Kylkiluut ovat mukavaa sormisyötävää. Niitä voi tehdä monella tapaa, tämä resepti löyty River Cottage Evereday-kirjasta, ja osui silmiini punaherukkahillon vuoksi. Ohjeessa siis suositeltiin käyttämään joko punaherukka-, luumu- tai omenahilloa. Minulla oli vielä avaamatta iso pullo punaherukkasiirappia, ja ajattelin sen sopivan hyvin ribseille. Muuten tein suunnilleen ohjeen mukaan:
1½ kg porsaan kylkiluita
6 rkl punaherukkasiirappia (tai jotain hilloa)2 rkl juoksevaa hunajaa
2 valkosipulikynttä (minulla oli 1 iso)
1 rkl raastettua inkivääriä
½ tl savustettua Aji Cristal-rouhetta
2 rkl soijakastiketta
Käytä kylkirivi joko kokonaisena, tai leikkaa se palasiksi. Minä leikkasin nyt palasiksi, ensi kerralla ehkä jätän kokonaiseksi, niin ei kääntelyyn mene niin paljoa aikaa. Sekoita marinadi ja lisää se hyvin sekoittaen kylkiluiden päälle. Anna marinoitua ainakin tunti, tai pidempään, uuninkestävässä vuuassa. Peitä vuoka foliolla, paista 45 min 170-asteisessa uunissa. Ota folio pois, nosta uunin lämpö n. 200 asteeseen, käännä luut ja jatka paistamista 45 minuuttia (ohjeen mukaan näin, minä pidin melkein tunnin). Kääntele niitä muutaman kerran tuossa välillä. Syötiin uuniperunoiden kanssa, perunat tulivat samalla lämmöllä sivussa. Vähän olivat makeita kylkiluita, siirapin kanssa olisi varmaan hyvin voinut jättää hunajan pois.
3 kommenttia:
Tuo on totta, että helpompi käsitellä ja käännellä, kun ei leikkaa joka palaa irralleen! Pitäisköhän meidän ensi viikonloppuna myös tehdä ribsejä, tai kuten täällä päin sanotaan kaupoissa hassusti:rimpsuluita:)
Ne ovat kyllä hyviä. Minä tykkään enemmän tästä "kokonaan uunissa"-systeemistä, mies taas siitä, että ne keitetään ensin ja grillataan sitten.
Minä en muuten tiedä kuinka taivuttaa sanan ribs. Kun kerran olen ehdoton siinä, että muffini on on muffini, ja monta muffinia on muffineita, niin mitä sitten on monta ribs:iä? Saa kertoa :D Vai onko ribsit se poikkeus joka vahvistaa säännön?
Ikuisuuskysymys tämä, voisko vaan sanoa ribbejä?
Lähetä kommentti