Olen varmaan ennenkin todennut, että tuli parasta pizzaa mitä olen saanut, mutta taas ollaan samoilla jäljillä. Tässä on maailman yksinkertaisin, mutta maultaan totaalisen hieno ja upea pizza. Esteettisesti ei niinkää, lihasuikaleet vähän kipristelivät uunissa, ja kuvio särkyi, mutta se maku ja koostumus, ihan huikeaa. Täytteenä pelkkää juustoa ja kyyhkyn rintaa, sillä en halunnut mitään muuta raaka-ainetta sotkemaan hienoa metsän makua, ja se kannatti, todellakin.
Minä sulatan pakastimen aina ennen mansikkasesonkia, ja samalla tulee kartoitettua mitä kaikkea pakastimessa vielä on. Tänä vuonna jostain syystä kyyhkyjen käyttö on jäänyt vähälle, ja meillä on edelleen reilusti kyyhkyjä pakastimessa, vaikka uusi kausi alkaa reilun kahden viikon päästä. Nyt syödäänkin seuraavat viikot pakastinta tyhjäksi, eli riistaa on tiedossa enemmänkin.
Tästä annoksesta tulee kaksi-kolme annospizzaa, kaksi on melko reilun kokoista.
2 kyyhkyn rintafileet
2-3 rkl hyvää oliiviöljyä
tuoretta timjamia muutama oksa
tuoretta rosmariinia oksa
5-10 katajanmarjaa
suolaa, pippuria
Leikkaa nahattomat kyyhkyn rintafileet (jäisen kohmeisina) ihan ohuiksi suikaleiksi. Sekoita öljyn joukkoon pilkotut yrtit ja morttelissa murskatut katajanmarjat. Sekoita lihat yrttiöljyn joukkoon, lisää suolaa ja pippuria myllystä. Anna maustua sen aikaa kun teet ja kohotat pizzataikinan, liha ehtii sulaa ja lämmetä tässä ajassa hyvin.
3 dl:n pizzataikina (käytin vähemmän öljyä kuin tuossa ohjeessa)
hyvää cheddaria
hyvää parmesania
filesuikaleet
Tee lempipizzataikinasi, tai käytä tuota käyttämääni ohjetta. Anna taikinan kohota tunnista muutamaan tuntiin. Kauli ohuet pohjat ja raasta päälle hyvää cheddaria ja parmesania, juustoa ei tarvitse olla ihan kamalan paljoa. Asettele raa'at filesuikaleet päälle ja paista 250 asteessa 10-12 minuuttia (tai kunnes pohja on sopivan rapea). Nauti kuumana, tosin erityisen hyvää tämä on vähän jäähtyneenäkin.
Tämä oli hieno makukokemus, yksi tämän vuoden kohokohtia toistaiseksi. Yksinkertainen kokonaisuus joka oli paljon enemmän kuin osiensa summa.
3 kommenttia:
Oi että, ihan kade tuosta teidän metsästäjästä. Lapsena ehti riistaan kyllästyä, kun sitä oli joka viikonloppu ruokana, mutta kylläpä sitä nyt kaipaa, kun isä ei juurikaan enää metsästä. Vesi kielellä katsoin aamulenkillä, kun kyyhky patsasteli meidän postilaatikon vieressä :-D
Huikeeta, On varmasti herkkupizza! Haluaisin kanssa pakastimeen ylitarjotaa kyyhkystä :).
Minä en onneksi ehtinyt lapsenakaan kyllästyä riistaan, ja vielä suuremmaksi onneksi sitä on edelleenkin saatavilla. Ja tosiaan, ongelmahan on pelkästään positiivinen :)
Lähetä kommentti