Pihlajanmarjakastike villisialle

Tein tänä pääsiäisenä villisian kinkun samalla tapaa kuin olen tehnyt aikaisemminkin. Osan paprikasta korvasin savupaprikalla, chilejä laitoin vähän enemmän mutta kinkku painoi tällä kertaa vain 2.5 kg, eli oli selvästi pienempi kuin viime vuonna. Paistoin kinkkua tällä kertaa 100 asteessa n. 7 tuntia sen vartin alkukuumennusken jälkeen, sillä en osannut arvioida etukäteen kauan meillä menee pilkki- ja leijanlennätysreissulla merellä, päivähän siinä meni vaikkei kalaakaan tullut. Kinkku onnistui taas hyvin, eli tällä tavalla sitä aion edelleenkin tehdä. Pitkä paistoaika ei haitannut sekään mitään, liha oli mureaa, maukasta ja kypsää. Hyvin riitti eiliselle aterialle, ja tänään jatketaan.

Tein kuitenkin erilaisen kastikkeen kuin viime vuonna, ja hyvää siitä tuli. Viime vuonna jo mietin, että kannattaisi laittaa jotain hilloa kastikkeeseen, ja tosiaan kannatti. Esikoinenkin kehui sitä ja söi mielellään. Tein kastikkeen näin:

2 dl villisian paistolientä

1 dl vettä

3 rkl pihlajanmarjahyytelöä

2-3 rkl vehnäjauhoa

1-2 dl kermaa

Ota liemi talteen kattilaan. Se oli vahvaa ja väkevää pitkän paistoajan jälkeen, joten lisäsin myös vettä vähän. Lisää hyytelö ja vatkaa vehnäjauhot joukkoon. Anna kiehua niin että kastike sakenee. Lisää reilu loraus kermaa ja anna kiehahtaa. 

Kastikkeesta ei ole kuvaa, mutta kastikkeeltahan se näytti ;) Syötiin se villisian, perunamuusin ja salaatin kanssa. Lisukkeet jäivät tänä vuonna vähiin; ei ollut kukaan laittamassa niitä.

Vieressä on kuva tämän päivän aamiaisesta. Kokeilin värjätä munia myös punasipulin kuorella, mutta nyt selvisi sekin, miksei niin kukaan tee: munista tuli lähinnä tumman ruskeankeltaisia, ei tietoakaan punasipulin hienosta väristä. Tavallisilla sipulinkuorilla tulee paljon kauniimmat, sekä tummina (paljon kuoria) että vaaleina (n. 1 kuoripala kattilassa).

Kukat Pirjo Koppi, aivan upeat tänäkin vuonna.