torstai 5. toukokuuta 2016

Finnjävel


Minä en ole kirjoittanut tähän blogiin yhtään ainoata kokonaista postausta ravintolakäynnistä. Tähän on monta syytä, esim. se etten edelleenkään kuvaa ravintolassa, en mieti blogia tai analysoi syömisiäni koska haluan olla vain ja ainoastaan läsnä siinä tilanteessa ja siinä seurassa missä olen. Lisäksi olen sitä mieltä, että kokemukseni ovat täysin subjektiivisia, ja mielipiteeni kertovat enemmän minusta kuin ravintolasta, ja se voisi joskus olla vähän epäreilua ravintolaa kohtaan (esim. jos en pidä sahdista, se ei johdu sahdista vaan se johtuu muistoista, sisko tietää). 

Mutta nyt tulee se poikkeus, joka vahvistaa säännön, on nimittäin ihan pakko jakaa tämä kokemus. Kävin syömässä uudessa Finnjävel-ravintolassa seitsemän ruokalajin illallisen. Lyhyesti kiteytettynä tämä oli tähän astisen elämäni hienoin ravintolakokemus, puhdasta nautintoa kaikille aisteille. Sellainen kokonaisvaltainen kokemus mitä ei oikein osaa edes selittää. Tiedättehän, takana/meneillään aika rankat viikot, mieli vähän maassa, mutta varaus tehtynä jo aikaa sitten. Sitten vietät nelisen tuntia hyvän ystävän kanssa keskustellen visuaalisesti kauniissa miljöössä, nautit kaikesta mitä näet ja kuulet ja ennen kaikkea nautit makujen ilotulituksesta. Purat kaiken osiin ja lopulta olet taas aivan kokonainen, kävelet kevein askelein leppeässä kesäisessä kevätillassa kotiapäin ja kaikki on taas paremmin kuin hyvin. Sellainen on Finnjävel.

Muistan kuinka olen 2000-luvun alusta asti aina vastannut kysymykseen etnisestä lempikeittiöstä että se on suomalainen keittiö. Ja kuinka takaisin on katsonut kysyjä, joka ei usko korviaan ja näkee että se pitää minua ihan idioottina tai vähintään jonain muinaissuomalaisena. Ja kuinka olen aina harmitellut että miten ihmiset eivät tajua että meillä on niin upea makumaailma ja intensiiviset raaka-aineet ja rikkaat perinteet. Ja muut ovat yhtälailla ajatelleet että miten tuo on niin juntti että tykkää muka jostain kaalikääryleestä ja lihakeitosta. Onneksi maailma muuttuu, ja onneksi meillä on tekijöitä, jotka ovat valmiita tekemään omalla riskillä huikeita asioita, muuttamaan asioita ja tekemään kaiken vanhaksi uudestaan. Katsokaa MTV3:n Katsomosta Finnjävel-sarja, jos ette muuten usko.

Se Finnjävelin ruoka, miten loistava olikaan hiukopalojen pikkulohi tilleineen, puhumattakaan rieskasta mallaspossun kanssa (se oli muuten ystäväni lempiannos). Pitäkää se rieska possun kanssa listalla aina, se muistuttaa hienosti kuinka pienestä voi alkaa jotain suurta ja ainutlaatuista. Sen lisäksi että lahnakiintiöni täyttyi jo lapsena, myös haukea olen syönyt yhden elämän verran, mutta en ikinä niin hyvää kuin mitä tämä rantakala oli. Siitä jäi pitkäksi ajaksi hyvä fiilis, se oli kesää se. Kyllä olisi kelvannut Mannerheimillekin. Tuuvinki-fani nautti tuuvingista, tytinässä maistui tytinän maut. Karjalanpiirakasta on puhuttu paljon ja se kaikki on ollut ansaitusti pelkkää kehua. Täytyy todellakin ymmärtää mistä on kyse, että piirakan pystyy hajoittamaan osiksi, ja rakentaa sen uudestaan niin, että siinä on kaikki ja enemmän vaikkakin atomeina. Puhdasta kemiaa, puhdasta ymmärrystä ytimestä. Mutta tämän hehkutuksen jälkeen on todettava, että minun lempiannos oli se rössy. Voi hyvä tavaton miten aivot voi täyttyä sen mausta ja hakea että mikä siinä maistuukaan. Jos ikinä oppisin tekemään sitä, olisin kyllä onnellinen (odotan Finnjävelin keittokirjaa, voin odottaa sen kaksi vuotta mitä ravintola on auki, mutta odotan kyllä koko ajan). Loppuun vielä ihania juustoja ja raikas jälkkäri, ja jo Murussa tutuksi tullut ihana Brachetto D´Acqui Braida. Ja kyllä, teekin oli oikeaa mustaa haudutettua teetä. Laitan vielä menun tähän, jos sitä ei enää myöhemmin löydy uuden menun alta.

