Marraskuun synttärit ja mansikka-browniekakku

Marraskuun synttärit on taas vietetty, tällä kertaa vähän isommalla porukalla: meitä oli yhteensä 17 💚 Ruokana oli lasten toiveiden mukaisesti lihapullia (kaupan!), prinssinakkeja, italiansalaattia (3Xannos), vihreää salaattia ja suolakurkkuja. Juomana oli mehuja ja vettä. Aika helppoa ja nopeaa, mutta tässä vaiheessa vuotta ja tässä työtilanteessa aika se mihin pystyi. 

Kakkukahveille kuopus toivoi perinteisesti hedelmäsalaattikakun ja esikoisen viimeinen teinivuosi alkoi mansikka-browniekakulla. Resepti löytyi Mari Pihlajamäen tekemänä Pakkasmarjan sivulta. Muokkasimme ohjetta jonkin verran, jätimme esim. pähkinät vaan pois. Alkuperäisen ohjeen voi katsoa tuolta pakkasmarjan sivuilta, siinä yhdestä annoksesta tuli 12 leivosta, mutta me teimme yhden annoksen suoraan kakkuvuokaan (22 cm). Hedelmäsalaattikakku oli kuuden munan kakku, brownie-kakkuja oli kaksi ja korvapuusteja varten tein 7,5 dl taikinan. Kakkuja jäi vähän seuraavalle päivälle, ja pullat menivät melkein kaikki (!) sen jälkeen kun vähän oli annettu kotiin viemisiksi. Juomina oli kahvia, Ceylon-teetä ja limsoja.

Esikoinen leipoi omat kakkunsa, teki vihersalaatin ja kävi kaupassa, kuopus laittoi astiat esiin ja kumpikin osallistuivat siivouksiin. Mitenköhän sitä selvisi näistä järjestelyistä silloin kun lapset oli pienempiä?

Brownie-pohja:

200 g  taloussuklaata

200 g  voita

4 dl  tomusokeria

3 kananmunaa

1,5 dl  vehnäjauhoja

2 tl  vaniljasokeria

Sulata suklaa (joko mikrossa varovasti tai vesihauteessa). Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää vehnäjauhot ja vaniljasokeri, sekoita varovasti tasaiseksi, lisää sulatettu suklaa ja sekoita. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa n. 35 minuuttia (tai vähemmän riippuen uunista). Anna jäähtyä kokonaan. 

Mansikkamousse

300 g  mansikkaa

2 dl  vispikermaa

250 g  mascarponea

1 dl  tomusokeria

noin 0,5 dl  vaniljakreemijauhetta

Soseuta mansikat esim. sauvasekoittimella. Vatkaa kerma ja mascarpone kuohkeaksi vaahdoksi, lisää tomusokeri ja vatkaa tasaiseksi, sekoita myös mansikkasose joukkoon. Lisää lopuksi vaniljakreemijauhe ja sekoita tasaiseksi. Kaada mousse jäähtyneen pohjan päälle, anna jämäköityä ainakin vähän aikaa tai yön yli.

Esikoinen koristeli kakun kukilla ja kuivatuilla mansikoilla. Ja pitihän ne kynttilätkin olla. Hyvä kakku, ihan tosi hyvä!

Protukokkina: raparperi-mansikkakiisseli n. 30:lle

Protu-leireillä välipaloilla on leivän ja leivänpäällisten lisäksi usein tarjolla jotain leivonnaista tai muuta kivaa. Jos kokit haluavat päästä helpolla, on jäätelötuutti helppo ja suosittu (ja halpa) valinta. Me leivoimme useamman kerran jotain, mokkapalat ja marjapiirakat olivat varma hitti. Mutta niin kuulkaas oli tämä kiisselikin.

Sain palstanaapurilta upeat raparperit leiriä varten, näkyy tuossa ensimmäisessä kuvassa. Tein raparpereista yhden piirakan ja tämän kiisselin, kummastakin tykättiin. Ehkä etukäteen aavistuksen hirvitti tällaisen kiisselimäärän keittäminen, mutta (melkein) ihan turhaan. Ja opin monta asiaa:

