Munkit

Vappu on taas vuosien jälkeen yksi mukavimmmista juhlista. Kaikki pakonomainen ohjelma on jäänyt pois, ja nyt vaan nautitaan keväästä, vappupalloista, munkeista ja simasta lasten kanssa. Munkit kuuluvat minun vappuun aivan ehdottomasti, siitä huolimatta että äiti aina välillä teki tippaleipiä. Munkit kuuuluvat siihen kategoriaan "älyttömän hyvää mutta silti tehdään vain kerran vuodessa". Minä paistan munkit samalla tapaa kuin äitini, eli helpolla ja nopealla tavalla. 

Teen niin löysän pullataikinan kuin mahdollista, sellaisen jonka jotenkin pystyy leipomaan. Kohotan taikinan normaalisti ja sitten leivon sen pyöreiksi pulliksi. Kun pullat on leivottu, laitan öljyn kuumenemaan valurautapataan. Siinä vaiheessa kun pullat ovat kohonneet, on öljykin yleensä sopivan kuumaa. Käytän vaaleaa leipää tai pullataikinanokaretta kokeiluun: kun se ruskistuu minuutissa parissa on öljy sopivan kuumaa. Sitten otan pulla kerrallaan käteen, teen siihen sormilla reiän jota venytän niin isoksi kuin mahdollista ja lasken sen varovasti öljyyn. Minun pataan mahtuu neljä munkkia kerrallaan. Kun ovat sopivan ruskeita, käännän ne haarukalla ja annan kypsyä toiseltakin puolelta. Kun munkit ovat valmiita, nostan ne haarukalla lautaselle, jossa on talouspaperia, sitten laitan uuden satsin pataan. Kun ne kypsyvät, sokeroin edelliset munkit, eli laitan ne paperipussiin jossa sokeria ja heiluttelen niin, että ovat kauttaaltaan sokerin peitossa. Jne.

Tärkeää: pidä padan kansi helposti saatavilla lähelläsi mahdollisen rasvapalon varalta. Käytä eri haarukkaa niille munkeille jotka käännät padassa, ja niille joita sokeroit. Syödään siman tai maidon kanssa. Tänä vuonna muuten sima onnistui ihan mielettömän hyvin ja munkit ovat parhaita ikinä!

Savukala

Eilen tuli hankittua uusavuttomien savustuspönttö (miehen käyttämä termi). Eli sellainen sähkökäyttöinen savustusuuni, sitä ei vielä ollutkaan, vaikka kaikkea muuta savustussysteemiä talosta löytyykin. Mies teki vertailevaa tutkimusta laitteista, ja päätyi Muurikan (ja Opan) sähkösavustimeen.

Laitteen käyttö on tosiaan helppoa, purut levylle alimmaiseksi, kala ritilälle, alle rasvapelti ja töpseli seinään. Minä en ole vastannut savustuksesta meillä, mutta nyt sain niin hyvät ohjeet että varmasti onnistuu. 

Purujen kanssa mies laittoi sokeripalan ja muutamia katajanmarjoja tuomaan lisämakua. Nyt oli käytössä leppää. Omenapuuta on kuulemma kuivumassa meille, eli sitäkin päästään kokeilemaan. Reilun kilon painoinen lohi oli savustumassa 40 minuuttia. Ensimmäiset kitkerät savut päästettiin pois, sen jälkeen kala sai kypsyä ja savustua rauhassa.

Söimmekin tänään lohta lounaalla ja siikaa iltapalalla, ja hyvää oli. Ulkona kokkailu sopi hyvin päivään, joka tuli muutenkin vietettyä ulkona. Pihan kasvulaatikkoon tuli kylvettyä salaatit, tilli ja persilja. Palstakausi tuli aloitettua maankäännöllä, lehmänlannan ja kanankakan levityksellä ja muuten vaan tuumailulla. Miten se yksi aari tuntuukan pieneltä kaikille suuunnitelmille. Toisaalta, kyllä jokainen lihas ja lihaksen paikka tietää, että savimaata on käännetty urakalla, siihen tuntuu yksikin aari riittävän.

