sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kanavartaita ja kasviksia maapähkinäkastikkeella


Tänään meillä oli kanapäivä. Löysin muuta etsiessäni River Cottage Meat -kirjasta hyvänkuuloisen maapähkinäkastikkeen ohjeen. Tämä ei ole varsinainen satay-kastike, sillä tässä ei ole ollenkaan mm. kookosmaitoa, mutta hyvä maapähkinäkastike silti. Tulee tehtyä toistekin, nopea yksinkertainen ruoka.

400 g broilerin rintapaloja
2 rkl soijakastiketta
½ limen mehu
1 tl raastettua inkivääriä
1 rkl öljyä

Pilko broilerin rintapalat sopiviksi paloiksi. Sekoita kulhossa soijakastike, lime, inkivääri ja öljy. Lisää kananpalat ja anna marinoitua puolisen tuntia tai vähän kauemmin. Uita varrastikkuja vedessä samaan aikaan.

Pujota kananpalat varrastikkuihin, ja grillaa ne kypsäksi tai kypsennä uunissa grillivastuksen alla kymmenisen minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl öljyä
2 rkl soijakastiketta
1 tuore chili (minulla nyt mieto Aji Fantasy)
1 limen mehu
1 rkl fariinisokeria
125 g maapähkinävoita
vettä tarpeen mukaan

Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuullota niitä öljyssä hetki. Lisää pannulle kaikki muut aineet, sekoita ja anna kiehua hetki. Lisää vettä tarvittaessa niin, että saat sopivan paksuisen kastikkeen. 

Nauti kananpalat, kauden kasvikset ja riisi kastikkeen kanssa, korianteria lisänä sille joka siitä tykkää.


Tää nyt vähän toistaa itseään, mutta aikuisten mielestä hyvää, esikoinen maistoi vähän mutta ei tykännyt "kun ei ole oikea satay-kastike", ja kuopus maistoi ehkä puolikkaan millin verran kastiketta ja sanoi isoon ääneen yök. Alan olla aika kyllästynyt tähän ruuanlaittoon, mitä tahansa tekee, niin aina on vähintään yksi joka ei tykkää eikä syö. Lasken siis itseni yhdeksi, en halua syödä makaronilaatikkoa tai kinkkukiusausta tai pasta bolognesea aina. Eilisen härkiskastikkeen jälkeen (joka oli muiden mielestä hyvää), yksi juoksi pöydästä huutaen omaan huoneeseen ja jäi sinne. Onnistumisia kasvatuksessa ja onnistumisia ruuanlaitossa todellakin. 

2 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Kevyesti arvioiden olen pelkästään kuluneella viikolla huuta-siis sanonut ainakin kolme kertaa lopettavani ruuanlaiton kokonaan kun kellekkään ei -ruma sana- kelepaa, -ruma sana-!

sauvajyvänen kirjoitti...

Joo kyllä mä mietin "melko" usein samaa. Mikä sopisi etenkin kuopukselle paremmin kuin hyvin kun sitten saisi elää pelkällä leivällä. Mitä tekisi siis nyt jo jos antaisin. "Äiti jos et sä aina kokeilis jotain uutta ja PAHAA".