaadoin viemäriin/kompostiin kaiken. Onneksi oli vaan pieni purkki, jotain sentään olen oppinut, eli sen että kokeilut tehdään pienesti. Mutta harmistus oli iso kuitenkin. Jos olisin siivilöinyt viinin silloin parin päivän päästä (tai säilyttänyt marjat jääkaapissa?) näin ei olisi käynyt. Kokeilen ehkä vielä kerran, mutta tosiaan nopeutetulla aikataululla.

Perinteisen liköörin sentään valmistin kuten ennenkin, ja lopputulos on mitä parasta marjalikööriä. Sopii nautiskeluun sellaisenaan tai drinkeihin/booleihin, ruuanlaittoon ja leipomiseen. Minä en mittaa aineksia, vaan teen sen mukaan minkä verran on marjoja ja purkkeja.

pihlajanmarjoja
koskenkorvaa tai jaloviinaa

sokeria

Perkaa ja huuhtele pihlajanmarjat. Lado ne purkkiin. Kaada päälle haluamaasi väkevää alkoholia, esim. Koskenkorvaa tai Jaloviinaa. Anna marjojen ja viinan seistä kuukausi puolitoista, ravista aina välillä. Siivilöi viina mittakannuun sopivan ajan päästä. Lisää sokeria n. 500 g litraa nestettä kohden. Sekoita niin kauan että sokeri on sulanut ja siirrä jalo juoma pulloon. Nauti sellaisenaan tai haluamallasi tavalla.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Jonkinasteista hulluutta ilmassa

Pitää varmaan päivittää puutarhafilosofia-postaukseni, jossa olen (ehkä vähän kärjistettynä) sitä mieltä, että tärkeintä ei ole matka vaan päämäärä. Olen tässä pitkin vuotta kehunut, kuinka vihdoinkin, nyt viidentenä vuotena, olen saanut se aarini savimaata siihen kuntoon kuin olen halunnutkin, ja että sitä on nyt mukava viljellä. Eli päämäärä on saavutettu siltä osin. Mutta kai se on pakko myöntää, että se matkakin kiinnostaa.

Menin nimittäin sitten varaamaan naapuripalstan itselleni. Se on se palsta, jota ei ole kukaan viljellyt koko tänä viitenä vuotena kun minä olen tuolla ollut, enkä tiedä kuinka kauan ennen sitä se oli viljelemättä. Nyt minulla on sitten käsissäni toinen aari, jonka kanssa pitää tehdä vielä isompi työ että sen saa viljelykuntoon. Tuo viereinen kuva on otettu tänään siltä palstalta, koko aari on tuollaista syväjuurista heinikkoa.

En tiedä mikä lie hulluus iski, vielä tähän aikaan vuodesta kun alkaa palstaviljely ja muu puutarhanhoito kyllästyttää, mutta tässä sitä ollaan. Tarkoituksena on käyttää pari seuraavaa kesää pelkästään maanparannukseen ja rikkaruohoista eroon pääsemiseen, eli tiedossa on varmaan lähinnä hernettä, härkäpapua ja ehkä auringonkukkaa tai jotain vastaavaa. Ja hulluna työtunteja, maankääntämistä ja kitkemistä.

ps. En ole ihan niin hullu kuin miltä vaikuttaa, oikeastihan olen tätä miettinyt toisen palstanaapurin kanssa jo pari kesää, ja jaamme tuon ylimääräisen aarin, eli minulla vain puolet tuosta aarista, mikä tietysti järjellä ajateltuna on puoli aaria liikaa.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Hanhi padassa

Lokakuisen sadepäivän valo on harmaata, ja sitä on vähän

Tämä resepti on keittokirjasta, jota äiti täytti minulle ja siskolle, sen tarkemmin en tiedä alkuperää. Tätä on syöty joskus isänpäivänä, sillä otsikkona oli isänpäivän hanhi. En muista tarkkaan koska äiti teki tätä, mutta luulisin että tätä on syöty joku 30 v sitten. Samalla reseptillä on varmasti tehty myös teeripataa, sillä äiti on kommentoinut loppuun että tällä ohjeella voi tehdä myös teeripataa.