Yrttejä multaan

Kävimme tänään puutarhalla. Taisi olla aika suosittu päivä, siellä oli yksi jos toinenkin. Piti ostaa vähän yrttejä, multaa, kanankakkaa, tukikeppejä ja sen sellaista. Minä olen vuosia kasvattanut suurimman osan yrteistä parvekelaatikoissa. Minulla on monta parvekelaatikkoa, joista ehkä yhden laitan orvokeille, ja lopuissa kasvaa yrttejä. Syksyllä käännän laatikut nurin perin maahan, ja hyvänä lumisena talvena moni niistä talvehtii, tänä vuonna talvehti ainakin oregano, timjami, sitruunamelissa ja ruohosipuli. 

Ostin tänään uusia yrttejä, sellaisia mitä vähemmän kuluu ja istutin ne laatikoihin. Ranskalaista rakuunaa aniksenmakuista viinaa varten, muutamaa erilaista basilikaa salaatteja varten, timjamia ruokaa varten, sitruunamelissaa koristeeksi ja salaatteihin jne. En muista että olisin yleensä ihan näin aikaisin siirtänyt yrttejä ulos, mutta ajattelin olla rohkea nyt.

Sisällä olen laittanut isoon ruukkuun ja altakasteluruukkuihin viittä erilaista basilikaa ja sitten vielä meiramia ja oreganoa. Jos basilikat menestyvät hyvin, niiden kanssa voin olla pulassa, se nimittäin ei ole ollut erityinen lempiyrttini. Jos tänä vuonna vaikka innostuisi peston tekoon, sinnehän se häviää.Näitä hentoja alkuja en vielä uskaltanut viedä ulos, vaikka jos tälläiset ilmat jatkuvat niin pian senkin voi tehdä.

Oregano ja meirami

Kahdenlaista basilikaa

Kummini toi useampi vuosi sitten sinivuokkoja syntymäpäiväkukiksi

Puutarhavaatetusta

Turhamaista tai ei, kivat puutarhavälineet ja -vaatteet piristävät mieltä. Minä näin Nordiska Trädgådar 2012-messuilla Garden Girlin myyntipisteen, ja ruuhkasta huolimatta oli ihan pakko pysähtyä ostoksille. Minä ihastuin essuun, joka tuntui todella käytännölliseltä. Siinä on taskuja ja lenksuja kaikelle tarpeelliselle, oma pussi myös kännykälle. Essu peittää mukavasti normaalin puutarhavaatetuksen eli risat verkkarit ja kulahtaneen T-paidan (ei siis tietenkään minulla, vaan muilla). Kukallinen lierihattu sopii paremmin essun kanssa yhteen kuin jonkun maan armeijan ylijäämävarastosta parilla eurolla hankittu lierihattu (tämä ON turhamaista, sen tiedostan). Ostin ekaluokkalaiselle vaaleanpunaisen huivin, ja hän ei ole muuta käyttänytkään sen jälkeen, ja on kuulemma saanut paljon positiivista huomiota siitä kavereiltaan. Äidillä pitää tietysti olla melkein samanlainen huivi, samaa kangasta essun ja hanskojen kanssa.

Minä en pidä hanskoista. Haluan tuntea mullan ja maan ja kasvun sormissani, eikä se, että kädet ja kynnenaluset ovat mustat muutaman kuukauden vuodesta ole kamalasti haitannut. Joskus kuitenkin on tilanne, että on suotavaa, etteivät kädet ole ihan kamalassa kunnossa, joten sitä varten minulla on muutamat hanskat odottamassa. Ja nyt on sievät hanskat kaapissa. Saapahan nokkosten keräämiseen vauhtia, kun ei tarvitse varoa kämmenselkiään. Mutta se, mihin olen oikeasti todella tyytyväinen, ovat nuo Ruusu-hanskat pitkällä varrella. Kun kitkee heiniä karviaisten alta tai siistii ruusupuskaa, ovat kädet ja käsivarret ihan raapaleilla niin, että työkaverit ovat kyselleet joka vuosi että onko meillä kissa. No ei ole edelleenkään, joten josko kyselyt loppuvat näiden hanskojen myötä.

