Kymmenen hyvää

Sain sanoissa-blogin Minervalta hauskan haasteen. Siinä pitää keksiä 10 iloa tuottavaa asiaa. Ja sen miettimistä tarvitaankin aina aika ajoin, tervettä ajatella positiivisia asioita että muistaa taas kuinka mukavasti asiat oikeasti on. Luettelen nyt 10 minulle iloa tuottavaa asiaa ihan satunnaisessa järjestyksessä, ja vähän satunnaisesti valittunakin. Ehkä ensi viikolla nämä 10 asiaa olisivat ihan toisin. (anteeksi Minerva, ettei keittiöjuttuja mahtunut enempää listalle)

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa  (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

sauvajyvästä ilahduttavia asioita:

Ekaluokkalaisen tekemä pönttö

1. Vuodenajat. Saan olla neljä kertaa vuodessa aivan innoissani uudesta vuodenajasta. Ihan joka ikinen vuosi! Ja neljänä vuodenaikana vuodessa saan riemuita että parhaillaan on ihan paras aika vuodesta. Nyt iloitsen siis keväästä.

2. Savusauna. Isän kahteen kertaan rakentama savusauna on maailman paras sauna saunoa. Sen lämmittäminen on yksi parhaista hommista mitä tiedän.

3. Lapset. Tunnen suurta iloa ja onnea siitä, että olemme saaneet kaksi hyvinvoivaa lasta. Yksi sykähdyttävimpiä hetkiä minulle oli joku vuosi sitten, kun havahduin muistikuvaan nuoruudestani, jolloin hartain toiveeni oli että saisin joskus kiharapäisen tytön ja punapään pojan. Ja tajuaminen että se on juuri sitä, mitä olemme saaneet (ei haittaa, vaikka tytön kiharat eivät pitkissä hiukissa enää ole niin vallattomat, tai että pojan hiukset ovat vaaleat mutta punertavansävyiset). Vaikka aikaa näiden kahden hetken välillä kului lähes neljännesvuosisata (tai juuri siksi?) niin onnen tunne oli ihan pakahduttava (lisättäköön vielä, etten ole niin ulkokultainen että hiuksilla oikeasti olisi merkitystä, siihen vaan kiteytyy niin vahva ajatus ja tunnetila).

4. Maa. Maa antaa ja maalle annetaan. Maa tuoksuuu hyvältä, se on konkreettinen ilonaihe joka korostuu aina keväisin ja kesäisin. Ja tunne siitä, että saa huonon maan tuottamaan on palkitseva - vähän ahneella tavalla - koska se antaa primitiivisen lupauksen selviytymisestä.

5. Vesi. Kun vesi on puhdasta juotavaksi, puhdasta uitavaksi ja puhdasta siihen, että lapset kirmaavat kesän kaatosateessa uikkareissa ulkona.

6. Mökki. Mökillä on juureni, siellä on sukua, siellä on historiaa. Sieltä minä koen tulevani.

7. Mitokondriot. Jaksan ilahtua suuresti jokaisesta uudesta tiedonmurusesta mitä niiden toiminnasta ymmärrämme lisää. Ja siitä, että monia asioita mitä on ideoitu (tai mistä nähty unia) 90-luvun lopulla on alettu saada selville nyt melkein 20 vuotta myöhemmin. Kuten se että aktiinisytoskeletonilla on oma merkityksensä nukleoideille ja perimän säätelylle.

8. Pellavaliinat. Mummojen kutomat, tädin kutomat, äidin kutomat, itse kudotut. Kaikki ne ovat osa historiaa, ja rakasta sellaista.

9. Se, kun mies palaa metsältä saaliin kanssa. Kun saan kuunnella metsätarinat. Kun saan pilkkoa ja/tai pakastaa lihan talteen. Se on aivan hykerryttävä primitiivinen tunne (osa 2) selviytymisestä.

10. Se kun saan tehdä ruokaa itse kasvattamista/hankituista raaka-aineista. Kesän ensimmäiset vihannekset ovat aina käsittämätön ilon aihe, joka vuosi. Kun saa kerättyä ämpärillisen mustikoita tai puolukoita tai kasan herkkutatteja. Ja se että saan tarjota sitä ruokaa rakkaille ihmisille.

Enää pitää keksiä että kenelle tämän laittaa eteenpäin, se vaikealta tuntuva osa haasteissa. Minä haluaisin kuulla mikä tuottaa iloa Ankerias Vipuselle. Ja Karppaus ja perhe-blogin Kotiäidille. Ja Pienen elämän etsijälle Marikkalle. Ja Rouvalle Raadelmasta. Keksin neljä viidestä, eikö se riitä.