Puolukkamarenkipiiras

Olen tehnyt marenkipiirakkaa aiemmin omenoista ja raparperistä ja vielä vähän toisenlaista marenkipiirakkaa punaherukoista. Puolukka on pitkään ollut mielessä, olen ajatellut että sen kirpeys sopii hyvin marengin makeuden kanssa. Ja niinhän se sopii. Otin tämän pohjan ohjeen suoraan omeanmarenkipiiraastani, se sopii hyvin pieneen piirasvuokaani. Jos haluaa tehdä isompaan vuokaan, kannattaa pohjan ohje ottaa raparperimarenkipiirakasta ja tuplata kiisselin ja marengin määrät. Tämä on piirakka joka kannattaa syödä vasta seuraavana päivänä kunnolla kylmänä.

2.4 dl jauhoja

1 tl suolaa

80 g voita

2 rkl vettä tai enemmän

1 dl survottuja puolukoita

1½ dl vettä
2 rkl sokeria

1 rkl perunajauhoa

2 munanvalkuaista

1.2 dl sokeria

Sekoita suola jauhojen joukkkoon. Nypi voi ja jauhot sekaisin, lisää vähän vettä. Pyöritä taikina palloksi, anna tasaantua puoli tuntia jääkaapissa. Levitä taikina 23 cm piirakkavuokaan. Peitä se kaksinkertaisella foliolla, niin että folio seuraa taikinan muotoja. Paista 10 minuuttia 225 astetta. Ota folio pois varovasti ja paista vielä muutama minuutti jotta taikina saa vähän väriä. Anna pohjan vähän jäähtyä.

Paistamisen aikana (tai aiemmin) keitä puolukkakiisseli: anna survottujen puolukoiden ja veden kiehahtaa, lisää sokeri ja suurusta vesitilkkaan sekoitetulla perunajauholla.

Levitä pohjan päälle puolukkakiisseli. Vatkaa munanvalkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi ja levitä marenki piirakan päälle. Paista 175 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes marenki on saanut vähän väriä. Anna jäähtyä seuraavaan päivää.



ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Puolukkaglögi

Tänä vuonna joulutorttujen leipominen on vähän jäljessä viime vuotisesta, mutta ei se haittaa. Joululaulujakaan ei ole vielä kuunneltu, Herra Heinämäen joulu sentään on katsottu useamman kerran. Glögiä ei ollut jäänyt viime vuodesta, joten ajattelin tehdä glögiä keittämästäni puolukkamehusta. Äiti teki glögin aina mustaviinimarjamehuun, mutta minusta puolukkamehu on parempaa. Keitän mausteisen makean veden, jota kaadan mehun päälle. Maistuu miedosti joululle ja lämmittää mukavasti. Tämä annos riittää reiluun glögiin kahdelle. Mahdollinen terästys maun ja tarpeen mukaan, minusta esim. aniksen makuinen jaloviina sopii hyvin.

5 dl vettä

2 neilikkaa

1 kanelitanko

3-5 kardemummaa (isoja vihreitä)

1 rkl ruokosokeria

puolukkamehua maun mukaan (höyrymehua)

manteleita

rusinoita

Laita mausteet ja sokeri veden sekaan kattilaan, keitä viidestä kymmeneen minuuttia. Laita kuuman kestävään lasiin puolukkamehua  ja kaada siivilän läpi kuuma vesi päälle.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Ropsaukset eli riisisuklaa

Lapsuudessa tämä herkku kuului jouluun, ja se taisin olla minä joka näitä teki joka joulu. Reseptin sain kummiltani (samalta jolta omenapiirakkakin on peräisin). Alkuperäinen resepti on tuplana tuon, mutta kyllä tästäkin riittää herkutteluun. Tein aina ison satsin jouluksi ja niitä oli kahvipöydässä tarjolla, joskus tein lahjaksikin. Jos ropsaukset tekee paperivuokiin, sormet säästyvät siistinä, mutta usein laitoin ne vaan voipaperille kovettumaan josta siirsin ne johonkin rasiaan/lautaselle tarjolle. Riisimurojen tilalla voi käyttää oikeastaan mitä tahansa muroja tai mysliä, mutta riisimurot ovat minulle niitä alkuperäisiä.

