perjantai 5. elokuuta 2011

Tee teetä ja käsitöitä

Minä olen teenjuoja, ja sellaiseksi taidan jäädäkin. Kahvia olen elämäni aikana maistanut muutaman lusikallisen, siinä kaikki. Pitkään olin "sitku"-kahvinjuoja, mutta enää vuosikausiin (=kymmeneen) en ole ollut sitäkään. Olen hyvän teen ystävä, mutta en valita, jos en saa sitä muualla kuin kotonani,  olen kai tavallaan alistunut osaani. Harvemmin tulee ravintoloissa edes teetä tilattua, jos en satu etukäteen tietämään että kyseisessä paikassa saa hyvää vahvaa mustaa teetä. Muutaman hyvän teenystäväystävän kanssa tulee sitten keskusteltua parhaista paikoista, tai moitittua jonkun paikan kylmää litkua, muuten pidän mölyt mahassani. Parasta teetä saan vanhan pomoni luona, harrastamme edelleen yhteisiä teehetkiä jos vaan aika antaa myöten.

Niin, juon teeni aina englantilaisittain, hyvin tummana ja reilun maitolorauksen kanssa. Ja paheksuttavasti minulle kelpaa jopa se liptonin pussiteekin, tai mikä tahansa tee, kunhan siinä ei ole MITÄÄN makuaineita tai muuta ylimääräistä. Juu ei kiitos kaikille keisareille ja päiväunille ja muille kauhistuksille, edes se jokapaikan Earl Grey ei saa suosiotani. Niin, ja yrttiteet eivät ole teetä, ne ovat yrttijuomia, eikö. Hunajaa käytän silloin kun meinaa flunssa iskeä, ja jos oireet käyvät pahaksi, juon Rooboista reilun hunajamäärän kanssa. Muuten en kaipaa mitän makeutusta teeheni.

Hyvän teekaupan löytäminen on kaiken a ja o. Ja sellainen on, ja vielä ihan Suomessa! Nimittäin Thehuone Helsingin Eerikinkadulla on loistava teekauppa. Minä en ole ainakaan mistään maailmalta löytänyt mitään sellaista teetä, mitä tuolta ei saisi tai ainakaan mitä osaisin kaivata. Säännöllisin välein siellä tulee vierailtua, ja aina on melko samanlaiset ostokset: Irish breakfast, Sunday tee (ne tavalliset mustat teet arkeen), sitten Yunnan Dian Hong ja lisäksi joku uusi kokeiluun tuleva tee, joka vaihtelee kerrasta toiseen ja joka on vähän tyyriimpää luksusta. Työpaikalla tulee juotua PG Tips-teetä (niitä pyramidipusseja), oikein hyvää perusmustaa teetä ja jota saa ainakin Hakaniemen etnisistä kaupoista.

Kuppi ollut 25 v ahkerassa käytössä
Minä en osaa ajatella teen valmistamista rituaalina, sen vaan tekee hyvin ja sillä hyvä. Pannuja on kertynyt useita, sillä pitäähän jokaiseen kattaukseen ja tilanteeseen olla sopiva kannu. Yksinäni käytän Oxfordista yhdeltä työmatkalta ostamaani pikkupannua, josta tulee juuri sopivasti kuppi pari teetä, malliltaan pannu on se klassisen pyöreä. Sille olen kutonut vihreästä Huopasesta oman pikkuisen pannumyssyn. Samaa mallia on iso musta pannu, jossa teen teen silloin kun koko perhe on juomassa, eli normaalisti vapaa-aamuina. Meillä lapsetkin ovat juoneet 1-vuotiaasta lähtien teetä, hunajan ja reilun maidon kanssa. Mustan ison kannun ostin aikoinani jenkeistä, vaikka taitaa olla englantilaista alkuperää. Tämä piti ostaa kun siihen mennessä minulle oli selvinnyt että Teeman teepannu on susi (anteeksi vaan Franck), tai ainakin nokka falskaa niin, ettei sitä halua käyttää, vaikka nätti onkin (sen voisi myydä pois kaapin perukoilta pölyttymästä, tosin tämä ei tainnut olla kovin hyvä myyntipuhe). Ja sitten tietysti on se kaunis Illusia-sarjan teekannu, jota oli vähän aikaa saatavilla. Sille piti saada oma pannumyssy, ja sekin syntyi Novitan Huopasesta. Muitakin pannuja on kertynyt, mutta jostain syystä niitä ei tule käytettyä. Uusista haaveilen, mutta koska olen ollut tyytyväinen näinkin, olen pitänyt haaveet haaveena (paitsi se Thehuoneen turkoosi (ja/tai vaaleanpunainen) pannu löytää ehkä joskus meiltä kodin).

