sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kyyhky ihmepadassa

 

Meillä oli jo lapsuudenkodissa ranskalainen pata, jota kutsumme ihmepadaksi, koska siinä saa niin ihmeellisen hyvää ruokaa. Idea siinä on, että padan kannessa on syvennys, jossa voi pitää kylmää vettä ja jäätä/lunta. Kannen sisäpinnassa on "pisaroita", joten haihtuva höyry tiivistyy kylmään kanteen ja tippuu helposti alas. Minun patani on ostettu ehkä jotain 15-18 vuotta sitten, mutta enää en ole nähnyt tälläisiä patoja missään, ehkä niitä kuitenkin vielä on. Minun täytyy myöntää, että eniten käytän pataa ihan tavallisesti uunipatana, mutta joskus sentään vielä "ihmepatana". Tänään olin lasten kanssa kolmistaan kotona, ja ajattelin tehdä helpon ruuan, eli kyyhkyä ihmepadassa:

Vasemmalla kannen sisäpuoli
nokare voita
3 kyyhkyä
2 porkkana
1 palsternakka
1 sipuli
5 katajanmarjaa
muutama musta- ja valkopippuri
pari oksaa timjamia
1 dl vettä
(4 kyyhkyn sydäntä ja kivipiiraa)

Ruskista linnut padassa, lisää vesi, pilkotut juurekset, sipuli ja mausteet (ja sydämet ja kivipiirat). Hauduta ihan miedolla lämmöllä reilu tunti/vajaa pari tuntia. Tämän jälkeen linnut voi tarjota sellaisenaan, tai tehdä kastikkeen. Kastiketta varten:

luista irroitetut lihat palasina
3 dl lientä padasta
2 dl kermaa
1-2 rkl vehnäjauhoja tai haluttua suurusta
halutessa juureksia ja sipulia

Sekoita jauhot nesteiden joukkoon, lisää lihat ja haluttu määrä juureksia ja keitä muutama minuutti. Tänään linnut syötiin sellaisenaan lasten toiveesta, lisäksi paistoin perunoita, kun niitä oli jäänyt aiemmalta ruualta reilusti. Lisukkeena olivat keitetyt pavut ja punajuuret, jotka  oli juuri haettu palstalta kuopuksen kanssa.

Esikoisen mielestä kyyhkyn sydän ovat maailman parasta ruokaa. Hän on pitänyt huolen, että miehen metsästyskaverit, vaari ja suunnilleen kaikki muutkin tietävät asian, joten meillä on aina paljon enemmän sydämiä mitä lintuja. Ja jos joku ei tiedä mikä kivipiira on, niin se on elin, jossa lintu jauhaa jyvät ja muut vastaavat, linnuilla kun ei ole hampaita. Kivipiira (tai kivipiiras kuten lapset sanoo) halkaistaan, otetaan kalvot ja samalla kivet pois. Sydämen veroinen vahva lihas, joka kannattaa ilman muuta valmistaa.


4 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Onpas sulla uskomattoman hienot raaka-aineet. =metsästäjän vaimo! :)

Campasimpukka kirjoitti...

Muistaakseni Le Creuset-merkillä on tuollaisella idealla patoja myynnissä.

Täällä kauhean flunssan kourissa, eilen luulin, että se menisi jo ohitse:(

sauvajyvänen kirjoitti...

Kun on hyvät raaka-aineet, saa helposti hyvää, vai mitä.

Campa, juo mustaviinimarjamehua, syö hunajaa ja valkosipulia ja jo pitäisi alkaa helpottaa. Paranemisia sinne.

Ankerias Vipunen kirjoitti...

Hauska tuollainen ihmepata. Sen verran se minua ihmetytti, että piti oikein googlata mikä pata se ihmepata oikein on.

Ilmeisesti padan nimi on Doufeu, ainakin kun valmistaja on Campasimpukan mainitsema Creuset. Netistä löytyi jotain keskusteluja aiheesta. Ne, joilla pataa ei ollut, tuntuivat olevan skeptisiä, kun taas ne joilla tuollainen pata oli, niin tykkäsivät siitä kovasti. Minun järkeeni jälkimmäiset tietää paremmin.