perjantai 1. maaliskuuta 2013

Savustettu mäti ja mätitahna


Mateen mätikausi alkaa vedellä viimeisiään. Osa mateista on jo kutenut, ja lopuilla on melkoiset mätipussit. Minä ostin tämän 2.2 kg painavan mateen Hakaniemen hallista, ja tuntuu että puolet painosta oli mätipusseissa. En uskaltanut edes punnita niitä, sillä pelkäsin niiden poksahtavan (ja pelko osoittautui oikeaksi). Ja kyllä huomaa että kala on laittanut kaiken energiansa jälkeläistuotantoon, tuon kokoiseksi kalaksi oli aika vähälihainen, juuri ja juuri 4-henkinen perhe sai riittävästi syötävää.

Mutta asiaan: halusin kokeilla mädin savustusta sellaisenaan. Meillä on lapsesta lähtien syöty savustettua (ja keitettyä ja paistettua ja raakaa) mätiä, mutta mäti tuli savustettua aina kalan sisällä ja se syötiin samalla kuin kalakin. Nyt halusin kokeilla ihan sellaisenaan savustettua mateen mätiä. Mädistä tuli tosi hyvää, mutta kumpikin pussi poksahti savustusuunissa, joten 1) vähän lyhyempi aika olisi riittänyt 2) kannattaisi kuumasavustaa pienempiä eli aikaisemmassa vaiheessa olevia mätipusseja. Mutta ei se haittaa, hyvää tuli silti, ja ensi vuonna pitää olla ajoissa liikkeellä, savustettua mätiä nimittäin tulee tehtyä ihan varmasti uudestaan.

Janne Tarmion ja Sami Tallbergin Mäti-kirjan mukaan savustetut mätipussit tulisi suolata joko etukäteen suolaamalla pinnalta, tai sitten jälkikäteen kuumassa suolaliuoksessa.  Ensimmäistä en ehtinyt (=muistanut) tehdä ja jälkimmäinen ei tullut kyseeseen poksahtamisen takia. Mutta ei sekään haitannut, sillä makua savustetussa mädissä on ilman suolaamistakin, epäilen että en tule tulevaisuudessakaan suolaamaan tässä vaiheessa. Ajattelin käyttää savustetun mädin mätitahnaan joka tapauksessa, ei se suolattamuus haitannut sitäkään vähää, sillä mätitahna on helppo suolata. Idean vaahdotettuun ranskankermaan sain Mäti-kirjasta, muuten tein mätitahnan ihan kokeilemalla makuja. Kannattaa valita muuten sellainen ranskankerma jossa ei ole muuta kuin kermaa ja hapatetta. Kaikki muu on turhaa.


Savustettu mäti:

Minä savustin vajaan kilon painoisia mätipussena 45 minuuttia, saman ajan kalan kanssa (lapset muuten sanoivat että parasta kalaa ikinä), mutta varmastikin esim. 35 minuuttia olisi riittänyt, sillä siinä vaiheessa vasta toinen pusseista oli poksahtanut.



Mätitahnan tein ihan yksinkertaisesti:

2 dl ranskankermaa vaahdotettuna
n. 4 dl savustettua mätiä
1 tl ruususuolaa

ja sitten puoleen määrään
2 tl tomaattipyrettä

ja toiseen puoleen
2 hienoksi pilkottua salottisipulia

Vatkaa ranskankerma hyväksi vaahdoksi, minulla meni siihen aikaa muutama minuutti, maksimissaan viisi. Vatkaa joukkoon mäti ja suola. Jaoin seoksen kahteen, joista toiseen puoleen laitoin tomaattipyrettä (Mutti) ja toiseen puoleen sipulia. Anna makujen tasaantua muutama tunti tai o/n. Hyvää leivän päällä, voileipäkakuissa, blinien kanssa tai ihan sellaisenaan vaikka dippinä. Tuo sipulin kanssa tehty tahna on tarkoitus syödä blinien kanssa. Minä, joka en välitä kamalasti voileipäkakuista ajattelin, että nyt pitää keksiä joku syy tehdä kalaisa voileipäkakku. Niin, ja pakastimeen laitoin vielä pari desilitraa savustettua mätiä sellaisenaan myöhempää käyttöä varten.


Täytyy todetta, että P-A-R-A-S-T-A mätitahnaa I-K-I-N-Ä!


ps. Vasta Mäti-kirjaa lukiessani älysin että miksi meillä on aina puhuttu rommista: sehän on ruotsista tullut lainasana (rom).

4 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

juuri viime yönä luin GR&W:stä mateenmädin savustukseta, ja haaveilin samasta jutusta siis. Eilen vaan oli kaikki mateet nyljettynä tiskillä, ja sinne jäivätkin siis...
nauratti tuo sun rommiherätys. Mulle se on tuttu sana laivatöistä, kun sielä on niin paljon ruotsinkielisiä.

Mutta hyvä kun testasit...saattaa tosiaan oma toteutus mennä ens vuoteen.
Huomenna tehdään coca cola hirveä. Kääk!

sauvajyvänen kirjoitti...

Pitääkin vilkaista tuo lehti kaupassa. Olen toistaiseksi lehtienosto"kiellossa", ja olen kiertänyt lehtihyllyt kaukaa. Mutta nyt kyllä pitää mennä katsomaan. Siinä tietysti olisi ollut jotain ohjettakin? Mäti-kirjassa vaan todettiin että pitää kokeilla itse ;D

Kieltämättä tuli vähän tyhmä olo tuosta rommijutusta... Asuin vielä murrealueella missä kukaan ei sitä käyttänyt, sitä en tiedä mistä se isälle on tullut, pitääkin jutella asiasta (minun kalasanasto ja -ajattelu on täysin isältä peräisin).

Nanna kirjoitti...

No ei missään nimessä ollut mikään "tyhmä olo" -juttu!

sauvajyvänen kirjoitti...

Joo siis tarkoitin juuri sitä koomista "tyhmä-olo-fiilistä"... T. nimim. en tunnusta nukkuneeni peruskoulun ja lukion ruotsintunneilla.