tiistai 8. toukokuuta 2012

Ruoka-yhtymä (Food inc.)

Tuli katsottua Dokumenttiprojekstin Ruoka-yhtymä. Se on mahdollista nähdä uusintana nyt tulevana lauantaina (12.5.2012), joten suosittelen ohjelmaa kaikille joita ruoka ja ruuan alkuperä kiinnostavat. Toki tämä on amerikkalainen ohjelma, ja isossa maassa on ison maan ongelmat, mutta kyllä Euroopassakin mietittävää riittää.

Ohjelmassa oli paljon pysäyttävää materiaalia, mutta en ala ruotimaan sitä seikkaperäisesti, jokainen jota asia kiinnostaa voi katsoa ohjelman itse. Pelkästään lopputeksteihin oli saatu pysäyttäviä asioita koottua. Niissä mm. todettiin, että ruuan matka tuottajalta lautaselle on n. 2400 km. Se on melkoinen matka, etenkin kun kyseessä on keskimääräinen matka. Lopputeksteissä myös kehoitettiin suosimaan sesonginmukaista lähellä tuotettua ruokaa. Se tuntuu olevan monelle vaikeaa, sillä meidän sesongit tulevat auttamattomasti myöhässä muuhun maailmaan verrattuna ja meillä menestyvä kasvivalikoima on suppeampi. Minulla oli pihalla yli metri lunta siinä vaiheessa kun River Cottagessa haettiin kasvimaalta salaatteja, kaaleja, yrttejä, retiisejä ja nokkoset kasvoivat isoina puskina pelloilla.

Netti pursuaa kaikkea houkuttelevaa koko ajan ja kaupasta on mahdollista löytää tuoreita mansikoita joulukuussa, uusia perunoita maaliskuussa jne. Blogeja seuratessa olen huomannut, että olen auttamattomasti jäljessä kaikkia kanssabloggaagia, sillä minun raparperit näyttävät tällä hetkellä tuolta^, pakastemarjat näyttävät kököiltä kuvissa (paitsi tuo oli nätti kakku mielestäni) ja perunat olen vasta laittamassa maahan tällä viikolla, kotvasen saa odottaa uusia perunoita (näin tosin kaupassa jo kotimaisia uusia perunoita, hintaa sellainen aika mahdottomalta tuntuva 19.90 €/kg). Parsasta olen haaveillut ja kuolannut muiden kuvien perään, mutta meidän kaupassa ei vielä ole kotimaista parsaa näkynyt. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvää kannattaa odottaa, ja sesonkiruoka tuntuu todelliselta herkulta juuri siksi, kun sitä saa odottaa ja sitten lopulta sen saa ihan tuoreena, sitten kun saa. Ehkä tämä kuulostaa vähän paasaukselta, mutta teot ovat se mikä ratkaisee, ei omatunto tai välinpitämättömyys; vain sillä on merkitystä, minkä tuotteen ostaa kaupasta/tuottajalta kotiin.

En kuitenkaan ole mitenkään täydellinen lähiruuan käyttäjä, tai edes lähelle sitä, minulle sopii lähi- ja sesonkiruuassa sellainen "suuret linjat kuntoon"-linja. Kyllä meillä syödään mangoja ja viinirypäleitä, ja ne eivät todellakaan tule kovinkaan läheltä, eikä niissä niin selvää sesonkiakaan ole näkyvillä. Sitrushedelmät tulevat kaukaa, tosin niitä syödään se tietty aika vuodesta, ja sen jälkeen taas siirrytään muihin hedelmiin ja marjoihin. Ja kyllä meillä juodaan kahvia ja teetä, jotka tulevat todella kaukaa, syödään suklaata, käytetään vaniljaa jne. Mutta kaikki, mikä on saatavissa läheltä, hankitaan läheltä, ainakin niin, että raaka-aineen matkasta lautaselle puhutaan kymmenissä/sadoissa, ei tuhansissa kilometreissä. Ja mahdollisimman paljon haluan kasvattaa itse, vaikken olekaan lähellekään omavarainen kasvisten suhteen.

