sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Kaalikääryleet

Kaalikääryleet ovat olleet suurta herkkuani ihan lapsesta asti. Ei niitä monesta paikasta saanut, mutta koulunkin oli ihan hyviä ;)  Minun tulee tehtyä niitä keskimäärin pari kertaa vuodessa, näin sadonkorjuuaikaan, ja sitten jossain vaiheessa talvella. Tänä vuonna kokeilin niitä litteästä kaalista, ensimmäistä ja varmaan viimeistä kertaa. Minä teen kaalikääryleet aina vähän mukaellen Mysi Lahtisen ohjetta, välillä oion enemmän, joskus vähemmän. Mutta riisiä en käytä koskaan, enkä lihaliemikuutioita. Ja lisään sipulia aina. Jos jotain riisin korviketta käytän, käytän keitettyä ohraa, ihan kuten käytän kaalilaatikossakin. Hyvä liha ei mielestäni kaipaa lisämakua lihaliemestä, eli sitä ei tule käytettyä ollenkaan. Tänään tein kääryleet näin:

iso kaalinpää
400 g hirvenjauhelihaa
400 g luomukaritsan jauhelihaa
2 sipulia
2 dl kermaa
siirappia
mustapippuria
valkopippuria
yrttisuolaa
2 munaa
voita

Keitä kaalia vedessä niin että se pehmenee. Leikkaa kanta pois valmiiksi, jotta ei tarvitse kuumana alkaa leikellä lehtiä irti. Sekoita lihat, sipulit, mausteet, munat sekä loraus kermaa ja siirappia keskenään, lisää sinne vielä hienoksi silputut pienet kaalinlehdet.Ohenna kaalinlehden paksua lehtiruotoa vähän ja laita täytettä kaksi ruokalusikkaa, vähemmän jos lehti on pieni. Kääri hyvin ja laita uunivuokaan. Lisää päälle voita, kermaa ja siirappia. Paista 225 asteteessa puolisen tuntia, niin että lehdet tummuvat päältä. Käännä kääryleet, lisää uusi kerros voita, loraus kermaa ja siirappia. Paista edelleen niin, että lehdet saavat väriä, yleensä tälle puolelle vähempi aika riittää. Käännä taas kääryleet, lisää vähän siirappia ja alenna lämpö 175 asteeseen. Paista vielä reilun tunnin verran, käännä muutaman kerran. Valele kääryleitä tarvittaessa nesteellä. Lopulta käännä lämmöt pois ja jätä kaalikääryleet hautumaan uuniin. Tämä kaikki tehdään edellisenä päivänä, säilytä kääryleet kylmässä peitettynä (tai pakasta). Sitten kun kääryleet syödään seuraavana päivänä, voitele kääryleet lorauksella kermaa ja kaalin keitinlienä ja lämmitä uunissä miedolla lämmöllä kuumiksi. Syödään puolukkasurvoksen kanssa.

Alkuperäinen ohje on Mysi Lahtisen kirjasta Kootut kokkaukset, mutta olen tuota ohjetta muokannut kuten näkyy.

ps. haluan Mysi Lahtisen keittokirjoista uusia painoksia! Harmi että joku on ollut niin edellä aikaansa, että sitten kun olisi "muodissa", ei enää kirjoja eikä ohjelmia ole saatavilla.

9 kommenttia:

Hiidenuhma kirjoitti...

Ah, kun kuulostaa herkulliselta!

Miksi et tykästynyt tuohon litteänpuoleiseen kaaliin? Olin ajatellut itse tehdä siitä kääryleitä tänä vuonna. En ole niitä aikaisemmin huomannut kaupoissa ja nyt niitä näkyy melkein kaikissa vähänkin isommissa puodeissa.

Ankerias Vipunen kirjoitti...

Minun eka kosketus Mysin ruokiin oli tomaattisilakat. Mysi valmisti niitä telkkarissa ja minä pyysin äitiltä, että voisko noita laittaa. Äitihän laittoi. Ja ne oli parhaat silakat ikinä. Hieno nainen tuo Mysi.

sauvajyvänen kirjoitti...

Minunkaan silmään ei ennen ole osunut noin paljoa noita litteitä kaaleja, siksi halusin kokeilla sitä. Minä jouduin keittämistä varten kaivamaan kaapin perukoilta 10 l kattilan, kun tavallisen ison kaalin kanssa pärjää normaalilla 5 l kattilalla. Lisäksi lehdet olivat todella suuria, tuntui että tulisi ihan jättikääryleitä, eli vähän pienensin niitä. Tuntui siis menevän vähän hukkaan ne hyvät puolet isosta kaalista. Hyvän makuisia kääryleitä kyllä tuli, ja mukavan pehmeitä, tosin sama se taitaa olla tähän aikaan vuodesta tavallisellakin kaalilla.

Mysi tosiaan on ollut edella aikaansa, jo 90-luvulla hehkutti sitä, mikä nyt vasta on tullut "ruokamuotiin". Silloin vaan ei saanut pahemmin tv-aikaa eikä muutakaan, harmi.

Ankerias Vipunen kirjoitti...

Nelosella pyöri Mysin tv-ohjelma ja se taisi olla myös Hesarin kuukausiliitteessä ruokasivujen kirjoittaja jonkun aikaa. Muita en sen tekemistä jutuista oikein muista.

sauvajyvänen kirjoitti...

Hesarissa oli pidempääkin, se oli kiva. TV-ohjelma loppui aika lyhyeen, kun ei kuuleman mukaan ollut riittävän trendikästä, voivoi.

On joulufani, ja kirjoittanut joulun ja muidenkin juhlien ympärille useamman kirjan, niitä on vielä saatavilla, mutta noita vanhempia keittokirjoja ei. Nyt on tulossa uusi joulukirja taas, ilmestyy kohtapuoliin.

Campasimpukka kirjoitti...

Minä tein jo sen vuosittaisen annoksen tätä herkkua, pitäisi kyllä useammin tehdä ylipäätään jotain kaaliruokia.

Terveisiä vielä täältä lämpimästä, huomenna kotiin!

Kotiäiti kirjoitti...

Tämä on herkku mitä aina aion ja aion, mutten tee. Varmaan kaksi vuotta kun viimeksi tein! Hieno blogi sinulla!

sauvajyvänen kirjoitti...

Voi kiitos kehuista, minä puolestani olen ihaillut sinun blogiasi, etenkin niitä kaikkia eläinjuttuja.

Kaalikääryleet ovat sen verran suuritöisiä, että kannattaa samalla tehdä iso satsi ja pakastaa loput. Tuostakin isosta litteästä kaalista olisi ollut useammaksi, kun olisin vaan tehnyt täytettä enemmän.

Soile Kivinen kirjoitti...

Kiitos tästä vinkistä. Itsekin uskalsin hieman mukailla ohjetta suppilovahveroilla höystettynä. Kaalikääryleet ovat mieheni herkkua.