lauantai 15. heinäkuuta 2017

Seljankukkamehu


Minä sain muutama vuosi sitten Kielometsästä Mustaseljan istukastaimen, Maijan (skrollaa linkin sivua alaspäin, sieltä löytyy teksti mustaselja Maijasta). Tämä on aikoinaan siemenkylvöstä lähtenyt hyvin Suomen oloja kestävä mustaselja. Mustaseljasta löytyy juttua myös Maaseuduntulevaisuudessa. Kasvi on alkanut kiinnostaa puutarhaharrastajia kovastikin, vaikka talvenkestävyydessä onkin vielä ongelmia. Minun saamani puu on kasvanut parissa vuodessa komeaksi, ja kestänyt hyvin ainakin toistaiseksi viileän paikan ja oudot talvet.

Mustaseljaa ei tule sekoittaa lievästi myrkylliseen terttuseljaan, jota kyllä kirjoituksissa kehutaan kauniiksi pensaaksi, mutta meillä sitä on aina kutsuttu paskanmarjaksi (ai kun oli lapsena jännää aina kun äiti mainitsi pensaan nimen). Tai kuten Kielometsän Jukka sanoi, että rikkaruohohan se on.

Mustaselja ei liene ehdi tehdä marjoja Suomessa, ei ainakaan meillä mökillä, mutta ei se haittaa, nimittäin kukat ovat niin hienon makuisia. Minä keräsin mökkilomalla ensimmäiset kukinnot, ja tein niistä mehua. Googlasin ohjeita, ja monenlaista löytyi. Vähän oli eroja ainesten suhteissa, ja siinä että käytettiinkö kiehuvaa vai kylmää vettä. Minä tein mehun kuitenkin näin, sillä en halunnut siitä liian sitruunaista (lue: minulla oli vain yksi sitruuna) enkä liian makeaa (lue: minulla ei ollut enempää sokeria).


Täytyy vielä todeta, että tämä mehu on ihan käsittämättömän ainutlaatuisen hienon makuista! Jopa siinä määrin, että maisttuani mehua vuorokauden jälkeen makukokemus oli niin vaikuttava, että mehu tuli uniini. Sitä ei usein tapahdu, ei todellakaan. 

35 mustaseljankukkaa
1 sitruuna
1½ l vettä
10 dl sokeria
3 rkl sitruunahappoa

Kerää kukinnot, ja ravista niistä mahdolliset hyönteiset pois (jos siis olet hyönteisten ystävä). Irrota kukinnot isommasta varresta. Pese sitruuna hyvin, kuori siitä keltainen osa kuorta ohuesti kulhoon. Kuori valkoinen osa sitruunaa pois, ja viipaloi sitruuna. Laita kulhoon kukinnot ja sitruunanviipaleet kerroksittain.  Kiehauta vesi, sokeri ja sitruunahappo ja kaada kulhoon kukkien päälle. Anna jäähtyä, ja säilytä 3-5 vrk kylmässä. Siivilöi mehu, ja pakasta erissä. 

Laimenna mehua n. 1:6-7 tai käytä muuten haluamallasi tavalla. Drinkit, boolit, kuohuvat, niin tiedän mitä kaikkea keksinkin. Ja kukista pitää tehdä ainakin niitä lettuja, ja vaikka mitä muutakin. Upea maku kertakaikkiaan!


Kuten tarkkasilmäiset puutarhaihmiset huomaavat, tänä(kään) vuonna ei ole odotettavissa tomaatti- eikä chilisatoa. Sentään jo heinäkuun puolväli.

7 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Onkohan tuo sama selja josta IKEAn seljankukkamehu on valmistettu? Siinä kun on sellainen maku josta tykkään. Olen joskus maistanut seljanmarjahilloa,mutta en muista missä,muistan vain että oli hyvää.

Jael kirjoitti...

No nyt muistinkin missä olin syönyt sitä hilloa,Perussa. Siellä taitaa olla hieman erilainen lajike tuosta ,ja siitä tehtyä mehuakin olen juonut
https://en.wikipedia.org/wiki/Sambucus_peruviana

sauvajyvänen kirjoitti...

Kyllä on samaa kukkaa kuin se IKEAnkin mehu. Tämä vaan on paljon hienomman makuista minusta, eikä niin hapanta. Hillo onkin hieno idea, kiitos, laitetaan muistiin ensi satoa varten :)

Ulla kirjoitti...

Seljankukkamehu on hienon makuista. Meillä täällä kasvaa vain terttuseljaa; mustaselja tuskin menestyisi, kun terttukin välillä nikottelee kylmän talven jälkeen. Olisi kyllä hienoa saada seljankukkamehua omasta pihasta.

Eikä chilejä tai tomaatteja tule täälläkään, kun pölyttäjät puuttuu :-( Viime vuonna tähän aikaan syötiin ekat tomaatit; nyt on vain muutama pieni raakile. Mahdottomiksi menneet nämä kesät.

sauvajyvänen kirjoitti...

Tämä Maija voisi kestää sielläkin, kun kerran kestää Rovaniemelläkin.

Minäkin löysin yhdestä kirsikkatomaatista pari nuppineulanpään kokoista raakiletta. Muut joko kukkii tai ei edes kuki vielä. Minä ajattelin että pitäisi tehdä ainakin perhosbaari ensi keväänä, ja kukkiakin olen alkanut miettiä uudella tavalla, ihan vaan sillä että ne tuottaisivat ruokaa pölyttäjille. Luin juuri juttuja 1867-1868 katovuosista, äärioloissahan me täällä ollaan.

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Minä en ole tänä kesänä edes yrittänyt tomaatteja, kun tehtiin terassi ja piha oli sen takia ihan hyrskyn myrskyn juuri silloin kun olisi pitänyt miettiä noita juttuja. En tainnut mitään menettää. Kummia nämä kesät nykyään.

Seljankukka on yksi suuria suosikkejani juomien makumaailmassa siis jos tämä nyt on samaa kuin Elderflower. Ihan mahtavaa, jos saisin omalle pihalle kukat valmiiksi... Tänä kesänä ihan lemppari on Elderflower GT eli Napue giniä pieni loraus, päälle Elderflowertonicia ja sitten vadelmia ja minttua...

sauvajyvänen kirjoitti...

Minna, minulla oli sama fiilis, että miksi edes nähdä vaivaa kun nämä kesät ovat tällaisia, mutta sitten tulee se toinen fiilis joka sanoo että entäs jos tuleekin tosi hyvä ruukkuviljelykesä. Ja tässä sitä taas ollaan.

Minäkin pidän seljankukan mausta todella paljon, ja näköjään juurikin tällaisena naturellina, ilman suuria määriä muita aineita. GT minullakin on suunnitelmissa, ja pari muutakin drinkkiä. Ja boolia. Ja ja...