keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Mysi Lahtisen punajuuripaistos

Tuli tuon aikaisemman kaalikäärylekeskustelun innostamana luettua taas hyllyssä olevia Mysin kirjoja. Minulla on edelleen se suuri säkillinen punajuuria odottamassa käyttöä, joten ajattelin kokeilla punajuuripaistosta Mysin ohjeella. Tämä ohje löytyy hänen kirjastaan Juhlat sivulta 184. 

6 punajuurta (en tiedä olivatko kauniita, käyriä kylläkin)
voita
3 rkl sitruunamehua (ei ollut)
1 rkl hunajaa
raastettua muskottipähkinää ripaus pari
rouhitittua mustapippuria vähän enemmän
100 g Aura-juustoa (ehkä ihan vahingossa lipsahti enemmän)

kylmää smetanaa

Leikkaa punajuuret tikuiksi. Sulata voi ja hunaja pannulla, lisää punajuuret (ja sitruunamehu värin säilyttämiseksi). Paista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, mausta muskottipähkinällä ja pippurilla. Laita punajuuret uunivuokaan, murustele homejuusto päälle ja lisää vihannesliemi. Paista 200 asteessa puoli tuntia, sitten alenna lämpö 150 asteeseen, peitä vuoka ja jatka paistamista kolme varttia. Syödään kylmän smetanan kanssa.

Paistos oli ihanan mehevää ja auramaisen maukasta, punajuuret juuri sopivia. Tätä reseptiä kannattaa kokeilla.

4 kommenttia:

Hiidenuhma kirjoitti...

Punajuuret ovat syksyn ja talven lempeitä ja täyteläisiä kasvisherkkuja. Niistä on ihana tehdä ruokaa.

Kuulostaa mielettömän hyvältä. Kokeilen varmasti.

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Voi kuinka minä oppisin pitämään aurasta? Tein ne punajuuret lindströmin pihveiksi, ne jotka ostin torilta aikoja sitten. Onnistuivat hyvin.

sauvajyvänen kirjoitti...

Lindströminpihvit ovat mielettömän hyviä myöskin, ei hullumpi tapa valmistaa punajuuria!

Söin tätä paistosta myös aurajuustokanan kanssa, ja maistui todella hyvältä, suorastaan yllätyin, ettei yhtään tullut oloa että on liikaa homejuustoa :)

Homejuusto taitaa olla niitä asioita, joista joko tykkää tai ei, en tiedä auttaako edes totuttelu siinä.

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Pidän kyllä joistakin sinihomejuustoista, tai ainakin olen maistanut muutamia, joista voin sanoa, etteivät ole pahoja... Mutta aurajuusto on sellainen kompastuskivi minulle:) Ehkä on tullut muutama äkkitörmäys liikaa sen kanssa, se on loikannut haarukasta suuhun siellä, missä en ole odottanut sitä olevan.