Esikoinen on toivonut näiden tekemistä vaikka kuinka pitkään, mutta nyt vasta tuli sen verran talvista fiilistä että saimme tehdyksi. Nämä ovat niin helppoja, että lapsi osaa tehdä näitä siinä vaiheessa kun osaa olla riittävän varovainen sulan rasvan kanssa, ja aikaisemminkin jos aikuinen huolehtii rasvan sulatuksesta ja kaatamisesta.

250 g kookosrasvaa

250 g tomusokeria

50 g kaakaota

n. 200 g riisimuroja

Sulata kookosrasva kattilassa. Sekoita sillä välin tomusokeri, kaakao ja riisimurot isossa astiassa. Kaada päälle kookosrasva ja sekoita hyvin. Tarvittaessa lisää vielä riisimuroja. Nostele lusikalla nokareita vuokiin tai voipaperille. Anna jähmettyä jokunen tunti ja nauti. Lasten suurta herkkua.


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Naudan etulapapaisti

Minulla oli pakastimessa reilu lapapaisti (2.7 kg) luomunautaa. Koska olen mökkiviikonloppuina tehnyt niin monta kertaa hidasta lihapataa kokonaisista lihoista, ajattelin nyt tehdä jotain muuta. Pilkoin siis paistin kuutioiksi ja annoin sen muhia juuresten kanssa uunissa rauhallisesti, vähän samaan tyyliin kuin karjalanpaistikin. Lisäsin nyt vaan reilusti juureksia ja vähän lientä tuomaan makua. Harvoin on näin isoa paistia käytettävissä, pienenpään paistiin voi laittaa vastaavasti vähemmän kasviksia, ja sanomattakin on selvää että tässä voi käyttää mitä juureksia haluaa ja minkä verran haluaa.

2.7 kg naudan lapapaisti

voita 

suolaa, pippureita, timjamia

3 rkl vehnäjauhoa (voi hyvin jättää pois)

1 lanttu

3 palsternakkaa

5 porkkanaa

5 isoa sipulia

1 valkosipulin kynsi tai enemmän

muutama varsisellerin varsi

2 dl jotain hyvää tiukkaa lientä (nyt oli sydämen keitinlientä)

2 dl karkkipossun keitinlientä (tai soijakastiketta tai vastaavaa, mausteita)

vettä

Pilko huoneenlämpöinen liha kuutioiksi. Ruskista lihat nopeasti kuumalla pannulla pienissä erissä, mausta suolalla, valko- ja mustapippurilla sekä timjamilla, ja siirrä lihat pataan.. Ripottele päälle halutessa vehnäjauhoja. Kuori ja pilko juurekset ja sipulit. Jos ei ole varsiselleria, voi hyvin laittaa mukulaselleriä sen sijaan. Lisää pataan liemet ja vettä niin, että lihat peittyvät. Minulla tuli isoin patani tästä annoksesta ihan ääriään myöten täyteen, hetken jo ajattelin että joudun laittamaan kahteen pataan. Laita pata 150-asteiseen uuniin pariksi tunniksi, laske  lämpöä 120 asteeseen ja anna hautua vielä tunti.

Syötiin nyt keitettyjen perunoiden ja rosollin kanssa. Tuli hyvä mieli, kun tokaluokkalainen oli todella mielissään hyvästä ruuasta, etekin liha ja rosolli olivat niin suun mukaista. Pata onkin oikein hyvää ihan sellaisenaan keitettyjen perunoiden tai perunamuusin kanssa. Tästä määrästä tulee vaivaton ruoka isollekin vierasjoukolle. Tai sitten sen voi jäähtyneenä pakastaa osissa, ja niin on perheelle lämmitystä vaille valmiina monta hyvää kastiketta arkeen. Paistiin voi lisätä aina jotain pientä ekstraa, niin ruoka maistuu uudelle joka kertaa. Smetana ja suolakurkku stroganovmaisesti sopivat hyvin, samoin kerma ja sienet metsästäjämäisesti tai paprika ja tomaatti gulassimaisesti jne.