Minä vähän muutin ohjetta, alkuperäisessä ohjeessa kerma (2 dl) ja hillo lisättiin suoraan pataan liemen joukkoon, eikä sitä suurustettu mitenkään. Minä halusin kuitenkin tehdä kastikkeen erikseen, joten tein näin:

1 hanhi

voita
sipulia, porkkanaa 
2 tl suolaa
kokonaisia musta- ja valkopippureita
laakerinlehti
n. 2-2½ l vettä

rintalihat ja koivet
n. 5-6 dl rangoista keitettyä hanhilientä
n. 10 katajanmarjaa

voita
n. 10 pikkusipulia (tai 2 isoa)

Kastike:
n. 4 dl lientä padasta
2 rkl vehnäjauhoa
1 dl kermaa
2 rkl pihlajanmarjahyytelöä

Irrota koivet ja rintalihat hanhesta ja jätä ne odottamaan. Paloittele ranka pienempiin osiin ja ruskista ne ja paloitellut pari sipulia ja porkkana voissa. Laita luut, kasvikset ja mausteet kattilaan ja lisää vettä niin että kaikki peittyy. Keitä lientä tunti pari ja siivilöi lopuksi. Osa käytetään tähän ruokaan, ja lopun voi pakastaa, hanhiliemi on ihan niitä parhaita liemiä mitä on.

Ruskista koivet ja rintapalat voissa, suolaa ja pippuroi lihat. Siirrä lihat pataan ja kaada lihojen päälle lientä niin, että lihapalat juuri ja juuri peittyvät. Lisää katajanmarjat ja anna hautua padassa 1 tunti. 

Ruskista kuoritut pikkusipulit voissa pannulla ja lisää ne pataan. Jatka hauduttamista n. 45 minuuttia. Ota n. 4 dl lientä pieneen kattilaan ja vispaa vehnäjauhot joukkoon niin, ettei jää paakkuja Lisää kerma ja pihlajanmarjahyytelö ja anna suurustua hetki. Tarkista liemen maku, lisää suolaa ja/tai pippuria tarvittaessa.

Tämä oli todella hyvä ruoka, liha oli mureaa ja maukasta sekä kastike täyteläistä. Syötiin perunamuusin ja porkkanaraasteen kanssa. Esikoinen toivoi jo seuraavankin hanhen tällä tavalla tehtynä, enää puuttuu se hanhi. Minusta hanhi on yksi hienoimmista riistalinnuista, mitä on, voittaa vesilinnut ja kyyhkyt mennen tullen, vaikka hyviä toki nekin ovat.

Pata ennen liemen ottamista erikseen ja lihojen pilkkomista


torstai 2. lokakuuta 2014

Pihlajanmarjoista pohjolan kapriksiksi


Tässä on yksi ohje, jota halusin heti kokeilla nähtyäni sen Soppa365 sivuilla. Mielenkiinnosta huolimatta olin skeptinen ja olin jopa valmistautunut kirjoittamaan kriittisen postauksen. Mutta huihai, nämä ovat ihan loistavan makuisia, ihan sellaisenaankin. Täytyy tunnustaa että jo välivaiheen eli suolaliemessä uiskentelun jälkeen pihlajanmarjat olivat niin hyvä, että napsin niitä siinä määrin, että täysi purkki ei enää ollut lähellekään täysi siinä vaiheessa kun marjat saivat etikat niskaansa. Minä maustoin pihlajanmarjat katajanmarjoilla, ja tein, kuten Kulinaarimurulassa oli tehty, puolet alkuperäisen etikkaliemen määrästä, hyvin riitti niinkin.

Niin hyviä marjat olivat jo ryöppäyksen ja suolakylvyn jäljiltä, että ajattelin kokeilla makeita marjoja jahka saan seuraavan satsin marjoja kerättyä. Eli kokeilen suolaliemen sijaan sokerilientä. Ja näistä etikkamarjoistakin on jo vaikka mitä suunnitelmia, jos vaan niitä jää käytettäväksi asti...

5 dl perattuja pihlajanmarjoja

3 dl vettä
2 rkl merisuolaa

2 dl vettä
1 dl etikkaa
1 rkl sokeria
8 katajanmarjaa

Steriloi purkki/t 100-asteisessa uunissa. Kaikissa ohjeissa on puhuttu 10 minuutista, mutta minä pidän purkkeja uunissa aina lähemmäs tuntia. Kun purkki/t on uunissa, ryöppää peratut ja huuhdotut marjat nopeasti kiehuvassa vedessä, siiviolöi ja kaada purkkeihin. Kaada päälle kiehuva suolavesi. Sulje kannet ja jätä huoneenlämpöön kolmeksi päiväksi. Minulla ne jäi neljäksi päiväksi muiden kiireiden takia, tai lähinnä niistä johtuvasta väsymyksestä/saamattomuudesta. 

Kolmen (neljän) päivän päästä siivilöi suolaliemi pois ja kaada tilalle keitetty etikkaliemi. Sulje kannet ja anna jäähtyä. Kun purkit ovat jäähtyneet, siirrä ne jääkaappiin. 

Miten voikaan olla näin hyvä säilyke? Ja miten se "keksittiin" vasta nyt? Lähiaikoina tämä ohje on kiertänyt monissa blogeissa, ja ei mikään ihme. Ihan loistava säilyke!

ps. purkin vieressä on purkkeja joista lisää myöhemmin