Lime-piirakka

Tämä sai olla ensimmäinen leivonnainen joulupukilta saamastani uudesta Magnolia Bakeryn kirjasta. Löysin kaappeja siivotessa kaksi purkkia kondensoitua maitoa, jotka olivat menossa vanhaksi. Valitsin kirjasta ohjeen, johon sain ne melkein käytettyä. Ohjeessa oli "ginger nut" -keksejä, mutta minä käytin Bastogne-keksejä (kaneli-sokeri-keksejä) ja lisäsin vähän inkivääriä lisäksi.

55 g voita sulatettuna

125 g keksinmuruja

ihan pieni ripaus jauhettua inkivääriä

600 g kondensoitua maitoa

6 munankeltuaista

250 ml limen mehua (minulla meni 10 limeä)

1 rkl raastettua limen kuorta

Sekoita sulatettu voi, keksinmurut ja inkivääri keskenään. Painele ne 23 cm piirakkavuokaan. Paista 10 minuuttia 140 asteessa uunissa, anna jäähtyä kymmenisen minuuttia.

Sillä välin vatkaa kondensoitu maito, munankeltuiaset ja limen mehu, lisää raastettu kuori ja jatka vatkaamista niin että kaikki ovat sekaisin. Kaada täyte pohjan päälle, paista 25-30 minuuttua. Anna jäähtyä puolisen tuntia ja sitten laita jääkaappiin ainakin kahdeksi tunniksi tai mieluiten yön yli.

Tämä piirakka oli lasten mielestä liian kirpeä ja miehen mielestä liian makea, ota tuosta sitten selvää. Minä ihan tykkäsin, mutta jäin niin selvään vähemmistöön, että epäilen tuleeko toista kertaa tehtyä. 

Mukavaa vuodenvaihdetta ja rauhaisaa uutta vuotta 2013!

Uusi vuosi ja uudet+vanhat kujeet

Mökin laituri joulukuun alussa - miehen ottama kuva

Minä en ole sitten teinivuosien jälkeen tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia. Tasaisesti mennään  vuodesta toiseen, siinä se. Mutta väkisinhän se lähestyvä tammikuun ensimmäinen aina jotain ajatuksia herättää. Tänä vuonna se herättää toiveen, että tämä hullu vuosi olisi todellakin takanapäin, ja nyt saisin keskittyä ihan vaan elämiseen ja olemiseen jatkuvan suorittamisen ja aikatauluttamisen sijaan. Blogin suhteen ei ole ilmeisesti tänä(kään) vuonna mitään uutta tulossa, en ainakaan heti keksi. Muutama ruokaan liittyvää asiaa on kuitenkin mielessä:

1) Ruokahävikin kanssa on ihan pakko skarpata edelleen. Pistän kyllä osan viimevuotisen kiireen piikkiin, että hävikkiä pääsi syntymään, kun ei yksinkertaisesti ehtinyt tehdä kaikkea mitä luuli ehtivänsä. Mikä siis ei ole mikään muu kuin tekosyy. En kuvittele pääseväni nollaan, mutta tarkoitus on päästä lähelle sitä tänä vuonna. Olin tyytyväinen kun jouluna hävikkiä ei tullut käytännössä ollenkaan, mutta kuivakaappien siivous puolestaan palautti minut takaisin maanpinnalle ettei todellakaan ole aihetta ylpistymiseen.

2) Keittopäivä. Vähän otin varaslähdön joulukuun puolella, kun aloitimme viikottaisen keittopäivän. Sovimme perheen kanssa, että kerran viikossa arkisin teen keittoa, jonka jokainen vuorollaan saa toivoa. Perheemme koosta johtuen jokainen saa kerran kuussa toivomaansa keittoa. Minusta on kiva kun ei aina tarvitse miettiä että mitä ruokaa tekisi, ja kaikista on kiva toivoa jotain keittoa vuorollaan. Kuopus toivoi jo siskonmakkarakeittoa, ja lapset söivätkin sitä ihan hulluna. Esikoinen toivoi hernekeittoa, se oli helppo tehdä nyt kun kinkkua oli vielä jäljellä. Katsotaan mitä kaikkea kivaa vielä keksitäänkin, minun pari seuraavaa toivetta on jo tiedossa. Mennään ikäjärjestyksessä, eli minä olen viimeisenä vuorossa.

