torstai 4. huhtikuuta 2013

Se meni rikki


No nyt se tempun teki. Ihana lasikulhoni, jonka ostin jenkeissä vuonna 2001, hajosi ihan itsekseen astianpesukoneessa. Tässä kulhossa on tehty niin monet ruisleipätaikinat - ensin jenkeissä, nyttemmin taas Suomessa - sämpylätaikinat ja pullataikinat etten ehkä osaa laskea niin moneen. Siinä on tehty italiansalaatit mökille ja muut salaatit juhliin. Se on toiminut boolimaljana lastenjuhlissa ja vähän aikuistenkin. Ja nyt se meni rikki. Nyt on kova etsiminen että mistä löydän yhtä hyvän tilalle: saa ehdottaa jos tietää mistä kannattaa lähteä etsimään.


En pidä metallikulhoista kun ne kolisevat ja naarmuttuvat. En pidä muovikulhoista kun ne ovat heppoisia ja naarmuttuvat. Lasi on se mistä tykkään, mutta nyt tuli muistutus että omat huonot puolet silläkin on. Nämä rikkoutumiset tuntuvat muutenkin tulevan yhtäaikaa. Pari viikkoa sitten hajosi (taas ihan itsekseen) tuo oikealla oleva ihana turkoosi lasi, samoihin aikoihin tuon kulhon kanssa Corningin lasimuseosta ostettu, niitäkään on enää vain 3 jäljellä. Ja viime viikolla hajosi Teeman keraaminen vuoka, tätä uudempaa tuotantoa. Vanhat kyllä ovat kestäneet vaikka mitä, vanhempi on jo yli 20 v vanha. Samoin mummolta saadut Kilta-vuuat, ne kyllä kestävät, mutta tämä uusi ei sitten kestänyt.


Esikoisen kaverisynttäreiden booli  



Kuopuksen nimiäiset, kukat Pirjo Koppi

9 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Hajosiko se sinne koneeseen, eikä niin, että kuumana pesun jälkeen olisi joutunut kylmän kanssa tekemisiin? MInä rikoin hyvän lasikannun joku aika sitten niin, että otin sen kuumana tiskarista ja laskin siihen kylmää vettä liian pian. Raks ja poks, se hajosi. Harmittaa tuollaiset lemppariastioiden rikkoutumiset, ymmärrän hyvin!

sauvajyvänen kirjoitti...

Pesen astiat aina yösähköllä, eli huomasin pesua seuraavana iltana että se oli hajonnut. Eli tosiaan ihan itsekseen hajosi.

Kotiharmi Kokkaa kirjoitti...

Meilläkin on joku lasiastia hajonnut koneessa, ja mieheni arveli, että se on siellä joutunut jotenkin jännityksessä olemaan (ei ujouttaan) ja sinkunut paikoillaan ja lopulta pettänyt. Olisko tässäkin joku semmoinen juttu takana?

Nanna kirjoitti...

Ensimmäinen lasikipolle omistettu muistokirjoitus, jonka luen....mä niin ymmärrän sun tuskas! :)

Ankerias Vipunen kirjoitti...

Voi harmi. Olisin takuulla samalla tavoin tuskissani, jos vaikka rakas teekannuni hajoaisi yht'äkkiä. Mutta ainakin se kulho sai elää täyttä kulhon elämää viime hetkiin asti.

Aila kirjoitti...

Voi harmi, joku epäonni tuntuu iskeneen astioihisi.
Uusien samanlaisten metsästys voi olla työlästä. Onnea metsästykseen, ehkä löytyy jostakin.

sauvajyvänen kirjoitti...

Kotiharmi, jännitteitä minäkin epäilen, ajan kanssa niitä kertyy etenkin isoihin lasiesineisiin.

Nanna, kiitos myötätunnostas :D Nyt ainakin tuli paljastettua millainen materialisti pohjimmiltani olen.

Ankerias, juuri niin ;)

Aila, toivotaan tosiaan että löytäisin jostain samanlaisen, ja vähän lähempää kuin valtameren takaa.

Maistuis varmaan sullekin! kirjoitti...

Meillä kävi äskettäin ihan samalla tavalla, mutta oli vain lasinen annoskulho kyseessä (reilun kokoinen). Samanlainen pore meni kulhon keskellä, ja aivan rauhassa sai astiat koneessa pesun jälkeen jäähtyä ja kuivua. Harmittaa aina, kun hyviä astioita menee rikki.:(

sauvajyvänen kirjoitti...

No niinpä. En ole ehtinyt kaupoille ollenkaan, ja nyt mietin että joudunko tekemään 7.5 dl pullataikinan MUOVIkulhossa...