Vastakohtia

Vastakkainasettelu tuntuu olevan pinnalla nykyään ja vaikka en siitä kauheasti pidä, kokosin tähän silti muutaman kohdan, enemmän ja vähemmän pieniä asioita.

Kukat:

Minä listasin aiempaan Onnea on -postaukseen yhdeksi ilonaiheeksi oman luottofloristin. Ja kun vastakohtana on se, että luottoforisti on matkoilla toisella puolen maapalloa, on muutos melkoinen. Mitä minä nyt teen kun tuleekin yllättättäviä kyläilykutsuja, konsertteja, juhlia ja sen sellaista? 

Tee:

Minulla on tuossa blogin sivupalkissa paikkoja, joista pidän ja joita voin todellakin suositella. Siellä on myös paikka nimeltä Calliola. Jos vaan ikinä on mahdollista järjestää menoa sinne, menkää ihmeessä, ylisanoja ei ole riittävästi kuvaamaan paikkaa. Ehkä upein vastakohta muihin paikkoihin se on teenjuojan kannalta. Miettikää, melkein joka paikassa teenjuoja saa sitä haaleaa vettä ja valikoiman pussiteetä. Kuten olen ennenkin sanonut, pussiteessä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta siinä valikoimassa yleensä on. Kun kysyy maustamatonta mustaa perusteetä, melkein aina Earl Grey on se vaihtoehto. Uskokaa nyt, se ei ole maustamatonta mustaa teetä. Calliolassa sen sijaan teevalikoimassa löytyy hyvä valikoima erilaisia teelaatuja kommentilla "se on nyt uuden sadon teetä". Luulin hetken joutuneeni toiselle planeetalla (sori kahvinjuojat, tämän voi ymmärtää vain teenjuoja joka nauttii hyvästä teestä).

Ruokarauha:

Kuka tietää milloin Suomessa alkoi se, että ruokapöydässä pitää koko ajan kommentoida ja voivotella ruokaa? Että voi voi kun on voita ja kamalaa kun taas syödään vaikka on edellisestäkin ihan täynnä (ja sitten ladataan lautanen kukkuroilleen taas). Että ei voida vain ottaa sen verran kuin jaksaa, aikuiset ihmiset, ja olla ottamatta sitä voista ruokaa jos se ahdistaa. Hyvässä ruokaseurassa ruuasta voi nauttia, jutella niitä näitä ja jutella siitä ruuastakin nätisti: missä se on kasvanut, miten se on tehty ja miten hyvää se on. Joku sen on kasvattanut, joku on sen valmistanut, joku on nähnyt sen kaiken vaivan. Huonossa ruokaseurassa puhutaan ruuasta ja omasta tai muiden syömisestä rumasti, peitetään se kaikki toisten tekemä työ oman marinan alle, eikä kukaan nauti. En ole missään muussa maassa törmännyt näin systemaattiseen hyvän ruuan dissaamiseen kuin mitä Suomessa törmää, ja usein. Jo pikkukoululainen harmittelee kun ei voi nauttia lempiruuastaan koulussa, kun kaikki ympärillä haukkuvat ruokaa. Sanoo että menee oma ilo pilalla. Nautitaan ruuasta ja nautitaan hyvästä seurasta ja annetaan ruokarauha muille.