Kouluruuasta

Sain sähköpostiini tärkeän viestin koskien kouluruokaa. Lapset kokevat ettei heitä kuunnella kouluruokaa suunnitellessa, ja he ovatkin olleet aloitteellisia monenlaisissa projekteissa. Lasten Parlamentti on aloittanut mm. Kouluruokablogin. Luin juuri kirjan Ruisleivästä pestoon, jossa oli pohdittu mm. kouluruokailun merkitystä. Siinä todettiin, että kouluruokailusta saattaa jäädä elinikäiset jäljet, niin hyvässä kuin pahassa, ja se tulee vaikuttamaan myös tulevaisuudessa siihen, millainen suhtautuminen ruokaan kehittyy. Monet ruoka-aversiot saattavat olla peräsin kouluruuasta, tai etenkin entisaikana yleisestikin ottaen kouluruokailusta. Joten aivan mitättömästä asiasta ei ole kyse. Samassa kirjassa käsiteltiin myös lasten ravintolakulttuuria, tai sen olemattomuutta. Vaikka tutkimuksissa on todettu, että lasten mielestä ylivoimaisesti tärkein asia ravintolassa (joten miksei myös kouluruuassa) on ruoka ja ruuan maku, niin silti samat nauravat nakit ovat tarjolla, jotka ovat olleet listalla jo puoli vuosisataa. Miettikää kuinka paljon aikuisten ruokalistat ovat muuttuneet samassa ajassa. Sivusin tätä asiaa jo aiemminkin.

Minä kysyin perheemme ekaluokkalaiselta, että mitä mieltä hän on kouluruuasta. Osa ruuasta on hyvää ja osa ei niin hyvää, "mutta eihän kukaan ihan kaikesta voi tykätä". Ja heillä on toiveruokapäivä aina silloin tällöin, tosin ekaluokkalaiset eivät ole olleet vaikuttamassa ruokiin. Kuulemma tortilloja on useimmiten toiveruokapäivänä. Yksi ainoa asia oli ekaluokkalaisen mielestä vastenmielistä ja pahaa, ja kuten arvata saattaa, se on ne kamalat kumiperunat. Eli ne perunat, jotka kuoritaan jossain kaukana etukäteen, säilötään jollain kummalla tavalla ja sitten keitetään jossain laitoskeittiössä. Huh, eikö sitä voisi tarjota ihan oikeita perunoita lapsille?!

Lapset ja nuoret halusivat myös kysyä muutaman kysymyksen ruokabloggaajilta. Tässä tulevat minun vastaukset:

1. Onko lasten mielipidettä kysytty ja kuultu koulunruoka-asiassa mielestäsi tarpeeksi? Olisiko tärkeää että myös lapset otettaisiin mukaan ruokalistojen suunnitteluun?

En osaa vastata yleisemmin, mutta ainakin lapseni koulussa on toiveruokapäiviä, jolloin on mahdollisuus vaikuttaa. Tarpeeksi se ei varmasti ole, mutta alku kuitenkin. Lapsia pitäisi ehdottomasti kuunnella, etenkin kun toiveet tuntuvat olevan järkeviä (ei kumiperunoille!)

2. Mitä parannettavaa on kouluruoassa?

Minä toivoisin, että voitaisi tarjota enemmän sesonginmukaista lähiruokaa ja luomua. Suomessa on jo esimerkillisä kouluja, jotka ovat näyttäneet, että se onnistuu budjettien rajoissa. Lisäksi toivoisin että lapset pääsisivät näkemään paremmin sen, mistä ruoka tulee ja mitä sille tehdään. Ja että ruoka tehtäisi siinä koulussa missä se tarjoillaankin.

3. Kerro kouluruokamuistoistasi?

Minulla on kahdenlaisia kouluruokamuistoja. 1-9 luokat olin (isossa!) koulussa, jossa oli oli oma keittiö ja omat keittäjät. He tekivät kaiken ruuan siellä, kuorivat perunat, porkkanat ja muut itse, maustoivat ruuat ja tekivät ihan OIKEAA ruokaa RAAKA-AINEISTA lähtien. Ja kaikki, ihan kaikki, ruoka oli hyvää, myös se tilliliha, maksaruuat, kaalikääryleet jne. Ja koulun kanarisottoa ajatellessa vesi nousee kielelle edelleen, yhtä hyvää kanarisottoa en osaa tehdä itse.

Ja sitten on ne toisenlaiset muistot. Ne lukiosta peräisin olevat: koulussa ei ollut keittäjiä, oli vain LÄMMITTÄJIÄ. Keittiöön ruoka tuli ties mistä, ja kaikki maistui ihan samalle ja oli ihan saman väristä ja mauttomuudesta ja mitäänsanomattomuudesta huolimatta maistui pahalle, tai ainakin pahahkolle. Piste.

Minä olen ollut kiitollinen kouluruokailija, etenkin sen ensimmäisen 9 vuotta. Ekoilla luokilla keittäjät tunsivat minut nimeltä, kun olin se tyttö, jolle salaatit maistuivat niin hyvin.

Lisätietoja löytyy Lasten Parlamentin Kouluruoasivuilta.