Kerrankin oli hyvä ajoitus muiden blogi-kirjoituksilla. Ihan muutamia päiviä ennen kuin oli tarkoitus lähteä Saimaan rannalle uimaan ja saunomaan ihanissa saunoissa löytyi kaksi kirjoitusta samasta paikasta. Sekä suolaa&hunajaa että Sillä Sipuli olivat käyneet Juvalla englantilaisessa teehuoneessa nimeltään Teahouse of Wehmais. Tämä oli ihan täydellinen kesälomareissun aloitus, vaikka mutkaa tulikin kolmisenkymmentä kilometriä.
Olen sanonut aiemmin, etten kirjoita "ravintola-arvosteluja", eikä tämäkään ole varsinaisesti sellainen, kannattaa lukea nuo kahden blogin kirjoitukset ja ihailla niitä kuvia (söimme samassa huoneessa, jonka kuva löytyy Sipulilan kirjoituksesta toisena). Olin vaan niin tyytyväinen, että löysin tälläisen helmen parin blogi-kirjoituksen ansiosta, joten ajattelin ilmoittaa että minäkin pääsin sinne ;D Kuvat on ottanut esikoinen 7 v. Ruoka ei ollut läheskään niin kuvauksellista (esikoisen mielestä) kuin kaikki muu mielenkiintoinen mitä paikasta löytyi. Kertakaikkisen viehättävä ympäristö komeine kivinavettoineen.
Meillä koko porukka meni myöhäiselle lounaalle, joten kokeilimme monenlaista menua, pari kertaa Afternoon Tea ja English Tea ja sitten vielä Summer Tea. Söimme aika ristiin kaikkea, mutta kyllä ne skonssit olivat mielestäni ylivoimaisesti parasta, yhden mielestä mutakakku jäätelöllä, toisen mielestä kasvispiirakka oli parasta. Kolmioleivistä kinkkuleipä tuntui aika tavanomaiselta, muut olivat ihan hyviä.
Teetäkin tuli maistettua monenlaista, nuorimmainen tilasi tosin seljankukkamehua, joi kaksi kannua kun oli niin hyvää (eka pysähdys olikin sitten reilun kymmenen kilometrin päässä). Minä join tapani mukaan mustaa Assamia maidon kanssa, Lapsang Souchong oli oikein mieluista, sitä tuli ostettua kotiinkin, samoin kuin mansikalla ja limella maustettua Rooboista, kun esikoinen ihastui siihen. Tuliaisiksi piti ostaa myös pari nättiä tulitikkuaskia. Tänne haluan uudestaan!
6 kommenttia:
Meillä on selvästi esikoisesi kanssa sama visuaalinen silmä, koska muistan tuon sammuttimen eteisen nurkassa ja ihailinkin sitä hetken. Kiva, että joku myös ikuisti sen :-)
Olen samaa mieltä kanssasi, skonssit olivat parasta antia. Ja ne olivatkin sitten todella hyviä!
Sammutin oli kyllä hieno, etenkin tuon ruusutapetin edessä ;) Vessa oli kanssa viehättävä, mutta sinne ei kamera eksynyt.
Pitää metsästää hyvää skonssi-reseptiä ja tehdä niitä joku kerta.
Ja kerta kerralta hän harmittelee enemmän, että meiltäpäin katsottuna tämä ei oo kyllä minkään reitin varrella....
Nanna, niin minäkin luulin vielä reilu viikko sitten. Mutta koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu... Ja ainahan niitä mutkia voi tehdä ;)
Meiltä taitaa olla alle 20 km tuonne ja mä en ole koskaan käynyt... Aina vaan ajattelee, että pitäis. Kun joku asia on ihan lähellä, ajattelee, että voi koska vaan. Mutta ei sitten saa oikeasti aikaiseksi.
Kannattaa käydä joskus hemmottelemassa itseään, tuolla tuli tosi virkistynyt olo, ihan jo miljööstä.
Lähetä kommentti