Tehdessäni siskonmakkarakeittoa tajusin, että teen monet keitot ihan samalla tapaa: otetaan kaikkia juureksia mitä löytyy, lisätään jotain muuta ja se on siinä. Tuntuu olevan toimiva ohje keitolle kuin keitolle, ei kai sitä muuten jaksaisi vuodesta toiseen tehdä samalla tapaa. Tähän aikaan vuodesta erityisesti se on helppoa, kun kaikenmaailman juureksia löytyy kaapista. Kaikki käy ja kaikkea voi jättää pois, helppoa kuin heinänteko. Toinen asia mitä mietin, on se, että miksi siskonmakkarsoppa on niin hyvää, vaikka en tykkää makkarakeitosta tai nakkikeitosta.
1 l vettä
yrttisuolaa/suolaa maun mukaan
4 perunaa
1 iso porkkana
1 palsternakka
1 pieni juuripersilja
pala lanttua
pala juuriselleriä
pätkä purjoa
400 g siskonmakkaraa
persiljaa
Kuori ja pilko juurekset, huuhtele purjo hyvin ja leikkaa suikaleiksi. Keitä niitä n. 15 minuuttia, kunnes melkein kypsiä. Pursota siskonmakkarat pienissä pätkissä suolesta keittoon, keitä vielä 5-10 minuuttia. Silppua päälle reilusti persiljaa. Simppeliä mutta hyvää.
4 kommenttia:
Minä en ole koskaan tehnyt siskonmakkaroista mitään, jotenkin minua vistottaa ne, vaikka tykkään kovasti kyllä syödä niitä.Käsittely siis tuottaa ajatuksenakin jo vaikeuksia:) Hölmöä!
Siskönmakkarakeitto on niin parasta talvista kotiruokaa!
Teen toisinaan siskonmakkarakeiton sosekeittopohjaan, jossa on paljon porkkanaa. Se on mieheni herkkuruokaa, vähän kummallisen näköistä, mutta hyvää ja kivaa vaihtelua.
Siskonmakkarakeitoo on herkkua :)
Herkkua on, helppo olla samaa mieltä. Pitääkin kokeilla joskus tuota sosepohjaa, mielenkiintoinen ajatus. ja Campis, rohkeasti vaan kokeilemaan :)
Lähetä kommentti