Laukkua ei ollut enää saatavilla, mutta ei paljoa tarvinnut miettiä kun tulin siihen tulokseen että sitä TARVITSEN ihan oikeasti: miten muuten saan helposti kaikki tärkeät tavarat kulkemaan mökin ja kaupungin tai kodin ja palstan väliä. Garden girliä myy Suomessa Secret Garden. Tilasin sieltä laukun, ja nyt olen tyytyväinen tavaroihini. Ehkä joku syntymäpäivälahjakin tuli tilattua, mutta siitä lisää myöhemmin.

Vuohenjuustosalaatti

Sain ystävilläni joskus vuosia sitten ihanaa vuohenjuustosalaattia. Minä olen yksinkertaistanut salaattia hieman, tai sanotaan niin, että perusidea on sama, mutta ainekset vaihtelevat sen mukaan mitä on saatavilla. Nyt salaatissa oli

salaattia

tomaatti

kurkkua

hopeasipulia

pala vuohenjuustoa

paahdettuja pinjansiemeniä

tummaa balsamico-viinietikkaa

öljyä (minulla rypsi-)

Kasaa salaatin ainekset lautaselle. Lämmitä vuohenjuustoa hetki mikrossa/pannulla niin, että se alkaa sulaa, siirrä se salaatin päälle. Lisää kuivalla pannulla paahdetut pinjansiemenet päälle ja kaada lopuksi vähän etikkaa ja öljyä. Yksinkertaista, mutta hyvää, niin hyvää.

Puuhapäivän kanapata

Tänään tuli sitten se ensimmäinen varsinainen kevätpäivä, joka on mennyt kaikenlaisissa hommissa. Tuli leikattua tyhmät puskat, sahattua pari isoa puun alkua, ja sisälläkin riitti puuhaa. Ulkoilukin oli mukavampaa kuin eilisessä viimassa. Tänään ruuassa tärkeintä oli siis helppous ja vaivattomuus, ja se onnistui loistavasti. Padan idea on taas River Cottagesta, tällä kertaa siitä Alkuperäisestä keittokirjasta (River Cottage Original Cookook).

Minulla oli pakastimessa nuori luomukana. Tiesittekö että luomuroilerissa on selvästi enemmän proteiinia ja selvästi vähemmän rasvaa kuin tehotuotetussa broilerissa? Ja hyviä omega-3-rasvahappoja n. 25% enemmän kuin tehotuotetussa. Eli ne, jotka eivät jaksa miettiä kanojen elämää, voivat silti miettiä kumpi on parempaa ravintoa itselle. Makuhan on makuasia, siitä ei sovi kiistellä.

1 kana (1½ kg)

3 perunaa

1 sipuli

3 porkkanaa

2 laakerinlehteä

2 tl yrttisuolaa

mustapippuria

tuoretta timjamia muutama oksa

4 dl vettä

Laita kana pataan. Kuori ja pilko kasvikset, lisää ne ja mausteet kanan ympärille. Lisää vesi. Paista 250 asteisessa uunissa puoli tuntia, laske lämpö sen jälkeen n. 125 asteeseen ja paista vielä pari kolme tuntia (minulla oli kolme kun ei aiemmin "ehtinyt" syömään). Kana olisi hyvä kääntää kerran paistamisen aikana, mutta enhän minä sitä muistanut kaiken touhun keskellä. Ruoka oli hyvää, ja etenkin lapset söivät paljon, liekö johtunut ruuan hyvästä mausta vai koko päivän ulkoilusta.

Sima

Neste pyörii vimmatusti sekoittamisen jälkeen

Tänään oli hyvä päivä panna sima käymään. Minä tykkään hiilihapoista ja meidän jääkaappi on aina hyvin kylmä, joten vähintään viikko menee tekeytyessä. Minä lunttaan ohjeen aina fariinisokeripussin kyljestä, ja sitten teen omalla tapaa.