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Kanaliemi ja helppo kanakeitto

Hyvä ruoka on hyvää, ja joskus tavallisesta ruuasta tulee lasten uusi suosikki. Tällä kertaa kyseessä oli yksinkertainen kanakeitto. Minulla oli hyvä kokonainen luomukana, josta keitin kanaliemen. Tänä vuonna muut lintuliemet jää vähiin (lue: olemattomiin), joten tein ihan tavallista kanalientä kompensoimaan kyyhkyliemen puutetta. Liemen keitin näin:

vettä

1 kana (1.6 kg)

4 pikkuporkkanaa

1 iso sipuli kuorineen

pala lanttua

1 varsi varsiselleriä

pippureita

1 laakerinlehti

1 rkl suolaa

timjamia muutama oksa

Laita isoon kattilaan vettä niin, että kana peittyy reilusti. Anna kiehua ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen juurekset, sipuli ja mausteet ja keitä hiljalleen parisen tuntia tai kunnes liha irtooa helposti. Ota kana lautaselle ja irrota lihat. Siivilöi liemi ja pakasta/käytä sellaisenaan tai tarvittaessa keitä sitä kasaan. Liemi on erityisen hyvää keitoissa, risotoissa ja kastikkeissa.

Kanakeittoon tuli:

½ l lientä

½ l vettä

kananpaloja

1 dl riisiä (tai ohraa)

1 porkkana

1 pala lanttua
1 palsternakka

(tai pussillinen jotain pakastevihanneksia tai -juureksia)
persiljaa.

Laita liemi ja vesi kattilaan kiehumaan. Lisää riisi ja pilkotut juurekset. Anna kiehua vähän aikaa, lisää kananpalat. Jos käytät pakastevihanneksia tai -juureksia, lisää tässä vaiheessa. Keitä vielä sen aikaa että riisi/ohra on kypsää.

Yhdestä kanasta saa kolme hyvänkokoista keittoa. Keitto on valmista reilussa kymmenessä minuutissa, joten kun alkuvalmistelut on tehty, saa nopean ruuan arkena tai vaikka siivouspäivän lounaaksi. Lientä on näiden lisäksi vielä muutamaan ruokaan, eli mielestäni hyvä vaiva-laatusuhde. Sitä arjen luksusta.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Lindströmin pihvit (Mysi Lahtisen ohje)

Linsdströmin pihvit ovat aina olleet suurta herkkuani, ainakin ekaluokkalaisesta lähtien (en muista että äiti olisi näitä juurikaan tehnyt, ainakaan montaa kertaa). Erityisen hyviä Lindströmin pihvit ovat Mysi Lahtisen ohjeella tehtynä. Täytyy kyllä tunnustaa että teen yleensä ne ilman mitään ohjetta aika sinne päin, mutta kirjaan Mysin ohjeen tähän, että hekin pääsevät alkuun jotka eivät aikaisemmin ole kokeilleet.

Kasvikset pilkottuna

800 g  hyvää jauhelihaa (nyt hirveä ja maatilatorin sika-nautaa)
3 pientä perunaa keitettynä
3 pientä punajuurta keitettynä (tai isohkoa jos minulta kysytään)
5 tl kaprismarjoja
10 hillosipulia
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria
1 muna

voita
3-4 sipulia pihvien päälle

Taikina odottamassa

Silppua perunat ja punajuuret ihan hienoksi. Minä joko raastan raastimen karkealla terällä tai sitten käytän Tupperwaren pikakokkia kuten nyt. Valuta kaprikset, pilko ne ja hillosipulit ihan hienoksi silpuksi (tai aloita niillä Pikakokissa). Sekoita kaikki kasvikset ja mausteet jauhelihaan, lisää lopuksi muna ja sekoita taikina. Minulla oli niin pieniä munia nyt, että laitoin suosiolla kaksi. Anna seistä puolisen tuntia. Taputtele taikinasta pihvit ja paista pannulla, tai uunissa kuten luimupupu teki, n. 30 minuuttia 225 asteessa. Paista sipulit voissa, lisää vähän vettä ja anna hautua ihan pehmeiksi. Syö pihvit kuoripottujen ja paistetun sipulin kanssa. Mysi tarjoaa kastikkeena voisulaa, johon on lisätty silputtua kaprista ja hillosipulia, minulla jäi tekemättä.

Tämä ohje löytyy Mysi Lahtisen kirjasta Makuasioita - uudet kokkaukset. Se onneksi löytyy omasta kirjahyllystä, äiti on sen aikoinaan 90-luvun puolessavälissä ostanut. Kirjassa näkyy vielä hintalappu, 69 mk -30%.



ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Kirkas lehtikaalikeitto

Lehtikaalikeitto on yksi parhaita keittoja mitä on. Tänään kuitenkin tein kirkkaan lehtikaalikeiton, se oli meillä salaatinkorvike ja sopiva lämmitin sillä välin kun odotimme kalan savustumista ja uuniperunoiden valmistumista. Keiton tekee todella nopeasti, alle vartissa, joten ehdin tehdä ja syödä sen ennen kuin pääruoka oli valmis. Ja suureksi yllätykseksi esikoinen piti keitosta todella paljon, toivoi että teen pian uudestaan. Tähän keittoon ei ole mitään oikeita määriä, vaan sen voi tehdä ihan sen mukaan mitä sattuu olemaan ja tulemaan. Tästä tuli kasvisversio, mutta keitto toimii hyvin myös lihaliemellä, ja toki siihen voi lisätä muutenkin mitä tahansa.

kasvislientä

perunaa

juuriselleriä

palsternakkaa

porkkanaa

lanttua

reilusti lehtikaalia

suolaa tarvittaessa

Laita liemi kattilaan. Kuori ja suikaloi juurekset, anna kiehua reilu muutama minuutti. Huuhdo lehtikaalit ja silppua joukkoon, anna kiehua vielä jokunen minuutti. Tällä kertaa syötiin ihan tuollaisenaan alkukeittona ja hyvin maistui.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Suutarinlohi

Silakka on hyvä kala ja suutarinlohi on erityisen hyvää. Tämä on ollut suurta herkkua jo opiskeluajoista lähtien. Silloin silakka oli oikeasti tosi halpaa, selvästi halvempaa kuin vaikka monien mainostama tonnikala. Minä tykkään edelleen suutarinlohesta joka tulee syötyä useimmiten ruisleivän päällä. Ihan parhaita leivänpäällisiä, voittaa (melkein) kaikki leikkeleet mennen tullen.

½ kg silakkafileitä
1 sipuli
1 porkkana
2 tl mustapippuria
ripaus valkopippuria
½ dl etikkaa
1 dl vettä
3 rkl sokeria
1 rkl suolaa
tilliä reilusti

Lado kalat, pilkotut sipuli ja porkkana ja mausteet kerroksittain tölkkiin tai astiaan. Sekoita etikka, vesi, sokeri ja suola hyvin ja kaada päälle. Lisää reilusti tilliä ja laita kalat jääkaappiin yön yli. Valmista seuraavana päivänä.



ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Viherherukka-mutakakku

Mutakakku on yksi meidän perheen lempileivonnaisista. Minulla on vanha ohje, jonka alkuperää en enää muista, olen vaan kirjoittanut sen ylös keittokirjaani. Jos joku tietää sen alkuperän, saa kertoa. Minusta mustaherukka ja suklaa sopivat hyvin yhteen, mutta nyt halusin kokeilla viherherukkaa (se maistuu mustaherukalta, mutta siinä ei ole tummaa väriä). Tein tämän mutakakun foliovuokaan, jossa se oli helppo ottaa mukaan mökille.  Pinta vähän repeili kuljetuksessa, mutta ei se makua haitannut.

200 g voita

200 g tummaa suklaata

4 munaa

2 dl sokeria

2½ dl vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

2 dl viherherukkaa

Sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää sula voi-suklaaseos sekaan. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe joukkoon, sekoita varovasti. Jos haluat käyttää jotain marjoja, levitä ne vuokaan ja kaada taikina päälle. Paista 200 asteessa n. 25-30 minuuttia. Mutakakku saa jäädä vähän pehmeäksi keskeltä.

Marjat sopivat mutakakkuun hyvin, ja viherherukat herkullisen hyvin. Nam.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Mitobag - huovutettu käsilaukku

Tämä on yksi niistä keskeneräisistä töistä, joka on kummitellut mielessä varmaan yli vuoden. Ei enää paljoa puuttunut, kahva, päättely ja koristelut, niin vähästä oli valmistuminen kiinni. Katsoin yhtenä iltana vähän televisiota ja sain tehtyä kassin loppuun. Tähänkään minulla ei ole ohjetta, ja vähän lankojen ehdoilla piti mennä, kun tuo pääväri loppui kesken, eikä sitä enää (silloinkaan) saanut lisää. Kudoin leveän sylinterin jota kavensin ylöspäin mennessä kahdesta reunasta. Virkkasin leveään puoleen pohjan, kapeampaan reunukset ja kahvan. Koristeet virkkasin erikseen jonka jälkeen ompelin ne kiinni. Huovutin kassin 40 asteen kirjopesussa ja muotoilin sopivaksi. Lopuksi kävin esikoisen helmivarastolla ja löysin sopivat nukleoidit.

