sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Makua


Makuasioista ei voi kiistellä (älä taaskaan aloita kirjoitusta kliseellä). Mutta makuaistia voi harjoittaa, sitä voi totuttaa ja sitä voi turruttaa. Olen joskus miettinyt, että miten ihmiset voivat syödä jatkuvasti eineksiä, käyttää valmiskastikkeita ja sen sellaista ja vielä sanoa että ruoka on hyvää. Asiaa on tutkittu ja huomattu että makuaisti tottuu, ja esim. ylenmääräinen suola ja rasva koukuttaa.

Jos suurin osa ruuasta on tavallisista raaka-aineista tehtyä konstailematonta ruokaa, uskokaa pois että keinotekoiset ja pitkälle prosessoidut ruuat maistuvat vieraalta. Ei se ole nirsoutta, ei se ole hienostelua, se vaan on yksinkertaisesti pahaa.

Jo yksi keinotekoinen osanen voi pilata koko ruuan. Hyvä esimerkki tästä on kerran kauppahallin tilauksen mukaan tilaamani ilmainen tuotenäyte, "ihana sitruunainen kalakastike" joka "helpottaa perheenäidin arkea huomattavasti". No minä uskoin mainosta ja holvasin ohjeen mukaan kastikkeen kalan päälle. Ruuasta tuli niin kamalaa, että koko perheeltä jäi kalakin syömättä, kaikkien mielestä se maistui pahalta einesruualta. Kallista ilmaisuutta, varsinaista hävikin lisäämistä. Hyvän kastikkeen saa lisäämällä vähän kermaa, sitruunaa ja pippuria, ei sekään ole hankalaa, ei todellakaan, perheenäidin helppoon elämään ei tarvita vettä eikä aromeita kastikkeessa. Samaa olen kuullut muualtakin, esim. hyvän lasagnen saa pilattua valmiskastikkeella. Lasagne maistui kuulemma osalle syöjistä, mutta ei kaikille. (Saa kommentoida, jos haluat paljastaa itsesi :) )

Makuaisti kehittyy ja muuttuu koko ajan, ja sitä tosiaan voi kehittää, tai turruttaa. Lapsen makuaistin kehitys on evolutiivisesti järkevää, keskimäärinhän lapset syövät ihan kaikkea suunnilleen 1-vuotiaaksi asti (eli siihen asti kun ovat roikkuneet äidissä kiinni), sen jälkeen nirsous vieraita ja karvaita makuja kasvaa pikkihiljaa (taas keskimäärin, ja vaikka tekisi mitä) sinne 3-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen nirsous taas alkaa vähetä (eli lapsi on jo tottunut makuihin, ja koska on edelleen hengissä, ei ole syönyt myrkkyjä...). Nirsousvaiheessa on tärkeä päästä maistamana uusia makuja turvallisesti. Toisaalta jos syö pelkkää einestä ja purkkirokaa, makuaisti tottuu niihin, ja niistä muodostuu ne aikuisikään säilyvät tutut ja rakkaat muistijäljet aivoihin. Ja ehkä se tavallinen ruoka maistuu pliisulta?

ps. Minua ei oikeasti haittaa jos joku tarjoaa minulle eineksiä, tai tekee tarjoamansa ruuan puolivalmisteista. Seura ja yhdessäsyöminen ovat kuitenkin tärkeintä, ja hyvässä seurassa kaikki ruoka on hyvää. Kokataan kukin omalla tyylillä ja oman kiinnostuksen ja jaksamisen mukaan. Minä tein tänään marjapiirakan valmistaikinaan, ja huomenna on tarkoitus käyttää valmista vaniljakreemijauhetta. Hyvänä marjavuotena aika kuluu enemmän metsässä kuin keittiössä.

2 kommenttia:

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Varmaan muistat sen minun lasagneni :D Se oli kyllä aika kummallinen juttu, jo uunista tullut tuoksu oli erilainen ja yksi haarukallinen kertoi, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Tietysti söimme, sillä oli se syömäkelpoista, mutta se tavallinen lasagnensyömiseen liittyvä itsetyytyväisyysleijunta jäi saamatta. :D :D :D Minäkin oion välillä vaikka kuinka paljon, mutta jotkut perusjutut, maitotuotteiden aitous erimerkiksi, se on sellainen missä joutuu pettymään, jos siitä tinkii. Retkiolosuhteissa sitä on kyllä joustavampi ja hyvä niin, mutta en oikein näe kotioloissa järkeä käyttää esim purkkikermavaahtoa.

sauvajyvänen kirjoitti...

Kyllä, juuri se se oli :)