Samalla kun tilasin Gill Mellerin Gatherin, tilasin myös Hugh Fearnley-Whittingstallin uusimman kirjan. Kyseessä on massiivinen teos River Cottage A to Z. Kirjaa on kirjoittanut Hugh:n lisäksi River Cottagen huipputiimi, mukaanlukien Gill Meller. Suotta kirja on jäänyt Gillin kirjan hehkutuksen varjoon, A-Z on ihan loistava kirja. Paljon kokattavaa, vielä enemmän tietoa ja mielenkiintoisia tarinoita, kaikki mahdolliset ja mahdottomat raaka-aineet käyty läpi ja jokaisesta hieno resepti. Tieto on sovellettavissa Suomeenkin, vain muutamia raaka-aineita ei Suomesta saa. Ihana kirja, käyttöä ja iloa on vuosikausiksi eteenpäin. Ja visuaalisesti upea, ihania vesimärimaalauksia kirja täynnä.
Tätä miettiessä tajusin että suhtautumiseni keittokirjoihin on muuttunut, tai oikestaan olen palannut samaan mitä ajattelin aiemmin. Olin siis vielä muutama vuosi sitten sitä mieltä, että aika on ajanut keittokirjoista ohi, sillä kaikki ja enemmän löytyy netistä. En juurikaan käyttänyt keittokirjoja, sillä jos tein jotain uutta, etsin reseptin netistä blogeista, kokkien sivuilta ja ohjelmien alta. Hakusanojen käyttö oli helppoa ja kaikkea mahdollista oli helppo löytää, jos ei suomalaisena ohjeena niin englanniksi sitten.
Mutta sitten jossain vaiheessa tuli tunne, etten enää löydäkään niin helposti käyttökelpoisia reseptejä, hukkasin vanhoja jo kerran löytämiäni reseptejä, blogeja lopetti (Ankerias tule takaisin) jne. Tai kun löysin reseptin, se ei toiminutkaan käsissäni tai maistunutkaan hyvältä. Huomasin ärsyyntyväni väärästä tiedosta ja/tai tietämätömyydestä (älkää ymmärtäkö väärin, minua ei haittaa oppimishaluisen tietämättömyys, päinvastoin, mutta väärän tiedon/tietämättömyyden levittäminen ärsyttää). Lisäksi sisältöyhteistyö lisääntyi, ja yhä usemmat blogit ovatkin sisältä päin kirjoitettuja mainoksia. Liian usein tuli törmättyä väkisin väännettyyn ohjeeseen joka ei sitten oikeasti tuntunut toimivan, tai se tunne kun lukee reseptiä, johon käy muka vain yhden merkkinen kerma. Mainoksessa sen ymmärtää, mutten jaksa innostua siihen sisältäpäin kirjoitettuna.
Samoihin aikoihin törmäsin useampaan hyvää uuteen keittokirjaan (=ostin siis), sellaiseen joiden tiesi kestävän aikaa. Kirjoihin, joihin voi luottaa että reseptit toimivat eikä tarvitse arpoa että toimiiko reseptit omissa käsissä. Ja tietysti hyllyssä oli valmiiksi iso rivi kirjoja, joihin pystyi aina palaamaan, niihin muuttuneet algoritmit tai kuolemat eivät pysty. Uusia kirjoja tuli esim. Juuri Nyt, Murun keittokirja ja suurin osa River Cottageista (näistä siis osa minulle uusia, vaikka olivatkin vanhempia). Ja vanhat luotettavat mysilahtiset, juliachildit ja jaakkokolmoset löytyivät hyllystä tietysti. Kaikille näille kirjoille on yhteistä se, että kirjat ovat huolella ja ajan kanssa tehtyjä, reseptit ovat raaka-ainelähtöisiä, ne ovat huolella toimitettuja eikä niistä löydy virheitä. Näitä kirjoja ilmestyy verkkaiseen tahtiin, mutta tällä iällä ehtii/on ehtinyt odottaa, joten mukava kokoelma on käytössä. Ostamisen arvoisia kirjoja ilmestyy harvoin, mutta riittävästi.