• kiisseli rokkaa edelleen 💕 (kukaan ei tullut sanomaan "minä en ole kiisseli-ihminen", mutta moni tuli kiittämään kuinka oli hyvää: 27 ihmistä söi melkein 9 l raparperikiisseliä ja vaniljakastikkeet päälle!)
• kiisselin voi keittää uudestaan (ensin lopputulos oli liian lirua, mutta esikoinen rohkaisi keittämään kiisselin uudestaan ja lisäämään perunajauhoa. Äidin opetusten vastaisesti se onnistui todella hyvin, ja kiisselin koostumus oli ihan hyvä! Kokeilin pienellä määrällä ja se toimi hyvin, joten uskalsin keittää koko satsin uudestaan ja olin ylpeä että vanhakin oppi uutta. Tuo ohjeen määrä perunajauhoa oli se lopullinen määrä.)
• isonkin määrän keittäminen onnistuu helposti kun on isot välineet puolen metrin vispilästä alkaen 😊

Mansikka-raparperikiisseli

3 l raparperia

1 l mansikkaa (voisi olla enemmän mutta ei ollut, voi myös jättää poiskin)

4 l vettä

8-9 dl sokeria

n. 5 dl vettä

n. 4½ dl perunajauhoa

Pilko iso määrä raparperia ja puolita mansikat. Laita raparperit, mansikat ja vesi kattilaan. Lisää sokeri ja nosta kiehuvaksi, sekoittele silloin tällöin. Sekoita vesi ja perunajauho sekaisin ja kaada seos hyvin sekoittaen kattilaan. Pidä kattila levyllä ja anna kiehahtaa nopeasti. Siirrä kattila lämmöltä, ripottele vähän sokeria päälle ja peitä kattila kannella. Anna jäähtyä huoneenlämmössä, tai jos on kiireempi saada kiisseli viileäksi, voit viilentää sen isossa vesihauteessa jään kanssa.

Kiisseliä tuli n. 9 l ja melkein kaikki meni vaniljakastikkeen kanssa 💕

Mansikka-seljankukkahillo

Mustaselja Maija oli parhaassa kukassa juhannuksena. Keräsin melkein kaikki silloin kukassa olleet kukinnot, ja tein niistä isot satsit simaa, mehutiivistettä sekä tätä hilloa. Hillon tein pienestä määrästä mansikoita ja aika suurpiirteisesti. Tarkoituksena oli vain kokeilla hilloa, ei säilöä sitä suurta määrää talven varalle. Varmasti teen hilloa toistekin, niin hyvää se oli, ja kyllä siinä seljankukka maistui ihan selvästi. 

Kukista häviää aromi aika nopeasti, ohjeissakin kehoitetaan poimikaan kukinnot aurinkoisena päivänä jolloin tuoksu on voimakkaammillaan. Koska en ehtinyt/jaksanut tehdä hilloa heti poimituista kukista päätin käyttää vähän tiivistettä lisämakua tuomaan. Se ei ole mitenkään pakollista jos on tuoreita kukkia käytössä, toisaalta jos ei ole kukkia, voi käyttää pelkkää tiivistettäkin. Jos haluaa kiinteämpää hilloa, kannattaa käyttää marmeladisokeria. Minä halusin nyt juoksevampaa hilloa viilille ja letuille, siksi sokerin määrä on maltillinen, ja tuohan tiivistekin lisämakeutta.

1 l mansikoita

n. 3-4 mustaseljankukkaa

½ dl seljankukkamehutiivistettä

½ dl hillosokeria

Perkaa ja pilko mansikat kattilaan. Lisää kukat, mehutiiviste ja hillo ja keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia. Purkita (tästä tuli juuri yksi keskikokoinen purkki). Nauti lettujen, jäätelön tai vaikka viilin/maustamattoman jugurtin kanssa.

Mansikka-seljankukka-drinkki

Tämän drinkin esikuva löytyy River Cottage Fruit Everyday -kirjasta, olen kirjoittanut kirjasta aiemmin, peräti neljä vuotta sitten. Drinkki ei ole sama, mutta ilman tuota ohjetta tätä drinkkiä ei olisi. Ja jos ei olisi ollut niin kiire päästä maistamaan juomaa, olisi sen voinut koristella mansikkaviipaleella ja ottaa muutenkin paremman kuvan. 

Ostin eilen ensimmäisen laatikon mansikoita, jotka kyllä syötiin aika suoraan sellaisenaan, mitä nyt vähän jätettiin mansikkakakkua varten, jonkin verran meni strutsinmunapannukakun kanssa ja sain muutaman litran pakastimeenkin saakka. Sen verran vielä oli laatikolla hintaa, että hetken odotan ennen kuin pakastan mansikat.

Leivontapäivän iltaan sopi hyvin ihana gini-drinkki:

2-3:lle

3 dl mansikoita

2 jääpalaa seljankukkamehua

7 jääpalaa

8 cl Napue-giniä

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Hyvää, niin tosi hyvää.

Yhden munan mansikkakakku

Tänään tuli juhlittua pienesti, paikalla oli vain kaksi aikuista. Poikkesin töistä tullessa hakemaan sushit, ja myöhemmin söimme jälkkäriksi pikkukakun. Olen aiemmin tehnyt koko perheelle pieniä kakkuja, sekä mansikasta että suklaasta, mutta nyt piti kokeilla vieläkin pienempää kakkua. Tuskin enää pienempää kakkua tulee tehtyä, mutta tämän tekeminen oli kyllä hauskaa. Ja kummankin mielestä kakku oli hassuimman näköinen kakku mitä on nähty. Kyllä oli romanttista laittaa kakku puoliksi.

1 isohko muna
0,55 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoa (erikoishienoa kakkujauhoa jos on)

½ l mansikoita
vajaa 1 rkl sokeria

1½ dl kermaa (tai 2)
½-1 rkl sokeria
vaniljajauhetta

Voitele ja korppujauhota kaksi ihan pientä kakkuvuokaa, halkaisijaltaan 11 cm. Riko muna mitta-astiaan, mittaa saman verran sokeria toiseen mittaan ja vähän vähemmän jauhoa kolmanteen (tai jos on kaksi mittaa, mittaa munat ja sokeri, kaada sokeri kulhoon ja mittaa jauhot samaan mittaan ja vasta sen jälkeen kaada muna kulhoon). Vaahdota muna ja sokeri hyväksi valkoiseksi vaahdoksi. Kääntele jauhot sekaan. Lusikoi toiseen vuokaan 2/3 osaa taikinasta, ja toiseen vuokaan 1/3 osa taikinasta. Paista kakkuja n. 15 min 175 asteessa. Minä otin pienemmän kakkupohjan n. 11 minuutin kohdalla pois uunista, paksumpi oli sen 15 minuuttia. Kumoa kakkupohjat lautasille, anna jäähtyä.

Viipaloi mansikat samalla kun kakku paistuu. Lisää niihin vähän sokeria ja anna mehustua.

Halkaise paksumpi pohja. Kostuta kakkupohjat mansikoista valuneella mehulla, jota on vähän jatkettu vedellä. Laita ensimmäisen pohjan päälle mansikoita ja kermaa (n. 1 rkl), lisää toinen kakkulevy, lisää mansikat ja kerma. Laita päällimmäiseksi viimeinen kakkulevy, päällystä kakku kermalla ja mansikoilla.

Jaa kakku kahtia ja nauti.


ps. Mies sanoi, että jos olisi saanut aikoinaan elinkautisen, olisi nyt vapaa mies. Jepjep, romantikko mikä romantikko.

Helppo mansikkapenkki

Minä luin viime vuonna puutarhalehdestä jutun, jossa neuvottiin käyttämään räsymattoa alustana oikein rikkaruohoisella maalla. Vanhanajan räsymatto estää rikkaruohojen kasvun läpi, mutta mahdollistaa pieneliöistön liikkumisen. Tämä jäi mieleeni silloin mansikkapenkkiä verten. Minä olen haaveillut pienestä mansikkapenkistä pitkään, mutta aina ajatellut että sen perustaminen mökin savimaalle on liian työläs urakka. Viime kesä meni hedelmätarhan perustamisessa ja lisäpuiden istuttamisessa puutarhaan, joten mansikkapenkki jäi suunnitteluasteelle. Tänä kesänä sen sijaan suuria projekteja ei odottanut mökillä, joten pistimme isän kanssa mansikkapenkin pystyyn viikonloppuna ennen juhliin lähtöä.

Kaikki alkoi räsymatosta, kiitos työkaverille lahjoituksesta. Kokeilimme monta kohtaa, ennen kuin hyvä paikka löytyi. Asetimme maton ihan sellaisenaan nurmikon päälle. 

Maton päälle kärräsin ison kottikärryllisen hyvin palanutta lehmän lantaa. Toinen kottikärryllinen oli puoliksi lantaa ja puoliksi kompostinpohjaa, sellaista murumaista saven väristä maata. T'ämä levitettiin lannan päälle, ja lopuksi levitimme vielä säkillisen puutarhamultaa joka oli jäänyt kukkapenkistä yli.

Maan päälle levitin mansikkakankaan ja käänsin reunat maton alle. Tein viillot joista istutin mansikantaimet multaan. Toisessa rivissä on 10 Coronaa, toisessa 10 Bountya. Esikoinen huomautti että laitoin väärät määrät instaan, minulla oli tusina mielessä, mutta 10 niitä kumpaakin oli. Lopulta kastelin vielä maan märäksi. Tämä mansikkakangas on siitä hienoa, että vesi valuu sen läpi. Teimme pienet kuopat keskelle, joihin vesi voi jäädä ennen kuin valuu läpi.

Vielä pitää rakentaa suojakehikko, jotta isän suojelemat räksät ja muut linnut eivät syö satoa, vaan saamme ihan itse nauttia mansikoista. Pidetään peukkuja että tämä toimii.

Mansikkakakku strutsinmunasta

Strutsinmunasta riitti hyvin kakkuunkin. Olin kuullut kehuttavan siitä tehtyä tavallista sokerikakkua, ja niinpä sitten piti kokeilla mansikkakakkua (mitä muuta kakkua muka voisi tehdä juuri nyt?). Sekoitin eroteltua keltuaista ja valkuaista yhteen oikeassa suhteessa, eli yksi osa keltuaista ja kaksi osaa valkuaista. Kakusta tuli koostumukseltaan sellainen vähän sienimäinen, ihanan pehmeä, ja oikeastaan se muistutti minusta enemmän enkeltenkakkua kuin tavallista sokerikakkupohjaa. En edes kostuttanut kakkua mitenkään, ja silti se oli mehevä ja hyvä. Ihan varmasti teen jatkossa kakut strutsinmunista, jos se vaan on mahdollista. Suosittelen!

2½ dl munaa

2 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoa
1 dl perunajauhoa

Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi, siitä tuli todella kuohkeaa, ihan valkoista vaahtoa. Siivilöi keskenään sekoitetut jauhot joukkoon ja sekoita varovaisesti taikinaan. Paista voidellussa ja jauhotetussa kakkuvuuassa 175 asteessa n. 35 minuuttia (halkaisija n. 20 cm). Anna vähän jäähtyä ja irrota vuuasta. Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, leikkaa se kolmeen osaan.

Väliin:
1 l mansikoita
1 rkl sokeria
2 dl kermaa
1 dl rahkaa
1 rkl sokeria
ripaus vaniljajauhetta

Pilko 1 l mansikoita ja ripottele päälle sokeria. Anna mansikoiden mehustua vähän aikaa. Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita rahka sekä sokeria ja vaniljajauhetta maun mukaan joukkoon. Levitä puolet rahka-kermaseoksesta ja mansikoista esimmäiseen väliin. Täytä toinen väli samalla tavalla. Anna kakun vetäytyä kylmässä jonkin aikaa, vähintään muutama tunti. Kaikki kosteus kakkuun tuli mehustuneista mansikoista.

Päälle:
3 dl kermaa
1 dl rahkaa
2 rkl sokeria

n. 1 l mansikoita

Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka ja sokeria maun mukaan. Levitä kerma päälle ja reunoille, koristele reilusti kokonaisilla mansikoilla. 

Purppura smoothie

Hyvästä keittokirjasta löytyy kaikenlaista yllättävää. Löysin siitä kivasta Ree Drummondin eli Pioneer womanin A year of Holidays -keittokirjasta kivoja smoothie-ohjeita. Ensimmäisenä halusin kokeilla tätä purppuraa versiota, vihreä ja keltainen vielä odottaa. Ohje oli reilu, siinä aloitettiin puolella litralla jugurttia. Minä tein smoothien vain itselleni, ja pienensin ohjeen sen mukaiseksi. Olen ehtinyt tehdä jo muutaman kerran tätä, niin hyvää se on, suosittelen. 

1 dl kreikkalaista jugurttia

1 dl jäisiä mustikoita

1 dl jäisiä mansikoita (tai vadelmia, punaisia viinimarjoja...)

½ pienestä banaanista

pala punakaalia

½-1 tl hunajaa

½ dl karpalo- tai puolukkamehua

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen, banaani siivutettuna ja kaali vähän pilkottuna. Aja tasaiseksi, eli riittävän pitkään. Hyvää, ihan tosi hyvää.