Pannumyssyille minulla ei ole ohjetta, sillä olen tehnyt ne vauhdissa soveltaen. Olen mitannut pannut tarkkaan, ja tehnyt sitten sen 40% isomman myssyn, jonka olen huovuttanut koneessa ohjeen mukaan. Illusia-myssyyn kudoin pieniä ympyröitä ja soikioita, jotka kirjoin kiinni ennen huovuttamista, samoin kirjoin lehdet vihreällä. Sen huomasin että pystysuunnassa (eli pituus-) myssy kutistui enemmän kuin leveyssuunnassa, eli myssyistä olisi voinut tehdä vielä aavistuksen korkeammat.

Hyviä teehetkiä kaikille teenjuojille!

6 kommenttia:

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Minä tykkään teestä turkkilaisittain tarjottuna, tummana ja sokerin kanssa. En muuten koskaan käytä palasokeria, mutta sellainen pitää saada pieneen turkkilaiseen teelasiin. Makea tee viilentää kuumalla säällä ja lämmittää kylmällä. Kun olin lapsi ja nuori, meillä juotiin (nykyminun kauhulla ajatellen) venäläisittäin teetä samovaarista. Äiti kävi Neuvostoliitossa joskus 80-luvun alussa ja toi samovaarin kotiin ja vaikka se näytti silloin jo epäilyttävältä sähkötöidensä puolesta, sitä käytettiin toistakymmentä vuotta, ilman vakavia seurauksia. Äiti oli mestari sekoittamaan teelaatuja ja hauduttamaan "alkuteen" jota laimennettiin samovaarin kuumalla vedellä. Meillä ei juotu kahvia ollenkaan sen jälkeen, kun aloimme asua naisporukassa.

Kahvia olen oppinut juomaan vasta viime vuosina, meillä kotona saa erinomaista kahvia, aamuisin maitokahvina ja espressona, usein myös espresso ihan pienellä maitotilkalla mikä jää siitä, kun pojille tehdään cappuccinot. Töissä en juo kahvia enkä missään "ihmisten ilmoilla", ellei sitten olla oikeasti hyvässä kahvilassa.

sauvajyvänen kirjoitti...

Ihanalta kuulostaa samovaari. Tätini hauduttaa kanssa aina "alkuteen"; jos sanoin ex-pomon luona saavani parasta teetä, niin tätini luona sitten varmasti toisiksi parasta ;)

Minua on tähän mennessä harmittanut kahvittomuuteni vain kerran, kun vietimme mukavan ranskalaisen kokkausillan ja siellä oli tarjolla mitä hienoimpia kahveja. Teekin oli toki hyvää, mutta ei tuntunut niin eksoottiselta kuin ne hienot kahvit mitä hyvästä koneesta sai.

Ankerias Vipunen kirjoitti...

Thehuoneella on joo tosi ihania pannuja, minäkin aion ostaa sieltä uuden seuraavalla visiitillä, sellaista punaista katselin vähän viimeksi.

Olen kanssa vannoutunut teenjuoja. Aamuisin juon yleensä kupin mustaa, yleensä kyobanchaa tai koomsongia, ja illemmalla sitten vielä vihreää, sur le niliä tai jotain kiinalaista. Yunnan Dian Hongia en ole maistanut, täytyykin painaa nimi mieleen.

sauvajyvänen kirjoitti...

Ankerias, suosittelen kovasti tuota Yunnania, ja jos et löydä aikaisemmin, niin Thehuoneelta sitten viimeistään. Ystäväni suositteli sitä aikanaan, ja siitä lähtien se on kuulunut vakiostoksiin.

Minerva kirjoitti...

Minä juon kyllä maustettujakin teelaatuja, Twiningsin Lady Grey taitaa olla suosikkini. Mustista teelaaduista suosikiksi on noussut Keemun Congou, siinä on jotenkin sellainen pehmeä maku joka vetoaa minuun. En ole oikein koskaan juonut kahvia, ja teetäkään en taida kovin vahvana juoda, pidän enemmän niistä pehmeistä kuin kitkeristä mauista.

Oikea teepannun löytäminen on hankalaa. Hankin vanhan 70-lukulaisen pannun tilalle Arabian 24h-sarjan teekannun (siinä oli metallinen sihti, jota pidin edellytyksenä), mutta siinäkin on sellainen vika ettei täydestä kannusta voi kaataa ilman että nokka vuotaa - ellei sitten kaada todella nopeasti hulauttaen, mutta silloinkin tee on todennököisesti joka tapauksessa pöydällä, eikä kupissa. Sitä paitsi sihdin käsittely on hankalaa, metallinen kuumenee tietenkin ja sen joutuu kampeamaan pois jollain, että saa kunnon otteen. Hankalaa on! :)

sauvajyvänen kirjoitti...

Minäkin join ennen Keemumia usein, mutta nyt se on jotenkin jäänyt. Pitääkin nostaa se taas listoille.

Minusta tuntuu että kaikissa Arabian kannuissa on nokan kanssa ongelmia. No, tuo Illusia-pannun kanssa ei, mutta se taitaa olla se poikkeus joka vahvistaa säännön. Olen tullut vuosien mittaan siihen tulokseen, että teepannu kannattaa olla peräisin sieltä missä niitä arvostetaan eniten, kotimainen ei olekaan se paras vaihtoehto tähän asiaan.