Niinpä en enää ole sitä mieltä että keittokirjoilla ei olisi käyttöä. Minulla kuluu yhä vähemmän aikaa ohjeiden etsimiseen netistä ja yhä enemmän kuluu aikaa (taas) kirjojen lukemiseen ja tutkailuun. Toisaalta mitä voi odottaa ihmiseltä joka on lapsena/nuorena lukenut/selannut Spectrum-tietosanakirjasarjan aasta ööhön. Juuri nyt luen keitto/tietokirjaa aasta tsetaan, ja nautin suunnattomasti. Maailma muuttuu, kirja pysyy.
ps. Kaipaan kyllä hyvää suomalaista riistakeittokirjaa. Sellainen on edelleen hakusessa, eikä oikein mikään tunnu riittävän kattavalta ja toimivalta. Siis niiden jaakkokolmosten lisäksi.
5 kommenttia:
Enpä ollut ajatellutkaan, mutta ihan totta, että nykyään kääntyy taas kirjojen puoleen reseptejä ja inspiraatiota etsiessä. Ennenvanhaan kolusin top 100 ruokablogit, mutta nykyään niissä on vain mainontaa ja ruuanlaitto keskittyy useimmiten perusresepteihin, joissa ei ole mitään uutta. Just alkuviikosta pläräsin sieni-ja keittokirjoja, kun etsin uudenlaisia sieniruokia ja nyt menussa on jo 9 erilaista sieniruokaa :-)
Vakuuttava rivistö keittokirjoja :) Minäkin haluan uskoa siihen, että kirja on asia, joka pysyy. Kaupallistuvien blogien myötä varmasti kirjat kutsuvat taas enemmän.
Itsellänikin on keittiössä keittokirjojen hylly, josta nautin kyllä, mutta tärkeimpiä minulle on omat reseptikokoelmani: vanha reseptikansioni ja uudemmat kansiot tietsikalla. Ovat käteviä siitäkin, että minulla tuntuu olevan niin "oma käsiala" ruuanlaitossa, että teen yleensä aina resepteihin muutoksia, välillä jo ennen ensimmäistä käyttökertaakin, mutta melkein poikkeuksetta ensimmäisen kerran jälkeen, jos syntyi halu palata reseptiin. Merkintöjä olen kyllä tehnyt keittokirjoihinikin.
Viime vuosina tietokoneella olevien reseptitiedostojeni ympärille on alkanut kasvaa reseptikommenttieni lisäksi myös päiväkirja. Se alkoi pienin reseptin perään tehdyin päivätyin merkinnöin siitä, millaisiin hetkiin mitäkin ruokaa tein. Sittemmin tekstien pituus on kasvanut. Yllättävän paljon elettyä elämää saa kiedottua ruuan ympärille :-) Tämä tuntuu olevan minulle jotenkin hyvin toimiva tapa pitää päiväkirjaa, muuten sitä ei tulisi tehtyä. Reseptipäiväkirjani on yksityisempi verrattuna FB:n Linnunlaulu-sivun puutarhapäiväkirjaan.
Kätsyintä reseptitiedostoihini on tietysti kerätä reseptejä netin syövereistä, mutta hyvin sinne voi tietysti reseptin nimellä varustettuun tiedostoon merkitä vain senkin mistä kirjasta ja miltä sivulta alkuperäinen resepti löytyy ja kirjata oma muunnokseni reseptistä sekä kirjoitella päiväkirjaa.
Ulla, en siis ole ainoa :)
Elina, tuollaiset muistiinpanot ja arkistot ovat kyllä arvokkaita ja aivan ihania. Minä olen nykyisin merkannut keittokirjaan päivämäärän milloin olen tehnyt (tosin vain ensimmäisen kerran) ja ehkä lisäkommentin jos on ollut vieraita tai jotain muuta huomioitavaa, tai miten resepti on toiminut. Muuten se päiväkirjamainen arkisto on tässä blogissa, joka tosin ei tietenkään ole niin kattava kuin jos se olisi kirjoitettu vain omaan käyttöön. Minä pidän River Cottage -filosofiasta juuri siksi, että ohjeita voi soveltaa ja muuttaa ja silti ne toimivat aina. Hugh vielä yllyttää ihmisiä muutteleman ohjeita, se on hienoa.
Eri maiden keittokirjat ovat heikkoukseni...täytyy myöntää ett menen mieluummin shoppailemaan keittokirjoja tai ruokatavaroita matkustellessani sillä aikaa kun muut juoksevat vaatekaupoissa. Aina löytyy kasa keittokirjoja yöpöydältäni...Ottolenghi, Mylly mäk ja Sanna Ehdin tämän hetkiset suosikit!
Anne, minä teen samaa, olen tehnyt ihan nuoresta lähtien. Ja yöpöydällä aina keittokirjoja :)
Lähetä kommentti