HIUKOPALOJA *
A selection of small dishes

RANTAKALAA HAUESTA *
Shallow water pike

TUUVINKIA JA SAVUKALAA *
Fermented potato, applewood smoked fish

BOVIKIN TYTINÄ *
Aspic of spring lamb, potato tapioca, nettle

KARJALANPIIRAKKA *
Carelian pirog

RÖSSY *
Blood pudding, caramelized onions

FINNJÄVELIN MEIJERI *
Fresh cheese from Finnjävel’s own dairy

PAPPILAN HÄTÄVARA *
Northern trifle

Minä olen aina sanonut, ettei fine dining ole minun juttu, mutta kyllä suomalainen fine dining todellakin on. Sellainen ruoka mikä ei ole piperrystä, vaan onpahan puhdasta rakkautta ruokaan, sellaista ruokaa mitä sain nauttia Finnjävelissä.

Kiitos Henkka, kiitos Tommi, kiitos Samuil ja Lintsi, kiitos muut kokit, kiitos Sotamaat, kiitos kaikki taitavat käsityöläiset jotka olette mahdollistaneet tämän kaiken, myös se lasinpuhaltaja jonka paidassa luki "When life sucks we blow", kiitos Tuomas Kantelinen, kiitos Mallaspossu ja kaikki muut tuottajat, kiitos salihenkilökunta. Kiitos kokemuksesta, ja kiitos siitä ettei kukaan voi enää pitää Suomi-ruoka-fania dillenä.

9 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Kiitos myös jakamisesta sulle!

sauvajyvänen kirjoitti...

Kiitoskiitos :)

Jonna/suolaa&hunajaa kirjoitti...

Kunhan meidän symbioosimme tulokkaan kanssa hiukan helpottaa, tuonne on päästävä. Mahtavan rohkea veto ja hienoa, että homma toimii. Olen kuullut pelkkää hyvää - myös rössystä, joka on oma lapsuudeninhokkini.

sauvajyvänen kirjoitti...

Kannattaa antaa rössylle vielä mahdollisuus, en usko että tuo pettää. Ja onnittelut teille, nauti rauhassa symbioosista, se on ihanaa aikaa <3

Hannele kirjoitti...

Ihana kirjoitus!
Suomalainen ruoka on hienoa monella tapaa. Ja ihan todella mahtavaa, että taiturit ovat tekevät siitä oman tulkintansa perinteitä kunnioittaen.

Tänne täytyy mennä!

sauvajyvänen kirjoitti...

Kyllä, kannattaa tulla vaikka olisi matkaakin. Voittaa kokemuksena ulkomaanmatkan kevyesti :)

Viivi N. kirjoitti...

Vitsi, miten hienosti kuvailit kaiken! Harmi vain, etten pysty ollenkaan olemaan kanssasi samaa mieltä. :D
Mulle Finnjävel nimittäin oli valtava pettymys. Kirjoitin siitä juuri omaan blogiini.

En tiedä oliko ennakkohype nostanut odotukseni liian korkeiksi vai mikä pökki. Palvelu oli kyllä sydämellistä, mutta vähän liian siloteltua ja mielestäni kokeilunhalu oli monessa annoksessa ajanut käytännöllisyyden ja miellyttävän ruokailukokemuksen edelle.

Tuplaespresso kirjoitti...

Mekin saatiin lopulta aikaiseksi käydä Finnjävelissä. Menu oli hiukan muuttunut, mutta aivan loistava. Tämä on juuri sitä, mitä suomalainen ruokakulttuuri on tarvinnut.

Suomiruokaa mainostetaan yleensä sillä, että täällä on hienoja marjoja, poroa ja muuta riistaa metsät täynnä. Aika harva suomalainen kuitenkaan syö riistaa edes kerran vuodessa. Kyllä kuka tahansa kokki tekee gourmettia ja finediningia kalliista riistalihasta, mutta tehköön sellaista veripaltusta tai kesäkeitosta - Finnjävelissä tehdään.

sauvajyvänen kirjoitti...

Viivi N, harmi ettei teillä odotukset täyttyneet. Minä tykkäsin niin että olen menossa lomien jälkeen uudestaan kokeilemaan erilaista menua.

Tuplaespresso, olen niin samaa mieltä. Tosin minun täytyy sanoa, että kyllä huippukokki saa riistasta huippua ruokaa aikaan, minä en onnistu aina, vaikka valmistan sitä todella usein. Sorsan tai fasaanin olen sössinyt silloin tällöin, veriruokia en koskaan ;)