3) Kalapäivä jatkuu. Minulla on ollut tapana jo vuosikausia, jollei -kymmeniä, tehdä kalaa ainakin kerran viikossa. Lapset saavat koulussa/hoidossa kerran viikossa kalaa, tai ainakin "kalaa", ja minä huolehdin sitten siitä, että saavat kalaa toisen kerran kotona, jotta suositeltu kaksi kalaruokaa viikossa täyttyy. Joskus syödään useamminkin, mutta tuo on minimi, mitä on tullut tehtyä. Sitä on helppo jatkaa.

4) Jälkiruoka maanantaisin. Jo jonkun vuoden ajan olen tehnyt jälkiruokaa maanantaisin (useasti ainakin, jos ei ihan joka maanantaina kuitenkaan). Monillahan perjantai on se herkkupäivä, mutta minusta perjantai on kiva päivä joka tapauksessa, maanantaihin sen sijaan mahtuu jotain ylimääräistä kivaa, kuten jälkiruoka. Lapsetkin sanovat pitävänsä nykyisin maanantaista, ja se on paljon se.

Aromaattinen villisikapata River Cottagen tyyliin

Tämän ruuan esikuva löytyy River Cottage Meat Book -keittokirjasta (Aromatic pork belly hot pot). Siinä oli käytetty possua, mutta minä käytin villisikaa, sellainen n. kiloinen patapala jalkaa tällä kertaa. Muutenkin vähän  muutin reseptiä, minulla ei esim. ollut kevätsipulia, käytin sitten tavallista sen sijaan. Määrätkin ovat erilaisia, kun lihaa oli alun alkaen eri määrä. Mutta ilman tuota alkuperäistä ohjetta tätäkään ruokaa en olisi tehnyt.

n. 1 kg villisian patalihaa (tai porsasta)

1 l villisikalientä (tai jotain muuta lientä) tai vettä

1 iso sipuli (n. 10 kevätsipulia ohjeen mukaan)

75 ml soijakastiketta

25 ml riisiviinietikkaa (ohjeessa oli myös riisiviiniä)

1½ rkl ruokosokeria

2 tähtianista

n. 7 cm pätkä inkivääriä kuorittuna ja pilkottuna

hyppysyellinen kuivattua chilirouhetta

Leikkaa liha paloiksi, n. 2,5 X 5 cm, tai mitä sattuu tulemaan kuten tuosta jalkapalasta. Laita kattilaan, kaada päälle kiehuvaa lientä niin, että liha peittyy hyvin, anna kiehua. Kuori vaahtoa pois niin kauan kuin sitä muodostuu. Pilko sipuli (tai puolet kevätsipuleista), lisää se ja muut mausteet sekaan. Sekoita hyvin, anna padan kiehua uudestaan. Pienennä lämpöä niin, että liemi juuri ja juuri poreilee, ja keitä kaksi tuntia kannen alla. 

Ota lihat ja sipulit talteen ja siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan. Kuori rasvaa pois niin paljon kuin saat. Anna liemen kiehua reilusti kasaan niin, että siitä tulee aavistuksen siirappimaista. Älä kuitenkaan konsentroi liikaa, ettei siitä tule liian suolaista. Lisää lihat takaisin liemeen (ja loput pilkotut kevätsipulit). Syödään nuudeleiden kanssa. Oli todella hyvää, lisukkeeksi sopii hyvin vaikka aasiailaishenkinen kaalisalaatti. Kuten reseptistä näkee, tässä on samaa makumaailmaa Farangin karkkipossun kanssa.

