Vaahterasiirappi-saksanpähkinäkakku

Tämä resepti on kirjasta Magnolia Bakery Cookbook - Old-fashioned recipes. Kakku on ihan erilainen mitä olen aiemmin tehnyt, mutta koska vaahterasiirappi ja saksanpähkinät ovat 40-vuotiaan suosikkeja, ajattelin kokeilla jos vaikka tulisi hyvä kakku. Vähän sovelsin ohjetta, self-raising-jauhon sijaan lisäsin vähän leivinjauhetta sekaan, suolaakin niissä olisi, mutta sitä en lisännyt, sillä käytin suolattoman voin sijaan normaalisuolaista voita. Vaahterasiirappiaromia ei ollut, joten maku tulee pelkästä siirapista, vanilja-aromin tilalla käytin vaniljajauhetta vähän.

Kakku:

475 g jauhoa

4 tl leivinjauhetta

(1 tl suolaa)

½ tl jauhettua inkivääriä

175 g voita

100 g sokeria

3 munaa

350 g vaahterasiirappia

175 ml kuumaa vettä

Kuorrute:

2 munanvalkuaista

150 ml vaahterasiirappia

150 g sokeria

1/4 tl cream of tartar

vähäsen vaniljajauhetta

1/4 tl suolaa

Väliin ja päälle:

65 g saksanpähkinöitä

Voitele kaksi 23-24 cm kakkuvuokaa. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja inkivääri kulhoon. Toisessa, isossa kulhossa vatkaa vaahdoksi pehmeä voi ja sokeri. Aikaa tähän menee kolmisen minuuttia, siinä vaiheessa voi-sokeri on sellaista vaaleaa "vaahtoa". Lisää munat yksi kerrallaan ja vatkaa hyvin sekaisin jokaisessa välissä. Vatkaa vaahterasiirappi joukkoon pikkuhiljaa. Lisää kolmannes jauhoseoksesta, sekoita hyvin/vatkaa varovaisesti, lisää kolmannes vedestä, sekoita hyvin/vatkaa varovaisesti ja jatka vuorettelua kunnes kaikki aineet ovat taikinassa. Jaa taikina kahteen vuokaan ja paista n. 35 min 175 asteessa. Anna kakkujen jäähtyä 10 min, sitten poista vuuasta ja anna jäähtyä kokonaan.

Valmista kuorrute vesihauteessa. Lisää kuorrutteen aineet ja vatkaa niitä 5-7 minuuttia vatkaimella kiehuvan veden päällä, minä käytin puurokattilaa. Siirrä astia pois vesihauteesta. Rouhi saksanpähkinöitä hienommaksi. Levitä kuorrutetta kakkujen väliin, ripottele vähän yli puolet pähkinöistä valiin ja laita kakut päällekäin. Levitä loppu kuorrute kakun päälle ja reunoille ja ripottele loput pähkinät päälle. Kuorrute kannattaa levittää aika nopeasti jotta se pysyy kiiltävänä. Minulla taisi pähkinöitä mennä aika reilusti enemmän, varmaan yhteensä 100 g.

Kakku oli hyvää, mutta aika kuivaa suomalaiseen makuun. Kakusta tuli myös melkoisen iso, ottaen huomioon että se on vain kolmen munan kakku. Seuralla kerralla voisi vähän kostuttaa vaikka siirappivedellä, tai jakaa kakku useampaan väliin ja tehdä kuorrutetta vähän enemmän.

Lihapata karkkipossun keitinliemessä

Tämä on sellainen simppeli lihapata, johon voi laittaa mitä lihaa haluaa (nautaa, possua, lintua, riistaa...) ja mitä juureksia sattuu olemaan/haluamaan. Ensin en edes ajatellut postata tätä, mutta kun niin monelta taholta olen lukenut että ihmiset miettivät että mitä - muuta kuin kaataa viemäristä alas - voi tehdä  karkkipossun keitinliemelle niin ajattelin postata tämän, ja laittaa asian jo ihan otsikkoon. Olen muistaakseni useammassa postauksessa jo laittanut ehdotuksia, mutta jotenkin ne vaan tuntuvat hukkuvan massaan. Löytyy ainakin  villisikaa, wokkia ja nautaa.

