Minä olen siinä mielessä onnekas ihminen, että minusta juuri parhaillaan oleva vuodenaika on se paras ja juuri sillä hetkellä kivoin. Vuodesta toiseen, aina. Vaikka kuinka olen nauttinut lämpimästä ja hyvästä kesästä, ja miten antoisaa on ollutkaan touhuta satoisa sadonkorjuuaika, niin mikä ihana hiljaisuus ja rauha nyt onkaan parhaillaan. Kuivurit ovat hiljenneet, lintuja ei kuule, ja muutenkin on aivan rauhallista. Saa rauhassa istua keinussa ja kutoa sukkaa, saa rauhassa lukea lehtiä ja alkaa miettiä tulevia juhlia. Aurinko paistaa sen verran matalalla, että savusaunan räppänästä paistaa sisään. Iltaisin on jo ihan pimeää, takkatuli ja kynttilät lämmittävät sekä mieltä että ympäröivää ilmaa. Sienimetsäänkään ei enää tarvitse lähteä, eikä marjojakaan tunnu olevan, eli nyt vaan ollaan.
6 kommenttia:
Ihana kuva tuo eka!
Oli ihana taianomainen tunnelma kun lämmitettiin savusaunaa pikkupojan kanssa. Kesän aikana ehtii aina unohtaa tuon ihanan näyn kun aurinko paistaa saunaa lämmittäessä räppänästä sisään.
Täällä ollaan vielä reissun jälkitunnelmissa, tein toista postausta ja on niin iloinen mieli:)
Hieno tunnelma. Välittyi tänne asti :)
Spagettikurpitsaa!!!!!! Melkein tuli kyyneleet silmiin kun muistelin nuoruuteni suurta herkkua. 70-luvun alussa tätini ystävällä oli kasvihuone josta sai maailman parhaita pikku-tomaatteja (mineistä ei vielä kukaan tiennyt) ja spagettikurpitsaa. Silloin se valmistettiin keittämällä puolikkaat vedessä ja melkein kypsinä päälle ladottiin jauhelihaa, paprikaa ja juustoraastetta ja sitten uuniin. Hyvää oli ja olipa vielä sellainen erikoisuus, että sillä pystyi vähän kavereille leuhkimaan.Muistan sitä olleen tarjolla sisareni 14-vuotis synttäreilläkin.
Pitääkin kokeilla tuota reseptiä spagettikurpitsalle, niitä on vielä muutama jäljellä :) Ihania ruokamuistoja.
Täällä hienot syystunnelmat jatkuvat, hyvä jos niitä voi välittää muuallekin.
Lähetä kommentti