 |
| Todellista elitismiä: matkalla ruokakurssin takia (River Cottage Park Farm) |
Alkuviikosta somessa on (ainakin pienesti) kohistu Hesarin pääkirjoituksesta jossa moitittiin ruualla hifistelijöitä elitisteiksi, tai siihen tapaan minä ainakin asian tulkitsin, se(kään) kun ei ihan selväksi jutusta käynyt. Juttu oli nimittäin niin totaalisen huonosti kirjoitettu, että ajattelin jo ettei kukaan jaksa siihen edes puuttua, mutta kyllähän se äläkän nosti kuten voi lukea esim Savsuolaa ja Suolaa ja hunajaa -blogeista. Minulla oli blogissa reilu vuosi sitten hifistely-pohdintaa, ja ajattelin ensin etten enää jaksa palata tähän, mutta tässä sitä ollaan.
Kirjoittaja ei selvästikään tiennyt mistä puhui, käytti ontuvia vertauskuvia (Kobe-härkä + lähiruoka), ja tuli siinä samalla halveeranneeksi vähän kaikki ihmiset, niin ne "elitistit", tuottajat kuin yksinhuoltajatkin. Jos tämä edustaa oikeasti hesarin pääkirjoitustasoa, niin kyllä menee huonosti lehdellä! (anteeksi että minä tulin nyt dissanneeksi kirjoittajaa ja hesaria, mutta taidankin olla elitisti)
Kirjoittaja ei selvästikään tiennyt mistä puhui, käytti ontuvia vertauskuvia (Kobe-härkä + lähiruoka), ja tuli siinä samalla halveeranneeksi vähän kaikki ihmiset, niin ne "elitistit", tuottajat kuin yksinhuoltajatkin. Jos tämä edustaa oikeasti hesarin pääkirjoitustasoa, niin kyllä menee huonosti lehdellä! (anteeksi että minä tulin nyt dissanneeksi kirjoittajaa ja hesaria, mutta taidankin olla elitisti)
Jaksan ihmetellä sitä, miten vieraantunut pääkirjoittaja on suomalaisesta ruuasta ja ruokakulttuurista. Luulee että paluu juurille on jotain ihmeellistä. Suomi on täynnä ihmisiä jotka ovat aina syöneet lähellä tuotettua ruokaa. Ja eikö se vaan ole hyvä, että yhä useampi miettii mistä ruoka tulee ja miten se on kasvatettu ja muuttaa kulutustottumuksia jos muuttamisen tarvetta on. Jos kirjoittaja kuuluu siihen joukkoon, jonka suu on tuohesta ja ruoka on ainoastaan polttoainetta elämälle, niin miksi hän kirjoittaa asiasta? En minäkään kommentoi kvanttifysiikkaa, kun en siitä ymmärrä.
Minulle ruoka (sen kasvatus, miettiminen ja valmistaminen) on varmastikin myös harrastus, kernaasti minua saa nimittää elitistiksi, jos se, että harrastaa jotain on elitismiä. Pääasiassa ruuanlaitto kuitenkin on huolenpitoa perheestä ja muista läheisistä. Sielun ja ruumiin ravintoa, mieleen jääviä kokemuksia ja elämyksiä, hyviä tapoja, yhdessäoloa, muistoja, historian arvostusta ja tarinoita. Ja kyllä, minulle on oma ja läheisten hyvinvointi tärkeää, sitäkin pääkirjoitus tuntui paheksuvan. En voi vaikuttaa isosti asioihin, mutta lähellä voin. Tulen siinä samalla työllistäneeksi (pienesti) lähellä olevia tuottajia, kalastajia, leipomoita jne. Jos minä en huolehdi lähipiirini (ja omasta) hyvinvoinnista, niin kuka sitten? Muiden äidit?
Tarkoittaako tämä pääkirjoitus sitä, että vihdoinkin ruokaperinne lasketaan kulttuuriksi, kun oikein Hesarin pääkirjoitussivulla asiaa pitää paheksua (vrt. ooppera ja muu "korkeakulttuuri")?
3 kommenttia:
Ruoka on mitä suuremmassa määrin kulttuuria! Kulttuuri ylläpitää ja luo uusia perinteitä, vahvistaa identiteettiä ja luo yhteisöllisyyttä. Ns. ylellisyystuotteita ei voi minunkaan mielestä nostaa samalle viivalle lähellä tuotettujen tai luomutuotteiden kanssa.
Eilen lämmitin perheelleni säilyke hernekeittoa, mutta tänään aion elitistisesti valmistaa sinisimpukoita luomusiiderissä ja maustaa liemen itse kasvattamallani persiljalla ja työkaverin kasvattamilla (luomu) omenoilla.
Olen samoilla linjoilla kanssasi. Tulkitsen eilisen pääkirjoituksen oli säälittävän epäonnistuneeksi provosointiyritykseksi.
Kävin lukemassa kirjoituksen ja minusta se oli yhdentekevä, hätäisen oloisesti, tyhjää täynnä olevan oloinen. En saanut siitä oikein mitään kiinni! Diipa daapaa! Joten en ymmärrä, miksi se on edes huomattu!
Minun mielestäni laadukkaita raaka-aineita käyttävän ei tarvitse olla rikas. Ja tässä tulee taas esiin se, että mihin aikansa käyttää ja mitä harrastaa. Toinen keittelee juuresten kuorista liemiä ja toinen käy kick boxingissa ja ostaa liemensä valmiina. Toinen kasvattaa palstallaan vihanneksia, toinen käy kuorolaulussa ja ostaa vihanneksensa. Elämä on valintoja ja siihen on useimmalla nykyihmisellä mahdollisuus.
Minusta ruuan valmistus ei ole harrastus, se on elämän perusta! =D
Viikonloppukokki, aivan niin, ruoka on kulttuuria, ja meillä on upea ruokakulttuuri. Samaa mieltä ollaan :)
marketta, samaa mieltä, ihmettelin miksi kirjoitus nostatti kuitenkin niinkin monia kirjoituksia, vieläpä puolustelevaan sävyyn. Ja juuri niin, ihmiset priorisoivat eri tavalla eikä toisen ole toista parempi. Minä lasken omalla kohdalla sen myös harrastukseksi sen lisäksi että se on elämän perusta. Pärjäisin kyllä ilman ruokakurssia Englannissa tai jotain muuta vastaavaa eli sellainen menee sinne harrastuksen puolelle ;)
Lähetä kommentti