Minä käytin tänään villisikaa, ihan siitä syystä että tarvitsen sitä huomiseen kolmen lihan piirakkaan. Näin saatiin tälle päivälle herkullinen ruoka, ja sen lisäksi  maukasta lihaa huomiselle poron ja savukyljen kaveriksi. Minä tein padan näin, mutta tosiaan, on ihan sama miten tämän padan tekee, hyvää tulee kuitenkin. Juurekset valitsin ihan sen mukaan mitä sattui vihanneslaatikossa olemaan, halusin käyttää viimeisen lantunpalan joululta, parhaat päivänsä nähneen palsternakan, viimeisen porkkanan jne. Olisin halunnut laittaa tuoretta timjamia, mutta se jo nyykähti, oregano sen sijaan voi edelleenkin hyvin.

voita/öljyä

1.1 kg villisikaa (hyvä patapala)

pippuria, suolaa, timjamia 

2 isohkoa sipulia

1 iso porkkana

1 iso palsternakka

pala lanttua

ihan pieni pala inkivääriä

pätkä varsiselleriä (pakastimesta)

muutama varsi oreganoa

3 dl karkkipossun keitinlientä

vettä sopivasti

Ruskista liha padassa, mausta haluamallisi tavalla. Kuori ja pilko kaikki juurekset, lisää ne pataan. Kaada päälle liemi ja tarvittaessa vettä. Minä lisäsin 2 dl vettä tähän pataan. Laita uuniin ja anna hautua 3-4 h 125 asteessa. Syötiin riisin, parsakaalin ja omenaisen salaatin kanssa, hyvää oli. Minä laitoin vielä korianteria päälle, muut eivät siitä niin välitä.

Pata menossa uuniin

Ja tästähän jää lientä yli, mikä loistava alku maakariliemelle, nyt on jo kaksi kierrosta tehty kahdella erilaisella lihalla. Siivilöi siis ylimääräinen liemi talteen ja pakasta (tai säilytä korkeintaan viikko jääkaapissa) ja käytä seuraavalla kerralla vaikka kanapataan. Minulle jäi 4 dl hyvää lientä pakastettavaksi.

Ruisleipä

Minä tein opiskeluaikoina ja sen jälkeenkin juureen tehtyä ruisleipää aika usein, sitten tekeminen jäi vähäksi aikaa kunnes aloin taas leipoa jenkeissä uudestaan. Satunnaisesti olen tehnyt ruisleipää sen jälkeenkin. Aina välissä juuri on hävinnyt jonnekin, viimeksi olen tehnyt siskolta saadusta juuresta. Sisko saa sillä leivinuunissa mielettömän hyvää leipää, mutta minä en ollut oikein koskaan ihan tyytyväinen sähköuunissa paistamaani leipään. Nyt sain tädiltäni juuren, jolla hän on tehnyt vuosia kaiken leipänsä, ja nimenomaan sähköuunissa paistaen. Käytin myös hänen käyttämäänsä ohjetta, joka löytyy tuolta. Nostatus- ja paistoajat minulla on  vähän erilaiset, lähinnä siitä johtuen että meillä on aika viileää.

Raski:

8 dl vettä (40 C)

6 dl ruisjauhoja (minulla Vääksyn Myllyn riihiruista = maailman parasta ruisjauhoa)

Raski

1 dl juurta

Taikina:

raskiin lisätään

3 dl vettä (40 C)

n. 15 dl ruisjauhoja

1 rkl hienoa merisuolaa

Aloita raskin teolla. Vatkaa isossa kulhossa vesi, jauhot ja juuri. Peitä liinalla ja anna tekeytyä 14 h lämpimässä paikassa. Raskia voi sekoittaa välillä. Ota 1 dl talteen seuraavaa kertaa varten. Voit lisätä siihen jauhoja, jotta se on taikinainen, tai säilyttää tuollaisena vellinä. Juuren voi säilyttää jääkaapissa (viikko-parikin), tai pakastaa.

