Tässä tulee ehkä tämän blogin yksinkertaisin ohje, en ole tähän mennessä edes ajatellut tätä postata, mutta nyt tulin toisiin aatoksiin. Nämä hellepäivät kylmän alkukesän päätteeksi ovat saaneet suorastaan himoamaan sitä parasta ja suunnilleen ainoaa lounasta mitä hellepäivänä haluaa syödä: jääkylmää piimää johon on sekoitettu talkkunaa. Ja mieluiten ei mitä tahansa talkkunaa, vaan nimenomaan Vääksyn Myllyn parvitalkkunaa. Minusta hyvässä talkkunassa ei ole hernettä, pelkästään vaan hyvää kauraa ja suolaa. Ja jos se maistuu aavistukselle savua, aina parempi.
Lapsuudessa tämä oli minun ja isän herkkua, ja sellaisena se on säilynyt. Minä en yleensä mittaa aineita, mutta täsä tulee summittaiset mitat jos joku niitä kaipaa. Olen kuullut että joku makeuttaa talkkunan ripauksella sokeria, mutta minusta tämä on parasta ihan näin. Maku on aavistuksen hapan ja viljainen, eli makeaan tottunut kaipaa ehkä vähän totuttelua.
2½ dl jääkylmää piimää
2 rkl hyvää talkkunaa
Laita piimä lautaselle. Lisää talkkuna ja sekoita se lusikalla tasaiseksi piimän joukkoon, älä jätä talkkunakokkareita. Nauti hyvästä hellepäivän lounaasta (tai aamiaisesta tai iltapalasta tai välipalasta tai muuten vaan) ja nauti myös hyvästä ja raikkaasta olosta joka seuraa ateriaa/välipalaa. Tästä ei kesä parane.
8 kommenttia:
Talkkuna on ollut lapsuudesta asti minunkin kesäruokaa. Varsinkin uimareissujen päälle on aina iskenyt kova talkkunahimo, ja sitä on pitänyt heti kotiin päästyä tehdä. Oman talkkunani teen maitoon sokeriripauksen kanssa. Meillä kotona puolet väestä söi talkkunan aina piimän kanssa, puolet maidon kanssa.:)
Meillä vain puolet väestä söi talkkunaa, ja aina piimän kanssa. Minä en tykkää juoda piimää, mutta talkkunan (tai puolukan aj talkkunan) kanssa piimä on parasta.
Minä ripsautan talkkunaani sokeria. Äiti ja minä söimme talkkunaa lapsuudenkodissani. Tyttäreni ja mieheni eivät kyseistä herkkua syö. Minä olen löytänyt sellaisen talvella syötävän herkun kuin, rahkaa, pakastemustikoita, spelttitalkunajauhoja ja, taas se, ripaus sokeria.
Kesällä syön talkkunan aina piimän kanssa. Sitä viilin kanssa syömistä en ole oikein sisäistänyt.
Piimävelli - lapsuuden kesäherkku minulle ja isälle meilläkin. Molemmat laitoimme kyllä joukkoon vielä sokeria. Meillä "ainoa oikea" talkkuna oli kotikylän Mäkisen talkkuna, kaurasta sekin.
Hyvän ja ainesosiltaan nirsolle kelpaavan piimän löytäminen tuntuu nykyisin olavan mahdotonta. En halua rasvatonta, vähälaktoosista enkä maitovalmisteviritelmää...
Pohjoisessa ei taida talkkuna olla kovin yleisesti käytössä, en muista sitä koskaan syöneeni lapsena. :)
marketta, minäkään en ole viilin kanssa tottunut syömään, haluan sekoittaa jauhot aina johonkin. Ei meilläkään mies ja lapset syö, liian hapanta heidän makuunsa.
luimupupu, hauska että se oli teilläkin isän ja sinun juttu :)
Campasimpukka, minä miellän talkkunan hämeeseen ja itäiseen Suomeen kuuluvaksi, mutta en oikeasti tiedä sen "levinneisyydestä". Mielenkiintoista.
Meillä äiti söi talkkunaa viilin kanssa, minulle se on jäänyt vieraaksi. No, teininä maistoin joskus äidin kupista, mutten kauheasti innostunut. Ehkä pitäisikin kokeilla uudestaan?
Kannattaa kokeilla. Tänän söin aamupalalla niin, että laitoin sekaan pienen lorauksen Juustoportin vaniljajugurttia, se toi hyvää makua joukkoon.
Lähetä kommentti