Joulun kirjalahjat

Tänä vuonna joulun kirjalahjat osuivat todella nappiin (toisin kuin viime vuonna). Näköjään kun itse ostaa, saa mitä sattuu tulemaan. Kollega suositteli Magnolia bakeryn leivontakirjaa, ja niinpä sitten tilasin sen Amazonilta, ja kyllä kannatti. Tästä tullaan tekemään vielä monenlaista herkkua, kirjasta löytää monenlaisia jenkeistä tuttuja leivonnaisia ja paljon uuttakin. Ainoa miinus kirjasta on siinä, että kuvia olisi voinut olla enemmänkin.

Toinen lahja oli Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut. Kirjasta on jo sanottu suunnilleen kaikki oleellinen, ja minä tyydyn sanomaan että suosittelen tätä kirjaa kaikille. Paljon oli tuttua asiaa, mutta paljon oli uuttakin. Toivon että mahdollisimman moni lukisi tämän kirjan ja miettisi omia kulutustottumuksiaan. Kuten on nähty, kuluttajilla on valtaa niin halutessaan, sekä hyvässä että pahassa. Koitetaan käyttää sitä valtaa hyvään!

Luumurahka

Tämä on yksi niistä joulun jälkiruuista (hedelmäsalaatin ja luumukiisselin lisäksi) mitä tulee tehtyä joka vuosi. Maailman helpointa, mutta hyvää kaikkien mielestä. Teen tämän vähän oikoen, mutta hyvin maistuu silti:

2 dl kermaa

500 g rahkaa (tai puolet siitä jos haluaa kermaisempaa)

300 g luumumarmeladia

vähän sokeria niin halutessa

Vatkaa kerma löysähköhköksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon rahka ja luumumarmeladi, lisää sokeria maun mukaan, jos haluat. Minusta sokeria ei tarvitse lisätä, kun jouluna tulee syötyä muutenkin paljon äkkimakeaa.

Kastike kinkulle

Olen aina sanonut että meillä on aina täsmälleen samat ruuat jouluaterialla, joskus vähän pelkistetympänä, joskus vähän runsaampana, mutta uusia makuja ei ole tullut vuosiin. Mutta täytyyhän aina olla se poikkeus, joka vahvistaa säännön: tänä vuonna tein kastikkeen kinkulle, kun näin niin houkuttelevan ohjeen mielenkiintoisessa ja kulinaristisesti mainiossa Iskä kokkaa -blogissa. Tätä oli pakko tehdä:

1 dl kinkun paistolientä

1 dl sokeroimatonta omenasosetta (esim. Piltti)

1 dl Coca Colaa

1 dl kermaa
1 rkl vehnäjauhoa

Sekoita kaikki kattilassa ja anna kiehua hiljalleen vähän aikaa. Alkuperäissä ohjeessa kastiketta ei suurustettu mitenkään, mutta minä lisäsin vähän vehnäjauhoa. Hyvää, todella hyvää.

Kuten viime vuonna jo totesin joulu-aterian juomista, minusta kotikalja (tai hyvä olut) on se oikea juoma jouluruuille. Toki maito ja kivennäisvesikin käy :) Mutta viini on selvästi ei-ei meidän joulupöydässä, se ei vaan maistu hyvältä jouluruokien kanssa minun suussani. Sen sijaan Coca Cola sopii joulun makuihin hyvin. Asia tulee erittäin selväksi myös tämän kastikkeen myötä: aivan loistava kinkun kaveri!

Joulun kalapöytä ja lipeäkala uunissa

Meillä on tapana syödä aatonaattona kala-ateria. Minä pidän kaikista jouluruuista paljon ja sen lisäksi kalat ovat suurta herkkua ympäri vuoden. Jos kaikki ovat tarjolla kerralla, harmittaa kun ei jää kalojen jälkeen riittävästi tilaa laatikoille, tai sitten kalat jäävät liian vähälle.

