Isä oli valuttanut minulle mahlaa ja toi kylään tullessaan pari litraa pakastettua mahlaa. Minä kävin joskus vuosituhannen alussa jenkeissä asuessani pikkukylän Maple fest -tapahtumassa. Pääsin seuraamaan vanhanaikaista vaahterasiirapin tekoa ja siitä lähtien olen miettinyt, että onnistuuko siirapin tekeminen koivunmahlasta.
Tänä vuonna päätin kokeilla siirapin tekoa ihan pienestä määrästä mahlaa. Löysin netistä Lönnrotin sanoneen että 60 kannullisesta mahlaa tulee vajaa kannullinen siirappia, tämä on aika lähellä sitä vaahterasiirapin suhdetta, joka oli muistaakseni suunnilleen 1:40-50.
Minä käytin puoli litraa mahlaa kokeiluun, enempää en raaskinut. Kaadoin mahlan kattilaan, ja nostin nesteen kiehuvaksi. Sen jälkeen pidin lämmön sellaisena, että mahla juuri ja juuri kiehui. Sekoittelin mahlaa aika usein ja haihdutin nestettä suunnilleen tunnin ajan, tai vähän vähemmän. Siinä vaiheessa mahla oli jo aika siirappimaista ja vähän tummaa, sitä oli enää ihan vähän kattilan pohjalla. Tässä vaiheessa laskin lämmön ihan alas ja hämmentelin koko ajan sillä sokerinen siirappi palaa helposti pohjaan.
Lopputuloksena minulla oli vajaa 10 ml makeaa tummaa siirappia. Minun makuun ihan hyvää, lapset eivät tykänneet ollenkaan. Ymmärrän että joskus tosi kauan aikaa sitten mahlaa on keitetty makeuttajaksi sillä sokeria ei ollut ja hunajaakin vähän, nyt sen mielekkyydestä en ole ihan varma. Siirapin teko ei ole siis kuten liemen kasaan keittäminen, vaan vaatii vähän vaivaa ja vahtimista. Ehkä olisi helpompaa valmistaa isompi määrä kerralla, jos mahlaa olisi aivan ylenmäärin. Mutta kyllä minä jatkossa juon mahlan mahlana ja nautin sellaisenaan janojuomana, ja jos siirappia kaipaan, ostan suosiolla vaahterasiirappia kaupasta.
Aavistuksen melkein voittajafiilis, asia ei enää vaivaa mieltä, vaikka en enää koskaan keittäisi koivusiirappia.
3 kommenttia:
Meilläkin valutettiin mahlaa, ja sama siirappikokeilu tuli mieleen, mutta jätettiin tekemättä, koska mahla alunperin oli sen verran lähempänä vettä kuin vanha muistikuva asiasta. Kiva, että teit ja saatiin lukea, niin on sitten meilläkin tavallaan loppuun käsitelty juttu. Se, mikä jäi vaivaamaan, oli laiskuuden vuoksi tekemättä jäänyt mahlasimakokeilu...
Totta, minäkin muuten mietin että oliko se mahla näin vetistä. Ja isä sanoi että sitä tuli paljon hitaammin kuin yleensä. Ehkä viime vuoden surkea kesä vaikutti siihen. Pitääkin miettiä asiaa ensi vuonna uudestaan jos mahla on toisenlaista.
Aivan mielenkiintoinen kokeilu.Aivan hyvänmakuista.Kyllä 1:60 meni aika lähelle.
Lähetä kommentti