Mikähän siinä on, että ollaan huolissaan kaukana olevan tuottajan saamasta riittävästä korvauksesta, mutta lähellä olevan tuottajan korvauksella ei ole niin väliä tai ainakaan sitä ei osata vaatia. Kohta emme saa kotimaista lähellä kasvatettua sianlihaa ollenkaan, koska sikatilalliset lopettavat yksi toisensa jälkeen, sillä työ ei vaan kannata. Mikähän muu ammattiryhmä suostuisi tekemään vuosia työtä ilman palkkaa, tai suostuisi jopa maksamaan siitä, että saa tehdä tärkeänä pitämäänsä työtä?
 |
| Kuva Yle uutisgrafiikka |
Sianlihan hinta on noussut kymmenessä vuodessa n. 25%, mutta tuottaja ei saa lihakilosta yhtään enempää kuin 10 vuotta sitten. Jokainen voi itse miettiä että kuinka paljon kaikki muut kustannukset, kuten rehu, vilja, sähkö, porsaat, muiden palkat jne. ovat nousseet kymmenessä vuodessa. Ja koska tuottajan saama hinta on pysynyt samassa ja veron osuus on pienentynyt, on kaupan saama osuus kasvanut 10 prosenttiyksikköä. Se on ihan järjetön nousu. Asiasta voi lukea ylen uutisissa. Miten me kuluttajat sallimme tämän?
Tuottaja on ahtaalla. Suomessa on käytännössä lihalle kaksi ostajaa, jotka sanelevat kilohinnat. Tuottajan on pakko myydä sillä hinnalla mitä tarjotaan, koska vaihtoehtoja ei kertakaikkiaan ole. Jos alkutuotanto ei kannata vuodesta toiseen, kohta kaupalla ei ole mitä myydä eikä meillä mitä ostaa. Ulkomailta on tähän mennessä saatu tuotua halpaa lihaa, mikä tuntuu joillekin kuluttajille kelpaavan, mutta epäilen ettei sekään onnistu kauaa koska ruokapula iskee siellä sun täällä + Kiina syö kaiken mitä sinne vie. Minä en ole tähänkään mennessä suostunut ostamaan ulkomaista lihaa, enkä aio sitä jatkossakaan tehdä, vaan haluan edelleenkin syödä lähellä tuotettua sianlihaa. Ja luksusta on se, että olen voinut viedä lapsenikin katsomaan missä possut kasvavat.
Kuluttajalla on mahdollisuus vaikuttaa kehitykseen miettimällä omia kulutustottumuksiaan ja äänestää omalla lompakollaan. Vaihtoehtoista tarjontaa ei kuitenkaan ole ihan kamalasti tarjolla, sillä eihän jokainen sikatilallinen voi, eikä tarvitse, alkaa perustuotannon lisäksi teurastamaan, markkinoimaan ja puuhaamaan kaikkea muuta oheistoimintaan liittyvää. Myöskään jokaisen kuluttajan lähellä ei ole maatilatoria tai tuottajaa, jolta saa lihan ilman välikäsiä kohtuullisella hinnalla, sopivalla hinnalla sekä kuluttajalle että tuottajalle. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on nyt ehdottanut reilua kauppaa myös Suomeen. Tätä ajatusta tuottajat ovat esittäneet vuosikausia, mutta jostain kumman syystä reilun kaupan tuotteita on vain kaukaa tuoduissa elintarvikkeissa. Nyt on ehdotettu reilun kaupan joulukinkkua, mutta ajatuksen voisi viedä vieläkin pidemmälle. Minä ainakin olisin valmis ostamaan kotimaista sianlihaa kaupasta, jos sitä saisi reilun kaupan lihana, jolloin tuottajalle siirtyisi suoraan osa hinnasta. Tämä ehkä pelastaisi ainakin osan sikatiloista. Ei varmaan ketään yllätä että kauppaketjut ja lihanjalostajat eivät pidä ajatusta hyvänä, perustelut vaan ovat vähintäänkin ontuvia. Alkuperäisen artikkelin voi lukea täältä.
