Tästä tuli ihanan raikas ja maukas omenapiirakka, sellainen mihin ei Suomessa ole tottunut, mutta onneksi on mahdollista tottua. Resepti löytyy tämän vuoden lempikeittokirjastani, eli Gill Mellerin kirjasta Gather. Minulla oli vielä jäljellä vähän Antonovkaa, joten leivoin piirakan mökkiherkuksi. Tästä tulikin sellainen tunteita herättävä piirakka johon moni sukulainen osallistui, joskin tietämättään. Omenat olivat tädin omenatarhasta, upea omenamehu enolta ja ruisjauhot siskolta (viimeisen voi ainakin kuvitella). Ja minä leivoin kakun.
400 g omenoita
1 sitruunan mehu ja kuori
150 g voita
100 g fariinisokeria
100 g sokeria (ohjeessa 200 g light brown sugar)
3 munaa
100 ml omenamehua (ohjeessa siideriä)
150 g vehnäjauhoa
100 g ruisjauhoa
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
vähän tuoreen timjamin lehtiä
2 pientä makeaa omenaa
2 rkl ruokosokeria
Kuori ja pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Tai jos haluat oikoa (kuten minä) raasta kuoritut omenat karkeaksi raasteeksi. Sekoita joukkoon sitruunamehu ja -kuori. Vatkaa voi ja sokeri(t) vaahdoksi kulhossa. Lisää muna kerrallaan voinakkaasti vatkaten, lisää myös omenamehu (tai siideri). Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja suola ja sekoita taikina tasaiseksi. Lisää sitruunaiset omenat ja timjaminlehdet joukkoon. Levitä taikina voideltuun ja leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (halkaisija n. 24 cm). Leikkaa makeat omenat ohuiksi viipaleiksi ja astettele ne taikinan päälle. Ripottele päälle vielä sokeria. Paista 175 asteessa n. 55 minuuttia.
Piirakka maistui herkulliselta ihan sellaisenaan, mutta kyllä vaniljakastike tai -jäätelö tai -kerma kruunaa tämänkin omenaherkun.
Piirakka maistui herkulliselta ihan sellaisenaan, mutta kyllä vaniljakastike tai -jäätelö tai -kerma kruunaa tämänkin omenaherkun.
5 kommenttia:
Mä leivoin tämän tänään jo toistamiseen. Niin hyvää!
Varmasti hyvää, kun taikinassa on ruisjauhoja. Omenia en ole kokeillut ruisjauhopohjaisessa taikinassa, mutta marjapiirakoista tulee aivan parhaita, niin varmasti myös omenapiirakasta. Muistiin menee ohje, vaikka leipomisesta on kyllä nyt pidättäydyttävä ja syötävä loput omenat tuoreena, kun vyötärö ei oikein kestä herkuttelua :)
Ulla, tämä tosiaan oli hyvää. Aivan kuten kaikki muutkin kirjasta tekemäni ruuat ja leivonnaiset. Upea kirja!
Elina, kannattaa kokeilla tätä jossain vaiheessa, niin hyvää se on.
Mies innostui hakemaan vielä niitä "pahanmakuisia" omenoita tuolta vanhan talon pihalta kolme ämpärillistä. Pitihän niistä sitten kokeilla, jalostaisiko resepti pahatkin omput hyviksi. Ja kyllähän se jalosti :D Onneksi omput kuitenkin maistuvat ihan ok:lle myös salaattien seassa ja lämpimissä ruuissa, ettei tarvitse kaikista leipoa vyötärön paisuttajia :D
Herkullista piirakkaa tuli!! Tein taas kaksinkertaisen annoksen ja pistin 1½ piirakkaa pakkaseen. Omenia käytin reilummin, yht. 1000 g + päälle tulevat omenat. Ei ollut mielestäni yhtään liikaa omenaa. Ensi kerralla pistän ohueksi viipaloituja (koneella) päällisomenoitakin oikein kunnon kerroksen koko piirakan päälle. Saa mielestäni maistua vieläkin enemmän omenalle vahvan sitruunamaun lisäksi. Pistin myös sitruunan hedelmälihat, jotka puristaessa jää siihen puristimeen. Lisäsivät tietysti sitruunaista makua. Käytitkö sinä myös hedelmälihat?
Hyvä että maistui. En lisännyt hedelmälihoja, enkä edes kuoriraastetta kovinkaan tarkkaan. Halusin että piirakassa omenat ovat pääasiassa, vaikka sitruuna mukavasti niitä raikastikin.
Lähetä kommentti