4 l vettä (1½ kiehuvaa, 2½ kylmää)

500 g fariinisokeria (voi laittaa osan taloussokeria)

2 sitruuna mehu

1 sitruunan kuorta ohuesti kuorittuna

pikkurillin pään kokoinen nokare hiivaa veteen liuotettuna

Laita ämpäriin sokerit ja kuori yhdestä sitruunasta kuorta hyvin ohuesti. Kaada päälle kiehuva vesi, sekoita niin että sokeri liukenee. Lisää loput vedet ja sitruunoiden mehut. Sekoita hiiva pieneen vesitilkkaan ja sekoita joukkoon. Anna käydä vuorokausi lämpimässä, pullota pienen sokerimäärän (n. tl) ja muutaman rusinan kanssa. Säilytä n. viikko jääkaapissa. 

Muistan lapsuudesta, että äiti teki aina tuplaten tämän määrän, ja se oli ihan mielettömän hyvää. Sitruunankuorta ei yleensä ole ohjeissa, mutta sen käyttäminen on jäänne opiskeluajoilta :D Ja jos olen tänä vuonna valittanut kylmästä keväästä, niin juuri muistelin kuinka viime vuonna minulla ei lähtenyt sima käymään ollenkaan, kun oli niin kylmää juuri tähän aikaan (tänä vuonna huolehdin lämmöstä niin, ettei vaaraa pitäisi olla). Se onkin ainoa vuosi kun simaa ei ole ollut tarjolla.

Huhtikuu

Hieno kohopenkki messuilla

Ystävälläni oli FB-päivityksenä alku Saima Harmajan runosta Huhtikuu. Voiko tätä kevättä paremmin sanoa?

On väsynyt ja harmaa maa.
Ja märkää lunta putoaa.
Ja yli meren aution
soi tuulen laulu lohduton.
On huhtikuu. On vaikein aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskissaan.

Saima Harmaja (1931)

Karviais-pinaatti-smoothie

Kun kerran ulkona ei viherrä, niin pitää laittaa vihertämään sisällä. Pakastimessa on vielä monta pikkupussillista vihreää karviaista soseutettuna, vähän sokeria lisänä. Sose on ihan parasta mannapuuron kanssa, jugurtin ja viilin kanssa. Ja mukavan raikasta juomasekoituksissa. Tein nopean ja hyvän juoman seuraavasti (yksi annos):

kourallinen pinaattia

1 dl kohmeista karviaissosetta

2 rkl turkkilaista jugurttia

vettä riittävästi

Surraa kaikki hyvin sekaisin tehosekoittimessa. Nauti vihreydestä sisältä päin.

ps. Eipä ole koskaan ole ollut tomaatit näin pieniä ja huonosti itäneitä tähän aikaan vuodesta. Kylmää on ollut ikkunalla, todella kylmää. Eikä tuo räntäsade paljoa ole loistanut kasveille.

Hirvipata laakerinlehdillä ja katajanmarjoilla

Pata ennen nesteen lisäystä

Pienestä se on kiinni se ruokalajin valinta. Olen niin innoissani uudesta laakeripuustani, että pitää miettiä ruoka sen ympärille (eli kaikki käy). Ja laakeripuu yhdistettynä pakastimen tyhjennykseen tarkoittaa pataruokaa hirvenlihasta, eksyi sinne vähän nautaakin mukaan. Samalla kun pata hautuu pitkään uunissa miedolla lämmöllä kypsyy uunissa vielä raakana pakastetut tuuvinki ja lanttulaatikko. Ja kun padan laittaa uuniin illalla, ruoka valmistuu edullisella yösähköllä ja on lämmitystä vaille valmista työpäivän jälkeen. Hyvää ruokaa helposti ja vaivattomasti. Tämän padan esikuva löytyy River Cottagen Everyday-kirjasta, vaikka ihan erilainen tästä tuli.

n. 200 g hyvää pekonia

2 kg hirven patalihoja (joukossa oli n. 400 g nautaa)