Kaikki hyvät ehdotukset ovat tervetulleita, jotta saadaan tuottajahinnat sellaiseksi, että työnteko kannattaa. Minä haluan jatkossakin kotimaista pekonia!
Kaikki hyvät ehdotukset ovat tervetulleita, jotta saadaan tuottajahinnat sellaiseksi, että työnteko kannattaa. Minä haluan jatkossakin kotimaista pekonia!
9 kommenttia:
Aamen! En tuosta siantuotannosta kovin paljoa tiedä, mutta muuten maatilalliselämää läheltä sivusta seuraten olen kyllä aika huolissani viljelijöiden asemasta ja jaksamisesta ja tämän maan potitiikasta näissä asioissa. En omasta arjesta johtuen jaksa ihan hirmuisen tarkkaan ottaa selvää ja seurata, mutta se mitä tiedän, niin sillä perusteella tämän maan ruuantuotanto on jotenkin todella omituisissa kantimissa. Sen verran kuitenkin pitää vaivautua, että ostan kotimaisia maataloustuotteita. Ajattelen, että halpaa ruokaa ei ole. Se on joko huonoa höttöä tai sitten se on joltakin toiselta pois. Itse kasvattamaani ruokaa en pidä halpana tai ilmaisena myöskään, koska siihen on nähty todella paljon vaivaa ja käytetty aikaa.
Hyvää pohdintaa!
Ja taitaa tuo kahden ostajan määräämä hinta haitata muitakin alkutuottajia kuin sikatilallisia..
mammukka ja jokihaka, oikeassa olette.
Ja Campa, tosiaan ruokapiirit ovat hyvä tapa ostaa ruokaa. Niitä vaan valitettavasti ei ole läheskään kaikkien saatavilla, ja sellaisen perustaminen vaatii aika paljon tietoa ja jaksamista. Juuri luin uusimmasta Maalla-lehdestä ruokapiirin perustamisesta, ja totesin, että tässä elämäntilanteessa sellaisen vetäminen ei vaan ole minulle mahdollista. Vaikka haluja olisikin. Mutta ruokapiirejä jokaisen ulottuville, kannatetaan
Asiaa kirjoitit. Meillä päin on ruokapiirit täynnä ja en myöskään itse jaksa tässä elämäntilanteessa sellaista vetää. Onneksi osa lihoista ja vilja tuotteista ollaan pystytty ostamaan itse suoraan tuottajilta.
Minäkin ostan kaiken mahdollisen muualta kuin kaupasta, mutta en sentään kaikkea. Pitää taas aktivoitua ruokapiirin etsimisen kanssa.
Itse hankin suurimman osan lihastani metsästä, eli peuran, kauriin, villisian ja hirven osalta. Ymmärrän ettei tämä voi olla ratkaisu kovinkaan monelle ja ajatuksesi reilunkaupan kotimaisesta possusta on kannatettava.
Jonkin verran ostan lihaa suoraan tuottajilta, kuten sianlihaa: http://www.metsarannanliha.fi/ ja lampaan, eli karitsan lihaa: http://www.mikkolantila.com
Meilläkin tulee aika paljon lihaa metsästäjältä, iso osa punaisesta lihasta ja linnut. Sianliha on ostettu jo vuosia maatilatorilta tai sitten teurastettu itse (=isä). Poro ja lammas on ollut pitkään ostoslistalla, mutta pakastimet eivät ole antaneet viime vuosina myöten, kun marjoja on tullut niin hyvin.
Harmittaa tosiaan katsella miten tuon tuottajan osuus on laskenut. Kun on kahden ison ketjun ruokamonopoli, niin ne voi rauhassa kiristää tuottajaa. Jotenkin tuo monopoli pitäisi saada räjäytettyä. Isoissa kaupungeissa kuluttajilla on vaihtoehtojakin, mutta suurimmassa osassa Suomea se on joko S tai K.
Ankerias, naulan kantaan. Meillä täällä ei ole hätää, mutta monilla muilla ei ole samanlaista valinnan mahdollisuutta.
Lähetä kommentti