Leivät menossa uuniin

Sekoita raskiin suola, vesi ja jauhot. Lisää jauhot pikkuhiljaa ja vaivaa samalla jotta saat sopivan pehmeää mutta kiinteää taikinaa. Anna taikinan kohota melkein kaksinkertaisesti, minä kohotan noin 4-6 h. Vanha kansa siunasi leivän tekemällä kämmensyrjällään ristin taikinan päälle, siitä myös näki milloin taikina on kohonnut riittävästi. Minä teen aina perheen sukunimen kirjaimen taikinan päälle, se on minun tapani. Kun merkki on hävinnyt, on taikina kohonnut riittävästi ja leivän leipominen voi alkaa, paitsi ei se merkki minulla yleensä ikinä häviä kokonaan.

Leivo taikinasta 2-4 limppua pöydällä pyöritellen. Laita ne pellille kohoamaan, jauhota pinta ja peitä liinalla. Ohjeen mukaan pitäisi nostaa vähintään tunti lämpimässä paikassa, mutta minä nostatin leipiä yön yli, 8-9 h, ainakin näin talvisin kun meillä on viileää. Laita leivät 250 asteeseen uuniin. Sähköuunissa on hyvä pitää kupillinen kiehuvaa vettä pohjalla jotta uuni on kosteampi. Laske lämpö 200 asteeseen ja paista tunti. Laske vielä lämpöä, 150 asteeseen ja paista n. 30 minuuttia. Paistoajat ja lämpötilat riippuvat uunista, joten vähän voi joutua kokeilemaan omalle uunille sopivia lämpötiloja ja aikoja.

Sirpa Kähkönen on kuvannut kirjassaan Neidonkenkä ruisleivän leipomista sellaisella hartaudella että kyyneleet silmissä luen sen joka kerta. Olen kirjasta lukenut sen kohdan vaikka kuinka moneen kertaan, ja aina se kolahtaa samalla tapaa. Ruisleivän leipomisessa on vähän samaa kuin villasukan kutomisessa: sitä todella tuntee olevansa osana sukupolvien ketjua.

Pita-leivät

Leivinliina ei ole stailausta, vaan käärin siihen leivät :)

Tein tällä kertaa pita-leivät River Cottage Veg Everyday -kirjasta löytyvällä "Magic bread dough"-ohjeella. Hugh kutsuu taikinaa taikataikinaksi, koska samasta perusreseptistä saa leivottua vaikka mitä, mutta suomennettunahan taikataikina tarkoittaa ihan muuta, eli nimi jäi kääntämättä. Oli hauska tehdä taikina vähän eri tavalla, kun sitä on leiponut hiivataikinaa enemmän tai vähemmän samalla tyylillä suunnilleen neljännesvuosisadan. Valitettavasti vaan ei ollut hiivaleipäjauhoja, sen sijaan käytin sämpyläjauheseosta jossa oli kaikenlaisia sattumia. Ei ehkä ihan kuulu pitaleipiin, mutta hyviä tuli silti. Tein taikinan nyt ihan ohjeen mukaan, jossei oteta huomioon jauhojen erilaisuutta.

250 g vehnäjauhoja

250 g hiivaleipäjauhoja (minulla oli siis sämpyläjauhoseosta)

1½ tl hienoa merisuolaa

1 tl kuivahiivaa

315 ml lämmintä vettä

1 rkl öljyä

Sekoita kuivat aineet kulhossa, lisää vesi ja sekoita. Vaivaa taikinaa jauhoteuin käsin pöydällä 5-10 minuuttia (joo tuntuu pitkältä ajalta). Laita vähän öljyä puhtaaseen kulhoon (käytin kyllä samaa kulhoa koko ajan) ja pyöritä taikina niin, että se peittyy ohuesti kauttaaltaan öljyssä. Peitä kulho pyyhkeellä ja anna kohota kaksinkertaiseksi, noin 1-2 h. Vaivaa taikina kohoamisen jälkeen uudelleen ja jaa se 12 osaan. Kauli jokaisesta ovaalin muotoinen ohut leipänen, korkeintaan 5 mm paksu. Anna kohota 15 minuuttia, paista 225 asteessa n. 8 minuuttia. Kääri heti uunista ottamisen jälkeen puhtaaseen liinaan ja anna jäähtyä pyyhkeeseen käärittynä.