2 isoa sipulia

4 porkkanaa

1 tl katajanmarjoja

3 laakerinlehteä

muutama varsi timjamia

2 rkl punaviinietikkaa
1 rkl hunajaa

n. 1 l lientä laimennettuna (nyt oli hanhilientä)

pippuria

suolaa tarvittaessa

Vasemmalla nautaa, oikealla hirveä

Kuutioi pekoni ja paista se pannulla. Siirrä pekonit pataan ja ruskista rasvassa lihoihin hyvä pinta ja siirrä pataan. Pilko sipulit ja porkkanat, pyöräytä pannulla. Lisää ne, mausteet ja nesteet pataan. Lisää vettä niin, että kaikki lihat peittyvät hyvin. Lisää vähän pippuria myllystä. Anna padan hautua 125 asteessa n. 4 tuntia, vähän riippuen lihapalojen koosta, tai muuten vaan ajankäytöstä. Kun pata on valmis, tarkasta suola, ja halutessa liemen voi suurustaa, minä en halunnut. Pidin sulatettuja laatikoita saman ajan uunissa, ja ne kypsyivät juuri sopiviksi. Lanttulaatikko on minusta maukkaampaa, jos se on pakastettu kypsänä, mutta hyvää oli näinkin.

Jauhelihapihvit hirvestä

Tämäkin resepti on River Cottage Everyday-kirjasta vähän muunneltuna. Oli pakko kokeilla, kun sain uuden laakeripuun :) Salvian (4 lehteä) jätin pois, kun sitä ei ollut. Ohjeessa pihvit tarjottiin leivän ja paistettujen päärynöiden kanssa, mutta eihän minulla päärynöitäkään ollut, joten syötiin perunoiden kanssa.

½ tl katajanmarjoja

3 laakerinlehteä

1 tl kokonaisia valkopippureita

1-2 tl yrttisuolaa

750 g hirven jauhelihaa

250 g porsaan jauhelihaa

1 tl valkoviinietikkaa (ohjeessa valkoviiniä)

öljyä tai voita paistamiseen

Murskaa kaikki mausteet morttelissa hienoksi. Laakerinlehtiä kannattaa pilkkoa pienemmäksi ennen mortteliin laittamista. Sekoita kaikki mausteet ja lihat keskenään, anna maustua tunnin verran. Muotoile lihasta n. 2 cm paksuja pihvejä, ja paista kypsäksi 4-5 minuuttia kummaltakin puolelta.

Nordiska Trädgådar 2012 - osa 2

Ulriksdalin kauppapuutarha keväisessä Tukholmassa

Nyt on puutarhamessuilla käyty. Paljon kaikkea kivaa tuli nähtyä ja koettua erittäin hyvässä seurassa (kiitos siskolle!). Ja kaikkea kivaa tuli ostettua. "Keväinen" sää pääsi hieman yllättämään, onneksi oli gorea sekä takissa että kengissä. Tukholmaan nimittäin tuli kunnon takatalvi. Yön aikana satoi 10 cm lunta ja muutenkin oli kylmä. Se kieltämättä vähän rajoitti puutarhoissa kävelyä ja shoppailua, eikä kukkaistutuksetkaan ehkä näyttäneet parastaan, vai mitä tuumaatte.

 

Messuilla olisi ollut vaikka mitä tarjolla, ja tuntuikin että myynti oli pääasia. Monet paikalliset näyttivät hankkivan kaiken tarpeellisen kevätistutuksiinsa. Varsinaisia esittelyosastoja olikin sitten vähemmän. Täytyy kuitenkin todeta, että oli kiva nähdä Muurikka hyvin edustettuna siellä, ja ennen kaikkea Fiskarsin aivan upea osasto, vaikken ostanutkaan sitä tarvitsemaani lapiota. Osasto oli valittu messujen parhaaksi osastoksi, ja ihan ansaitusti!