Aatonaaton ruualla on yleensä mätejä lisukkeineen, kolmea sorttia lohta, graavattua siikaa, lipeäkalaa, keitettyjä perunoita, rosollia ja salaattia, joskus sillejä ja silakoita. Lipeäkalan kanssa syömme (siis ne jotka syövät lipeäkalaa = minä ja isä) aina voisulaa, maustepippuria ja suolaa. Olen tähän mennessä aina keittänyt lipeäkalan, mutta nyt ajattelin kokeilla uunissa paistamista Hiidenuhman innoittamana. Olen onnistunut keittämään kalan muusiksi muutaman kerran, olisi varmaan pitänyt käyttää silloinkin paistomittaria.

Ostin lipeäkalan Hakanimen hallista irtomyynnistä, ensimmäistä kertaa en siis ostanut lipeäkalapussia marketista. Laitoin kalan vuokaan, tökkäsin mittarin paksuimpaan kohtaan, ja laitoin kalan 175 asteeseen uuniin. Minulla oli vähän vajaa kilon kokoinen kalanpala jonka laitoin puoliksi, tänään syötiin toinen puolikas, ja huomenna on tarkoitus syödä toinen. Paistoin kalaa siihen asti, että se oli 70-asteista, siihen ei mennyt kovinkaan kauaa aikaa. Sen jälkeen kaadoin nesteet pois vuuasta ja annoin kalan levähtää hetken. Sekä minä ja isä olimme sitä mieltä että oli parasta lipeäkalaa ikinä. Näin tulen tekemään jatkossakin. Kuvat eivät tee taaskaan oikeutta oikein millekään, kaikilla oli kiire päästä pöytään ja siinä ei paljoa kuvailla. Lipeäkala on tuo valkoinen kala :)

Aivan kuten presidenttiparinkin, myös meidän jouluisen kukkakimpun teki Pirjo Koppi ja toi sen minulle kotiin aamulla. Siitä alkoi joulu!

Sauvajyvänen toivottaa rauhaisaa ja juuri sopivaa joulua kaikille. Pidetään huoli toisistamme <3

Porkkanalaatikkko

Porkkanalaatikko on minulle se vähiten mieluinen joulun laatikoista, monena vuotena en edes tee sitä. Olen kokeillut siitä monenlaista versiota, mutta mikään ei ole ollut juurikaan toistaan parempi. Kummitätini tarjosi kuitenkin kerran porkkanalaatikkoa, joka oli minusta parasta siihen mennessä, ja olenkin käyttänyt sitä reseptiä (hieman muunnellen) siitä asti.

2 dl vettä (alkup. ohjeessa 3 dl)

½ dl puuroriisiä (alkup. ohjeessa 3/4 dl )

400 g porkkanoita

3 dl maitoa

1 kananmuna

3/4 tl suolaa

ripaus valkopippuria

korppujauhoa, voita

Keitä riisi kypsäksi. Keitä porkkanat kypsiksi ja survo ne. Sekoita kaikki aineet yhteen ja kaada seos voideltuun vuokaan tai kahteen pieneen vuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja voinokareita. Paista 200 °C n. 40 min. Tämä annos on juuri sopiva kahteen tuollaiseen pieneen astiaan, sekä Illusia-vuoka että foliovuoka vetävät 0.5 l.

Jouluinen omenajälkiruoka

Joululoman alkamisen kunniaksi syötiin tänään keittoaterian päätteeksi jälkiruoka. Jälkiruoka oli maailman helpoin kun se oli tehty jo etukäteen. Olin pakastanut omenoita liemessä sadonkorjuuaikaan, mutta toki omenoita voi marinoida myös nyt.

Minä sulatin jouluisessa mausteliemessä pakastettuja omenoita ja tein kermavaahdon jonka maustoin vaniljalla. Yksinkertaista mutta hyvää. Omenoiden keitinliemessä oli vanilja- ja kanelitankoa, kardemummaa ja tähtianista ja tietysti sokeria. Hyvä raikas jälkiruoka, jossa maistuu syksy ja joulu. Ei ehkä mikään lasten uusi lempijälkiruoka, mutta tarkoitus on käyttää loput hedelmäsalaattiin jota siis toivottiin.