Viiden juureksen pekonikeitto

Tämä resepti on ollut yksi niistä monista River Cottage Everyday -kirjan resepteistä, joka on odottanut jo pitkään vuoroaan tulla kokatuksi. Nyt ajattelin tehdä sitä ensimmäisenä omana toiveenani "viikon keittopäivälle". Keitto on oikeasti ihan peruskeitto, juurekset samoja mitä käytän muutenkin koko ajan, mutta pekoni sekä erilainen valmistustapa tuovat keittoon omat jujunsa. Ohjeen mukaan keitosta tulee 4-6 annosta, minä sanoisin että kyllä siitä se kuusi annosta tulee helposti. Keittoni ei ollut ollenkaan niin kaunis kuin kirjan kuva oli, mutta hyvää se oli, etenkin kuopus tykkäsi ja sanoi toivovansa samaa keittoa myöhemmin.

100 g hyvää pekonia (minulla taas Pajuniemeä)

1 iso sipuli

150 g porkkanaa

150 g lanttua

150 g perunaa (kiinteä lajike)

150 g palsternakkaa

150 g juuriselleriä

1 l kasvis- tai kanalientä (minulla oli villisikalientä)

suolaa ja pippuria

ruohosipilia

cheddaria raastettuna (minulla oli Kolatun Marttaa)

Paista pekonia pannulla/kattilassa kunnes rasva alkaa irrota. Lisää pilkottu sipuli ja anna hautua, tai hikoilla kuten Hugh sanoo, 10-15 minuuttia. Lisää juurekset pilkottuna ja jatka hauduttamista (hikoiluttamista) vielä 10 minuuttia. Lisää liemi, peitä pannu/kattila kannella ja anna kiehua hiljalleen vartin verran, tai kunnes juurekset ovat sopivan pehmeitä. Tarjoile heti, ripottele ruohosipulia ja juustoraastetta päälle.

Souvlaki

Kirjoitin ihan bloggailuni alussa lapsista ja ravintoloista. Muistelimme esikoisen kanssa viikolla sekä Sunday roastia että kreikkalaisen ravintolan Souvlakia. Lapsi muistaa ne vieläkin, vaikka siitä on aikaa jo kohta kolme vuotta, mikä on pienessä iässä pitkä aika. Ajattelin tehdä souvlakia ja ohjeen löysin tällä kertaa kirjasta River Cottage Meat Book. Tein melko tarkkaan ohjeen mukaan, lihaa minulla oli vähemmän, mutta säilytin alkuperäisen ohjeen suhteet.

1 kg lammasta 

3 valkosipulin kynttä

1 sitruuna, mehu ja kuori

2 tl kuivattua oreganoa

2 laakerinlehteä, rikottuna

1 rkl tuoretta oreganoa

3 rkl oliiviöljyä

mustapippuria

suolaa

Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi (n. 4x4 cm). Murskaa valkosipulin kynnet veitsen lappeella. Sekoita kaikki aineet suolaa lukuunottamatta ja anna marinoitua yön yli. 

Laita lihapalat tikkuihin ja grillaa grillissä tai ihan kuumalla pannulla aina muutama minuutti puoleltaan, käännä sivua ja jatka taas. Rouhi samalla suolaa maun mukaan päälle ja valele irtoavalla nesteellä paiston aikana. Paistamiseen kuluu aikaa  kymmenisen minuuttia, vähän riippuen kuinka kypsäksi lihat haluaa. Minulla jäi vähän liian punertaviksi, oli omaan makuun sopivia, mutta muiden mielestä liian punaisia. Olisi pitänyt ehkä leikata lihat vähän pienemmiksi, tai sitten malttaa paistaa pidempään.

Syötiin pitaleipien, kasvisten ja  hummuksen kanssa.

