maanantai 10. lokakuuta 2011

Aleksis Kiven päivä ja mustikkakukko


Ei maassa eikä taivaassa ole paikkaa niin rakasta kuin se, jossa synnyimme ja kasvoimme ja jonka tanterilla pieninä piimäpartaisina piehtaroitsimme.

A. Kivi, Seitsemän veljestä

Hyvää Aleksis Kiven päivää! Lempikirjailijani päivää tulee juhlittua aina jollain tapaa. Juhlistamisen aste riippuu melkoisen tarkkaan viikonpäivästä, viikonloppuisin on aikaa kokkailla pitkän kaavan mukaan, ja toisaalta näin maanantaisin juhliminen voi jäädä pelkkään jälkkäriin. Yleensä tulee tehtyä jotain sellaista, mitä kuvittelen veljestenkin syöneen, tai sitten niin kuin tänään, vankasti soveltaen. Halusin tehdä mustikasta jotain, ja tiedän että perhe olisi nyrpistänyt nenää, jos olisin tarjonnut hämäläistä mustikkapöperöä. Päädyin sitten tekemään savolaisten perinnejälkiruokaa eli mustikkakukkoa. Osin Kokit ja Potit-blogin innostamana, osin Itämeren ruokavalion saaneen huomion ansiosta. Tässähän yhdistyy jo kaksi neljästä voima-aineksesta, eli mustikat ja ruis. Mustikkakukon teen aina vähän soveltaen, nyt se valmistui suunnilleen näin:

200 g voita
½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta

1 l mustikoita (pakastimesta)
½ dl sokeria (reilu)
1 rkl perunajauhoja

Sekoita sokeri ja jauhot+leivinjauhe pehmenneeseen voihin nopeasti. Vuoraa korkea vuoka taikinalla, jätä vajaa 1/3 taikinasta syrjään. Kaada taikinan päälle keskenään sekoitetut mustikat, perunajauhot ja sokeri. Kauli loppu taikinasta kanneksi voipaperin päällä. Siirrä kansi paperilta mustikoiden ja reunan päälle ja huolehdi että taikina peittää mustikat kokonaan. Paista 175 asteessa tunti. Perunajauhoa olisi voinut olla kaksikin ruokalusikallista. Perinteisesti kukko tarjotaan kermavaahdon kanssa, mutta meillä syötiin vaniljajäätelön kanssa.




5 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Minun pitää tunnustaa, että päivä oli pitkälle ehtinyt, ennen kuin liputuksen syy minulle muistui mieleen...:)

Ankerias Vipunen kirjoitti...

Minä en huomannut ees niitä lippui... Mutta Seitsemän veljestä oon lukenut ja se on hyvä kirja. Varsinkin se hiihtokohtaus on hurja, kun sudetkin on sitten jo perässä ja pakkanen paukkuu.

sauvajyvänen kirjoitti...

Seitsemän veljestä on kyllä kirjallisuudenhistorian hienoin kirja! Ja älä huoli Campa, varmaan parempi noin, kuin olla se outolintu joka muistaa päivän aina ja vielä juhlistaakin sitä ;)

Campasimpukka kirjoitti...

Nolouttani helpottanee se muisto, että lukea paukutin Seitsemän veljestäni poikasilleni jotakin vuosia sitten ja me kaikki pidimme siitä kovasti!

sauvajyvänen kirjoitti...

Se onkin loistava kirja ääneen luettavaksi, kun kieli on niin kaunista. Toinen ehdottomasti ääneen luettava kirja on Kalevala, mutta siihen palataan sitten helmikuussa :)

Mauri Kunnaksesta voi olla montaa mieltä, mutta hänen Seitsemän koiraveljestä on ihan huippu, ja varmasti helpottaa tulevilla polvilla Aleksis Kiveen tutustumista.