Toki jokainen tekee omat itseä miellyttävät ratkaisunsa, mutta ehkä voi ainakin yrittää miettiä mistä mikäkin raaka-aine tai ruoka on peräisin. Ja jos ei mieti, niin sitten ei mieti :) Ja jaksakaa odottaa minun "myöhässä" tulevia postauksia, kyllä ne tulevat, jahka sato kasvaa ja kypsyy.

8 kommenttia:

Ankerias Vipunen kirjoitti...

Katsoin kanssa sen ohjelman. Kauhusta kankeana. Miten ne maanviljelijät olikin onnisttu ajaa ihan, melkeinpä voisi sanoa, orjuuteen. Ja oikeussyyte saattoi napsahtaa kelle tahansa, jos ei tykännyt hampurilaisista ja sanoi sen telkkarissa. Siellä on ihan ihmeellinen lainsäädäntö. Pitääkin katsoa se lauantaina uudestaan, kun en nähnyt ihan alusta. Toivottavasti mitkään eturyhmät eivät saa ajettua ikinä sellaista lainsäädäntöä läpi täällä Suomessa.

sauvajyvänen kirjoitti...

Joo, aika hurjalta tuntuu, että jos sanoo tv:ssä ettei aio syödä hampurilaisia, saa käydä oikeutta 6 v sen jälkeen. Tai äiti jonka lapsi on kuollut ruokamyrkytykseen ei saa sanoa ääneen miten on muuttanut ruokatottumuksiaan sen jälkeen :O Tai että geenimuuntelemattoman soijan viljely on tehty käytännössä mahdottomaksi, tai jos sitä joku rohkea yrittää, on koko ajan oikeusjutut nurkan takana vaanimassa, tilitietoja seurataan jne.

Rva Raadelmasta kirjoitti...

En katsonut ohjelmaa, mutta olen kanssasi aivan samaa mieltä sesonkiasioista. Nehän juuri tuovat iloa arkeen!

Ihmeellisen tasapäistävää tuntuu vaan elintarviketarjonta olevan, ellei sitten halua poiketa normaaleilta kauppareiteiltään ja asioida lähi- ja luomumyymälöissä.

Tusla kirjoitti...

Katselin myös ohjelmaa. Samantyyppistä infoa olin jo sanut Eläinten syömisestä-kirjasta, mutta silti aika karmivaa. Vaikka moni asia on täällä onneksi vielä toisin, niin eihän tämä Suomikaan mikään mallimaa tosiaan ole.

sauvajyvänen kirjoitti...

Rouva, ohjelmassa näyettiin kuvia kaupan hyllyistä, ja todettiin että näennäisestä suuresta tarjonnasta huolimatta kaikki on sitä yhtä ja samaa. Esim. maissia (tai soijaa) löytyy jossain muodossa lähes kaikista elintarvikkeista (tämä siis jenkeissä).

Tusla, ei kai mallimaata ole missään. Tuottajat on vedetty ahtaalle joka paikassa. Ja kuluttajille tuntuu kelpaavan kaikki kunhan halvalla saa.

Campasimpukka kirjoitti...

Luulen, että olen nähnyt tuon dokkarin jo jokunen vuosi sitten, ostin sen reissulta, pitää tarkistaa onko samasta jutusta kyse.

Kotimaista parsaa olen tainnut kerran osua ostamaan, sitä ei kertakaikkiaan meilläpäin ole juurikaan saatavilla.

Luka kirjoitti...

kohta saa taas hiessä päin raahata lähiruokaa kotiinsa (sieniä, mustikoita jne:)

sauvajyvänen kirjoitti...

Campa, se on ihan tuurissaan että löytää kotimaista parsaa. Läheskään joka vuosi en ole edes löytänyt. Jos olisi maata enemmän, haluaisin kasvattaa sitä itse, mutta nyt ei kerta kaikkiaan ole riittävästi tilaa sille.

Luka, juuri niin. Toivotaan yhtä satoisaa vuotta kuin viime vuonna.