Sitruunainen hummus

Minä en ole koskaan ennen tehnyt hummusta, enkä tiedä kuinka oikeaoppinen tämä resepti on. Tämä on kuitenkin hyvää ja maistuu ihan sitruunaiselle hummukselle :) Otin ohjeen River Cottage Everyday -kirjasta ja tein sen näin:

125 g kuivattuja kikherneitä

1 laakerinlehti

½ tl suolaa

1 sitruuna (ohjeessa oli 2, mutta minä sain yhdestä sitruunasta riittävästi mehua)

1 pieni valkosipulin kynsi

3 rkl tahinia

2 rkl oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

Huuhtele kikherneet ja liuota niitä yön yli reilussa vedessä. Vaihda vesi, lisää laakerinlehti ja liuotetut kikherneet ja keitä 3 h (tämä siis kirjan ohjeen mukaan, juuri huomasin että purkissa luki 1 h). Lisää suola keittämisen loppuvaiheessa. Valuta kikherneet, säästä vesi ja heitä laakerinlehti mäkelään. Yhtälailla voisi käyttää tölkitettyjä, nämä vaan ovat parempia (joo, en ole suuri kikherne-fani).

Laita 4 rkl keitinlientä tehosekoittimeen, lisää puolet kikherneistä, 4 rkl sitruunamehua ja valkosipuli. Aja muutama sekunti-pieni hetki, lisää loput kikherneistä, tahini ja öljy. Tarvittaessa ohenna öljyllä tai sitruunanmehulla, lisää suolaa ja pippuria maun mukaan sekä mahdollisesti sitruunamehua tai tahinia kunnes hummus maistuu suun mukaiselta.

Sydämellinen hirvikeitto

Olin ihan varma että olisin jo postannut hirvikeiton, sen verran tavallinen ruoka se on, mutta en sitten ollutkaan. Hyvä hirvikeitto on todella hyvää arkiruokaa, tällä kertaa keitto oli miehen "viikon toivekeitto". Minulla oli pakastimessa vielä vähän savustettua hirvensydäntä, ja lisäsin sitä makua antamaan. Keitto on hyvää kyllä ilmankin, eli sen voi jättää pois jos savustettua hirvensydäntä ei satu olemaan jemmassa. Liemenä käytin tällä kertaa saman sydämen keitinlientä, tavallisimmin käytän joko jotain lihalientä tai ihan vaan vettä. Minä teen nykyisin keiton aina näin, äiti sen sijaan aina pilkkoi lihan valmiiksi jo raakana, eikä siis välissä nostanut sitä keitosta pois pilkottavaksi. Hyvää tuli niinkin.

0.75-1 kg hirven keittolihaa, mielellään luullista (tai joku muu sopiva määrä)

1½ l lihalientä tai vettä

2 laakerinlehteä

2 lipstikanlehteä

jokunen musta- ja valkopippuri
merisuolaa tarpeen mukaan

4-6 perunaa

1 sipuli tai pätkä purjoa

2-3 porkkanaa
pala juuriselleriä
iso pala lanttua 

palsternakka

muutama pala savustettua hirvensydäntä (jos sattuu olemaan)

persiljaa

Laita liha kattilaan ja kaada lientä tai vettä niin, että se peittyy reilusti. Anna kiehua hiljalleen ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä tulee. Sen jälkeen lisää mausteet  ja tarvittaessa suolaa. Keitä lihapalasta (tai muista puuhista) riippuen tunti pari. Nosta liha pois kattilasta, ja siivilöi liemi, tai nostele reikäkauhalla mausteet pois.

Pilko juurekset ja laita kattilaan lihan keittoliemeen suunnilleen tuossa järjestyksessä. Pilko myös liha ja laita takaisin kattilaan juuresten joukkoon. Tässä vaiheessa laitoin myös savustettua sydäntä pieninä palasina kiehumaan. Keitä keittoa kunnes juurekset ovat kypsiä, vähän riippuu siitä minkä kokoisia ne ovat, minulla yleensä reilu vartti riittää. Lisää lopuksi persiljaa päälle ja nauti ruisleivän ja maidon kanssa. Hyvää, niin todella hyvää.