Harvennussalaatti 2

Tämä alkaa olla sitä vuoden parasta salaattiaikaa. Torilta saa ihania kotimaisia parsakaaleja ja palstalta saa päivittäin hyviä salaattiaineksia, joko ihan sellaisenaan tai sitten harvennuksen tuloksena. Harvensin porkkanoita, ja otin isoimmat pikkuporkkanat talteen. Jätin porkkanat maahan edelleen aika tiheään, seuraavalla kierroksella saa taas pikkuporkkanoita, silloin vähän isompia. Saman teen punajuurille: kylvän aika tiheään, harvennusvaiheessa käytän naatit salaatissa, ja jätän loput punajuuret aika tiheään. Seuraavan kerran harvennan sellaisia pikkupunajuuria, nostan suunnilleen joka toisen punajuuren ylös pienenä. Näin saan maksimoitua pienen tilan sadon. Sipulitkin laitan tiuhaan, ja käytän niitä reilusti heti pienestä pitäen nostamalla aina joka toisen sipulin ylös.

Tänään tein itselleni tälläisen harvennussalaatin, viime vuonna se näköjään oli vähän erilainen:

parsalaattia pohjaksi (tai mitä vaan salaattia)

parsakaalia (sekä kukinnot että varsi)

pikkusipuli varsineen

pikkuporkkanoita

muutama iso mansikka

hyvää homejuustoa (minulla Ahlmanin sinihomejuustoa)

hunajaa päälle

Revi salaatti ja pilko parsakaali, sipuli, porkkanat ja mansikat. Laita kaikki lautaselle, murustele vähän juustoa päälle ja valuta aavistus hyvää kotimaista hunjaa. Nauti heti.

Salaatti oli todella hyvää, ihanan kesäistä ja sopivasti purtavaa. Ja samalla oikein kunnon haavanparannussalaatti, ihan tunnen kuinka solut tykkäävät (maatöissä sattuu ja tapahtuu aina välillä).

Sauvajyvänen 3 v ja pieni mansikkakakku

Niin se aika rientää, että sauvajyvänenkin viettää jo 3v-synttäreitä. Tällä kertaa esikoinen sanoi, että synttäreiden kunniaksi pitää tehdä kakku, sillä eihän synttärit ole synttärit jos ei saa kakkua.Teimme yhdessä pienen kakun, sellaisen jonka neljä ihmistä söi yhdeltä istumalta (ja blogitodellisuushan on irrallaan oikeasta todellisuudesta, oikeasti kakku syötiin jo eilen illalla iltapalaksi).

Kolme vuotta on mennyt nopeasti, paljon on tapahtunut ja silti kaikki on ennallaan. Minähän en ole vanhentunut yhtään, mutta lapset ovat kasvaneet aika paljon tämän kolmen vuoden aikana, nähtäväksi jää onko esikoinen minua pidempi ensi vuonna tähän aikaan... Luulin että elämä vähän rauhoittuisi, mutta näköjään kiireen ja stressin määrä on vakio, luuli mitä luuli.

Jonkin asteista blogi-kyllästymistä on ollut havaittavissa, en tiedä johtuuko se työelämän kiireestä, siitä ettei aika ja ajatus vaan riitä kaikkeen muuhun mielekkääseen niin paljon kuin haluaisi; vai johtuuko se siitä, että tälläinen jämähtäjä käy kaiken läpi muutamassa vuodessa. Välillä tulee tunne, että pitäisi jollain tavalla uudistua, mutta sitten ei kuitenkaan aika ja ajatus riitä siihen että jaksaisi miettiä miten uudistua (saa ehdottaa/esittää toiveita).

Savimaalla on tapahtunut paljon, siellä on tapahtunut kuluvan vuoden aikana suorastaan hyppäys seuraavalle tasolle: maa alkaa olla jo aika multaista ja siedettävää käännettävää. 5 vuotta siiihen on mennyt, kymmeniä ja taas kymmeniä kottikärryllisiä multaa ja hiekkaa, tuhat litraa turvetta ja kaikenlaista kompostia, hevosenkakkaa ja lehmänlantaa säkkikaupalla. Samanlainen maanparannus jatkuu, mutta nyt on luottamus työn kannattavuuteen palannut. Rikkaruohojen kanssa taistelu jatkaa, mutta penkit alkavat pysyä kohtuullisella työllä riittävän puhtaina. Ja satoa tuli viime kesänä ihan huipusti, ei mikään keskinkertainen vuosi. 

Ruokapuolella mennään edelleen aikalailla samaan tyyliin kuin ennenkin. Olen tyytyväinen, että nykyään on poliittisesti korrektia sanoa pitävänsä hyvistä hampurilaisista. Mistä tulee mieleen anekdootti, jonka kuulin vuosia sitten työpaikan ruokalassa. Satuin vierestä kuulemaan kuinka joku, juuri jenkeistä parin vuoden post-doc-kaudelta palannut, kehui ylpeänä, ettei hän koko aikana syönyt jenkeissä kertaakaan hampurilaista. Olin kyllä aika äimistynyt kommentista, vähän sama kuin joku palaa Italiasta ja kuhuu ettei syönyt koko aikana pastaa, tjs. Jotain positiivista siis ruokatrendeissä, toisaalta tietynlainen suvaitsemattomuus tuntuu nostavan päätään. Enkä nyt tarkoita vain sitä, että minusta tex mexiä mollataan turhaan, sekin voi oikeasti olla tosi hyvää (terveisiä vaan Texasiin ja Kaliforniaan). En mitenkään halua vähätellä mex mexiä (terveisiä vaan Kukalle Mexico Cityyn), mutta kyllä hyvä tex mex on hyvää sekin. Lähinnä tarkoitan nyt sellaista vakavampaa ruokasuvaitsemattomuutta, jossa tuomitsemalla puututaan toisten tapaan elää. Se on saanut ainakin minussa heräämään pienen vastarannan kiisken, ja huomaankin olevani puolustamassa ihmisten erilaisia ruokatottumuksia. Saarnaaminen ja tuomitseminen ei todellakaan johda mihinkään, mutta kannustava neuvominen ja ymmärrys toisen elämää kohtaan voi saada muutosta aikaan. Loistava esimerkki on Kari Aihisen Kaappaus keittiössä, jossa vaikka minkälaiset ei-kokkaajat saavat loistavia ohjeita, ymmärrystä ja intoa ruuanlaittoon positiivisen mallin ja neuvomisen kautta. Tykkään!

Mutta nyt siihen pääasiaan, eli kakkuun. Joskus tulee tehtyä tälläinen pieni kakku omalle porukalle, ja se on ihan vaivaton ja helppo tehdä. Minä en ole koskaan ollut mikään täytekakkuihminen, mutta kyllähän kesän ensimmäisessa mansikkakakussa on sitä jotain :)

2 munaa

1 dl sokeria

0.75 dl vehnäjauhoa
(½ tl leivinjauhetta jos haluaa)

1 l mansikoita

1 rkl sokeria

2 dl kermaa

1 dl rahkaa

1-2 rkl sokeria

ripaus vaniljajauhetta/2 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Siivilöi jauhot joukkoon, sekoita varovaisesti ja kaada taikina pieneen voideltuun ja jauhotettuun vuokaan (halkaisija 15 cm, tai 18). Paista uunissa 175 asteessa n. 30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä puutikulla, jos tikkuun ei jää taikinaa, kakku on kypsä. Anna kakun vähän tasaantua ja kumoa se jäähtymään, anna jäähtyä kunnolla.

Sillä välin viipaloi vajaa puolet mansikoista kulhoon ja ripottele sokeria päälle. Anna mehustua ja makeutua rauhassa (ja huolehdi etteivät lapset syö muita mansikoita). Vatkaa kerma, lisää vähän rahkaa, sokeri ja vaniljajauhe/sokeri. 

Leikkaa kakku kahteen osaan. Ota mansikkaviipaleista valunut mehu talteen, lisää siihen vähän vettä (muutama rkl) jos mehua ei ole paljoa. Kostuta kakun alaosan reunat mehulla ja levitä kermarahkaa päälle. Levitä viipaloidut mansikat kerman päälle ja nosta toinen kakkulevy mansikoiden päälle, paina kakkua ihan vähän jotta yläpuoli mehustuu vähän mansikoista. Kostuta päällimäinen kakkulevy lopulla mansikkamehulla ja levitä kerma päälle (sen voi tehdä kauniisti pursottimella, tai sitten kuten minä eli ihan vaan lastalla sinne päin). Koristele kakku kokonaan mansikoilla (olettaen että lapset eivät ole syöneet niitä liikaa*).

*yleensähän mansikoita on reilusti, jotta kuormasta voi syödä ihan rauhassa. Tässä vaiheessa kesää, kun 250 g kotimaisia mansikoita maksaa mansikoita=5€ niin ei vaan raatsinut ostaa niitä riittävästi. Hyviä olivat!

Pappilan hätävara mokkapalojen reunoista

Kun olin nuori meillä oli koira, jonka suurta herkkua oli mokkapalat. Tai tarkemmin sanottuna ne reunat, joihin kuorrutetta ei ollut riittänyt ja jotka aina syötettiin koiralle. Koira tykkäsi mokkapaloista niin paljon, että Van Houtenin kaakaopurkin ottaminen kaapista sai kuolan valumaan (voi niitä kertoja kun kaakaota käytettiin johonkin muuhun). Ja koko sen ajan kun mokkapalat olivat uunissa, koira istui uunin edessä tuijottaen levyn paistumista; ja vähän ennen kuin mokkapalat olivat valmiita jonkun meistä piti pyyhkiä lattialla oleva kuolalammikko pyyhkeellä pois. Sama koira oli muuten mitä parhain kalakaveri. Mokkapalojen lisäksi se tykkäsi tuoreesta kalasta todella paljon, ja jaksoi istua onkikaverina tuntitolkulla. Ja jos ei itse ollut tarkkana, koira kyllä haukahti heti kun koho painui pinnan alla, sillä se tiesi että sen jälkeen saa yleensä aina kalan itselleen. Tai jos kala pääsi karkuun, koira kyllä kiukutteli ja osoitti mieltään.

Nyt koira on maannut vuosia mökin vieressä olevassa pikkumetsässä maan alla, ja mokkapalojen reunoille pitää keksiä muuta käyttöä. Pitkään ne jäivät aina kuivumaan, ja lopulta ne tuli heitettyä bioroskiin. Kunnes älysin vihdoin, että nehän pitää pakastaa heti tuoreeltaan, ja käyttää myöhemmin maailman helpoimpaan jälkkäriin. Tähän voi käyttää mitä hilloja tai marjoja sattuu olemaan, ja muutenkin annoksen voi koota miten parhaaksi tahtoo. Nyt tein yksinkertaisen jälkkärin näin:

2 rkl murustettua mokkapalan reunaa

1 rkl hilloa (aikuisille hillaa, lapsille mansikkaa)

2 rkl vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa

Kokoa annos lasiin ja nauti :)

Angel food cake

Tälle kakulle en tiedä oikeaa suomenkielistä nimeä, ehkä enkelten kakku? Nimipula johtunee siitä, ettei kakku ole ihan rantautunut Suomeen vielä. Minä ihastuin tähän kakkuun jenkeissä asuessani niin, että siitä tuli yksi lempiherkuista. Kakkua oli myynnissä edulliseen hintaan jokaisessa kaupassa, lisäksi vaan marjoja ja hedelmiä ja hyvä jälkkäri oli valmis. Kakku tuntui marjojen ja hedelmien (ja joskus kermavaahdon) kanssa syötynä ihanan kevyeltä kaikkiin muihin "pieniin" leivonnaisiin verrattuna (ei sillä että niissäkään mitään vikaa olisi ollut).

Minä sain tämän ohjeen hyvältä ystävältäni ja kollegaltani H:lta, aivan kuten monia muitakin hänen perheessään kulkeneita reseptejä (opetin hänet leipomaan suomalaista pullaa, joten ei tämä reseptien vaihto ihan yksipuolista ollut). Ja läksiäislahjaksi sain Nordic Ware:n Angel food pan:in. Ihan paras lahja! Minä ostin aikoinani myös muutaman setin kuppi-mittoja, joita käytän jenkkiohjeissa, mutta laitoin perään SI-järjestelmän mukaiset määrät.

1 cup jauhoja (2.4 dl) (erikoishienoja vehnäjauhoja)

1½ cup hienoa sokeria (3.6 dl)

1½ cup munanvalkuaisia (3.6 dl) (nyt meni 10 munaa)

2½ rkl vettä

1½ tl cream of tartar

½ tl suolaa
½ tl vaniljauutetta

1 tl manteliaromia

Siivilöi jauho ja ½ cup sokeria (1.2 dl) yhdessä. Erottele munanvalkuaiset, lisää kulhoon niiden joukkoon vesi. Vatkaa vaahdoksi, lisää cream of tartar ja suola, jatka vatkaamista, lisää vanilja ja manteliaromi (sen voi jättää poiskin). Jatka vatkaamista ja lisää sokeri vähän kerrallaan kunnes vaahto on kovaa. Lisää lopuksi jauho-sokeriseos varovasti käännellen vähän kerrallaan.

Kakku valmiina uuniin

Laita taikina voitelemattomaan(!) vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa n. 40-45 minuuttia. Paistamisen jälkeen käännä vuoka heti ylösalaisin ja anna jäähtyä vähintään tunti. Irroita kakku sen jälkeen vuuasta veistä tai spaattelia apuna käyttäen.

Tarjosin kakun mansikoiden, kermavaahdon ja jäätelön kanssa. Juuri NIIN hyvää kuin muistinkin!

Miss you, H!

Kuningaspiiras

Tämä ohje löytyy uusimmasta Maku-lehdestä (3/2012) Kuningatarpiiraan nimellä. Minä lisäsin vielä mansikoita,  joten piirakasta tuli kuningaspiiras, eikö. Tehdään kuningatarversio joku toinen kerta.

Tänä päivänä on monena vuotena tullut tehtyä mansikka-Pavlova, kuten tuli syötyä 11 v sitten, mutta joskus sentään tulee tehtyä toisenlaista kakkua. Tämä oli periaatteessa ihan hyvää, mutta en ole varma tuleeko tehtyä toista kertaa, ainakaan tälläisenä. Pohjassa oli liikaa rasvaa suhteessa kekseihin, ja ainakaan lapset eivät tykänneet täytteestä. Miehen mielestä vähän outoa...

200 g kaurakeksejä

100 g voita

(1 tl kanelia, jätin pois)

1 sitruuna

6 munankeltuaista

1 tlk (397 g) kondensoitua maitoa

1 rkl vaniljasokeria

3 dl mustikoita

3 dl mansikoita

3 dl vadelmia

Hienonna keksit jauheeksi, sekoita joukkoon sula voi (ja kaneli). Levitä piirakkavuokaan (tai irtopohjavuokaan) ja paista 150 asteessa 10 minuuttia. Nosta uunin lämpötila 175 asteeseen.

Pese sitruuna hyvin, raasta kuori ohuelti. Purista mehu talteen. Vatkaa keltuaiset ja kondensoitu maito vaaleaksi vaahdoksi, lisää lopulta sitruunamehu, kuoriraaste ja vaniljasokeri. Kaada täyte pohjalle, paista 175 asteessa 15 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä hyvin (tai pakasta se). Lisää reilusti marjoja ennen tarjoilua.

Hyvää päivää metsästäjällekin <3

Marjarahka

Rahka on sellainen perusjälkiruoka, ettei sen ohjetta juurikaan kukaan tarvitse. Tämä kirjoitus onkin lähinnä muistutus niille onnellisille, joilla on vielä marjoja pakastimessa, että nyt on hyvä aika syödä niitä. Sitrushedelmien sesonki alkaa olla viimeisillään, eikä vielä ole oikein mitään muutakaan tilalla. Uuden sadon marjoja, ensimmäisiä kirsikoita, luumuja ja omenoita odotellessa voi aika tulla pitkäksi ilman marjoja. Ekaluokkalainen syö jo omaa lapsuusajan herkkuani, eli kohmeisia marjoja (etenkin mustikoita ja mansikoita) sellaisenaan, mutta kuopukselle jäiset marjat eivät vielä uppoa pelkiltään. Niinpä sitten teen kiisseleitä ja rahkaa usein. Rahkassa käytän suhteessa paljon marjoja, ihan sen takia että niitä tulee syötyä reilusti. Tällä kertaa oli puoli litraa mustikoita ja puoli litraa metsävadelmia.

2 dl kermaa

500 g rahkaa

½ dl sokeria (tai maun mukaan)

1 l pakastemarjoja (mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa, viinimarjoja, puolukkaa)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon rahka, sokeria maun mukaan ja kohmeiset/sulaneet marjat ja sekoita hyvin.

Amerikkalaiset pannukakut

Ekaluokkalainen toivoi eilen illalla, että saisiko taas amerikkalaisia pannukakkuja aamulla. Kyllähän se sopi. Teen yleensä aina tällä reseptillä, se on yhdistetty monesta eri lähteestä niin, etten enää osaa alkuperää kertoa. Paistan ne blinipannulla riittävässä voissa, teen niistä aika paksuja, sellaisia joita sai jenkeissä. Meillä syödään pannukakut vaahterasiirapin ja marjojen kanssa. Näin talvella marjat väkisinkin ovat pakastimesta, mutta hyviä (vaikka ei kuvauksellista) ovat kohmeisetkin marjat kuumien pannukakkujen päällä.

1 rkl sokeria

2,5 dl jauhoa

2 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2,5 dl maitoa

2 rkl öljyä

1 muna

Sekoita kaikki aineet ja anna taikinan turvota hieman. Paista pannulla runsaassa voissa. Tarjoile vaahterasiirapin ja/tai marjojen kanssa.