Jonkin verran siellä oli kuitenkin tietoa ja esittelyjä kaikesta mielenkiintoisesta, kuten siitä, kuinka saada mahdutettua pieneen tilaan mahdollisimman paljon. Kaikenlaisia ruukkuja, laatikoita ja muuta tarpeellista siellä olisikin ollut tarjolla, ja monet niitä tuntuivat ostavan. Tietoa ja esimerkkejä oli saatavilla vaikka kompostoinnista, hiekkaviljelystä, laatikkovilelystä jne. Pieneen tilaan saa kyllä mahtumaan paljon, mikä on hyvä näissä postimerkin kokoisissa pihoissa. Paikalliset chili-, orkidea-, mehiläis- ym. yhdistykset tarjosivat asiantuntemustaan asiassa kuin asiassa. Kivoja laatikkoratkaisuja olisi ollut tarjolla, pitää etsiskellä samantyylisiä täältäkin, ja keskustella parista rakennusprojektista isän kanssa.

Etukäteen oli kuulemma mainostettu, että kanat ovat yksi nouseva trendi. Siellä olikin japanilaisia silkkikanoja tepastelemassa aitauksessa, olivat kyllä veikeitä ja hiljaisia otuksia. Ehkä pohjoismaissakin alkaa yleistyä tapa pitää muutamaa kanaa ihan kaupunkialueella (kukkoa ei suositella tiheään rakennetulle alueelle naapurisovun säilyttämisen takia).

Jos viime vuonna panostin palstan maanparannukseen, nyt panostin omiin varusteisiin (vitsivitsi). Tuli ostettua essua ja hanskaa ja huivia ja sen sellaista, niistä lisää myöhemmin. Ruotsin (tai ainakin messut ja kauppapuutarhan) tuntui vallanneen pelargonia-innostus, niitä oli siellä satamäärin. En tosin ostanut kukkivia pelakuita, sen sijaan löysin muita kivoja kasveja. Messuilta tarttui mukaan valkoisia narsisseja ja monia siemeniä, kuten sitruunakorianteria. Ulriksdalin linnan kauppapuutarhasta löysin laakerinlehden ja tuoksupelargonian. Jälkimmäisen suhteen olen vielä epäileväinen, taitaa joutua ulkoruokintaan se kasvi. Mutta etenkin laakerinlehdestä olen erittäin tyytyväinen, siihen en ole Suomessa törmännyt (en tosin epäile etteikö sitä olisi jossain). Ja loikkasihan sitä yksi sammakkokin kasvien alle, ja historiallista harvinaisuutta tarttui mukaan tuliaiseksi. Mukava reissu kaikenkaikkiaan!

 

Nordiska Trädgådar 2012

Vaikka oma piha näyttää tältä (=aika ankeaa huhtikuuksi), on mieli jo kaikenlaisissa pihahommissa. Ajattelin mahduttaa vielä tyrniä pihalle, vaikka en ihan tiedä mihin. Ja yksi kirsikkapuun taimikin pitää jonnekin laittaa, sille paikan löytäminen on jo tosi haastavaa. Vadelma näyttää leikkauksen jälkeen todella ankealta, mutta ainakin viime vuonna silti saimme monta litraa syötävää.

Ja matkakuumettakin pukkaa. Nimittäin minä, joka inhoan matkustamista, olen lähdössä matkalle, ihan vapaaehtoisesti (kyseessä ei siis ole työmatka!) ja vieläpä niin, että innoissani odotan matkaa. Olen menossa elämäni ensimmäistä kertaa puutarhamessuille, ja ei ehkä ihan vaatimattomille messuille, sillä olen menossa Nordiska Trädgådar 2012-messuille! Yhtään en tiedä millaista siellä (tai millään muillakaan messuilla) on, mutta voisin kuvitella että reppu on täydempi kotimatkalla.

Hirven sydän Jokimökin Jokapäivää mukaellen

Tämä resepti on peräisin (taas) River Cottage Everyday-kirjasta. Luin vähän aikaa sitten kirjan arvosteluja USAn Amazonin sivuilta, ja siellä moitittiin kirjaa koska siinä on reseptejä joita ei mitenkään ole mahdollista toteuttaa. Esimerkkinä mainittiin juuri tämä Devilled lamb's hearts. Vähän jouduin minäkin muokkaamaan reseptiä, sherry vaihtui porttiin, lampaan sydämet hirven sydämeen ja sen sellaista, ihan sen mukaan mitä kaapissa sattui pyhien jäljiltä olemaan. Minusta tämän kirjan hienous on juuri siinä, että siitä saa loistavia ideoita ruokaan, eikä sillä oikeasti ole niin väliä miten sen totetuttaa. Eli tein suunnilleen ohjeen mukaan, näin:

½ hirven sydän

1 sipuli

1 porkkana

pala juuriselleriä

1 laakerinlehti

timjamia, pippureita

voita

½ dl port-viiniä

1 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl punaherukkasiirappia (ohjeessa -hilloa)

Worcestershire-kastiketta

savustettua Aji Cristal-jauhetta (ohjeessa cayenne-pippuria)

1 tl chili-sinappia (ohjeessa 1 rkl englantilaista sinappia)

loraus kermaa

suolaa, pippuria

Laita sydän kattilaan, lisää vettä niin, että sydän peittyy ja anna kiehua. Kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää pilkottu sipuli, porkkana, selleri ja mausteet, keitä parisen tuntia. Ota sydän liemestä ja anna jäähtyä. Leikkaa palasiksi.

Sulata pannulla vähän voita. Lisää sydämet, suolaa ja pippuria. Lisää port-viini (ohjeessa oli sherryä, mutta eihän minulla sitä ollut) ja anna poreilla hetki, lisää etikka ja siirappi, anna poreilla edelleen hetki. Lisää loput mausteet ja muut ja anna hautua muutama minuutti niin, että kastike saostuu. Lisää lopuksi kerma, sekoita hyvin ja anna kiehahtaa niin että saat paksun kastikkeen.

Ohjeessa kastike syötiin paahtoleivän päällä, mutta minä olin tehnyt perunamuusia ja lisäksi punasipuleita portviinissa saman kirjan reseptin mukaan. Hyvää oli, todella hyvää, ja ihan erilaista miten on ennen tullut tehtyä sydäntä.

Lihapiirakka

Tälläistä lihapiirakkaa on ollut tarjolla sunnuntain aamiaisella jokaisena pääsiäisenä jonka muistan. Lapsuudessa pääsiäisaamiaiselle kokoontui sukua laajasti, nykyisin ollaan useimmiten vaan oman perheen kesken. Tarjolla on yleensä aina lihapiirakkaa, karjalanpiirakoita, sämpylöitä, ruisleipää, sipulinkuorilla värjättyjä munia, munavoita, vihanneksia, silliä, kaloja, leikkeitä jne. Aamiainen käy samalla lounaasta ja suklaamunat päivällisestä :) Viime vuonna kuopus, silloin 2½ v, söi pääsiäissunnuntaina pelkkiä keitettyjä kananmunia ja kindereitä, ei mitään muuta koko päivänä. Siinä oli oivallettu pääsiäissunnuntain ruokapuoli melkoisella hartaudella.

Mitään oikeaa reseptiä lihapiirakalle en ole ikinä nähnyt, mummoni ja äitini tekivät aina oman pään mukaan. Minä kirjoitin ohjeen ylös keittokirjaani varten, ja siskoni tekee samanlaista mutta hieman eri tavalla.

Piirakka ennen toista taikinakerrosta

5 dl vettä/maitoa

½ hiiva

jauhoja
suolaa

½ dl rypsiöljyä

700 g jauhelihaa

mustapippuria, valkopippuria, kuivattua timjamia, yrttisuolaa

2 sipulia

1½ dl puuroriisiä, vettä, suolaa

Tee normaali sämpylätaikina. Taikinan kohotessa valmista täyte: paista jauheliha, mausta se maltillisesti, kuullota sipulit ja keitä riisit suolalla maustetussa vedessä ja lopulta sekoita kaikki yhteen. Kauli aavistuksen vajaa puolet taikinasta pellille juuri sen kokoiseksi, lisää täyte ja kauli loput taikinasta päälle. Taita päällimmäisen taikinalevyn reunat alimmaisen alle, taputa piirakka takaisin pellin kokoiseksi. Voitele munalla, pistele haarukalla ja paista n. 200 °C. Syödään voin tai munavoin kanssa pääsiäissunnuntain aamiaisella.

Kuva muutaman vuoden takaa. Kukat Pirjo Koppi.