Piparjuurella maustetut punajuuriröstit

Uusimmassa Maku-lehdessä (Talvi 6/2012) oli resepti, joka osui heti silmiini ajatuksella "tuota on pakko kokeilla". Jutussa kerrottiin luomumaitotilasta, ja samassa yhteydessä oli kivoja reseptejä, joista nämä piparjuurella maustetut punajuuriröstit oli oikein hyvä tapa aloittaa uuden vuoden ensimmäinen aamu. Valvottiin myöhään, joten aamiainen venyi melkein puolille päivin. Illalla tuli räpsittyä melkoinen määrä kuvia kaminoiden ympäriltä vesisateessa, joten kamerasta loppui tila, mutta sain sentään tämän yhden kuvan otettua, kuva on ennen pihvien kääntämistä. Minä tein ohjeesta 1/3, ja siitä sain juuri sopivasti 7 röstiä tuohon miehen ostamaan kätevään opan monitoimipannuun. Laitan tähän kuitenkin alkuperäiset määrät, josta pitäisi tulla 18 röstiä.

600 g punajuurta

100 g piparjuurta

70 g purjoa

2 dl kermajuustoa (minulla oli edamia)

200 g kermaviiliä

1 muna

1 tl suolaa (käytin yrttisuolaa)

1/3 tl valkopippuria

voita paistamiseen 

Kuori juurekset. Raasta punajuuri karkeaksi ja piparjuuri hienoksi raasteeksi. Pilko purjo pieneksi. Sekoita kaikki aineet keskenään. Paista röstit riittävässä voimäärässä miedolla lämmöllä molemmilta puolilta. Oli todella hyvää.

ps. sauvajyvänen onnittelee suvun uutta maatilan emäntää <3

Lime-piirakka

Tämä sai olla ensimmäinen leivonnainen joulupukilta saamastani uudesta Magnolia Bakeryn kirjasta. Löysin kaappeja siivotessa kaksi purkkia kondensoitua maitoa, jotka olivat menossa vanhaksi. Valitsin kirjasta ohjeen, johon sain ne melkein käytettyä. Ohjeessa oli "ginger nut" -keksejä, mutta minä käytin Bastogne-keksejä (kaneli-sokeri-keksejä) ja lisäsin vähän inkivääriä lisäksi.

55 g voita sulatettuna

125 g keksinmuruja

ihan pieni ripaus jauhettua inkivääriä

600 g kondensoitua maitoa

6 munankeltuaista

250 ml limen mehua (minulla meni 10 limeä)

1 rkl raastettua limen kuorta

Sekoita sulatettu voi, keksinmurut ja inkivääri keskenään. Painele ne 23 cm piirakkavuokaan. Paista 10 minuuttia 140 asteessa uunissa, anna jäähtyä kymmenisen minuuttia.

Sillä välin vatkaa kondensoitu maito, munankeltuiaset ja limen mehu, lisää raastettu kuori ja jatka vatkaamista niin että kaikki ovat sekaisin. Kaada täyte pohjan päälle, paista 25-30 minuuttua. Anna jäähtyä puolisen tuntia ja sitten laita jääkaappiin ainakin kahdeksi tunniksi tai mieluiten yön yli.

Tämä piirakka oli lasten mielestä liian kirpeä ja miehen mielestä liian makea, ota tuosta sitten selvää. Minä ihan tykkäsin, mutta jäin niin selvään vähemmistöön, että epäilen tuleeko toista kertaa tehtyä. 

Mukavaa vuodenvaihdetta ja rauhaisaa uutta vuotta 2013!

Uusi vuosi ja uudet+vanhat kujeet

Mökin laituri joulukuun alussa - miehen ottama kuva

Minä en ole sitten teinivuosien jälkeen tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia. Tasaisesti mennään  vuodesta toiseen, siinä se. Mutta väkisinhän se lähestyvä tammikuun ensimmäinen aina jotain ajatuksia herättää. Tänä vuonna se herättää toiveen, että tämä hullu vuosi olisi todellakin takanapäin, ja nyt saisin keskittyä ihan vaan elämiseen ja olemiseen jatkuvan suorittamisen ja aikatauluttamisen sijaan. Blogin suhteen ei ole ilmeisesti tänä(kään) vuonna mitään uutta tulossa, en ainakaan heti keksi. Muutama ruokaan liittyvää asiaa on kuitenkin mielessä:

1) Ruokahävikin kanssa on ihan pakko skarpata edelleen. Pistän kyllä osan viimevuotisen kiireen piikkiin, että hävikkiä pääsi syntymään, kun ei yksinkertaisesti ehtinyt tehdä kaikkea mitä luuli ehtivänsä. Mikä siis ei ole mikään muu kuin tekosyy. En kuvittele pääseväni nollaan, mutta tarkoitus on päästä lähelle sitä tänä vuonna. Olin tyytyväinen kun jouluna hävikkiä ei tullut käytännössä ollenkaan, mutta kuivakaappien siivous puolestaan palautti minut takaisin maanpinnalle ettei todellakaan ole aihetta ylpistymiseen.

