Sitruunamarenkipiiras

Olin 90-luvun puolessa välissä työmatkalla Liverpoolissa. Tuolla matkalla sain elämäni parasta sitruunamarenkipiirasta, muistan sen maun ja ulkonäön vieläkin. Sitruunamarenkipiiras on yksi lempileivonnaisista, mutta tuon Liverpoolin piiraan ylittänyttä ei ole. Muutaman kerran olen tehnyt itsekin, mutta aina olen oikonut jossain kohtaa, enkä ole ihan ollut tyytyväinen lopputulokseen. Sen sijaan kyllä olen tehnyt monta muuta marenkipiirasta, ainakin omenasta, raparperistä, puolukasta ja greipistä.

Sitruunamarenkipiiras nousi taas uudestaan mieleen, kahdestakin syystä. Ensinnäkin halusin kokeilla kuinka marenkivaahto onnistuu uudella yleiskoneellani ja toiveissa oli juuri tämä piiras eikä esim. pavlova ensimäiseen kokeiluun. Toiseksi, viime viikolla televisiosta tuli aivan loistava elokuva Paahtis (Toast, 2010). Elokuva pohjautuu Nigel Slaterin omaelämänkerralliseen kirjaan hänen lapsuus- ja nuoruusvuosista. Ihan loistava leffa, parhaita ruoka-aiheisia elokuvia mitä olen nähnyt. Lapsuus kuvattiin sellaisella herkkyydellä ja intensiteetillä, että normaalit perjantai-itkut oli taattu.

Yritin löytää netistä Slaterin ohjetta, mutta en ainakaan helposti löytänyt sitä. Ja toisaalta, epäilen, että hänen versiossaan olisi ollut pikkuisen liikaa sitruunakiisseliä ja vähän enemmän liikaa marenkia. Löysin kuitenkin hyvänoloisen ohjeen  tuolta (Recipe from Good Food magazine, April 2005) ja käänsin sen tähän suomeksi ja vähän muutin, mutta en paljoa. Minulla ei mm. ollut appelsiinia, eli tässä kiisselissä on pelkkää sitruunaa. Huomasin muuten aika monta suunnilleen identtistä ohjetta, tosin minkäänlaisia lähteitä ei ollut mainittu, enkä alkanut katsoa mikä on ollut ensin. Luotin että tämä on globaalisti toimiva ohje kun niin moni on itsekseen keksinyt saman reseptin. Piiras oli hyvää, ja ennen kaikkea se maistui vieraille hyvin, mutta seuraavalla kerralla aion vähän muuntaa ohjetta kiisselin ja marengin osalta. Pohja sen sijaan oli ihan täydellinen tähän piirakkaan.

Pohja:

175 g jauhoa

100 g kylmää voita

1 tl sokeria

1 munankeltuainen

1 tl kylmää vettä

Nypi jauhot, pieniksi kuutioiksi leikattu voi, sokeri ja munankeltuainen taikinaksi (tai tee se koneella). Kauli taikina jauhoitetulla alustalla ja siirrä n. 23 cm kokoiseen vuokaan. Pistele haarukalla reikiä, peitä foliolla ja anna kylmentyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Kaada folion päälle kuivattuja herneitä tai esim riisiä ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Poista herneet ja folio, ja paista vielä 5-8 minuuttia. Siirrä vuoka jäähtymään, ja alenna uunin lämpö 180 asteeseen.

Sitruunakiisseli:

2 tl maissitärkkelystä (käytä ainakin 3 tl)

100 g sokeria

2 sitruunan kuori

150 ml sitruunanmehua (minulla 3 sitruunaa)

150 ml vettä

85 g voita

3 munankeltuaista

1 muna

Samalla kun pohja paistuu, tee sitruunakiisseli. Sekoita maissitärkkelys, sokeri ja sitruunan kuoriraaste kattilassa, lisää laimennettua mehua pikkuhiljaa. Lämmitä seosta hiljalleen koko ajan sekoittaen kunnes kiisseli on sileää ja paksua ja alkaa kuplia. Siirrä kattila lämmöltä pois ja vatkaa voi joukkoon niin että se sulaa. Lisää vielä keskenään sekoitetut keltuaiset ja kokonainen muna ja vatkaa hyvin, siirrä kattila takaisin hellalle. Vatkaa muutama minuutti, kunnes kiisseli on hyvän paksua. Siirrä kattila odottamaan ja valmista marenki.

Marenki:

4 munanvalkuaista (käytä ainakin 5)

200 g sokeria (käytä ainakin 250 g)

2 tl maissitärkkelystä

Laita valkuaiset kulhoon, vatkaa kovaksi vaahdoksi. Lisää puolet sokerista vähän kerrallaan. Lisää maissitärkkelyss ja loput sokerit, vatkaa kunnes vaahto on pehmeää ja paksua. Ankarsrum teki hienon ja kiiltävän marengin, tosi hienon.

Kaada kuuma kiisseli pohjan päälle (lämmitä se uudestaan tarvittaessa) ja lisää marenki sen päälle, aloita reunoilta ja etene keskelle päin. Tästä tuli aika ohut marenki, tai sitten olisi tarvinnut olla pienempi vuoka, minulla taisi olla isompi kuin tuo 23 m. Paista 180 asteessa n. 15-20 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ohjeen mukaan vähintään tunti ennen tarjoilua, minä suosittelen kyllä pidempää aikaa, muutamassa tunnissa kiisseli ei ollut ihan hyytynyt vielä. Syödään kuitenkin samana päivänä.

Hyvän makuinen piiras, tätä ohjetta aion käyttää jatkossakin, mutta noilla muutoksilla mitä kirjoitin ylös. Ja käyttää vähän pienempää vuokaa. Tässä ohjeessa marenki paistetaan melkein kypsäksi, se ei siis jää vaahdoksi joka on vain ruskistettu päältä, kuten monessa muussa ohjeessa. Nyt piirakka syötiin Farangin karkkipossun jälkeen jälkkärikahvin ja -teen kanssa, hyvin maistui kaikille, aivan kuten ruokakin. Mukavin lauantai-ilta pitkään aikaa: hyvää ruokaa, maistuvaa jälkkäria ja mitä parhainta seuraa.