Tähän kassiin olen tyytyväinen. Ylöspäin kapeneva malli on kätevä, ja tähän mahtuu juuri sopivasti pienen käsilaukun kokoinen iso lompakkoni, puhelin ja kalenteri, mutta mukaan ei mahdu viikon reissuun tarvittavaa tavaramäärää, joka yleensä kertyy käsilaukkuuni alle viikossa, vaikken ole edes reissussa.


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :) 

Valkosipulit maassa

Tällä postauksella ei ole oikeastaan muuta tehtävää kuin olla muistutuksena ensi vuonna, että milloin ne valkosipulit tulikaan laitettua maahan (kun en muista milloin laitoin ne viime vuonna). No nyt ne ovat maassa, vaikka olisivat voineet olla aikaisemminkin. 

Ei kai koskaan ole ollut syystyöt näin huonolla mallilla, ei edes viime vuonna jonka luulin olevan paha. Nyt vasta kärräsin ruukkupuutarhan mullat palstalle, ja samalla yhden säkin kunnon multaa. Sen levitin kahden rivin leveydeltä kasaksi, johon istutin kaksi riviä valkosipulia, kynnet yhteensä neljästä isosta valkosipulista. Toivottavasti eivät ole moksiskaan näistä pakkasöistä. Tai siitä että heti tuon mullan alla on kovaa kittaantunutta savea.

Samalla kaivoin loput palsternakat ja porkkanat ylös ja nostin viimeiset punajuuret. Keräsin myös viimeiset härkäpavut jotka ovat nyt kuivumassa. Maata olen saanut käännettyä vähän, mutta en mitenkään riittävästi. Kokonaan kääntämättä on vielä puolet penkeistä, ja se viimeinen peitossa ollut alue.

Ja sitten sellainen iloinen uutinen, että taidankin saada yhden pienen ruuan ruusukaaleistani. Minulla on pari tuollaista vartta, kaalit ovat sellaisia pikkurillinpään kokoisia, mutta kyllä niistä nyt jotain saa tehtyä

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Lehtikaali-pekoni-sipuli-paistos

Otsikossahan se jo tuli. Tein tänään ns. nopeaa arkiruokaa (hih, kaikille niille joita tämä termi naurattaa), eli hirvipihviä, villisikaliemeen tehtyä herkkutattikastiketta, keitettyjä perunoita ja sitten tätä herkullista paistosta. Kaiken teki vähemmässä ajassa mitä perunat kiehuivat. Lehtikaalipaistoksen inspiraationa toimi Kokkipottilan ruusukaali-pekonipaistos, vaikka vähän erilainenhan lisuke/ruoka tästä tuli.

n. 70 g pekonia 

1 pienehkö sipuli

2 isoa kourallista lehtikaalia 

pikkuloraus kermaa (n. 2 rkl)

Pilko pekoni suikaleiksi, laita pannulle. Pilko sipuli pieneksi, lisää pekonin joukkoon. Anna hautua niin, että sipulista tulee pehmeää, muutama minuutti riittää. Lisää pienityt lehtikaalit ja jatka paistamista taas hetki, niin että kaalit vähän pehmenevät. Kaada pikkuloraus kermaa päälle sekoita hyvin ja tarjoile. Hyvää, niiin hyvää taas.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :) 

Pakastetut omenat

Omenasatoa kannattaa säilöä pakastamalla. Näin on mahdollista  leipoa  kotimaisista  omenoista  omenapiirakoita ja tehdä hyvää hedelmäsalaattia keskellä talveakin.

Piirakoita varten pakastan omenat joko viipaleina tai sitten pieninä suikaleina. Suikalointi sujuu kätevästi mandoliinilla tai vaikka tuollaisella Tupperwaren leikkurilla. Muutama minuutti ja iso kasa omenoita on sopivina suikaleina. Minä pakastan yhteen pakastuspussiin aina 4-5 omenaa, se on hyvä määrä vaikka omenapiirakkaan tai pannukakkuihin.

Toinen hyvä tapa on pakastaa omenat sokeriliemessä. Talvella on helppo ottaa sulamaan rasiallinen omenoita valmiissa liemessä, lisätä haluamiaan marjoja ja/tai hedelmiä ja raikas hedelmäsalaatti on valmis. Näistä saa myös hyvän omenakiisselin aikaiseksi. Liemeen voi laittaa halutessa kiehumaan vaniljatangon tai vaikka kardemummaa, kanelitankoa tai tähtianista, jos haluaa mausteisia makuja. Omenat nousevat pintaan liemen mukana, mutta kun neste jäätyessään laajenee, peittää se omenat sopivasti. Tuohon kilon purkkiin menee neljä isoa Åkeroa. Lapsena sokeriliemiomenoita oli joskus hedelmäsalaatissa, joskus ihan sellaisenaan jälkiruokana.

1 l vettä

2 dl sokeria

(1 vaniljatanko, kardemummaa, tähtianista, kanelitankoa mitä vaan)

n. 1 kg omenoita (Åkero paras)

Keitä sokeriliemi ja anna sen jäähtyä. Kuori ja viipaloi omenat pakastusrasiaan tai vaikka pestyyn maitotölkkiin. Kaada jäähtynyttä lientä niin, että omenat peittyvät. Muista jättää vähän laajenemisvaraa ja pakasta.

Savustettu sydän

Törmäsin yhdessä riistakeittokirjassa useampaan ohjeeseen, jossa käytettiin savustettua hirvensydäntä. Missään ei tietysti ollut sille ohjetta, joten päätin kokeilla itse. Perheen savustus-guru suositteli sydämen keittämistä ja sen jälkeen vaan nopeaa savustamista savustuspöntössä. Näin siis tein. Minulla oli puolikas hirven sydän, jonka keitin tavalliseen tapaani

vettä

½ hirvensydän

sipuli kuorineen

porkkana

pala juuriselleriä

2 maustepippuria

10 mustapippuria

10 valkopippuria

pari laakerinlehteä

1 rkl suolaa

Laita vettä kattilaan niin, että sydän peittyy reilusti. Anna kiehua ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, nyt meni kymmenisen minuuttia. Sen jälkeen laita pilkotut sipuli ja juurekset ja mausteet veteen ja anna kiehua 1½-2 h sydämen koosta riippuen. Nosta sydän kattilasta, anna vähän jäähtyä ja leikkaa se ohuiksi suikaleiksi. Laitoin liemeen juureksia ja kaikkea muuta hyvää, joten otin senkin talteen: siivilöi liemi ja  siinä on hyvä pohja pariin kolmeen keittoon tai pataan.

Ladoin viipaleet valmiiksi lämmitettyyn savustuspönttöön yhdessä purujen kanssa, ja savustin 5 ja 10 minuuttia. Osan sydämestä jätin pilkkomatta. Riittävä aika savustukselle on 5 minuuttia, pidemmässä ajassa sydän alkaa jo kuivahtaa. Toisaalta tuo pidempi aika ei riittänyt sydämen palalle, se ei maistu juurikaan savulta muuta kuin ihan pinnasta. Yhden kerran voisi vielä kokeilla kokonaisen sydämen savustusta ennen keittoa, siinä voisi tulla hauskan makuinen liemikin. Mutta hyvää tämäkin on vaikka leikkeleenä, salaatissa, kastikkeessa tai keitossa. Tai ihan sellaisenaan.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :) 

Huovutettu kännykkäsuoja

Ajattelin aloittaa työhuoneen kimppuun käymisen lankakerä kerrallaan. Tälläinen kännykkäkotelo syntyi yhdestä vähän vajaasta vihreästä Huopanen-lankakerästä Vain elämää-ohjelman aikana. En enää muista miksi olin ostanut tuon langan, saattaa olla että pelkästään värin takia, tai sitten oli joku suunnitelma mitä en enää muista.

Sain uuden työpuhelimen, ja nyt minulla on käsilaukussa pyörimässä kaksi kosketusnäyttöpuhelinta (mikä sana!). Olin vähän huolissani että niille käy jotain, joten ajattelin virkata niille pehmeän suojuksen. Virkkasin ketjusilmukoita sopivan määrän (4X leveämmän mitä puhelimen leveys) ja suljin ketjun. Aloin virkata sylinteriä ylöspäin siihen asti kunnes lanka oli lopussa, vähän yli 2X korkeus. Sitten virkkasin pohjan kiinni ja ompelin koristekuvion. Laitoin pussin sisään muovia ja huovutin 40 asteen kirjo-ohjelmassa. Pesun jälkeen muotoilin pussin sovivaksi ja annoin kuivua.

Nyt kelpaa pitää kahta puhelinta selät vastakkain pussissa, ja saavat pyöriä laukussa ihan rauhassa.Aika paksu tuo kotelo on, katsotaan jääkö pysyvään käyttöön. Ehkä seuraavan voisi tehdä ilman huovuttamista.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)