2) Keittopäivä. Vähän otin varaslähdön joulukuun puolella, kun aloitimme viikottaisen keittopäivän. Sovimme perheen kanssa, että kerran viikossa arkisin teen keittoa, jonka jokainen vuorollaan saa toivoa. Perheemme koosta johtuen jokainen saa kerran kuussa toivomaansa keittoa. Minusta on kiva kun ei aina tarvitse miettiä että mitä ruokaa tekisi, ja kaikista on kiva toivoa jotain keittoa vuorollaan. Kuopus toivoi jo siskonmakkarakeittoa, ja lapset söivätkin sitä ihan hulluna. Esikoinen toivoi hernekeittoa, se oli helppo tehdä nyt kun kinkkua oli vielä jäljellä. Katsotaan mitä kaikkea kivaa vielä keksitäänkin, minun pari seuraavaa toivetta on jo tiedossa. Mennään ikäjärjestyksessä, eli minä olen viimeisenä vuorossa.

3) Kalapäivä jatkuu. Minulla on ollut tapana jo vuosikausia, jollei -kymmeniä, tehdä kalaa ainakin kerran viikossa. Lapset saavat koulussa/hoidossa kerran viikossa kalaa, tai ainakin "kalaa", ja minä huolehdin sitten siitä, että saavat kalaa toisen kerran kotona, jotta suositeltu kaksi kalaruokaa viikossa täyttyy. Joskus syödään useamminkin, mutta tuo on minimi, mitä on tullut tehtyä. Sitä on helppo jatkaa.

4) Jälkiruoka maanantaisin. Jo jonkun vuoden ajan olen tehnyt jälkiruokaa maanantaisin (useasti ainakin, jos ei ihan joka maanantaina kuitenkaan). Monillahan perjantai on se herkkupäivä, mutta minusta perjantai on kiva päivä joka tapauksessa, maanantaihin sen sijaan mahtuu jotain ylimääräistä kivaa, kuten jälkiruoka. Lapsetkin sanovat pitävänsä nykyisin maanantaista, ja se on paljon se.

Aromaattinen villisikapata River Cottagen tyyliin

Tämän ruuan esikuva löytyy River Cottage Meat Book -keittokirjasta (Aromatic pork belly hot pot). Siinä oli käytetty possua, mutta minä käytin villisikaa, sellainen n. kiloinen patapala jalkaa tällä kertaa. Muutenkin vähän  muutin reseptiä, minulla ei esim. ollut kevätsipulia, käytin sitten tavallista sen sijaan. Määrätkin ovat erilaisia, kun lihaa oli alun alkaen eri määrä. Mutta ilman tuota alkuperäistä ohjetta tätäkään ruokaa en olisi tehnyt.

n. 1 kg villisian patalihaa (tai porsasta)

1 l villisikalientä (tai jotain muuta lientä) tai vettä

1 iso sipuli (n. 10 kevätsipulia ohjeen mukaan)

75 ml soijakastiketta

25 ml riisiviinietikkaa (ohjeessa oli myös riisiviiniä)

1½ rkl ruokosokeria

2 tähtianista

n. 7 cm pätkä inkivääriä kuorittuna ja pilkottuna

hyppysyellinen kuivattua chilirouhetta

Leikkaa liha paloiksi, n. 2,5 X 5 cm, tai mitä sattuu tulemaan kuten tuosta jalkapalasta. Laita kattilaan, kaada päälle kiehuvaa lientä niin, että liha peittyy hyvin, anna kiehua. Kuori vaahtoa pois niin kauan kuin sitä muodostuu. Pilko sipuli (tai puolet kevätsipuleista), lisää se ja muut mausteet sekaan. Sekoita hyvin, anna padan kiehua uudestaan. Pienennä lämpöä niin, että liemi juuri ja juuri poreilee, ja keitä kaksi tuntia kannen alla. 

