 |
| Sydän pussissa |
puolikas hirven sydän
suolaa
pippuria
timjamia
1 porkkana
1 sipuli
Laita sydän puolikkaana/puolikkaina paistopussiin. Mausta halutulla tavalla, pilko porkkana ja sipuli joukkoon. Sulje paistopussi, tee pieni reikä ylös jotta höyry pääsee pois. Paista 175 asteessa n. 2 tuntia, pienemmälle sydämelle riittää lyhyempi aika. Paistopussiin kertyneestä liemestä sain todella maukkaan kastikkeen, siivilöin sen, lisäsin vähän kermaa ja suurusta, ja niin oli hyvä kastike valmis sydämelle ja perunamuussille.
Tämä oli todella hyvää, mutta siitä huolimatta taisi koko perhe olla sitä mieltä, että keitetty sydän on vielä parempaa. Mutta kiva oli kokeilla näinkin. Loput syödään leikkeleenä leivällä, jossei muuta keksitä.
12 kommenttia:
Olisit varmasti aika korkealla, jos listattaisiin monipuolinen raaka-aineitten käyttö. Jälleen kerran sanon, että ihailtavaa.
Se on alkanut askarruttamaan, että kuinka sä pärjäsit sielä USA:n pikaruokakulttuurissa?
Voi, USAssahan pärjäsin oikein hyvin. Sain siellä tehtäväksi ja syötäväksi villikalkkunaa(!!!), peuraa, ja oraviakin olisi ollut tarjolla (jätin väliin) jne.
Maatilatori (Farmer's market) oli niin pullollaan toinen toistaan ihanampia kasviksia ja hedelmiä ettei täällä pääse lähellekään samaan (vasta siellä keksin sen että punajuuren naatteja voi käyttää). Ja olihan meillä sielläkin aarin kokoinen palsta viljeltävänä (tiukkaakin tiukempaa savimaata!).
Mutta olihan sitä joo tavallisessa kaupassa meillä aika erilaiset ostokset kuin keskimäärin. Joskus ostetttin mm. semmoista eksoottista luksustuotetta kuin kuoripottuja (jotka muuten maksoivat ihan älyttömästi).
Ei voi muuta kuin ihailla. Onnistut kerta toisensa jälkeen nostamaan esille raaka-aineen, jota ei itse ole tullut edes ajatelleeksi.
Kas kun et niitä oravia:) Harmi kun ei tullut käytyä omalla Usan matkalla millään maatilatorilla. Olisi ollut hauska nähdä kaikki ne oravat ja herkut. Hassua muuten että sattui se savimaa sinulle viljeltäväksi sielläkin:)
Jonna, olen nähnyt sydämiä myytävän ainakin kauppahalleissa, ja vähän isommissa ruokakaupoissa. Että jos ei satu olemaan hirvestäjiä tuttavapiirissä, naudan sydän käy oikein hyvin.
Ankerias, siellä missä asuin, oravat olivat oikein maanvaiva, ja metsästäjille helppo saalis. Ei siellä riistaa tainnut myynnissä olla, ei ainakaan oravia ;)
Joo, meinasi itku päästä kun näin sen maan ensimmäistä kertaa. Savi vainoaa minua ihan selvästi, mutta onpahan tuttua, asuu sitten millä mantereella vaan.
Luin muuten juuri, että ruotsalaisten huippukokkien mukaan yksi vuoden ruokatrendeistä on kaikkien ruhonosien käyttäminen eli kaikki hyödynnetään tarkkaan. Olet tainnut olla tämän trendin harjalla jo todella pitkään ;-)
Jonnaa komppaan minäkin! Ja vielä kehtaa sanoa, ettei tiedä mikä on POP ! ;D (edellisen postauksen kommentteihin viitaten)
Jonna ja Nanna, sitä ei osaa ajatella mikä on pop ja mikä ei, jos on aina tehnyt suunnilleen samalla tapaa. Ja siis jo oma äiti ja isä tehnyt samalla tapaa, eli sinne lapsuudenkotiin tämä kiitos kuuluu, ei minulle.
Mietin joskus, että meillä tieto on siirtynyt sukupolvelta toiselle, se ei ole kokonaan katkennut tai hävinnyt niinkuin nykyään monilla tuntuu olevan. Kaikki ovat pitäneet tietoa tärkeänä, on isovanhemmat ja vanhemmat mielellään kertoneet ja me lapset kuunnelleet. Onneksi sama tuntuu jatkuvan omien lasten kanssa (hei onko heillä vaihtoehtoa?) Ja kun on metsästäjä aina perheessä, on ihan luonnollista, että oppii laittamaan muutakin kuin filettä ja suikaletta.
Ja mitä kaikkiin ruhon osiin tulee, sitä ei meilläkään ole harrastettu. Munuaisia äiti ei suostunut tekemään (hyvästä syystä), isä kylläkin. Keuhkot keitettiin koiralle. Utarekeittoa en ole syönyt (bongasin ohjeen isotätini 30-luvun keittokirjasta) eikä mahalaukkuakaan ole tullut tehtyä. Ja aivoja en tule suostumaan tekemään missään vaiheessa, sen verran mietin aivoperäisiä tauteja. Että oikeasti aika pinnallista tämä koko eläimen käyttäminen kuitenkin loppujen lopuksi on :)
Ottaen huomioon, että sulla on se savinen pläntti, niin mahdollisesti lehtikaalin kasvatus sujuisi multakin? Onkos tämä suorakylvö, minä kun en oo harrastanu taimien kasvatusta kun kodinhoitohuoneen ikkunat, joissa vois ehkä taimia kasvattaa on pohjoiseen, eikä mulla oo mitään lamppu tms. virityksiä...
Nanna, kaalit tarvitsevat aika paljon ravinteita, eli savi saa aimo annoksen lehmänlantaa, hevosen ja kanan kakkaa. Minä tein suorakylvön viime vuonna, ja se onnistui hyvin, paremin kuin esikasvatus edellisvuonna. Nämä ovat ainoat, mihin käytän kasvuharsoa, muuten tuholaiset syövät ne ihan riekaleiksi. Ensimmäisenä vuonna minulle kävi niin, jäi vaan rangat jäljelle, kaaliperhosia kyllä lenteli paljon sinä kesänä.
Kiitos vinkeistä. Mites sun rucolat? Mulla pakkaa mennä ne aika reikäiseksi...
Nanna, nyt paljastan sen, kuinka epätrendikäs olen, eli en kamalasti tykkää rucolasta enkä sitä siis käytä itse. Etenkin kun sitä tungetaan edelleenkin joka paikkaan, joten olen jättänyt sen kasvattamisen suosiolla muille :)
Lähetä kommentti