Suklaakuorrutetut taatelit

Työpaikallamme, kuten varmaan monella muullakin, on tapana tuoda matkoilta tuliaisia. Työkaveri toi yhdeltä matkaltaan tuliaisiksi suklaaseen dipattuja taateleita, joiden sisällä oli manteli. Ihan parasta! Niitä oli pakko kokeilla, ja sen jälkeen niitä on tullut tehtyä useastikin. Tarvitset vain

taateleita

manteleita

tummaa suklaata sulatettuna

Tee taateliin viilto ja poista kivi. Lisää tilalle manteli ja sen jälkeen dippaa taatelit sulaan suklaaseen. Anna vähän jähmettyä ja nauti. Aivan ihana joulun herkku.

Herra Heinämäen joulu 25.12.2012 klo 9.19

Olen useammassakin kirjoituksessa viitannut parin vuoden takaiseen ohjelmaan Herra Heinämäen joulu. Nyt on pakko jakaa kaikille ilosanoma siitä, että ohjelma esitetään uusintana tänä vuonna. Ohjelmaa ei ole saanut DVD:llä eikä sillä ole ollut nettikatseluoikeuksia. Meillä se onnneksi on tallennettuna ja sitä onkin katsottu kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, ja aina se jaksaa lämmittää mieltä yhtä lailla.

Nyt kaikki television ääreen joulupäivänä 25.12.2012 klo 9.19. Tässä on ohjelma, josta välittyy joulun lämmin tunnelma ja hyvä mieli jää varmasti jokaiselle. Musiikki on loistavaa, kuten Pujolla ja Lato-orkesterilla aina on, ja ohjelmasta nauttii varmasti jokainen (vähänkin jouluihminen) ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Piparminttusuukot

Kuka muistaa Milos Formanin elokuvan Amadeus (1984)? Siinä oli näitä makeisia, ja silloin ajattelin että näitä on pakko kokeilla. Joskus vaan asioilla ottaa aikaa tapahtuakseen, mutta kyllä ne voivat silti tapahtua. 

Löysin tämän reseptin Leivotaan-lehdestä (loka-joulukuu 2012), tosin huomasin että se on lähes identtinen ohje Kotikokista löytyvän ohjeen kanssa. Annoksesta tulee n. 30 litteää makeista, tai vähän vähemmän jos käyttää korkeampia muotteja. Minä tein suukkoja näin:

4 dl tomusokeria

1 dl vettä

1 tl etikkaa

10 tippaa piparminttuöljyä

75 g tummaa suklaata

Keitä sokeria, vettä ja etikkaa kymmenisen minuuttia, siihen että seos on n. 116 asteista ja paksuuntunutta. Anna seoksen vähän jäähtyä, sekoita sitä koko ajan, lisää piparminttuöljy ja sekoita tasaiseksi. Jos seoksen antaa jäähtyä liikaa, se jämähtää jätti-isoksi makeiseksi. Lusikoi seosta napeiksi voipaperille tai haluamiisi muotteihin. Anna jähmettyä. Sulata suklaa ja koristele sillä.

Texmex-villisika: villisika menee chiliin

...mutta ei se mahtunutkaan sinne (vrt. mummo puolukassa). No ei vaan, pitää pitää tosikon mainetta yllä ja laittaa asiallisesti tämän päivän resepti tähän. Sain pakastaa alkuviikolla 26 kg villisikaa, ja jopa juuri ja juuri mahtumaan sen määrän pakastimeen. Totesin metsästäjälle että olen tehnyt villisikaa suunnilleen kaikella tavalla mitä olen keksinyt, ja salamannopea vastaus oli että en ole tehnyt esim. texmex-villisikaa (no joo, myönnän että muutama muukin juttu vielä puuttuu). Perinteisestihän chili con carne tehdään naudasta, mutta tässä tulee villisikainen versio metsästäjän pyynnöstä:

1 kg villisikaa

villisikalientä

400 g paseerattua tomaattia

2 isoa sipulia

1 rkl fariinisokeria

1-2 tl savustettua Aji Cristal chilirouhetta ja -jauhetta
1-2 tl savupaprika- ja/tai paprikajauhetta