Ota lihat ja sipulit talteen ja siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan. Kuori rasvaa pois niin paljon kuin saat. Anna liemen kiehua reilusti kasaan niin, että siitä tulee aavistuksen siirappimaista. Älä kuitenkaan konsentroi liikaa, ettei siitä tule liian suolaista. Lisää lihat takaisin liemeen (ja loput pilkotut kevätsipulit). Syödään nuudeleiden kanssa. Oli todella hyvää, lisukkeeksi sopii hyvin vaikka aasiailaishenkinen kaalisalaatti. Kuten reseptistä näkee, tässä on samaa makumaailmaa Farangin karkkipossun kanssa.

Joulun kirjalahjat

Tänä vuonna joulun kirjalahjat osuivat todella nappiin (toisin kuin viime vuonna). Näköjään kun itse ostaa, saa mitä sattuu tulemaan. Kollega suositteli Magnolia bakeryn leivontakirjaa, ja niinpä sitten tilasin sen Amazonilta, ja kyllä kannatti. Tästä tullaan tekemään vielä monenlaista herkkua, kirjasta löytää monenlaisia jenkeistä tuttuja leivonnaisia ja paljon uuttakin. Ainoa miinus kirjasta on siinä, että kuvia olisi voinut olla enemmänkin.

Toinen lahja oli Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut. Kirjasta on jo sanottu suunnilleen kaikki oleellinen, ja minä tyydyn sanomaan että suosittelen tätä kirjaa kaikille. Paljon oli tuttua asiaa, mutta paljon oli uuttakin. Toivon että mahdollisimman moni lukisi tämän kirjan ja miettisi omia kulutustottumuksiaan. Kuten on nähty, kuluttajilla on valtaa niin halutessaan, sekä hyvässä että pahassa. Koitetaan käyttää sitä valtaa hyvään!

Luumurahka

Tämä on yksi niistä joulun jälkiruuista (hedelmäsalaatin ja luumukiisselin lisäksi) mitä tulee tehtyä joka vuosi. Maailman helpointa, mutta hyvää kaikkien mielestä. Teen tämän vähän oikoen, mutta hyvin maistuu silti:

2 dl kermaa

500 g rahkaa (tai puolet siitä jos haluaa kermaisempaa)

300 g luumumarmeladia

vähän sokeria niin halutessa

Vatkaa kerma löysähköhköksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon rahka ja luumumarmeladi, lisää sokeria maun mukaan, jos haluat. Minusta sokeria ei tarvitse lisätä, kun jouluna tulee syötyä muutenkin paljon äkkimakeaa.

Kastike kinkulle

Olen aina sanonut että meillä on aina täsmälleen samat ruuat jouluaterialla, joskus vähän pelkistetympänä, joskus vähän runsaampana, mutta uusia makuja ei ole tullut vuosiin. Mutta täytyyhän aina olla se poikkeus, joka vahvistaa säännön: tänä vuonna tein kastikkeen kinkulle, kun näin niin houkuttelevan ohjeen mielenkiintoisessa ja kulinaristisesti mainiossa Iskä kokkaa -blogissa. Tätä oli pakko tehdä:

1 dl kinkun paistolientä

1 dl sokeroimatonta omenasosetta (esim. Piltti)

1 dl Coca Colaa

1 dl kermaa
1 rkl vehnäjauhoa

Sekoita kaikki kattilassa ja anna kiehua hiljalleen vähän aikaa. Alkuperäissä ohjeessa kastiketta ei suurustettu mitenkään, mutta minä lisäsin vähän vehnäjauhoa. Hyvää, todella hyvää.

Kuten viime vuonna jo totesin joulu-aterian juomista, minusta kotikalja (tai hyvä olut) on se oikea juoma jouluruuille. Toki maito ja kivennäisvesikin käy :) Mutta viini on selvästi ei-ei meidän joulupöydässä, se ei vaan maistu hyvältä jouluruokien kanssa minun suussani. Sen sijaan Coca Cola sopii joulun makuihin hyvin. Asia tulee erittäin selväksi myös tämän kastikkeen myötä: aivan loistava kinkun kaveri!