1 tl juustokuminaa eli jeeraa

kanelitanko

1 tl oreganoa
1 tl suolaa

silputtua chiliä

1-2 tlk papuja

Laita luinen liha pataan liemen, paseeratun tomaatin, silputtujen sipuleiden ja mausteiden kanssa. Mausteiden määrä on todellakin tuonne päin, jokainen voi maustaa chilin oman maun mukaan. Anna kiehua hiljalleen pari tuntia. Nosta liha padasta ja revi/pilko se ihan pieneksi. Laita liha takaisin pataan, lisää tuoretta chiliä ja pavut ja anna hautua vielä puolisen tuntia. Korianteria olisin lisännyt jos olisi ollut. Nauti riisin ja ranskankerman kanssa. Tai syö tortillalettujen kanssa, lisänä itsetehtyä guacamolea, salsaa ja ranskankermaa.

Keikautettu punajuuripiiras

Minun on pitänyt tehdä tätä piirasta koko syksy, mutta nyt vasta siihen tuntui löytyvän aikaa. Resepti löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Vähän oioin ohjeessa, mutta kannatti tehdä silti. Piirakkaan sain käytettyä paljon niitä pieniä punajuuria, jollaisia suurin osa omista punajuurista oli tänä vuonna.Tällä ohjeella sai kaksi piirakkaa teeman neliövuokaan.

200 g voitaikinaa (minulla valmis pakastettu)

350 g pikkuisia punajuuria (tai vähän yli)

vähän voita

vähän öljyä

2 tl omenaviinietikkaa

2 tl fariinisokeria

suolaa, pippuria

Ota kaksi voitaikinalevyä sulamaan. Pese punajuuret hyvin, kuori tarvittaessa. Sulata uuninkestävässä astiassa voi, sekoita joukkoon öljy, omenaviinietikka ja fariinisokeri. Rouhi vähän suolaa ja pippuria mukaan. Halkaise punajuuret kahtia ja laita vuokaan, peitä foliolla. Paista 190 asteessa n. 40 minuuttia. Kauli sulanutta voitaikinaa niin, että se riittää peittämään punajuuret. Asettele punajuuret kauniisti ja laita taikina päälle. Paista n. 20 minuuttia 190 asteessa. Anna piirakan levähtää 15 minuuttia. Valmista sillä aikaa kastike (jätin sinapin pois):

1 pieni sipuli oikein hienoksi silputtuna

(1 tl sinappia)

1 tl omenaviinietikkaa

4 tl öljyä

vähän fariinisokeria

reilusti persiljaa pilkottuna

suolaa, pippuria

Sekoita/ravista kaikki aineet hyvin keskenään. Kaada piirakka lautasen avulla nurin, ripottele päälle kastiketta ja nauti. Hyvää, niin hyvää taas kerran.

Hillakiisseli

Tämä kiisseli syötiin itsenäisyyspäivänä. Annos riitti kolmelle, ilman santsausta olisi riittänyt neljällekin. Kaikkien mielestä ihan parasta kiisseliä ikinä, ja erittäin juhlavaa. Lapset muistivat kiitellä moneen kertaan kun kaikki ruoka jälkkäri mukaanlukien olivat niin hyvää.

2 dl paseerattua hillaa

4 dl vettä

½ dl sokeria

1 dl vettä

2 rkl perunajauhoa

vaniljalla maustettua kermavaahtoa

Paseeraa hillat siivilän läpi. (Minä söin jäljelle jääneet siemenet vaniljajugurtin kanssa aamupalalla. Hilla on niin arvokas marja, etten halua yhtään hukata sitä.) Kaada hillasose veden kanssa kattilaan, lisää sokeria maun mukaan. Kun neste alkaa kiehua, sekoita joukkoon veteen sekoitetut perunajauhot. Ripottele vähän sokeria ja laita kansi kattilan päälle. Anna kiisselin jäähtyä ja tarjoile vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa.